että haluankin olla yksinäni välillä? En tiedä olenko outo, mutta yksin on aika kivakin olla ja voi suunnitella ja haaveilla vaikka mitä. Onko kellään vastaavia kokemuksia, vai olenko ainut kylähullu.
mistä johtuu
erakko
6789
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ellen sitten minäkin ole. Haluan vain välillä, vaikka en aina, olla rauhassa, tapaamatta ketään, ja muut ihmiset saattavat häiritä mielenrauhaani.
Et todellakaan ole ainoa joka nauttii yksin olosta. Mun mielestä on aivan ihanaa olla vaan itseni ja omien ajatusteni kanssa...Näin on ollut ihan pienestä pitäen, leikin jo tarhaikäisenä mieluiten yksikseni. Nykyään asun yksin ja olen yksin lähestulkoon koko ajan, olen niin tottunut yksinoloon etten varmaan osaisi asua kenenkään kanssa enää. On tosi kiva nähdä kavereita välillä, mutta en kestä jos pitää olla jatkuvasti muiden ihmisten kanssa.
Joskus tulee sellainen olo kuin olisin muita huonompi ihminen, kun olen niin paljon yksin, nykyaikana pitäisi olla niin kovasti kokoajan menossa ja ylitsepursuavan ulospäinsuuntautunut. Mutta paha mieli yleensä menee pian ohi.
monasti yksin olo on seurausta siit ku toisten jutut tuntuu ni arkisilta ja pinnallisilta.tarkotan et ne jotka o paljo yksin ni yleensä myös ajattelee paljo asiota.ja lauman väki ei ni paljo.ite oon monasti huomannu et laumassa ku käy ja kuuntelee ni monasti ite pohtinu ne asiat jo aikojen alussa.jotku meistä pohtii liikaa juttuja.ja mitä kauemmi o eros muista ja mitä enempi pohtii elämää ni väli vaan muihi kasvaa.sillo pitää vaan löytää jostai toine samanlainen friikki.monetjotka paljo tykkää miettiä elämää o kumminki samaa sakkia jos tiiät mitä meinaan.joistaki sen vaan tietää.
Mäkin nimittäin oon jo tarhasta asti viihtynyt enimmäkseen omissa oloissani... Kun muutin omaan asuntoon, niin mietin että tunnenkohan oloni yksinäiseksi.. Näin ei käynyt, mä viihdyn ihan hyvin näin :) Kaveritkin ihmettelee että enkö tuu mökkihöperöks kun oon täällä kotona yksin, ja niille on vaikea selittää, että tällainen sopii mulle mainiosti. Tietty välillä haluun olla muiden ihmisten seurassa :) Mä mietin myös, että onkohan minussa vikaa, kun en koko aikaa ole menossa... Se vaan on niin, että ei kauheesti kiinnosta...
Minustakin on todella ihanaa vaan istua sohvalla ja antaa ajatusten lentää ja samalla kuunnella hyvää, rauhallista musiikkia :)
Itse aika usein otan kahvia ja leipää mukaan ja lähden vaa johonkin metsään tai meren rannalle mietiskelemään asioita ja nauttimaan suomen suvesta.Välillä menee metsässä mietiskellessä ja kävelemässä koko päivä.Kannattaa kokeilla siellä hermot lepää,ei tartte murehtii mistään...
on hyvä paikka mietiskellä ja olen huomannut, että jos on suruissaan, niin eläimetkin vaistoaa sen lähestymisellään. Onko kellään vastaavia kokemuksia?