Tuossa taannoin ihmetellessäni mahd. tukkeutuneen katalysaattorin avartamista JJ pyysi kertomaan tuloksista. Tässäpä niitä.
Eipä käynytkään ihan niin näppärästi kuin olin kuvitellut, lekalla ja rautatangolla junttaamalla ei millään tahtonut päivä alkaa paistamaan purkin läpi. Aikani kennostomuroja pihalle kopisteltuani tajusin että kennojen välissä on teräs- ym. villaa jota ei tod. saa hakkaa ja hallitse -tekniikalla pihalle. No, ainakin kaverilla oli hauskaa mun tuunaustani seuratessa :) Rankkaa villaa tuntui olevan, ei ollut polttoleikkausyrityksestäkään moksiskaan joten tukeuduin Plan B:hen ja esittelin pöntön ja Dekkerin kulmurin toisilleen. Katin yläpintaan näppärä luukku, duffelit pihalle ja valovirtakolvilla purkki nippuun.
Puoli kahdelta Bellaa edeltävänä yönä oli muuten ilo huomata Hessumobiilin myyneen mulle Mazda 323:n putkentiivisteet. Pakko laittaa vanhat takaisin, toivottavasti ne nokeavat itsensä taas tiiviiksi.
Käyttökokemuksia; Päälimmäisenä tunki tajuntaan kummallinen pakoääni. Kylmänä tyhjäkäynnillä katin kuorista lähtee kummallinen metallinen tikitys, samoin pienillä kierroksilla väännättäessä se säksättää typerästi. Pakoääni kuulostaa omituiselta yhdistelmältä muskeliveneen veekasia ja rosteriputkilla varustettua Bemarin kutosta tyhjäkäynnillä :-/ Purkin lämmettyä äänestä tulee maltillisempi, ehkä kuori lämmetessään pehmenee sen verran ettei kaiu enää niin pahasti? Oikeastaan lämpimänä pakoääni on ihan kohtuullinen, ainakin parina ekana päivänä Alfa sai tavallista enemmän jenkaa, oli sentään ihan oikea pakoääni sen vakiotuhinan tilalla :)
Kylmäkäyntimökäkään ei enää ota korvaan yhtä pahasti kuin ennen, onkohan korva tottunut vai purkki nokeentunut? Toivottavasti se soundi muuttuu suht inhimilliseksi, en viitsisi alkaa istuttamaan suoraa putkea pöntön tilalle. Kaksi sisään yksi ulos -rakenteen nyt vielä korvaisi näppärästi Y-haaralla, mutta lambdan irti kaivaminen ja putkesta pönttöön majoittaminen joka katsastusta varten ei oikein viehätä.
Suorituskyvyn muutoksen arvioinnissa on dynon ja/tai vertailuauton puutteessa tyydyttävä legendaariseen perstuntumaan. Alavääntö tuntuu vieläkin aika laimealta, vitosella 1500rpm:stä lievään ylämäkeen vedättäessä kiihtyvyys on aika aneemista. No, nyt se sentään jaksaa vähän kiihtyä, ennen purnukan virtauksen parantamista auto kuoli testimäkeen täysin. Tiedä sitten, tuntuuko vaan, mutta kyllä se lossi tuntuu muutenkin liikehtivän vähän pirteämmin. Ihan kuin yläpääkään ei olisi enää yhtä tukkoinen kuin ennen, lauantaina Alastarossa hitaista kakkosen kaarteista ulos tullessa kumi tahtoi palaa mielellään. Iskareiden vakiosäädöillä melkein holtittomasti, mutta jäykemmällä asetuksella meno sivistyi aika lailla. En silti muista että ennen olisi ollut mitään mainittavia pito-ongelmia.
Vähän täytyy muuten asian vierestä hehkuttaa, EBC:n jarrut Motulin kisamehuilla eivät olleet Alastaron kiusaamisesta millänsäkään. Vanhoilla kilkkeillä parin ahvenistokierroksen jälkeen jarruja ei käytännössä enää ollut. Nyt radan veivaamista rajoittivat lähinnä öljyn kuumeneminen ja sääli renkaita kohtaan.
Eipä käynytkään ihan niin näppärästi kuin olin kuvitellut, lekalla ja rautatangolla junttaamalla ei millään tahtonut päivä alkaa paistamaan purkin läpi. Aikani kennostomuroja pihalle kopisteltuani tajusin että kennojen välissä on teräs- ym. villaa jota ei tod. saa hakkaa ja hallitse -tekniikalla pihalle. No, ainakin kaverilla oli hauskaa mun tuunaustani seuratessa :) Rankkaa villaa tuntui olevan, ei ollut polttoleikkausyrityksestäkään moksiskaan joten tukeuduin Plan B:hen ja esittelin pöntön ja Dekkerin kulmurin toisilleen. Katin yläpintaan näppärä luukku, duffelit pihalle ja valovirtakolvilla purkki nippuun.
Puoli kahdelta Bellaa edeltävänä yönä oli muuten ilo huomata Hessumobiilin myyneen mulle Mazda 323:n putkentiivisteet. Pakko laittaa vanhat takaisin, toivottavasti ne nokeavat itsensä taas tiiviiksi.
Käyttökokemuksia; Päälimmäisenä tunki tajuntaan kummallinen pakoääni. Kylmänä tyhjäkäynnillä katin kuorista lähtee kummallinen metallinen tikitys, samoin pienillä kierroksilla väännättäessä se säksättää typerästi. Pakoääni kuulostaa omituiselta yhdistelmältä muskeliveneen veekasia ja rosteriputkilla varustettua Bemarin kutosta tyhjäkäynnillä :-/ Purkin lämmettyä äänestä tulee maltillisempi, ehkä kuori lämmetessään pehmenee sen verran ettei kaiu enää niin pahasti? Oikeastaan lämpimänä pakoääni on ihan kohtuullinen, ainakin parina ekana päivänä Alfa sai tavallista enemmän jenkaa, oli sentään ihan oikea pakoääni sen vakiotuhinan tilalla :)
Kylmäkäyntimökäkään ei enää ota korvaan yhtä pahasti kuin ennen, onkohan korva tottunut vai purkki nokeentunut? Toivottavasti se soundi muuttuu suht inhimilliseksi, en viitsisi alkaa istuttamaan suoraa putkea pöntön tilalle. Kaksi sisään yksi ulos -rakenteen nyt vielä korvaisi näppärästi Y-haaralla, mutta lambdan irti kaivaminen ja putkesta pönttöön majoittaminen joka katsastusta varten ei oikein viehätä.
Suorituskyvyn muutoksen arvioinnissa on dynon ja/tai vertailuauton puutteessa tyydyttävä legendaariseen perstuntumaan. Alavääntö tuntuu vieläkin aika laimealta, vitosella 1500rpm:stä lievään ylämäkeen vedättäessä kiihtyvyys on aika aneemista. No, nyt se sentään jaksaa vähän kiihtyä, ennen purnukan virtauksen parantamista auto kuoli testimäkeen täysin. Tiedä sitten, tuntuuko vaan, mutta kyllä se lossi tuntuu muutenkin liikehtivän vähän pirteämmin. Ihan kuin yläpääkään ei olisi enää yhtä tukkoinen kuin ennen, lauantaina Alastarossa hitaista kakkosen kaarteista ulos tullessa kumi tahtoi palaa mielellään. Iskareiden vakiosäädöillä melkein holtittomasti, mutta jäykemmällä asetuksella meno sivistyi aika lailla. En silti muista että ennen olisi ollut mitään mainittavia pito-ongelmia.
Vähän täytyy muuten asian vierestä hehkuttaa, EBC:n jarrut Motulin kisamehuilla eivät olleet Alastaron kiusaamisesta millänsäkään. Vanhoilla kilkkeillä parin ahvenistokierroksen jälkeen jarruja ei käytännössä enää ollut. Nyt radan veivaamista rajoittivat lähinnä öljyn kuumeneminen ja sääli renkaita kohtaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kommenteista!!!