Joitakin vuosia sitten Mersu ylpeili että sen
G-sarjan maasturit on valmistettu "ainoalla
oikealla tavalla" jolla maasturit pitää valmistaa.
Tarkoittiko se vain perinteistä runkorakennetta
vai pitääkö lausahdus sisällä jotain muutakin?
Itse olen Mersufriikki, mutta Mersun maastureihin
olen suhtautunut aika epäilevästi? G-sarjalaisen
ulkonäöstä voidaan olla montaa mieltä (kuten
ML:llän), mutta itse uskon että fullsize jenkki-
ja japsimaasturit tarjoaa enemmän vastinetta
rahalle. Onko kenelläkään kokemuksia tai välikäden
tietoa tästä maasturina. Vanhemmat dieselit
ainakin ovat uskomattoman laiskoja, uudemmat
kulkevat jo välttävästi. Milloin G-sarjaan
tulikaan facelift ja modernimpi kojelauta? Tuliko
autoon tuolloin muita merkittäviä uudistuksia.
Esim. turvarakenteisiin ym. Vanhassa mallissa nuo
ovet ainakin vaikuttavat aika heppoisilta vaikka
auto on muuten jykevä..
G-sarjan maasturit on valmistettu "ainoalla
oikealla tavalla" jolla maasturit pitää valmistaa.
Tarkoittiko se vain perinteistä runkorakennetta
vai pitääkö lausahdus sisällä jotain muutakin?
Itse olen Mersufriikki, mutta Mersun maastureihin
olen suhtautunut aika epäilevästi? G-sarjalaisen
ulkonäöstä voidaan olla montaa mieltä (kuten
ML:llän), mutta itse uskon että fullsize jenkki-
ja japsimaasturit tarjoaa enemmän vastinetta
rahalle. Onko kenelläkään kokemuksia tai välikäden
tietoa tästä maasturina. Vanhemmat dieselit
ainakin ovat uskomattoman laiskoja, uudemmat
kulkevat jo välttävästi. Milloin G-sarjaan
tulikaan facelift ja modernimpi kojelauta? Tuliko
autoon tuolloin muita merkittäviä uudistuksia.
Esim. turvarakenteisiin ym. Vanhassa mallissa nuo
ovet ainakin vaikuttavat aika heppoisilta vaikka
auto on muuten jykevä..
Vastaukset 19
Vanhimmat
kysymys oli siitä, että Mersun G-malli on
valmistettu Itävallassa, Steyer-Puchin tehtaalla;
suureksi osin käsityönä ja suureksi osin autot
taidettiin räätälöidä tilaajaa varten.
Sillä selittyy myös G-mallien melkoinen hinta.
*
Vanhemmat dieselit ovat tosiaan laiskoja. Itse
olen päässyt ajamaan 300GD:tä. Vauhti pysyy
maantiellä suhteellisen mukavasti, mutta nollasta
sataan ei saa olla mikään kiire.
Vaihtoehtona on bensakoneiden jano.
Tuo "vastinetta rahalle"-asia on vähän siitä
kiinni, mitä haluat rahalla saada.
Jenkeissä ja japskeissa on varmaan korkeampi
varustelutaso, parempi suorituskyky ja menevämpi
näkö.
Mersu on toisaalta maastossa melko peto menemään.
Autoa suunniteltiin aikanaan Saksan
puolustusvoimat mielessä, eli kyseessä on
sotilasmaasturin hiukan kesytetty versio.
Samaten maantiellä tuo ajamani 300GD oli aivan
omassa luokassaan, jos vaikka Land rover
Discoveryyn verrataan.
Samaa sotilasmaasturiperua on myös auton
kestävyys. Kone kestää 400-500 tkm ilman
remonttia ja kori sen saman, jos ei tahallaan
ruostuteta.
Autossa on käytetty joissain kohdin käsittääkseni
mersun tavara-autoistakin lainattuja
kompontentteja, joten varaosia luulisi olevan
tarjolla, vaikkei noita G-malleja nyt haitaksi
asti maassa ole.
Face-lift tuli viime muistaakseni viime
vuosikymmenen puolella. Joku muu muistaa tarkasti.
Lisäksi -87 tehtiin juhlamalli Grazeria, jossa
oli 2,3-litrainen bensakone ja erikoisvarusteita
ja erikoismaalaus. Sillä pistää kampoihin jo
jenkeillekin, muuten kuin maastossa.
Turvallisuus on suhteellista. G-malli painaa
kevyimmilläänkin pari tonnia, eli voit kuvitella,
miten käy jonkun Yariksen, joka jää G-laatikon
alle...Tärkeämpää lienee se, että auto on
maasturiksi johdonmukainen ajettava, ja sisällä
on tilaa sen verran, että rakenne saa mennäkin
kasaan, ennen kuin matkustajia alkaa ahdistaa.
Ovet ovat yksinkertaiset eli helpot vaihtaa
(käsittäisin, että se on se suurin syy), mutta
runkorakenne on tukeva.
sotilasmaasturiperinteestä puheenollen: Jeep
tietysti. Tai sitten ehkä VW Iltis.
Mutta onhan näitä Jeepin nykyisiä
mammuttimaastureita kovin vaikea kuvitella
sotaväen käyttöön tai edes kenenkään siviilin
vievän kovinkaan tiuhaan lepikkoon. Sama pätee
kyllä uusiin G-malleihinkin.
G-malli on minusta erittäin mielenkiintoinen M-B-
malli. Jotakin pientä autosta (henk. koht.
kokemusta ei ole):
Esitelty siis 1979, W460:na. Moottoreina M102
(2,3), M110, OM616 ja OM617. Alkusarjan myynti
kävi karvaasti; täysin varusteltu G-malli maksoi
lähes yhtä paljon kuin W126...
Valmistettiin muuttumattomana 1985 saakka,
jolloin tuli kevyt facelift. Korivalikoimaan tuli
myös soft-top- lyhyt avomalli, lukot tulivat
vakioiksi, sisällä istuinten säätövaraa
parannettiin, takaistuimen "muokattavuus" keveni
sekä polyuretaanilevikkeet tulivat lokareihin
aluvanteiden yhteydessä. Kojelaudan ja sisustan
värivalikoimaa pehmennettiin ja laajennettiin,
sekä ohjauspyörä uusittiin.
1986 240GD korvattiin 250 GD:llä. J. Taylor
kertoo kirjassaan, että vaikka 1980-luvun
jälkipuoliskolla sarjan myynti hieman nousi,
hyvästä suunnittelusta, työn laadusta ja maasto-
ominaisuuksista huolimatta G:ltä puuttui tietty
tyyli ja karisma mitä Range Roverilla, isoilla
Jeepeillä ja japseilla oli.
1989 oli seuraava virtsanpylväs. Uusi sarja sai
koodin W463 mutta työjuhta-460 säilyi
tuotannossa, ja taitaapi olla vieläkin.
Tällöin tuli siis uusi maski, leveät lokarit,
korinväriset lampunympärykset,sumuvalot,
jalopuusisusta, uudet penkit ym. Grazerhan oli
eritoten Suomea varten suunniteltu juhlamalli.
M110 muuttui M103:ksi ja OM617 OM 603:ksi.
Linkkejä löytyy varmasti mbspy.bacosys.be:n
linkkilistalta, ja suosittelen hankkimaan J.
Taylorin kirjan " M-B, Volume 4: The 1980's".
Timo joku kirja, mistä näet nuo koneiden koodit
ym. tiedot?
Itse en muista kuin häthätää W123-sarjan
naftakoneiden tunnukset, joten tuntuu
melkoiselta, että joku luettelee G-mallin
voimanpesien numerot...
Mahtava vastaus, kerta kaikkiaan.
Vielä, kun joku tietäisi, millaisia määriä G-
malleja todella pyörii tässä maassa, niin jo
olisi.
Myytävänä näitä näkyy todella harvoin, tässä
kaupungilla pyörii viikottain yksi lyhyt 300GD,
mutta muuten voi kyllä vetää aina rastin seinään,
kun G:n näkee liikenteessä.
(Tiedä sitten, vieläkö puuttuisi G:ltä karismaa,
jos sellaisen jostain saisi. Sen kun karauttaisi
tuohon paikallisen kokoontumispaikan parkkiin,
eiköhän huomiota tulisi...?)
..koneiden koodit alkaa jo muistamaan ulkoa..
mutta suurena apuna näissä vanhemmissa M-B:ssä
ovat juuri nuo J. Taylorin "alan" opukset.
Kiitos vaan kaikille asiantuntevista
vastauksista.Eihän tuo G-mallikaan toisaalta
hullummalta näytä varsinkaan pidempänä versiona.
Tuo ohjauspyörä on tainnut vaihtua useampaankin
kertaan. Olen nähnyt ainakin kolmenlaisia.
Samanlaisia kuin vanhemmissa Mersun
pakettiautoissa, samanlaisia kuin kaikissa
W116-malleissa ja alkuajan W123-malleissa,
sellaisia kuin myöhemmissä W123:sissa ja
W126:sissa sekä sellaisia kuin esim. bagittömissä
W140-malleissa. Ainakin viimeksimainitusta on myös
bagillisiä versioita.
Kyllähän G-sarjalainen varmasti nokkakolarissa on
turvallinen, mutta entä kun vaikka bussi tulee
kylkeen.. Eli onkohan niissä uudemmissakaan (tai
jopa vanhemmissa) minkäänlaisia
kylkikolarisuojia/vahvikkeita vai onko kylki
todella niin hutera miltä se näyttää..?
ainakin nokakkain G-mallilla on saumaa selvitä,
kuten itsekin toteat.
Veikkaan, että kynnyskotelot ja pystypalkit ovat
aika tuhtia tavaraa, eli ei tuo kylkikolarikaan
välttämättä kovin pahaa jälkeä tee.
Tietysti on selvä, miten käy, jos 60 tonnin
painoinen yhdistelmä pukkaa satasta kylkeen,
mutta veikkaan, että kylkeen pukkaavasta
Avensiksesta tulee kattoa matalampi.
G-sarjan peltiosat eivät muuten ole niin ohuita
miltä näyttävät. Etsipä jostain G käsiisi ja avaa
konepelti: yllätyt sen painosta!
Hyvä, jos meistä oli iloa sinulle G-asiassa.
Timo L:hän osoittautui varsinaiseksi fakiiriksi
tässä (kin) asiassa.
Olen itse ollut kolarissa G-sarjan mesellä ja
kolarissa volvon ritsa meni lunastukseen ja G-
meseen tuli pieni klommo! Volvolla oli vauhtia
50km/h! Ja kiihtymisestä sen verran että kyllä
teiän Datsunit jää viivalle ku paska tuuleen!
http://www.edmunds.com/reviews/firstlook/articles/
46852/article.html
..hienoja kuvia! Kuka vielä haluaa ajaa jollain
M-sarjalaisella ;) Kojelauta on sitten jälleen
uusiutunut ja ovien paneloinnit paksuntuneet eli
taitaa sinne väliin mahtua jotain
turvatekniikkaakin. Kylläpä mittariston kupu
kaartuu kauniisti. Ihan tuo mieleen 116-korisen..
www.Edmunds.com:sta löytyy kyllä hyviä koeajoja
ja vertailuja. On paljon sellaisia malleja joita
ei täältä löydy.
Lisää G:n kuvia löytyy Mersun sivuilta
http://www.mercedes-benz.com/e/cars/g-
class/default.htm
Vehon sivut ovat kyllä onnettomat
http://www.mercedes-
benz.fi/hyoty/erikois/maasturit.asp
Omat kokemukset G:stä rajoittuvat armeijan
autoihin. Kahteen vuoden 1997 malliin, lyhyeen ja
ambulanssiin. Kuka on ajanut vastaavalla? =)
Olin Porin prikaaatissa palveluksessa ja
Valmiuskomppanialla hankittiin silloin uutta
kalustoa. Lyhyet G:t tulivat kantahenkilökunnalle
ja ambulanssi yleisiin kuljetuksiin. Me
sitten "sisäänajoimme" ne =). Lyhyt oli oikein
mukava ajaa, mutta ambulanssi oli aika huono
kompromissi. Kopin paino takana heikensi ajo-
ominaisuuksia ja ilmanvastus oli sitä luokkaa
että 80km/h oli tiukassa. En muista millä
koneella se oli mutta tosi vaisu se oli.
Parempi se kuitenkin oli, uusi tuntuu muuten
olevan aika usein, kuin prikaatin vanhin
ambulanssi, Ghostbusters!
Lempinimeltään Ghostbusters oli saanut elokuvan
mukaan. Se oli vanha, valkoinen Transit, niin
vanha että siinä oli pyöreät etuvalot ja
lokasuojan tapaiset edessä. Se oli kyllä
melkoinen sämpylä ajaa. Ja se penkki, ei ole
vastaavaa tullut toista vastaan...=)
Maastokelpoisina lansseina oli Wolkkarin Syncrot,
jotka tuntuivat olevan korjaamon vakioasiakkaat.
Tahti oli yleensä yksi reisu/viikko remonttia.
Eräs parhaista inttimuistoista liittyy juuri
Ghostbusterssiin. Olimme päivystysvuorossa, ja
lauantai-iltana noin 01.00 tuli meille nälkä. Ei
muuta kuin Ghostbusters tallista, pilli
huutamaan, valot vikkumaan ja portista
ulos "kiirellisen" kuljetuksen takia. Sen jälkeen
lätkä tiskissä paikallisen pizzerian pihalle,
pizzat autoon ja takaisin läpi taas pillit
ulvoen. Portista sisään ja kommuuniin...=)
Kukaan ei kysynyt mitään.
Näitä pizzalähetin hommia oli aika usein. Tuntuu
vain hiukan hassulta kun toiset kertovat
karanneensa intistä kiipeämällä aidan yli. Me kun
menimme aina portista, ja aina autolla...=)
Samalla tavalla sai halutessaan pidennystä
lomiin.
Tuli nyt "hiukan" off-topicia, toivottavasti ei
haittaa...?
Vaikka aiemmin väitin ettei henk. koht. kokemusta
ole G:stä, muistin syövereistä kaivoin esill
earmeija-ajan, ja löytyihän sitä!
Henkilökohtaisesti olen myös ajanut molemmilla
mainitsemillasi vehkeillä, possu-Transitilla sekä
ambulanssi-Mersulla, joka muuten oli mallia 290
GD. Siis "työkalulinjaa". Ambun koppi tosiaankin
oli iisalmelaisen tehtaan tekemä suorakulmainen
laatikko. Sain kunnian aja osan matkasta Lappiin
ko. autolla. Mersu oli toki lämpimämpi kuin Rellu
kuorma-auto (lämppäri rikki), mutta kulkupuoli
tosiaankin oli kehnonlainen. V vaihdetta ei juuri
tarvinnut tarjota, ei edes alamäissä. Kulku oli
muuten yllättävän mukavaa, siis tarkoitan pehmeän
tuntuista. Onhan tietysti aika saattanut kullata
muistoja, mutta tällainen mielikuva mulle jäi.
Paikallisilla sotilaspoliiseilla oli käytössä
lyhyt umpikoppi-G, mutta raukat ajoivat Mersun
mettään, seurauksena 20 tmk:n remontti. Silloisen
kuljetusupseerin aikana eivät enää ajaneet kuin
farmari-Laadanilla.
alkaa kalvaa mieltä.
Olihan omanakin armeija-aikanani muutama G
ambulansseina. Olivt 290-koneella, automaatilla,
jollain hirviömäisen isoilla pyörillä ja Webasto
kuului varustukseen. Kieltämättä söi erään
ennätyskylmän tst-leirin aikana miestä hakata
kivikirveellä puita kamiinaan kun parin metrin
päässä lanssikuskit iskivät Webastoon lisää tehoa
ja radiosta volumet kaakkoon.
VW Syncroja meilläkin oli sairaiden kuljetusta
varten. Kisa siitä, kumpi menee pitemmälle
umpihangessa, VW vai G, päättyi
ratkaisemattomaan...
Mitä tulee farmarimallin Laatokkaan, paikalliset
SPOLit ottivat niillä kyllä varuskunnan komeimmat
sladit. Kunnes rykmentin komentaja sattui osumaan
paikalle...
Spolleilla oli Toyotan lyhyt maasturi,
muistaakseni HJ 60/61?. Auton lempinimi oli
Piski, johtuen käyttäjistä...=) Lisäksi heillä
oli Niva.
Tuosta ambulanssi G:stä minulla on sellainen nolo
kokemus että silloin kun sillä oli ajettu 274
kilometriä, peruutin Masilla sen keulaan.
Harjoittelimme näytöstä ja ajoimme automme aivan
nippuun. (3 Pasia, 3,Masia ja G siellä välissä.)
G oli takana ja näin peilistä että takani oleva
Pasi alkoi peruuttamaan ja vaihdoin pakille. G ei
luonnollisestikaan näkynyt peilistä koska oli
kapeampi kuin Masi... Samalla hetkellä kun nostin
kytkimen, tuli mieleeni että jotain mätää tässä
nyt on. Samalla kun autoni liikahti muistin mikä
asiassa mätti: G:n oli minun takana! Ja samalla
kolahti...=( Onneksi G:ssä oli oikea karjapuskuri
eikä mitään 0.5 millistä peltiä. Masin koukku
nimittäin osui suoraan G:n karjapuskurin
vaakaputkeen ja alkoi painamaan putkea ja auton
nokkaa alaspäin. Jos olisin hetkenkin vielä
peruuttanut, olisi koukko mahtunut menemään
putkien välistä ja uppoamaan G:n maskiin...=( Nyt
ainoa vahinko oli taipunut putki ja minun
kolauksen saanut itsetuntoni...
Rellu oli muuten hyvä mutta välitykset liian
pitkät voimavaroihin nähden. Toisaalta tyhjänä se
kulki iloisesti jopa 125km/h:ta, joten ohittelu
ei tehnyt hankalaa...=) Viimeinen ajoni Rellulla
oli muuten mukava mutta laturi simahti
alkumatkasta(n.200km)ja virtalukko alkoi
temppuilemaan, unohtamatta rikkinäistä
pysäyttäjää ym.ym...=) Ajoin silloin autolla
räjähteitä ja eräs luti kutsui Renua todelliseksi
Pommiksi sen jälkeen kun hän oli vauhdissa
repinyt repsottavan muovipaneelin irti...=)
Hallin pihaan se sitten hyytyi lopullisesti ja
minä lähdin varusteiden luovutukseen. Ei ollut
siinä vaiheessa paljokaan motivaatiota jäljellä.
Mersun pätkät olivat kyllä mukavia ajaa, vaikka
Toyotan Land Cruisereille eivät pärjännetkään.
Paha kyllä Toyotat olivat Prikaatin ja
Paltaljoonan komentajan käytössä joten niillä ei
uskaltanut leikkiä...
Ladoja ja Samaroita meillä oli useita. Tulipa
ajettu Säkylästä muutama kerta Helsinki-Vantaan
lentokentällä viemään/noutamaan kappareita. Oli
aika tuskaisia matkoja. Muistan vieläkin sinisen
kombin rekisteriltään 242. Se nimittäin alkoi
keittämään 200 metrin ajon jälkeen. Se oli
aiemmin kolaroitu ja sen seurauksena ratti oli
vinossa, polkimet n.10 senttiä korkeammalla kuin
normaalisti, ovet repsottivat ja lasit eivät
menneet kiinni asti ja huippunopeus 90 km/h...
Noudin sillä kentältä 3 nuorta luutnanttia jotka
tulivat Tanskasta ja he kirosivat mielettömästi
kun näkivät millä olin tullut...=)
Porin prikaatissa ei autokalustoon turhan paljoa
satsattu. Se oli nimittäin ainoa varuskunta Länsi-
Suomessa jossa oli vielä Protoja käytössä
suuremmassa mittakaavassa. Oliko teillä näitä
Leyland-moottorisia 1960-luvun ihmeitä. Kaksi
uusinta oli Valmet-moottorisia vuodelta 1973...
Hi-tech:iä...?
oli, todellakin oli =), Parolassa vaunukuskina.
Hän koeajoi vaunua ja hieman leikki sillä.
Hallille ajaessaan hän_hieman_innostui ja ajoi
luukutti täysillä. Hieman ennen hallin
ovea "hallittu vastaheitto" ja vauhdilla ovesta
sisään...=)
Hänen huonoksi onnekseen prikaatin komentaja oli
hallin oviaukolla...=)
Seuraanava aamuna hän heräsi panssarijääkäreiden
joukosta...=)
Meillä oli oma "rata",jota ajettiin Transiteilla
kilpaa. Samoin muutaman kerran oli kilpailu siitä
kuka Uazin pisimmälle ison lumikasan päälle...=)
Voittaja "suorituksen" jälkeen Uaz lähti
korjaamolle. Ei se lumikasaan hajonnut vaan siinä
kun se vedettiin kasasta vinssillä ja sen jälkeen
suoritetussa vetokilpailussa Uaz vs. Masi...=)
Lelulandin moottorilla varustettuja oli kyllä
Vekaralla, Utissa ei muita protoja ollut kuin
yksi hylätty yksilö autohallin takana...
Leylandin moottoroimia Kontio-Sisujakin taisi
olla, joilla harjoiteltiin kulmaanperuutusta ym.
ennen inssiä.
harjoittelimme kulmaan peruutusta SK:lla,
Kontiolla ja Masilla. Masissa ongelma oli se että
maastokäyttöön suunniteltuna sen etupyörät eivät
kääntyneet tarpeeksi ja se oli liian kevyt.
Täysperävaunua peruutettaessa Masin perä oli niin
kevyt että se ei pysynyt suunnassa.
Kortin ajoin 2 erillisesä Autokomppaniassa
Turussa.
Leyland moottorit eivät kyllä antaneet kovinkaan
mairittelevaa kuvaa itsestään. Tosin
huippunoeutta ei rajoittanut Leylandin voima vaan
Proton ajo-ominaisuudet(-omituisuudet). 70km/H:n
jälkeen sivuttaisliike alkoi olla metrin luokkaa,
joten oli ymmärrettävää että valkoista
pakeliittirattia sai puristaa tosissaan.
Syöttöä meillä oli tapana lisätä maksimiin jotta
esim. hinaustehtävissä selvisi mäet ylös, mutta
siitä taas seurasi konerikkoja. Maastoajossa
alkoivat taasen kytkimet luistamaan.
Yhteen Protoon oli laitettu Sisun "uudehko"
moottori, mikä teki siitä todella nopean
verrattuna Leylandiin. Sekin kokeilu loppui
siihen kun siitä hajosi vaihdelaatikko.
Muutenkin 30-vuotiaat autot joita oli koko aika
käytännössä rääkätty, alkoivat olla elämänsä
ehtoopuolella.
Näin jälkikäteen on päähän on iskostunut outo
aate. Jospa sai ostettua Proton ja rekisteröityä
sen museoajoneuvoksi. Se olisi loistava
"mökkiauto". Samoin kaikenlaiset puunhaku-, ym
reisut eivät tekisi tiukkaa. Ja vaikka kuoroma-
auto onkin, jättää se maasto-ominaisuuksissa
suurimman osan nykymaastureista kauaksi taakseen.
Mä olin Tikkakoskella armeijassa. Ei ollut autoja mut kaikkee muuta :)