Kokemuksia??Mittanne?Mitä mieltä ootte anoreksiasta ja anorektikoista? Itse olen 167cm/42kg,paino indeksini on 15,05 (20-25 on norm.) Olen mielestäni lihava ja laihdutan jatkuvasti.Haluaisin painaa 35kg. Mitä mieltä olette lauseesta:"Anoreksia ei ole sairaus,se on elämän tyyli"? Onko anorektisen laihat kauniita/kivan näköisiä?
Mitä mieltä ootte anorexia nervosasta?Kokemuksia??Mittanne?Itse olen..
vain minä..
5884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kukaan TERVE ihminen ei ihannoi sairaalloista laihuutta paitsi syömishäiriöiset.Anorektikot ei todellakaan ole kivan näkösii,vaan rumii sen takii koska ne on niin laihoi luurankoi.Sillonko mä olin anorektikon mitois nii mulle sanottii monesti et mä oon ruma mun laihuuden takii ja et ennen olin paljon nätimpi!Älä please laihduta enää vaan lihota itses normaaliin mittoihin.Sun parastas ajattelen.Nimittäin mitä pidemmälle menee niin sitä vaikeempi on palata "maanpinnalle" ihmisten parii.Nimittäin sitä pikku hiljaa etääntyy muista ihmisist.
Aivan ei tuo sairaalloinen laihuus ole kaunista.Se on kamala sairaus, jossa on niin yksin kaiken sen keskellä,koko ajan tavoittelee sitä jotain täydellistä laihuutta, suorittaa asioita ja kaiken pitää olla niin täydellistä.Sitten kuvitellaan, että kaikki ympärillä olevat ihailevat ja ovat vain kateellisia.Se on vaan sairasta luulla ettei tarvitse ketään, minulle sairaus oli todella yksinäistä aikaa.Ala syömään normaalisti ja liikkumaan normaalilla tavalla, tiedän kyllä sen ihanan tunteen, joka tulee kun huomaa, että on laihtunut ja haluaa sitten lisää, mutta sen voi tehdä terveellä tavalla, vaikka paino putoaakin hitaammin, niin se on normaalia.Mitä pidemmälle tosiaan menee, niin sen vaikeampi on palata normaaliin elämään ja hyväksyä itsensä.
Mun mielestä laihuus on kaunista, mutta mulla onkin anoreksia. Ja oon kyllä kuullu ihmisiltä, että oon ruma kun oon niin laiha. Itse en omasta mielestä ole laiha ja kadehdin ihmisiä jotka painavat vieläkin vähemmän.:(
Pääasia että on itse tyytyväinen ulkonäköönsä, mä en ainakaan laihduta että näyttäisin muiden silmissä hyvältä, koska tiedän etten näytä. En tosin omasta mielestänikään siltä näytä, vielä.
35-kiloisena olisit jo aika lähellä kuolemaa. Eläminen kaikkine kamaluuksineenkin on parempi vaihtoehto, usko pois. Taisin painaa joskus vähemmänkin kuin 35 kg, eikä sitä "urotekoa" kannata paljon kehua. En jättänyt yhtään peiliä katsomatta ohikulkeissa, seisoin kauan vahtimassa tarkkaan, ettei vain yhtään grammaa lisää näkyisi missään. Ei ollut kauneutta tai rumuutta, oli vain laihuus ja se oli minusta tavoiteltava asia. Se liittyi jotenkin itsensähallintaan. Senaikaisissa valokuvissa näytän nyt omissakin silmissäni lähinnä haudasta nostetulta, vähän iholla ja vaatteilla peitellyltä luurangolta. Ymmärrän hyvin, etteivät läheiseni halua muistella koko aikaa. Oli heillä varmasti kestämistä. Joku vanha täti voi vielä ihmetellä,
siinä kaikki.
Puhuminen auttaa. Ystävät ja läheiset auttavat. Ja vaikutusvalta joihinkin muihinkin asioihin kuin vain omaan ulkonäköön ja painoon. Tämä meidän yhteiskuntamme orjuuttaa ihmistä monella lailla. Liityin moniin kansalaisjärjestöihin, mutta enemmän kai vaikutti anoreksian kaikkoamiseen, että pystyin vuorostani auttamaan muita ihmisiä.