Mitä /miten minun pitäisi toimia kun lapsen mummo (ts. miehen äiti) sekaantuu meidän kasvattamistapaamme?
Esim. meillä on käytäntö, että jos lapsi ei suosiolla syö, niin saa olla syömättä. Kovin pitkään ei jaksa maanitella. Kyllä ruoka maistuu hetken kuluttua kun on nälkä. Lapsi on reilu vuoden vanha eikä itse syö vielä. lusikkaa kyllä annetaan käteen mutta kun pari lusikallista on mennyt itse syöden alas, alkaa leikkiminen. Minusta ruualla ei leikitä, ja lusikka siis otetaan pois.
Mutta asiaan. Mummo tuli (jälleen kerran kutsumatta) ruokailuaikaamme, ja tenava temppuili. Mummo juoksi eteisestä, tarttui lusikkaan ja yrittää alkaa tunkea lusikkaa lapsen suuhun. "kyllä se häneltä syö"
Pyysin lopettamaan. Johon kommentti, "kyllä pitää hänen antaa syöttää ja itsehän tuon ikäisen pitää jo syödä" Voi v... nälkäänkö pitäsi antaa kuolla kun lusikoiminen ei vaan vielä kiinnosta niin paljon että paria lusikkaa enempää jaksaisi asiaan keskittyä.
Muutenkin mitkään meidän asettamat rajat eivät ole mummon mielestä sopivat, teeveetä saa taputella ja lieteen saa koskea. Pesuaineitakin yhdessä lapsen kanssa pitäisi kaadella tiskikoneeseen. Ilta hoidossa mummolassa ja viikko tapellaan kotona rajojen pitämisestä.
Mitä siis tehdä? Nyt olen vain poistunut paikalta ja kun mummo mollaa lasta osaamattomuudesta, niiin olen vain todennut että kai on sitten äidiltään saanut huonot geenit kun ei osaa. Mutta ei jaksa. Vierailuista tulee aina niin paha olo että ei mitään rajaa. Ja tappeluhan siitä sitten miehen kanssa käydään...
Esim. meillä on käytäntö, että jos lapsi ei suosiolla syö, niin saa olla syömättä. Kovin pitkään ei jaksa maanitella. Kyllä ruoka maistuu hetken kuluttua kun on nälkä. Lapsi on reilu vuoden vanha eikä itse syö vielä. lusikkaa kyllä annetaan käteen mutta kun pari lusikallista on mennyt itse syöden alas, alkaa leikkiminen. Minusta ruualla ei leikitä, ja lusikka siis otetaan pois.
Mutta asiaan. Mummo tuli (jälleen kerran kutsumatta) ruokailuaikaamme, ja tenava temppuili. Mummo juoksi eteisestä, tarttui lusikkaan ja yrittää alkaa tunkea lusikkaa lapsen suuhun. "kyllä se häneltä syö"
Pyysin lopettamaan. Johon kommentti, "kyllä pitää hänen antaa syöttää ja itsehän tuon ikäisen pitää jo syödä" Voi v... nälkäänkö pitäsi antaa kuolla kun lusikoiminen ei vaan vielä kiinnosta niin paljon että paria lusikkaa enempää jaksaisi asiaan keskittyä.
Muutenkin mitkään meidän asettamat rajat eivät ole mummon mielestä sopivat, teeveetä saa taputella ja lieteen saa koskea. Pesuaineitakin yhdessä lapsen kanssa pitäisi kaadella tiskikoneeseen. Ilta hoidossa mummolassa ja viikko tapellaan kotona rajojen pitämisestä.
Mitä siis tehdä? Nyt olen vain poistunut paikalta ja kun mummo mollaa lasta osaamattomuudesta, niiin olen vain todennut että kai on sitten äidiltään saanut huonot geenit kun ei osaa. Mutta ei jaksa. Vierailuista tulee aina niin paha olo että ei mitään rajaa. Ja tappeluhan siitä sitten miehen kanssa käydään...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ota mummo ystävälliseen mutta tiukkaan keskusteluun. Jos ei hyvällä mene perille, niin sitten sanot pahalla. Joko alkaa teidän säännöt maistua, tai sitten ei tarvitse tulla käymään. Jos mummo tuppaa kylään sopimattomalla hetkellä, toteat että nyt on TODELLA kiire etkä millään ehdi ottaa vieraita, zori. Ja ovi säppiin. Opetat mummon soittamaan väh. kahta päivää ennen vierailustaan. Alat kouluttamaan sitä kuin lasta tai murrosikäistä. Kyllä oppii.
Tee myös miehellesi selväksi että mummon käytös, huolimatta siitä että rakastat miestäsi ja anoppi on luultavasti tärkeä sinullekin (tai ainakin lapselle jossain vaiheessa kun kasvaa), on häiritsevää ja loukkaavaa. Ja että teidän kotinne on sinunkin koti ja sinullakin pitäisi olla oma koti jossa ei tarvitse sietää loukkaavaa käytöstä. Kodin pitäisi olla mukava turvapaikka sen asukeille.
Siitä ettei lapsi vielä osaa lusikoida ei tarvitse huolestua. Annat vain mahdollisuuden opetella ja yrittää itse, kyllä hän jossain vaiheessa tajuaa sen "minä itse" asian :D Ja siinä vaiheessa et sitten enää lusikkaa saakaan pois :P Tottahan on ettei lapsen saa antaa liikaa leikkiä ruualla tai nääntyä nälkään, liian ankara ei saa olla, myöhemmin kun lapsi ymmärtää että ainoastaan ruoka-aikaan saa ruokaa, voi opettaa että nyt joko syödään tai ollaan seuraavaan ruokaan asti ruuatta. Vauvan kanssa näin ei voi toimia, eli jos vauva ei syö, niin turha tuputtaa. Kyllä hän ilmoittaa kun nälkä uudestaan on, tai ruoka kiinnostaa.
Tuosta olen ihan samaa mieltä, että teeveetä ei taputella! Uudet plasmatelevisiot voivat mennä siitä rikki, eikä varmaan vanha telkkarikaan tykkää siitä jos sitä tyrkitään. Vanhaa painavaa telkkaa tosin yksivuotias ei saa alas mutta kuitenkin.. Ja hella on ihan ehdoton, siihen tai uuniin ei kosketa!!
Tsemppiä sinne vaan ja kerro myöhemmin kuulumisia!
jossa oli nuoripari. Heiltä oli kuollut pienokainen, oli pudottanut telkkarin päällensä. Kerro mummolle tämä, loppuu telkan taputtelu just.
Ja syötä toisella lusikalla itse, anna vauvalle toinen käteen. Yksivuotiaan ei vielä tarvitse osata syödä itse.
Ja lasta ei saa syöttää väkisin, tulee ongelmia. Pampers-sivuilla on hyvä juttu ruokailusta, tulosta se mummolle.
>> Ja syötä toisella lusikalla itse, anna vauvalle toinen käteen. Yksivuotiaan ei vielä tarvitse osata syödä itse.
Ja lasta ei saa syöttää väkisin, tulee ongelmia.>>
Ja hyvin ovat oppineet syömään itse.
Meillä mieheni äitipuoli tapaa komentaa meidän lapsia minun ja mieheni komennuksen läpi. ihan kuin me ei ite osata komentaa ja kieltää mitä ipanat eivät saa tehdä. Rasittavaa !
sano ny taivaan vallat sille akalle, et painuu kotiaan neuvomaan!! kuulostat kovin fiksulta kasvattajalta ja sillä mummolla ei oo mitää sananvaltaa SUN lapsen kasvattamiseen. ei niin mitää!
ole sananvaltaa tai mitään muutakaan jos tulee toimeen vanhempien kanssa tai eri ikäisten yleensä.
Hyvät "äidit" kysynkin miksi te koette toisen naisen tai aikuis sukulaisen (naispuolisen) lamalana uhkana itsellenne ?
Lapsi kasvaa ympristöstään ja ottaa opit ja vaikutteet teistä itsestänne ja kun torjutte ja "inhoatte" toisia tekee pian lapsennekin samoin!
Lasta ei tarvitse "kasvattaa" hän kasvaa itsekseen. Aikuinen henkilö hänen lähipiirissään on suuri rikkaus joka antaa tilaisuuden oppia kasvamaan ja kunnioittmaan isovanhempiaan tai muitakin ikä ihmisiä. SE ei ole poissa mitenkään "äidiltä" kun se pelon poistaa itsestään.
eipä ehkä muuta kuin kasvaa ulos lapsi stressistä.
Usein se arvostelu mikä kohdistuu lapsen isään menekin "mummolle" kun hän jo varmaankin eläneenä koettaa olla "mummo" joka on ihan oma juttunsa johon hänenkin omat kokemukset saatelevat.
Myös jos on liian "tietoinen" kaikesta eli on antanut opettaa itsesä jonhonkin "pilkuntarkaan" kasvatukseen lapsesta niin se voi olla liian mustavalkea ja siihen ei anna vaikuttaa mitenkään kun kokee sen arvosteluna.
Eri ikäisten kanssa toimiminen on sitä kykyä kasvaa itse.
Itse olen sanonut meidän mammoille ja papoille kun meillä eka lapsi oli pieni että "aikoinaan he ovat kasvattaneet omat lapset ja nyt on mun vuoro kasvattaa omaani ja jos tarvitsen apua pyydän"Hyvin on mennyt perille.Eivät ole puuttuneet lasten kasvatukseemme.Ja välit säilyi meillä tuon jälkeenkin hyvinä
voi motkottaa, et osaa vai motkottaako mummo teille vanhemmille?