Paljon on puhetta, ja tositarinoitakin, siitä kuinka talonrakennusprojekti tuhoaa avioliiton ja talo pannaan sitten pikaisesti myyntiin kun on valmistunut.
Itse olen aina sitä ihmetellyt. Eikö luulisi että yhteinen suunnittelu ja projekti vain yhdistävät puolisoita? Mikä siinä riipii? Muuta ei tule mieleen kuin se että ukko on raksalla päivät yöt ja muija kotona penskojen kanssa, ja sitten kiistellään siitä kummalla on rankempaa.
Vai mikä se on?? Miten teillä on parisuhde pysynyt projektin aikana kunnossa, kyselee nimimerkki Ensi vuonna se alkaa.... (rakentaminen siis, vain, toivottavasti..)
Itse olen aina sitä ihmetellyt. Eikö luulisi että yhteinen suunnittelu ja projekti vain yhdistävät puolisoita? Mikä siinä riipii? Muuta ei tule mieleen kuin se että ukko on raksalla päivät yöt ja muija kotona penskojen kanssa, ja sitten kiistellään siitä kummalla on rankempaa.
Vai mikä se on?? Miten teillä on parisuhde pysynyt projektin aikana kunnossa, kyselee nimimerkki Ensi vuonna se alkaa.... (rakentaminen siis, vain, toivottavasti..)
Vastaukset 11
Vanhimmat
jatkossa kun ei ole enää mitään tekemistä, kotona vain riidellään.
Se on ihan oma moka, jos pitää pennut ängätä maailmaan ennen talontekoa. Ei ole ihmekään, jos on pinna tiukalla, kun nainen istuu penskojen kanssa kotona eikä miestä näy koskaan, koska pitäähän sitä jonkun rakentaa sitä taloakin. Paljon vähemmällä pääsee, kun rakentaa ensin talon yhdessä ja tekee ja kasvattaa sitten ne lapsetkin yhdessä.
Ja ihan hyvin on pysynyt parisuhde kunnossa, loppusuoralla ollaan menossa.
Itse tiedän vain lapsettomia eronneita rakentajia...Uskoisin että lapset pitävät parin tiukemmin yhdessä.
Meillä on varmaankin se tyypillinen tilanne, että kotona on pari pientä lasta ( 2v ja 4v), molemmat käy töissä ( mies myös lauantaisin) ja siinä sivussa sitten yritetään pykätä taloa pystyyn mahdollisimman paljon omin voimin. Kun projekti aloitettiin, sovittiin selkä työnjako:
-Mies hoitaa käytännön rakentamisen appiukon kanssa ja minä auttelen lasten hoidon ohella sen kuin kynnelle kykenen
- Minä otan täyden vastuun lasten ja kodinhoidosta.
Selkeän työnjaon lisäksi pitää muistaa, että turhista ei kannata rutista, sillä siitähän soppa syntyy, kun kaksi väsynyttä (stressaantunutta) ottaa yhteen. Ja kumpikaan osapuoli ei voi olettaa, että koti on koko ajan tiptop vaan pieni sekasotku kannattaa hyväksyä :-)
Meilä on projekti sujunut kohtuullisen mukavasti, mitä nyt välillä saattaa olla pientä nahistelua. Lasten kanssa olen pyrkinyt oleen raksalla mahdollisimman paljon, jotta näkevät raukat isäänsä edes joskus. Siinä samalla voi itse vaikka vähän siivota ympäristöä.
Ja kaikkein tärkeitä on tuo asenne eli kun muistaa, että tässä tehdään yhteistä kotia ja projekti kestää X-määrän aikaa, jaksaa paremmin. Minä ainakin kunnioita miestäni entistä enemmän, kun hän jaksaa työpäivän jälkeen vielä painaa duunia raksalla.
Summasummarum: meillä ei ainakaan olla eroamassa raksaprojektin valmistuttua. Päinvastoin, tarkoitus on asua talossa pitkään ja laittaa talon valmistumisen jälkeen kolmas pikkuinen tuloilleen...
Mutta tilanne on toinen kun talo valmistuu. Varaudu pieneen masennukseen ja välien selvittelyyn. Siitäkin pääsee yli ajan kanssa, mutta useimmille käy rankan rakentamisjakson jälkeen tällä tavoin vaikka sitä ei etukäteen osaa edes ajatella. Mistä tuo kaikki johtuu, sitä en osaa sanoa, mutta kokemuksesta puhun kuitenkin!
Myös meillä oli melko selkeä työnjako, alpset olivat hieman vanhempia, 5 ja 9. Sovimme myös, että jos väsyttää ja on paha olo, ei saa ottaa toisen rähjäämistä ja pientä kiukuttelua liian henkilökohtaisesti. Toisaalta jos ei saa purkaa niitä paineita ne vain kasaantuu ja ehkä sitten purkautuu talon valmistuttua. Me ollaan asuttu nyt vuosi ja suhde on entisellään, ei parempi eikä huonompi. Olemme kyllä ylpeitä aikaansaannoksestamme ja onnellisina istumme iltaisin oman takkatulen äärellä. En ollenkaan väitä etteikö puolitoista vuotta ollut tosi rankkaa aikaa, kyllä väsynyt itku välillä pääsi. Mutta me molemmat myös nautimme talon etenemisestä sekä suunnittelusta ja toteuttamisesta. Jos teillä normaalisti yhteistyö sujuu ja makukin matsaa, päättäkää pelisäännöistä, kirjatkaa vaikka paperille huoneentauluksi ja eikun tuulta päin!
niinpä päädyimme siihen, että ulkopuoliset rakensivat talomme ja hoitivat kaikki paperihommat. Me nautimme toistemme seurasta ja kiertelimme valitsemassa materiaaleja. ( muut myös kuljettivat ne tontille puolestamme)
Helppoa, eikä tullut lopulta edes kovin kalliiksi, sillä puuhamiehellämme hyvät alennukset monista paikallisista kaupoista ( jopa 30 prossaa, vähintään 20). Tuli pari-kolmekymmentätuhatta halvemmaksi kuin ostaa vastaava talo joka on rakennettu -70-luvulla...
sopii myös perheellisille!!
Samaa olen itsekkin miettinyt miten ihmisten liitot kestää. Rakennamme itsekkin parhaillaan ja olen miettinyt sen näin että sellainen liitto joka horjuu on aika hataralla pohjalla ja että ei saa asettaa liian tiukkaa aikataulua valmistumiselle jos mies väsyy täytyy pitää rokulipäivä rakentamisesta ja olla vaikka lasten ja vaimon kanssa. Mikä kiire?Olen myös miettinyt että monet rakentavat jopa kolme kertaa eivätkä ole moksiskaan. Se on asenteesta kiinni.Luulisin.
Meillä oli vaan kerrostalokolmion täysremppa ja kummallakin meni välillä hermot. Onneksi lähinnä hermostuimme remonttimieheemme, joka paljastui aika avuttomaksi.
Tsemppasimme kuitenkin toinen toistamme, kun toisella alkoi pinna palaa toinen lohdutteli ja kannusti ja toisin päin.
Budjetti onneksi piti, kun siihen oli jätetty reilusti "yllätysvaraa" ja remonttikin loppui lopulta (kun olimme itse viimeistelleet kaikki ne pikkujutut jotka jäivät varsinaiselta remonttimieheltä kesken).
Jos olisimme itse rakentaneet talon, olisi tilanne voinut olla paljon kireämpi, etenkin jos budjetti olisi karannut käsistä. Suunnitelkaa hyvät ihmiset huolella, kaikki vaativat hommat ammattilaisen tehtäviksi, budjettiin venymisvaraa ja muistakaa pyytää toisiltanne anteeksi kun se hermo kuitenkin menee...
Jos se ei kestä niin olisiko se sitten kestänyt muutenkaan. Toki siinä kysytään molemmilta pitkäjänteisyyttä ja uskoa parempaan huomiseen kun väsyyneenä tulee joskus riideltyä mutta ei se rakentaminen ikusesti kestä. Lisäksi hyvä vinkki vaimoille on se että pyrkikää käymään siellä raksalla jos ukko ei pidä sitä pahana. Minulle ainakin oli suuri merkitys sillä että vaimo aina välillä kävi raksalla jotenkin se antoi voimia ja sai tunteen siitä että tekemääni panosta arvostetaan. Riittä siis kun vain käy välillä pitämässä seuraa välttämättä sillä ei tarvitse tehdä mitään kunhan vain käy pitämässä seuraa.
eli talo on kutakuinkin valmis asuttu elokuusta. Meillä rakentaminen oli molempien juttu. Mitään ei kyllä muutenkaan jätetä koskaan hampaan koloon vaan olemme aika riitapukareita=) on varmaan aika yksilöllistä mutta näin meillä. Pienet lapsetkin lötyy...