runo rakkaalle kissalleni

Älä nyt vaan luovuta viellä.
Soita paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen HETI.
Laita ilmoituksia joka paikkaan.
Kerro tuntomerkit netissä.
Jos mahdollista laita kuva nettiin.
Kysy naapureilta.

Varmaan olet tehnyt jo tämän.

Toivo ei ole viellä mennyt.

Kissat ovat joskus kauankinkateissa.

Otan osaa suruusi.

Tämä on sinulle raskasta aikaa.

Eli juu, todella ikävä juttu!Tosin elä nyyt vielä luovuta!Kuukausi vasta ollut kateissa!Meillä ollut vuosia kissoja.Kukin ollut vuorollaan "kateissa"...tai siis omilla teillään lyhimmillään pariviikkoa pari oli oäälle kuukauden kateissa ja yksi oli melkein kolme kuukautta...ja eräänä ihanana aamuna kukin aina istui kuistilla odottaen kotiin pääsyä reissujensa jälkeen!

tsemppiä ja onnea etsinnöissä!

Olipas kaunis runo, ihan itkettämään alkoi!

Älä todellakaan luovuta! Olen kuullut,että kissat voi olla tosi kauan kateissa ja sitten uíhan yllättäen ilmaantua kotiovellesi.

Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä, että saisit oman kissavauvasi takaisin!

Oma kissani katosi, kun otin hänet mukaani Imatralle, kun menin sukuloimaan joitain vuosia sitten. Kissa oli kivahtanut ulos ulko-ovesta, kukaan ei ollut huomannut...
Seuraavana aamuna aloin olla todella huolestunut, kun kissaani ei löytynyt mistään! Serkkuni asu omakotitalossa suuren pellon reunassa. Neljä päivää laahustin pellolla ja lähimpien omakotitalojen pihoissa, ja huutelin ja etsin kissaani. Mitään ei näkynyt, tai kuulunut. Jaettiin lähimpiin omakotitaloihin flyereitäkin, että punaruskea poikakissa on kadonnut ja että kaivataan siitä havaintoja. Mitään ei kuulunut, kukaan ei ilmoittanut mitään. Sitten jouduin lähtemään takaisin kotiin Lahteen (en muista miksi), mutta olin aivan riekaleina. Itkin 10 päivää ja olin iavan tuskissani, kun en tiennyt mihin rakas kissani oli joutunut. Oliko se enää edes hengissäkään, oliko jäänyt auton alle, vai mitä oli tapahtunut??

Kymmenen päivää siinä meni, sitten kissani sattumalta löytyi! Serkkuni vaimo sattuin löytämään kissani heidän piharakennuksensa vintiltä 8kuurista), kissani oli pimeässä perimmäisessä nurkassa ja aivan peloissaan. Onneksi siskoni oli juuri tuolloin menossa Imatralle kummipoikansa synttäreille, niin hän meni hakemaan kissani kotiin. Siskoni istui kuurin orrella, luki kirjaa ja yritti ruoalla maanitella kissaani esille. Se on todella arka kissa. Ruoka tepsi ja siskoni sai kissani kiinni ja laittoi sen kantokoppaan turvaan. Kissa oli ollut 10 päivää ilman ruokaa ja oli laihtunut hurjasti. Voi sitä ilon päivää kun serkkuni vaimo soitti minulle, ja kertoi että rakas kissani on löytynyt!! Itkin tuolloin ilosta. Vieläkin alkaa itkettämään kun mietin asiaa. Siskoni toi kissani turvallisesti kotiin. Voi ressukkaa, sillä oli ollut rankat 10 päivää!

meillä on nyt tällä hetkellä 2 kissaa, 3v narttu ja 1,5v poika-pokkeli. ne menee joskus 5-10 päivän reissuille, vaikka stadissa budjataankin. ei siis ole metsää yms liiemmin, mutta kyllä ne katit on aina himaan tulleet kun nälkä painaa.

älä tyttö murehdi, kyllä se takas sun luo saapuu.