Eli mitenkähän vanhemmat suhtautuvat siihen, että kohta poliisi paljastaa niille parin vuoden takaisen törkeän seksuaalisen hyväksi käytön, josta on jääny pahojakin jälkiä, joita en kuitenkaan ole voinut näyttää, olen ollut vaan hankala,vihaanen, puhumaton.. että minkähänlainen shokki tää on, uskaltaako mennä kotiakkaan enää sitten ku asia kerrotaan.
Jos jollakin on kokemusta niin kerro..
Jos jollakin on kokemusta niin kerro..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suosittelen menemään rohkeasti vain puhumaan. Ei ne sua syö vaikka siitä kerrotkin. Tosin jos et uskalla kertoa niin anna sen tehdä poliisien. Mutta vanhemmillesi se on pienempi järkytys kun kerrot sen itse.
Nyt yrität kertätä vain itsesi ja patistaa se suustasi ulos.
Se ei ollut sinun syysi.
Sitäkö sinä pelkäät että vanhempasi jotenkin syyttävät sinua? Tai aiheutat heille pahaa mieltä?
Et sinä pyytänyt moista tapahtuvaksi.
anna poliisien hoitaa asia, kerrot vaan kaiken niinkuin ne ovat oikeasti tapahtuneet ja mitä tunnet, aikaa siihen tottuminen vie, mutta eiköhän hekin ymmärrä ajankuluessa, jos vaikka aluksi vähän suuttuvat-järkyttyvät
Mä luin parikin kertaa sinun keskustelunavauksesi, enkä ymmärtänyt ihan alkuunkaan.
Minulla on itsellänikin lapsia ja jos joku lapsistani tulisi vaikkapa poliisin kanssa kertomaan, että häntä on hyväksikäytetty, en kai minä lapselleni sellaisesta suuttuisi, olisin tosihelpottunut, kun saisin tietää mikä häntä on nämä vuodet painanut.
En tunne asiaa enkä perhesuhteita, mutta ei kai kukaan lastaan taakoittaisi siitä, että häntä on hyväksikäytetty????
Mietin vain, että minkälainen shokki tää on niille, enkä haluaas, että he rupeaisivat mitenkään syyttämään itseään tästä.
Ahaa, ymmärsin sen ehken vähän kimurantimmin.
Varmasti on shokki vanhemmillesi, shokkihan se oli sinullekin. Avoin asioista puhuminen kuitenkin avaa ihmisten välisiä linjoja, tunteita varmaan tulee. Vaikka vihan aallokko pauhaakin oman aikansa, ikinä ei kukaan tule unohtamaan tuollaista omaan perheenjäseneen kohdistunutta vääryyttä, se koskettaa kaikkia ystäviäsikin.
Oli ihan oikein että kerroit tuon tapahtuman virkavallan edustajille. Syy ei ollut sinun, lapsen hyväksi käyttäjä on aina se, joka on rikollinen.
Sinua itseäsi se helpottaa edes vähän kun saat häpeämäsi ja peittelemäsi tuskan tietoisuuteen.
Näet että sinusta välitetään ja sinua halutaan suojella ja sinua rakastetaan.
Se että pystyt pääsemään tapahtuman niskanpäälle ja nostamaan jälleen pääsi pystyyn, on seuraava vaihe omassa elämässäsi. Toivon että saat kaiken mahdollisen tuen pystyäksesi nousemaan tasapainoon - nousemaan vihan ja inhontunteen yläpuolelle, silloin olet henkisesti voitolla.
Elämän pahat haavat on saatava puhdistettua ja sidottua, muuten ne alkavat mätimään.
Voimia ja jaksamista sinulle ja koko perheellesi.
Enkelin siipien suojaa.
Vanhemmat ovat siitä ihmeellisiä, että ne kestävät aika rankkojain asioita. Varmasti tulevat aluksi surullisiksi ja järkyttyvät, mutta eivät he siihen kuole. Ja uskoisin, että ensi järkytyksestä selvittyään he ovat todella ylpeitä siitä, että heidän tytär on uskaltanut ottaa yhteyttä johonkin, että asiat ovat lähteneet rullaamaan.
Yritetään jaksaa vaikka menis kuinka hankalaksi
porukkas kyllä pysyy sun tukenas!!mulla sama juttu oli,mutta siitä kohta 5 vuotta..kyllä sä kestät.voimia :)
Eli kun poliisi kerto tämän,2 vkoa sitten, isä ei ole puhunut asiasta mitään, ei edes kysellyt,
Äiti joutui sairaslomalle kahdeksi viikoksi, äiti on vähän kysellyt, mutta en halua puhua kotona asiasta, haluan vain olla yksin, mutta
Mies on tunnistettu, se otetaan lähiaikoina kiinni.. mutta itselläni on oireet vaan pahentunu sen myötä mitä enemmän oon asiasta kertonut, nyt on ensimmäisen kuulustelun jälkeen tullut syömishäiriö, kaikki oksettaa, ittensä viiltely ( tasoittamaan fyysistä ja henkistä kipua), stressi on laukaissu astman pahemmaksi,
ja aika itsetuhoista ajattelua muutenkin, ...
Mutta eikö se tästä joskus tasaannu..
Isäsi ei varmaan pysty puhumaan sen takia, koska hän on mies ja sinun isäsi, sehän on shokki isälle jos hänen ikäisensä mies harrastaa seksiä hänen alaikäisen tyttärensä kanssa.
Äidit ymmärrettävästi reagoi yleensä tunteikkaammin tälläisiin.
Hei!
Oletko käynyt juttelemassa asiasta missään, jossa sinua kuunneltaisiin? Voisit mennä vaikkapa kunnan/seurakunnan perheneuvolaan, siellä saisit tarvitsemaasi apua ja tukea. Sinne voisi mennä myös vanhempasi, jos hekin kaipaavat neuvoa tuossa tilanteessa. Kysy neuvoa tai etsi puhelinluetteleosta numerot ja varaa aika.
Sinun on saatava apua nyt,jotta voisit jatkaa elämääsi kuten ennenkin ja jottei ongelmia tule enempää.
Suuntaa ajatuksesi tuleviin hyviin asioihin, haaveile mukavasta tulevaisuudesta yms. jotta saat voimaa jaksaa eteenpäin. Pyydä vanhemmiltasi mahdollisuuksia hyviin mukaviin asioihin. Sinä olet hyvä tyyppi ja eikä tapahtunut ole sinun syysi. Tulet varmasti pärjäämään elämässä. Maailma on sairas ja paha, epäoikeudenmukainen, mutta sinulla on tulevaisuus edessäsi ja paljon hyvää edessä vielä.
Ajattele vaikkapa tulevaa: syntymäpäiviä,rippijuhlia,häitä ja omaa tulevaa perhettä:) Se tuo sinulle ajatuksen tulevaisuudesta ja antaa voimaa jaksaa. Keskity ennemmin hyviin ajatuksiin, vaikka tuskaasi sinulla onkin täysi oikeus. Tukea tarvitset kyllä asiasta eteenpäin pääsemiseksi.
Kaikkein lämpimimmät ajatukseni sinulle ja voimia!
Muutama vuosi.. ehkä kymmenenkin menee ennenkuin pääset tuon asian yli, ei sieltä "pohjalta" ihan heti nousta, pidät itsesi vain elossa, niin näet, että voit oppia elämään asian kanssa ja olla pelkäämättä ihmisiä