Elämämme on kiireistä. Työmaailma myös. Miten lapsiperheenä, lähihuoltajana olet saanut yhteensovitettua työelämän ja oman perheesi tarpeesi? Entä olisiko yksinhuoltajille (lähivanhemmille) suotava suurempi mahdollisuus työelämän joustoon? ( osittainen työaika yhteiskunnallisella tuella esim..)
Työelämän ja kodin yhteensovitus
APACHET
8653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olihan toi vaan "hyvä" vitsi, olihan??
Heh Heh....vielä joustoa tähän yhteiskuntaan.Itse olen yh-isi kahden lapsen ja yrittäjä.Ei minun tarvitse kysellä paljon apuja mistään on vaan pärjättävä. Yrittäjä.yh-isi.suht hyvä tuloinen eikä omaa aikaa lainkaan !!!johtuen lasten äidistä !! Mutta viihdyn tosi mukavasti lasten kanssa...mut joskus ois kiva mennä ihan yksin vaikka viikonlopuks kaupunkilomalle tai vaikka jopa joskus viikoks kaukomaille.Okei voinhan palkata lapsille hoitajan mut en halua hyljätä heitä tuntemattomien käsiin viikoksi !!!
Olen myös yrittäjä, yh-äiti, eikä todellakaan vapaa-aikaa ollenkaan. Työnteko ja lapset vievät kaiken ajan ja veisivät toki enemmänkin. En myöskään olisi valmis jättämään lapsia pidemmäksi aikaa hoitoon, mutta olen ajatellut kyllä asian niin, että sitten kun ehdin (ensi vuosituhannella?) lomalle, niin järkevin ratkaisu olisi lähteä toisen yh:n tai lapsiperheen kanssa, seuraavaksi paras vaihtoehto on palkata hoitaja mukaan, ihan varmasti löytyt ehdokkaita, hyviäkin sellaisia, kun tarjoaa matkan ym. Mietippäs sitä, että laitat lehteen ilmoituksen ja etsit jonkin sievän simpsakan tyttösen matkaseuraksi ja hoitamaan lapsia. Isi pääsee iltaisin "katselemaan nähtävyyksiä" jne..
"varmasti löytyt ehdokkaita, hyviäkin sellaisia, kun tarjoaa matkan ym."
Kuule, olen jo niinpaljon maksanut, että saa riittää. Kaikkea kanssa. En etsi maksullista naista!
puhua maksullisesta naisesta, vaan maksullisesta lastenhoitajasta mukaan matkalle, sillä tapaa ei katsos tarvitsisi olla huolissaan lapsista toisella puolen maapalloa. No vaan, mitäpä tuota vaivaudun vastaamaan, kun asenteesi on tuo.
Ja pahoitteluni edellisen vastaukseni kirjoitusvirheestä.
...esimerkki siitä, että keskivaativa työ ja kahden lapsen yh-äidin rooli on täysin mahdollista sulauttaa mukavaksi sopaksi. Se vaatii suunnitelmallisuutta, ennakointia ja pientä vilppiä :D
Ensin alotin työt. Olin tosi hyvä ja sain paljon kiitosta ( ylennyksiä ja palkankorotuksia). Sitten lapsi alotti koulun, jolloin pyysin syyslukukauden vapaata (ja hommasin sijaisen). Olin liiton päivärahalla. Sillä pärjää ihan hyvin (jos ei oo sortunut älyttömiin asuntolainoihin, eikä oo autoa) Nou karenssi koska työsopimus oli laitettu päättymään koulun alkuun tarkoituksella. Eli työsuhde katkesi. Pomo sanoi että tee ihan mitä haluat, kunhan tuut takas. Olin siis hyvillä mielin kotona ja neuvoin sijaista puhelimitse. Kävi vielä hyvä säkä kun sijainen oli täysi toope. Paluutani siis odotettiin kovasti. Palasin töihin tammikuussa mutta tein 5t päiviä ja sain soviteltua liitosta "koska työnantajalla oli varaa palkata mut enää osa-aikaiseksi". Nyt teen kokopäivää kun lapset on jo isompia. Ja asiat mainiosti.
Olenko huijari? En tietenkään vaan fiksu ;)))
Jos työnantaja ei olisi joustanut olisin sanonut itseni kokonaan irti hetkeäkään epäröimättä. Asiat täytyy vaan laittaa tärkeysjärjestykseen. Vink vink :D
Nykyinen pätkätyöputkeni on kestänyt kohta kolme vuotta ja koko sinä aikana olen vaihtelevasti potenut huonoa omaatuntoa siitä, että olen asettanut työnteon vähän lapsiani edelle - tosin toinen heistä on käynyt koulua jo monta vuotta, toinen aloittanut tänä syksynä ja ollut sitä ennen päivähoidossa ja eskarissa. Nuorimmaisen koulun alettua vaihdoin lomarahat vapaaksi, että saatoin olla kotona kaksi viikkoa saattamassa ja vastaanottamassa häntä ja isompaa sisarustaan. Loppuvuoden olen tehnyt kuusituntisia päiviä (eikä sekään ole oikein riittänyt, lyhyempää päivää olisi pitänyt tehdä) ja nyt työsuhteeni on päättymässä. Olisin voinut jäädä lomalle jo eilen!
Olen lusinut tätä kakkua nyt kolme pitkää ja raskasta vuotta, nyt tuntuu kuin pääsisin vapaaksi vankilasta. Ihan omatunto puhtaana alan nostaa ansiosidonnaista päivärahaa, keskittyä kotiini ja lapsiini ja harrastuksiini, joten aikataulujen ja sairauspoissaolojen hankala sovitteleminen on takana päin, vihdoinkin!
Kyllä, kaipaisin enemmän joustoa työelämässä oleville lasten vanhemmille. Minusta on väärin esim. se, että tietynikäistä lasta saa tämän sairastuessa jäädä kotiin hoitamaan vain päiväksi, enintään kolmeksi päiväksi ilman lääkärintodistusta. Ei tavallinen flunssakaan aina mene ohi muutamassa päivässä, lapsi voi olla pitkäänkin huonokuntoinen ja väsynyt, eikä häntä silloin mielellään jättäisi yksin kotiin tai laittaisi puolikuntoisena kouluun.
Mutta kuten sanottua - ei paina kohta enää minua! Tsemppiä teille, jotka jäätte sorvin ääreen.
Mulla ainakin on sen verran hyvät välit exän kanssa että hän hoitaa lapset jos työt tulevat esteeksi.
T Yh-isä