paha olla..

koko ajan vaan itkettää vaikka itku ei tulekaan usein. on paha olo, oksettaa, mutta en oksenna. jännitän jotain mitä en tiedä, inhoan kaikkea. pelottaa että jään yksin. olen kärsinyt ihmissuhteista ja onkin vaikea luoda uusia íhmissuhteita. en luota keneenkään, olen varma, että jos johonkin ihmiseen tutustun, hän kuitenkin loukkaa minua, pettää minut. olen usein yksin ja syön suruuni. väsyttää eikä huvita tehdä mitään. koulua pitäisi jaksaa käydä, mutta olen huomannut itseni lintsaamassa usein. ikävöin sitä mitä ei ole. tuntuu että elämä menee ohi. välillä toivon vain, että en olisi koskaan syntynyt ja toivon myös että ystävilläni menisi myös huonosti. osa heistä ei välitä auttaa, jos vaikka haluaisin puhua. tuntuu ettei ystäviä olisikaan..kukaan ei välitä minusta. muita kenellä samanlaiset tunteet? miten tästä selviää?
2353
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

..miten parhaiten selviydyt, mutta toivon kuitenkin kaikkea hyvää sinulle. Tiedän tunteen, kun elämä menee ohi, ja ikävöi sitä, mitä ei ole...

Voimia tulevaan!

Äänestä

Tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu. Mietin aivan samalla tavalla joka päivä. Ahdistaa ihan mielettömästi kaikki, vaikka ei edes tiedä miks on paha olla. Pelkää tulevaa ja miettii vaan kaikkea paskaa...Haluisin niin olla "normaali" että vois elää niin kun muutikin arkea, mutta ei vaan kykene..

Mun on vaikeeta auttaa, kuten on varmaan kenen tahansa muunkin, mutta haluan sun tietävän ettet oo ainoa jolla jokapäiväinen ahdistus ja paha olo on "normaalia". Ei edes tunne välillä elävänsä ollenkaan, ja tuntuu kun se vaan menee jotenkin ohi. Tiedän...

Koitetaan jaksella, ja yritä tsemppaa varsinkin nyt kun on kaikista synkin vuodenaika. Yritetään elellä!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


.... kirjoitti:

koko ajan vaan itkettää vaikka itku ei tulekaan usein. on paha olo, oksettaa, mutta en oksenna. jännitän jotain mitä en tiedä, inhoan kaikkea. pelottaa että jään yksin. olen kärsinyt ihmissuhteista ja onkin vaikea luoda uusia íhmissuhteita. en luota keneenkään, olen varma, että jos johonkin ihmiseen tutustun, hän kuitenkin loukkaa minua, pettää minut. olen usein yksin ja syön suruuni. väsyttää eikä huvita tehdä mitään. koulua pitäisi jaksaa käydä, mutta olen huomannut itseni lintsaamassa usein. ikävöin sitä mitä ei ole. tuntuu että elämä menee ohi. välillä toivon vain, että en olisi koskaan syntynyt ja toivon myös että ystävilläni menisi myös huonosti. osa heistä ei välitä auttaa, jos vaikka haluaisin puhua. tuntuu ettei ystäviä olisikaan..kukaan ei välitä minusta. muita kenellä samanlaiset tunteet? miten tästä selviää?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu