Herra Viisas ja aito rakkaus
Katsoin eilen televisiota, jossa Herra Viisas kertoi omaa näkemystään rakkaudesta. Siis nimenomaan parisuhderakkaudesta. Hänen mukaansa rakkaus on täyttymys ja yksinomaan täyttymyksen tunnetta. Aitoon rakkauteen ei muuta kuulu. Siihen eivät kuulu epävarmuus, epäilykset, kaipuu, odotukset, ehdot ja niin edelleen. Ne kuuluvat jonnekin muualle, mutta eivät aitoon rakkauteen.
Herra Viisaan sanat koskettivat jostain kovin syvältä ja sai muljahtelevaisuuden tunnetta mahaan. Sisuskalut taisivat hypätä säikähdyksestä.
Kuka meistä on rakastanut aidosti joskus? Tai rakastaa ehkä juuri nyt? Ja kuka yrittää kovasti? Entä jos on joskus aidosti rakastanut, mutta rakkaus on liukunut luottamuspulan tai valheiden alle? Mihin sellainen kuuluu?
Herra Viisaan sanoissa tuntuu olevan paljon mieltä. Mutta pitäisikö ne silti antaa olla omassa arvossaan? Jokaisellahan meistä on oma rakastamisen tyylinsä ja jokainen niistä tyyleistä on oikea. Ehkä Herra Viisaan sanat rakkaudesta kertovat jostain ihanteesta ja ihannetilasta? Tärkeintä kai on kuitenkin se, että rakastaa? Jokainen sitten päättäköön käyttääkö aikansa ihannetilaan pyrkimiseen vai rakastaako tässä ja nyt omana itsenään ja omalla tyylillään.
Rakkaudella,
minä.
Katsoin eilen televisiota, jossa Herra Viisas kertoi omaa näkemystään rakkaudesta. Siis nimenomaan parisuhderakkaudesta. Hänen mukaansa rakkaus on täyttymys ja yksinomaan täyttymyksen tunnetta. Aitoon rakkauteen ei muuta kuulu. Siihen eivät kuulu epävarmuus, epäilykset, kaipuu, odotukset, ehdot ja niin edelleen. Ne kuuluvat jonnekin muualle, mutta eivät aitoon rakkauteen.
Herra Viisaan sanat koskettivat jostain kovin syvältä ja sai muljahtelevaisuuden tunnetta mahaan. Sisuskalut taisivat hypätä säikähdyksestä.
Kuka meistä on rakastanut aidosti joskus? Tai rakastaa ehkä juuri nyt? Ja kuka yrittää kovasti? Entä jos on joskus aidosti rakastanut, mutta rakkaus on liukunut luottamuspulan tai valheiden alle? Mihin sellainen kuuluu?
Herra Viisaan sanoissa tuntuu olevan paljon mieltä. Mutta pitäisikö ne silti antaa olla omassa arvossaan? Jokaisellahan meistä on oma rakastamisen tyylinsä ja jokainen niistä tyyleistä on oikea. Ehkä Herra Viisaan sanat rakkaudesta kertovat jostain ihanteesta ja ihannetilasta? Tärkeintä kai on kuitenkin se, että rakastaa? Jokainen sitten päättäköön käyttääkö aikansa ihannetilaan pyrkimiseen vai rakastaako tässä ja nyt omana itsenään ja omalla tyylillään.
Rakkaudella,
minä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
roskashow joutaa roskikseen.