Ihmiset ei tunnu olevan mielepiderikkaita tänään... haluaisin kuulla teidän mielipiteitä nuorten kihlauksista...?? Kokemuksia?? Ongelmia?? Onnea??
kihlauksesta
katariina
8383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mun kaveri/tuttavapiirissä on aika monet seurustelevat menneet kihloihin, otetaanpa pari esimerkkiä: Matti ja Maija olivat seurustelleet n. vuoden, ennenkuin keksivät mennä kihloihin. Kihlauksen aikoihin Matti oli 15 ja Maija 14. Noh, n. puolen vuoden päästä kihlauksesta tuli tälle parille ero, sillä molemmat olivat muuttuneet mustasukkaisemmiksi. Toisessa tapauksessa, Liisa (kihlauksen aioihin 14)ja Kalle( 22v.!), olivat tunteneet muutamia kuukausia ennen kihlausta. Kihlaus kesti 8 kk, sillä kävi ilmi, että Kalle olikin hullun mustasukkainen ja väkivaltainen .. Ja täytyy tunnustaa, että itsekin olen kerran ollut kihloissa enkä toista kertaa aio kiirehtiä kihloihin. Tosin meidän suhteemme oli noista ehkä kaikkein "normaalein" (vaikka normaali suhteemme ei ikinä ollut - eikä ole vieläkään, mutta se on MEIDÄN suhteemme, anyway!). Olimme tunteneet toisemme Mikin(kihlauksen aikaan 17v., itse 14v.) kanssa n. 2 vuotta, ennen kuin menimme kihloihin. Niiden kahden vuoden aikana seurustelumme oli lähinnä on/off-laatua, mitä se on muuten vieläkin, kihlauksenkin jälkeen. Kihloissa kerkesimme olla 1½, kunnes erään suuren riidan jälkeen huomasimme, ettei homma toiminutkaan, ja erossa ehdeimme olla ruhtinaalliset 3 viikkoa, kunnes taas tapasimme ja aloimme olla yhdessä. Vaikka minä tai Miki emme muuttuneet juurikaan havaittavasti mustasukkaisemmiksi "rengastamisen" myötä, nyt jälkeen päin mietittynä Miki kyllä muuttui..
Tulipa sekavat selitykset, mutta tässä kokemuksia nuorten kihlautumisista. Älkää hyvät ihmiset kiirehtikö kihloihin, sillä vaikka se jätkä, joka 14-vuotiaana tuntuu elämäsi mieheltä, et välttämättä haluakaan elää hänen kanssaan loppuelämääsi .. Ja kihlauksenhan pitäisi olla lupaus avioliitosta, vaikka se ei enää monille sitä merkitsekään. Ei myöskään minulle. Jos kuvittelet, että suhteesi muuttuu rengastuksen myötä - ei se välttämättä muutu, ehkä huonompaan suuntaan. Nämä nyt vain olivat erään 16-vuotiaan neidin (sekavia)mietteitä&kokemuksia kihlauksesta ... :)
Jep, olen ihan samaa mieltä. Kun vain nämä 14-vuotiaat kihloihin menoa suunnittelevat ymmärtäisivät, että parin kuukauden seurustelun jälkeen ei toista voi vielä tuntea tarpeeksi hyvin tietääkseen, että haluaa viettää toisen kanssa loppuelämänsä. Vaikka kuinka ensirakkauden huumassa ajattelisi, että tämä poika-/tyttöystävä on nyt "se oikea"... Kun ensihuuma haihtuu ja suhteeseen tulee arki, saattaa toisesta paljastua vaikka minkälaisia puolia.
14-vuotias on vielä nuori, kannattaa mielummin elää nuoruuttaan kun miettiä kihloihin menoa. Ne hommat kannattaa jättää siihen vaiheeseen, kun on aikuistunut ja voi tosissaan miettiä naimisiinmenoa.
Itse olen 20 vuotta, ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa hieman yli 3 vuotta, josta olemme asuneet yhdessä nyt muutaman kuukauden, emmekä ole vieläkään suunnitelleet kihloihin menoa. Varsinkin yhteenmuuton jälkeen toisen vasta oppii tuntemaan! Luotamme toisiimme, ja tiedämme pysyvämme yhdessä ilman sormuksiakin.
olen 18-vuotis ja kihlattuni täyttää 23 vuotta!
menimme kihloihin kahden vuoden seurustelun jälkeen viime uutena vuonna!
eihän se elämä siitä muuttunut mutta se toi uutta puhtia ja sylillisen onnea suhteeseemme,,kumpikin halusimme sitä ja olimme varmoja,,
häitä eme ole vielä suunnitelleet mutta yhteen muutimme huhtikuussa ja vielä nukumme samassa sängyssä...toivottavasti aina!
oo järkeä mennä kovin nuorena kihloihin...
Aivan liian monet teinit kuvittelevat, että 13-vuotiaana aloitettu suhde kestää ikuisesti ja menevät kihloihin. Tai sitten he eivät edes tiedä mitä kihlautuminen merkitsee, sitä että pysytään yhdessä koko loppuelämä. Monet luulevat, että siihen tarvitaan joku lupa, vanhemmilta tai viranomaisilta, vaikka se on kahden henkilön välinen sopimus, jolla luvataan mennä naimisiin. On aivan turhaa mennä kihloihin, ellei suunnittele ikinä menevänsä naimisiin. Mitä virkaa sormuksella silloin on?
Elikkäs, kyllä mie sen hyväksyn oikein hyvin, jos hyö kihloihin menee rakkaudesta ja tietäen menevänsä joskus täysi- ikäisenä naimisiin. :) Eli mie oon vähän vanhanaikainen, se on miun silmissä lupaus avioliitosta.
joo...lueskelin tossa noita viestei ja rupesin oikeen miettimää...mulle ei ois 14-vuotiaana tullu mieleen ees mennä kihloihin!! vaikka kaikki sanoivatkin että oon ikäsiini verrattuna hyvin kypsä, mut omast mielest olin vielä täys mukula!!
no, mut kerronpa täs nyt sit oman tarinani kun kerran rupesin kirjottaa!!
eli ku mä menin seiskalle taisin olla 13v. puoles välii lukukaut rupesin "seurustelemaan" saman ikäisen ja samalla luokalla olevan jätkän kanssa!
ja me ollaa oltu yhes siitä asti!! oon nyt 17v. ja puol vuotta sitten mentiin kihloihin, kun ekax oltii asuttu yhes n. puol vuot!!
mut, sanon viel sen et älkää menkö kihloihin liian aikasin!! vasta sitten ku on esim. asunu yhes tän tyypin kaa!! mut en myöskään tarkota sitä et 14-vuotiaat likat muuttas pois kotoo...sillä heidän kuuluu mielestäni olla äidin ja isän luona!!
Nauttikaa nuoruudestanne!!
Riippuu ihan siitä mitä tarkoitat nuorella... Jonkun mielestä 19-vuotias on vielä nuori... Mutta jos ajatellaan jotain 14 wee tyyppiä menevän kihlohin niin se menee jo yli... Ei siinä oo mitään järkee!! Onhan se ehkä ihana ajatus, mutta se on lupaus avioliitosta... Ehkä nuoret jotka menevät kihloihin ajattelevat ettei se ole pakko mennä naimisiin jos kihloissaolo ei sujukaan tai kumppani miellytä... Noh, eihän se olekaan pakko.... Mutta on lupauksen (jonka on tehnyt rakkaansa kanssa...) rikkomista...
But anyway.... Mä en oo iekään vielä kovin vanha (16) mutta haaveilen kihloista rakkaani kanssa jonka kanssa olen seurutellut jo aika kauan... mutta vain haaveilen... Koska minula ei ole kiire minnekään.... Jos rakkaus kestää (Mitä todellakin toivon ja kaikki näyttää vielä lupaavalta...) niin meillä on koko loppuelämä aikaa mennä kihloihin.... Mikä kiire tässä on...? Nauttikaa elämästä rakkaanne kanssa...