HIRVEÄN NOLOA!

jotain hyvää, Ja että rakastan häntä, mutta kun elämässäni ei ole ollut oikeinv mitään hyvää mistä kertoisin. Kaikki on mennyt päin prinkkalaa, vaikka toisin oli toivottu kohdalleni. Sitä on vaikea mennä myöntämään! Sitä on aivan yhtä vaikea salata jos tapaisimme!
En haluaisi niin vanhan,-ja todella minulle rakkaan ihmisen tajuavan huoliani, jotka näkyy varsin heti kun minut näkee. en haluaisi hänen murehtivan takiani. Tiedän että hän tekisi sen, hän nimittäin näkisi sen heti?
En voinut mennä hänen miehensäkään hautajaisiin syystä että... hän olisi kysellyt kuulumisiani.
Enkä halunnut totuutta kertoa, mutta en myöskään ikinä hänelle valehdella! (kiitos hyvää kuuluu oisi ollut mailman suurin vale)! -ja oisi vieläkin.
Hän on ollut kaikkein ihanin sukulaiseni, eikä minulla ole pokeria tavata häntä!
Tää on kauheeta!
Maailman kolmanneks hirvein asia vanhempieni kuoleman jälkeen.
Tavata täti joka rakasti ja rakastaa minua sellaisena kuin olin....

Pelkäät täysin turhaan vanhan tätisi kohtaamista. Jos tätisi on kohta 90 vuotta vanha ja suvussanne viimeinen elossa oleva ikäluokkansa edustaja, niin hän on erittäin kiitollinen vierailustasi. Jos vilpittömin mielin menet häntä tapaamaan, niin ei hän hän ala Sinua torumaan mistään törttöilyistäsi, vaan on todella onnellinen siitä, että vielä muistat häntä.

Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä viisammaksi hän yleensä henkisesti kasvaa. Elämän ehtoopuolella jokainen nöyrä ihminen ymmärtää, että ei tästä elämästä kukaan selviä ilman kolhuja, eikä täydellisyyttä kukaan kypsä ihminen enää toiselta vaadikaan. Riittävästi onnea tuo jo se, että avoimesti omana itsenään uskaltaa kohdata toisen ihmisen.

Tuskin itse huomaatkaan, kuinka itsekkäältä tekstisi vaikuttaa tietystä näkökulmasta tarkasteltuna. Sinulla ei ole hyvää kerrottavaa, sinulla on ollut vastoinkäymisiä, sinulla ei ole mitään puhuttavaa, kun et halua kuormittaa tätiä murheillasi jne.

Ehdotan, että opettelet myös kuuntelemaan ja lopetat omaan napaasi tuijottamisen.
Eikö sinua kiinnosta, mitä tädillesi kuuluu, kuinka hän voi, tarvitsisiko hän ehkä apua, voisitko sinä auttaa ja ilahduttaa häntä, mitä hän on kokenut, mitä hän voisi kertoa menneisyydestä, omasta elämästään ja yhteisten sukulaisten elämästä jo ennen sinun syntymääsi?
Valokuvan ottaminen tädistäsi voisi myös olla arvokas muisto.

Minusta olisi kurjaa tuhlata vähäiseksi jääviä yhteisiä hetkiä kertomalla omia "pikkumurheita ja arkipäiväisyyksiä" (sellaisia ne kaikki ovat historian kulkua ja todella vanhan ihmisen elämää ajateltaessa). - Toivon, että itsekin oppisin noudattamaan em. neuvoani. ;))

sinun kannattaa mennä käymään ja kerro samalla hänelle rehellisesti,mikset ole käynyt tai miksi et mennyt hautajaisiin.Kyllä tätisi varmasti ymmärtää ja on varmasti iloinen kun puhut suoraan miten asiat on...

Menehän reippaasti ,ei elämää pidä hävetä.
Hän on nähnyt paljon erilaisia kohtaloita,eikä
varmaan ole pikkusieluinen.
PIDÄ KÄDESTÄ KIINNI riittää kun tuntee toisen.

hyvistä neuvoista. Taisin tosiaan olla hieman itsekäs tuossa asiassa, kun ajattelin vain että mitä hä'n minusta sitten ajattelee kun..
Päätin että soitan hänelle huomenna sunnuntaina ja sovin tapaamisen sille päivälle kun hänelle sopii. Toivottavasti muistan ottaa sitten sen kamerankin mukaan kun menen. Ajattelin tässä että voisin ottaa joitakin vanhoja valokuviakin mukaan, vai olisiko se huomo idea? No katsotaan.
Kiitos vielä kaikille.