en ole kuullut mutsista taaskaan yli kuukauteen. viimeks kun mä menin sen kämpille niin se makas jonkun äijän kanssa lattialla makkurissa ja videoilta pyöri raakaa pornoa...
eipä huvittanut jäädä sitä herättelemään, joten lähdin pois jahka ensin olin tarkistanut, että se sentään vielä hengitti.
aika vaikeeta sitä on muutenkaan nykyisin saada kiinni. kännykkää sillä ei ole ollut pitkään aikaan. sillä on tapana kännipäissään aina hävittää se. ja kesällä siltä suljettiin liittymä, kun se ei ollu maksanu laskua...
eikä mullakaan ollu pätäkkää maksaa sitä.
aiemmin syksyllä se soitti kerran ja pyys kyytiä kyttikselle. tietenkin mä heitin sen... ja aavistin pahaa.
pakkohan mun oli kysyä mitä asiaa silllä sinne oli.
oli taas polttanu korttinsa. oli pitäny lähteä kännissä kuskiks jonkun tutun autolla, ei ollu pitkälle päässy.
2,3 promillea oli puhaltanu vielä kyttikselläkin. tiukka mutsi... kuinka monen äiti pystyy samaan?
oli vielä omin jaloin kävelly ja pysty puhumaan kuulemma ihan normaalisti...
kytät oli epäilly, että alkometri on rikki...
kesällä se oli sairaalassa muutaman päivän.
sen silloinen miesystävä oli hakannu sen kännipäissään aika pahasti...
noh, noitahan sattuu.
ihan kenelle tahansa...
ainakin sai krapulansa pois siellä sairaalassa...
kuinka moni on muuten seurannu oikein kunnon alkkiksen krapulaa?
aika karua touhua...
kestää monta päivää, konttaavat ja etsivät juotavaa, uhkaavat tappaa, käyvät käsiksi ja sen jälkeen makaavat pari päivää sängyssä ja pelkäävät pieniä vihreitä miehiä...
vapisevat ja kusevat alleen, eivätkä pysty syömään mitään.
ja mihinkään hoitoon niitä ei voi viedä, katko ei niitä huoli, kun niillä on alkoholia veressä ja terveyskeskus ei niitä halua, koska niillä on täyttä eikä alkkikset kuulemma oikeasti edes ole sairaita...
ei oo kivaa fiksata omaa äitiään kuntoon...
ja sitten kun se on ollu kuukauden selvinpäin ja elämä hymyilee ja sä meet sen luokse...
niin keittiön pöydältä löytyy tyhjä gini-pullo ja äitiä ei näy missään...
se on taas radalla...
-tytär melkein 30vee
eipä huvittanut jäädä sitä herättelemään, joten lähdin pois jahka ensin olin tarkistanut, että se sentään vielä hengitti.
aika vaikeeta sitä on muutenkaan nykyisin saada kiinni. kännykkää sillä ei ole ollut pitkään aikaan. sillä on tapana kännipäissään aina hävittää se. ja kesällä siltä suljettiin liittymä, kun se ei ollu maksanu laskua...
eikä mullakaan ollu pätäkkää maksaa sitä.
aiemmin syksyllä se soitti kerran ja pyys kyytiä kyttikselle. tietenkin mä heitin sen... ja aavistin pahaa.
pakkohan mun oli kysyä mitä asiaa silllä sinne oli.
oli taas polttanu korttinsa. oli pitäny lähteä kännissä kuskiks jonkun tutun autolla, ei ollu pitkälle päässy.
2,3 promillea oli puhaltanu vielä kyttikselläkin. tiukka mutsi... kuinka monen äiti pystyy samaan?
oli vielä omin jaloin kävelly ja pysty puhumaan kuulemma ihan normaalisti...
kytät oli epäilly, että alkometri on rikki...
kesällä se oli sairaalassa muutaman päivän.
sen silloinen miesystävä oli hakannu sen kännipäissään aika pahasti...
noh, noitahan sattuu.
ihan kenelle tahansa...
ainakin sai krapulansa pois siellä sairaalassa...
kuinka moni on muuten seurannu oikein kunnon alkkiksen krapulaa?
aika karua touhua...
kestää monta päivää, konttaavat ja etsivät juotavaa, uhkaavat tappaa, käyvät käsiksi ja sen jälkeen makaavat pari päivää sängyssä ja pelkäävät pieniä vihreitä miehiä...
vapisevat ja kusevat alleen, eivätkä pysty syömään mitään.
ja mihinkään hoitoon niitä ei voi viedä, katko ei niitä huoli, kun niillä on alkoholia veressä ja terveyskeskus ei niitä halua, koska niillä on täyttä eikä alkkikset kuulemma oikeasti edes ole sairaita...
ei oo kivaa fiksata omaa äitiään kuntoon...
ja sitten kun se on ollu kuukauden selvinpäin ja elämä hymyilee ja sä meet sen luokse...
niin keittiön pöydältä löytyy tyhjä gini-pullo ja äitiä ei näy missään...
se on taas radalla...
-tytär melkein 30vee
Vastaukset 6
Vanhimmat
Selkeästi puhuttua asiaa. Apua tai neuvoja et pyydäkään, ja tiedän syynkin miksi et. Mutta tarinasi olisi terveellistä luettavaa monelle "bailaaja-" ja "bilettäjä-neitokaiselle".
Eiköhän kaiken takana olle kuitenkin avunpyyntö.
Tuskin kukaan lämpimikseen tarinaa on kirjoittanut.
Ei kukaan lämpimikseen kirjoita. Kirjoittajalle tuo hyvä teksti oli varmaankin toiselle puhumisen korvike, ja sinänsä helpottava kokemus, kun sai häntä stressaavan asian "järjestykseen" tekstiksi. Sekin auttaa.
en mä mitään apua tarvi, koska tiedän että sitä ei ole... ei kukaan voi auttaa mun mutsia paitsi tietty se itse...
v*tuttaa, kun tällä palstalla on esim. naisia, jotka leimaavat miehensä alkoholisteiksi vain sillä perusteella, että ne vetää mäyriksen viikon aikana. säälittävää... voisivat joskus mennä itseensä.
kyllä mäkin annan mun miehen juoda, ihan niin paljon kun se itse haluaa...
raja menee siinä, että seuraavana päivänä ei korjata ja töihin mennään aina selvänä. krapulan parantaminen viinalla on yhtä järkevää kuin ripulin parantaminen piereskelemällä...
ja yksin ei saa juoda ikinä... tai suruunsa...
se tietää, että mun äiti on alkkis mutta en mä jaksa vuodattaa sille kaikkea sontaa mitä mä saan kokea. täällä on kiva avautua anonyymisti, kun ei oikein muillekkaan kehtaa tai halua puhua.
AAL = alkoholistien lapsille tarkoitettu vertaisryhmä. Ryhmiä löytyy ympäri maata, ainakin suurimmilta paikkakunnilta.
AAL on siis alkoholistien AIKUISILLE lapsille vertaisryhmä.