Terve. On niin ahdistava olo että on pakko kirjoittaa tänne tästä asiasta. Eli ihan aluksi kaikki homofobit lopettakaa lukemisenne TÄHÄN! Siis olen vihdoinkin tajunnut että taidan olla täysi homo, mikä ahdistaa minua suuresti, vaikka olen tuntenut vetoa poikiin aina ja selvästi enemmän kuin tyttöihin. Olen silti ihastunut muutamaan tyttöönkin, mutta harvoin se heitä kohtaan on seksuaalista. Mietin tässä että onko enää mitään toivoa siitä että ihastuisin johonkin tyttöön kunnolla tai että alkaisin kiihottumaan tytöistä ja fantasioimaan heistä. Joskus harvoin fantasioin, mutta voiko sitä jotenkin suunnata itseään ajattelemalla vaikka puoliväkisin tyttöjä? Heräisikö se kiinnostus sillon ajallaan? En vain enää kestä sitä että ihastun poikaan, koska on niin Vi-un epätodennäköstä että saisin vastakaikua keltään. Kun olisikin sellainen ns. homotutka jolla ihastua vain toisiin homoihin! :( Olen esim. kovin ihastunut ystävääni, joka jo tietää että olen homo, mutta ei se häntä taida liikuttaa, sillä hänellä on muija. Se sattuu! En jaksa enää tätä, kun tunnen tyttöihin jotain vetoa, ihastumista, halaun silti olla tytön kanssa, mutta ongelmaksi tulee se että ne eivät kiihota minua niin paljoa seksuaalisesti! Ja kun muutenkin tuntuu että en löytäisi itselleni mistään edes hyvännäköistä poikakaveria, kun kaikki tuntuvat olevan sellasia kana-homoja ja neitimäisiä friikkejä (ei millään pahalla, mutta kun niitä erikoisia tuntuu olevan niin paljon teissä). Haluaisin ihan tavallisen, hyväkroppaisen, komean/söpön pojan, mutta kaikki ne vaikuttavat olevan heteroita.
Joskus tuntuu, että mut on luotu vain kärsimään ja tuntemaan vihaa itseäni kohtaan.
Toivon asiallisia vastauksia, kiitos.
Joskus tuntuu, että mut on luotu vain kärsimään ja tuntemaan vihaa itseäni kohtaan.
Toivon asiallisia vastauksia, kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Upsis. Kopioin vahingossa väärän tekstin jonka olin aiemmin postannut toiselle foorumille. En jaksanut kirjottaa koko juttua taas alusta.. eli tämä se piti olla:
Eli ihan aluksi kaikki homofobit lopettakaa lukemisenne TÄHÄN! Tilannehan on nyt se että olen ihastunut kaveriini, joka on myös poika. Puolen vuoden ajan olemme olleet kavereita ja alusta asti olen tuntenut häneen kovaa vetoa. Tilannetta on hankaloittanut kuitenkin se, että hänellä on tyttöystävä ja vaikuttaa heterolta, joten en ole uskaltanut ehdotella mitään.
Nyt sitten taakkani on hieman keventynyt, kun sain lopulta kerrottua hänelle että olen homo, tai itseasiassa hän arvasi sen pitkän keskustelun jälkeen, kun oli arvuutellut mikä minua niin vaivaa.. Onnekseni, hän suhtautui hyvin ymmärtäväisesti asiaan, sanoi että eihän se häntä haittaa ja ihmetteli miksen ole sitä aiemmin voinut kertoa. Odotin kyllä ihan muuta, vähiten noin ymmärtäistä suhtautumista. Ei silti osannut kuulema odottaa ollenkaan ja tämä tuli suurena yllätyksenä, vaikka ajattelin että hän sen jo katseistani ja käyttäytymisestäni on jotenkin päätellyt, mutta ei. Koska hän ei ole mitään sellaista minusta kuvitellut, tarkoittaako se siis sitä että hän ei edes ole kiinnostunut? Onko asia todellakin niin yksinkertainen. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen tähän suhtautumiseen, ja toivon että se ei vähennä ystävyyttämme, sillä se merkitsee jo paljon minulle, vaikka en hänen kanssaan seurustella voisikaan.
En ainakaan ihan heti uskalla kertoa tunteistani häntä kohtaan, vaikka tunnen polttavaa tarvetta. Uskon, että kyllä hän sen jossain vaiheessa älyää kun tietää että olen poikiin päin. Ja kun jo kerran riskeerasin kaverisuhteemme niin en halua tehä sitä heti uudelleen..
Mietin että onko mahdollista että hän on itsekin joskus pohdiskellut samaa jo on siksi niin ymmärtäväinen asian suhteen vai onko hän todellakin niin täysi hetero ettei hänen tarvitse pelätä mitään. Tai sitten vain hyvä kaveri..?
Onkohan koskaan mahdollista että saisin nauttia hänestä muutenkin kuin ystävänä, siis että hän alkaisi tuntea jotain ellei jo tunne? Ainakin hän tietää, että ei tarvitse pelätä kertomista asiasta minulle..
Kiitän, jos joku osaisi valaista tilannetta minulle hiukan enemmän ja kertoa mielellään kokemuksiakin jos niitä on..
Kyllä pressaksi pitää saada kunnon poika! Muistan kun parikymmentä vuotta sitten Sauli katsoi silmiini ja piti kädestäni kiinni.
Vosin sanoa että ei mitään mahiksia siihen sun kaveriin. Sillä on tyttö, piste. Ja älä kerro sille tunteistas tjs. Älä. Koska tossa iässä ollaan kuitenkin vielä sen verran teinejä, että érilaisuus saattaa pelottaa, joten sun frendin suhtautuminen sun homouteen on ton ikäiseltä oikeesti tosi magee juttu, mutta mieti miten se suhtautuminen muuttuu, jos siitä alkaa tuntuu, että sä yrität pokailla sitä? Niinpä, miten hyvä frendi itse voisit olla mimmin kanssa joka jatkuvasti yrittäis lämpätä sua?. Aivan. Unohda haaveet siitä pojasta. Se on hetero ja vaikka sattuisikin niin että se ei ois, se että se seurustelee tytön kanssa kertoo aika paljon siitä että se ei tosiaan oo valmis myöntämään sitä asiaa, edes itselleen. Eli jos kerrot tunteistas, on kolme skenaarioo siitä, mitä vois tapahtua: 1)koska se tosiaan tykkä vaan tytöistä, se ahdistuu, teidän ystävyys kärsii ja mahdollisesti loppuu kokonaan 2)koska se mahdollisesti pitää pojista, mutta ei myönnä sitä, se ahdistuu ja sama homma käy teidän ystävyydelle kuin 1)kohassakin. Etenkin jos sil on vastakaikuu sun tunteille, mut se on sekasin niin sehän vaan pelästyy entistä enemmän jamitään hyvää ei tosiaan suraa. 3) se on bi, mutta sillä on tyttöystävä. Sulla ei vaan oo oikeutta lähtee hajottaa sitä suhdetta ja jos lähdet niin todennälöisesti onnistut pilaamaan teidän välit joten: ÄLÄ ÄLÄ KERRO SILLE. Nauti siitä ystävänä joka tuntee ja hyväksyy sut sellaisena kun sä oot. Ja kyllä sä vielä jostaun löydät sen oman rakkaan. Voi tosin viedä aikaa, mut kärsivällisyyttä ja uskoo siihen että oot mahtava tyyppi!!