Kun tätä elämää nyt on jonkin verran jo eletty, niin yksi niistä elämän tosiasioista on, että naisilla on huomattavasti lyhyempi pinna, kuin miehillä.
Nainen yleensä vielä kehuu toiselle naiselle, että sain siellä ja siellä hirveän raivarin. Jos miehelle tällainen sattuu, niin hän jälkeenpäin häpeää ja on siitä visusti vaiti.
Ilmeiseti lyhyt pinna on niitä naisen etuoikeuksia miehiin nähden.
Nainen yleensä vielä kehuu toiselle naiselle, että sain siellä ja siellä hirveän raivarin. Jos miehelle tällainen sattuu, niin hän jälkeenpäin häpeää ja on siitä visusti vaiti.
Ilmeiseti lyhyt pinna on niitä naisen etuoikeuksia miehiin nähden.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lyhyt pinna on luonteen ominaisuus, joka voi yhtä hyvin olla miehellä kuin naisella. Ennemminkin naiset ovat kokemukseni mukaan yleensä kärsivällisempiä kuin miehet. Oma lukunsa ovat kroonisesti pahalla tuulella olevat "ämmät", joita nyt ei siedä toiset naisetkaan. Näitä kiukuttelijoita löytyy kyllä miehistäkin, mutta ehkä vähemmän kuin naisista.
Se, että naiset vaikuttavat äkkipikaisemmilta, johtuu vain siitä, että naiset ovat tottuneet näyttämään tunteensa, niin hyvät kuin huonot, avoimemmin kuin miehet. Onko se sitten naisten etuoikeus? Siitä vaan miehetkin opettelemaan avoimempaa tunteiden ja mielialojen esiintuomista.
Testattu on moneen kertaan varsinkin perhe-elämässä: isät harvemmin kestävät esim. kitiseviä kakaroitaan kovin montaa tuntia kerrallaan, kun taas naisihminen jaksaa vierellä tunnista toiseen, vuodesta toiseen....
Naiset eivät polta hihojaan liikenteessä läheskään yhtä helposti, jaksavat ymmärtää juntteja miehiään, ennemmin antavat periksi kun rupeavat raivoamaan - esimerkkejä on tuhansia.
miehelläni ei kestä pinna niin pitkään kun minulla.Itse tietenkin luulee toisin.Tyttökin sanoi äiti kestää masentumatta, pitää tehdä isän mieliksi.
Sanoi ettei helsingissä voisi asua kun siellä ottaa päähän,erilaiset kansalliset ihmiset,jotka kävelee kun euroopan omistajat.
Siksi juuri käynkin paljon Tallinnassa, kun siellä ei ole näitä ´erilaisia ´ Siellä silmä lepää ja mieli pysyy tyynenä.
kun kuuntelee nytkin tuota lampun laittamisa kattoon.En ole laskenut niitä kirosanoja montako tullut.
Ja liiketeessä,mee akka pois siitä ja jos joutuu oottamaan niin meinaa että pitääkö lähteä työntämään ettei vähempi uksimista.
Autappa jos kävelee nuorehko nainen,kaula väännytksissä ajelee ettei pahki aja.Arvioi samalla sen minkälainen on lihasten laatua myöten.
Kyllä se on Suomalaisen miehen keskiverto.
Kun olen naisen kyytissä ei mitään kommenttia,kaikki sujuu hiljaa.
On tässä tottunut että ihmettelen jos ei kuulu mitään silloin ei kaikki asiat kohdalaan.
Minulla ainakin on niin pitkä pinna, että se sinkuu ja sinkuu (ei vingu). Jotkut ovatkin saaneet raivarin siitä, etteivät ole onnistuneet suututtamaan minua, vaikka ovat parhaansa tehneet. Työelämässä aikanaan huomasin, että nopeimmin polttavat päreensä miehet, jos nainen ei käyttäydykään "oletetulla tavalla".
Naiset ovat siis kaikki samanlaisia? Eivät siedä stressiä. Olet sen elämässäsi kokenut ilmeisesti raskaasti. Ovatko ne kerrotut raivarit kohdistuneet sinuun tai tekemisiisi?
Montako naista tunnet? Mitäs jos äkkipikaiset naiset ovatkin kaikki stressaantuneet juuri sinuun ja sinun yksoikoiseen käsitykseesi naisista, sovinistiin.
Mietippä sitä.
...monenlaisina versioina, lehtien ns. asiasivuilla.
Siinä tuli kummasteltua, miten jollakulla saattoi olla kaikki stressiä aiheuttavat tekijät eikä silti näyttänyt koskaan stressaantuneelta.
Kumpiko mahtoi olla luotettavampi, testi vai testattava?
Ei se kyllä ihan noin mene mies-nais-akselilla,kyllä se on tempperamentti ja-itsehallintakysymys.Löytyy äkisti kiukustuvia ihmisiä ja meitä tyynempiä.
Nuorina ihmisinäj uhannusaattona suositulla juhlimassa.
Tuttavapariskunna mies antoi suosionsa auringon loistaa vieraan naisihmisen suuntaan.
Lämpimässä, hämyisessä yössä vetäytyivät pari sataa metri sivummalle. Rannan suunnassa!! Alkoivat siinä avoimella paikalla parittelemaan.
Olin itse läheisellä nuotiolla kun näin kaverin vaimon lähestyvän rantaa pitkin.
En voinut huutaen varoittaakaan.
Vaimo pysähtyi muutaman metrin päähän tarkkailemaan aktia.
Lähetyssaarnaajan alla oleva naisihminen ilmeisesti huomasi tarkkailija, oli ollut meidän notskilla joten tiesi kuka oli kyseessä.
Akti keskeytyi, nainen kirmasi alastomana pusikoihin ja kaveri munasillaan perään.
Odotin räjähdystä. Turhaan.
Kaverin vaimo palasi notskillemme, heidän pari vuotias poikansa nukkui teltassa.
Ehkä 15min perästä kaveri tuli myös paikalle muina miehinä.
Jutut olivat vähissä mutta mitään näkyvää tunteen osoitusta ei ollut havaittavissa.
Sanottakoon, että kaverin vaimo oli kuta kuinkin selvin päin.
Seuraavana päivänä lähdimme kotiin normaalisti.
Rouva oli totinen mutta ei aiheuttanut kohtausta.
Olis kuulunut koska telttasimme.
Myöhemmin kävi ilmi, että ko. rouva oli siirtänyt ukolleen kaikki taloustyöt.
Jos hän itse sattui vaikka tiskaamaan (käsin, ei ollut koneita) niin herra osti siitä hyvästä hänelle ruusuja.
Vaikka jonkun pinna olisi kestänyt tämän lukemisen niin väitän, että sietokyvyssään kaverini vaimo on lyömätön.
Aikaa tästä on noin 30 vuotta ja he ovat edelleen naimisissa asuen yhdessä.
Pankaa paremmaksi!
Paitsi ettei nyt aivan tuossa tilanteessa yllättänyt mutta kuitenkin sinne päin. Hyvin pysyi vuosikausia muistiin talletettuna ja kun itsellä kohdalle sattui ja siltä tuntui puntit tasaantuivat. Ja he elivät...
Minkähänlainen painekattila vaimon sisällä jyllää!
Sitä pidän vääränä, jos vaimo sen takia tavallaan kiristi miehen palvelijakseen, kuten jutusta voisi ymmärtää. Muutoin se ei ole ennenkuulumaton tarina. Sellaisia sattuu elämässä. Sattuu molemmin puolin. Toisten välillä ymmärrystä löytyy, toisten välillä ei. Homma on kiinni korvien välistä...
Me olemme vaimoni kanssa ilmeisen vanhanaikaisia ja suvaitsemattomia, tai liian sitoutuneita suhteeseemme, ettemme puolin, emmekä toisin, sietäisi, emmekä olisi sietäneet mitään näkemäni kaltaista!
Jos taustalla olisi niin voimakkaita ristiriitoja, että moinen käyttäytyminen olisi mitenkään ymmärrettävää, olisimme leikanneet matot halki jo paljon aiemmin!