Näissä viesteissä olemme saanet lukea jopa julmuuksista Suomenkin mielisairaaloista. En kiistä, että ei olisi ihmisen tiloja jotka ovat siten haitallisia, että jopa pakolla pitää estää vahingot, mutta Suomen laki antaa mahdollisuuden sulkea laitoksiin ihmisiä, jotka eivät ole millään tavoin osoittaneet "vaarallisuutaan itselleen tai muille". Vai onko niin, että mielisairaaksi todettu suljetaan laitokseen pakolla vain pelkästään todetun sairauden perusteella ja siis rikotaan lakia? Olkoon miten on, mutta minulla on näppituntuma että pakolla laitoksiin laittomasti suljetaan melko paljonkin ihmisiä. Todettakoon, että tuo "vaarallisuus itselleen tai muille" ei tarkoita mitään väkivaltaa yskinomaan vaan kyvyttömyyttä selvitä elämästä tai kyvyttömyyttä huoltaa jälkeläisiään yms:sta. Mutta miten tämä todetaan ? Tuskin sitä on mahdollista toeta millään menetelmällä muuta kuin elinhistoriaa ja tilaa tutkimalla. Hyvin helposti kun mielisairaus on todettu tulee tuo em. "havainto" tehtyä. Pelkillä harhoilla ei saisi kyllä pakolla hoitaa.
Aiheeni kuitenkin edellisen lisäksi on se,että mielisairaaloista pitäisi muodostaa lempeyden, rakkauden ja lohdutuksen laitoksia. Mutta mitä saammekaan lukea monen kirjoittajan kokemuksista: Lääkkeitä jotka turruttavat ihmisen vaikeine sivuoireineen ja kun lääkkeet on annettu pidettään yllä kontrollia, jossa tutkitaan vain sitä myöntääkö sairauden vai ei. Jos vastustaa hoitoa niin siitä rangaistaaan, vaikka potilaan rankaiseminen on kiellettyä.
Tämä on tietysti yksilö- ja sairaalakohtaista, mutta asiat eivät ole hyvin: Kovan linjan psykiatriaa sovelletan herkästi. Suurin mielenterveyden häiriö tuntuu olevan henkilökunnan epäileminen asemansa väärinkäytöstä tai hoitovirheestä. Tällainen kai on luokiteltava superparanoidiseksi :).
No eihän se aina ja kaikkialla ole tällaista. Lopuksi sanon, että lähimmäisenrakkaus parantaa yllättävän monen mielenterveyden häiriön.
Aiheeni kuitenkin edellisen lisäksi on se,että mielisairaaloista pitäisi muodostaa lempeyden, rakkauden ja lohdutuksen laitoksia. Mutta mitä saammekaan lukea monen kirjoittajan kokemuksista: Lääkkeitä jotka turruttavat ihmisen vaikeine sivuoireineen ja kun lääkkeet on annettu pidettään yllä kontrollia, jossa tutkitaan vain sitä myöntääkö sairauden vai ei. Jos vastustaa hoitoa niin siitä rangaistaaan, vaikka potilaan rankaiseminen on kiellettyä.
Tämä on tietysti yksilö- ja sairaalakohtaista, mutta asiat eivät ole hyvin: Kovan linjan psykiatriaa sovelletan herkästi. Suurin mielenterveyden häiriö tuntuu olevan henkilökunnan epäileminen asemansa väärinkäytöstä tai hoitovirheestä. Tällainen kai on luokiteltava superparanoidiseksi :).
No eihän se aina ja kaikkialla ole tällaista. Lopuksi sanon, että lähimmäisenrakkaus parantaa yllättävän monen mielenterveyden häiriön.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mielenterveyslain mukaan sairaalaan voidaan sulkea jos mielisairaus pahenee hoitamatta jättämällä. Siltikin hyvä provohoito pitää sisällään melko varmasti väitteitä agressiivisuudesta. Meillä on laki mm. kunnianloukkauksesta, jonka mukaan valheellisen ja loukkaavan tiedon esittäminen on rikos. Rikoksena tuskin moisia väitteitä käsitellään sen kummemmin kuin virkamiehen tekemää virhettä taikka rikosta.
Kyse hoidoista on useimiten ympäristön huonovointisuudesta ja ylireagoinnista. Ihmettelenkin siis, että miksi potilaalta odotetaan jotakin muuta johon ympäristö taikka lakia tulkitseva viranomainen kykenee edes parhaimillaan?
Minä olen joutunut kahdesti takaa ajetuksi ja vain kerran mielenterveysperustein ja etsimään sitä yksikätistä miestä joka "surmasi vaimoni". Ongelman sydän on aina samassa paikassa ja samankaltaisissa oirehtevissa virkamiehissä. Mielestäni kovinkin kummaa tätänykyä, koska esim. työelämässä teen sen saman työn samasta (pienemmästä) palkasta kuin työkaveri, mutta se kohtelu on totaalisesti huonompaa. Joku on verrannollistanut minua johonkin Rusiin, joka käsittääkseni on poliitikko ja valtiovallan johdon kanssa tekemisissä. Valitettavasti minulla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa saati valtiovallan johdon kanssa edes siinämäärin, että jaksaisin vaivautua vaaliuurnille.
Se jota tulee lapsiin, niin kyllä se yhteiskunnan asenne on huostaanotossa taikka lapsen sulkemisessa psykiatriseen sairaalaan vaikka ongelma olisi vanhemissa taikka ympäristössä ja vaikka lapsen mielisairaudesta ei olisi merkkiäkään. Toisaalta huostaanotot ja psykiatriset hoidot ovat jo osoittautuneet merkittävästi huonommiksi vaihtoehdoiksi kuin suht. normaali kotielämä pienine ongelmineen.
Poikkeuksetta turhasa metelinpidossa herää kysymys, että mikä motivaatio meteliä pitävällä on osoitella sormella muita?
Sairaalan tulisi todellakin olla paikka, jossa särkynyt ihminen saa toipua haavoistaan turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä. Lempeyttä ei voi liikaa painoittaa.
Olen samaa mieltä lähimmäisenrakkauden merkityksestä. Parhaan avun minulle ovat antaneet muutamat lapsuusystäväni, sillä he todella välittävät minusta.
Eikö Sinulla ole sukua?. Vanhempia, veljiä, siskoja, serkkuja? Tukeudu sukulaisiin, he ovat veriveljiäsi! Jos olet "jätetty", etsi tukea vertaispalvelusta, ystäväkerhoista jne. Jos Sinulla on äiti tai isä, puhu heille avoimesti, luulisi ymmärtävän jos on hätä. Entä, oletko käynyt omalääkärillä? Puhu!. Se helpottaa. Minäkin olin hajalla. Avun sain vapaaehtoistyöntekijältä. Voimia teille ystävät! Kaveria ei jätetä!
Vanhempiini liittyvistä asioista en valitettavasti voi kommentoida yleisellä palstalla.
Kavereita minulle ei sortumiseni jälkeen paljoa jäänyt, mutta ainakin tiedän, ketkä minusta ihan oikeasti välittävät. En voi sanoin kuvata, kuinka paljon muutamaa ystävääni arvostan, heidät on koeteltu tulessa ja hyviksi havaittu!
Käyn kerran kuussa sairaanhoitajan kanssa juttelemassa. Hoitsu on tosi asiallinen ja mukava.
Koetan löytää henkistä voimaa, itseluottamusta ja positiivisuutta, jotta voisin luoda uusia ihmissuhteita, ja minusta tuntuu, että edistyn hyvin. Yksinäisyys on minulle vaikeaa, ja menneisyyden taakkani on raskas kantaa, mutta uskon siihen, että jonakin päivänä kaikki menneisyyden kahleet on murrettu, ja uusi kevät koittaa.
Ja kaveria ei tosiaan jätetä:)