Ongelmanani on raitistumisen jälkeen ollut sellainen asia, että koen "jääneeni tyhjiöön". Elämästäni meni niin kauan ravintoloissa ja baareissa istumiseen, että koko ystäväpiirini muodostui toisista juopoista. Raitistumiseni jälkeen minulla ei ole ketään ihmistä lähelläni enkä enää osaa käydä missään. Ainoat ihmiset, keiden kanssa vapaa-ajalla keskustelen, ovat ruokakaupan työntekijät.
Mitä tilalle
Raivoraitis
111083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
joku sellanen harrastus mielessä mitä vois tehä joissain ryhmissä. Joku urheilu? A-kilta?
Ei oo erityisen hyväks jäädä neljän seinän sisälle vaan vaikka vähän väkisin työntää itteensä raittiinpuoleiseen seuraan. Ite mä huomasin että kun raittiita päiviä kertyy tarpeeks niin jostain kummasta niitä uusia kiinnostuksenkohteita vaan löytyy.
Jos on mahollista niin hanki koira. Mä oon kuullu että koiraihmiset tutustuu toisiinsa heti.
Tää seuran hankkiminen ja juomisen korvaaminen jollain mielekkäällä tekemisellä vaatii kyllä jokaiselta oma-alotteisuutta koska harvemmin kukaan tulee moukuttamaan ovee ja nyhtämään aktiviteeteihin - paitsi entiset ryyppykaverit tietysti.
... ihmiset kiertävät sinut vielä kauempaa. Tiedätkö miksi? No siksi, että uskovaisten ja raivoraittiiden kanssa taviksilla tulee aina rettelö. Ennemmin tai myöhemmin.
pitää lääkärin loitolla, raivoraittius kaikki loputkin.
Sen olen kyllä huomannut, että silloin kun ryyppäsin, kukaan ei ihmetellyt miksi juon. Kun lopetin juomisen, kaikki oli heti utelemassa, että mikä sulla on, kun et enää ota. Oletko tullut uskoon??? Yks alkkis sanoi kerran hyvin tuosta uskoon tulosta, että kyllä, olen tullut uskoon. Kaverit kysyivät, että mihin sinä sitten oikein uskot, johon alkkis vastasi, että uskon siihen ettei alkoholi sovi minulle.....
Pysyisit PerSaukko siellä omalla Kouvola-palstallasi kylvämässä kyynisyyttä.
... alkanut rettelöidä heti alkuunsa. Olette outoa joukkoa.
...
Kuvailemaasi raitistumisen oheistuotteena tulevaan ongelmaan törmää jokainen perheetön. Eikä se aina koske pelkästään raitistuneita, vaan myös sellaisia, jotka eivät kapakassa notkumisesta pidä.
Vuosikaudet olen miettinyt ulospääsyä siitä murjottamisesta, ja ei siihen muuta lääkettä ole, kuin potkaista itsensä liikkeelle umpiostaan.
On vaan mentävä rohkeasti mukaan ryhmäharrastuksiin ja -toimintaan oli se aivan mitä hyvänsä maan ja taivaan väliltä. Sieltä tulee uusia tuttavuuksia, ja taas uusia mielenkiinnon kohteita. Sitä kautta se tuttavapiiri laajenee. Mitään muuta konstia en näe.
itsekin ymmärrän, että johonkin olisi mentävä, mutta ongelmana on oma saamattomuus. Kaupunki, jossa asun, on melko pieni ja sen myötä harrastusmahdollisuudet vähäiset. Olin innokas dartsin heittäjä sekä biljardin pelaaja, mutta ei täällä ole yhtään paikkaa, jossa voisi harrastaa ilman, että 99 % pelaajista on juomassa siinä ympärillä. Sitten ne muut etsimäni mahdollisuudet ovatkin lähinnä kansalaiopiston järjestämiä juttuja, joissa ei juuri kiinnostuksen kohteita ole.
Tosi iso osa lähtemisen estettä on varmasti myös alkoholismin mukanaan tuoma huono itsetunto. Ei ole juurikaan itseluottamusta, häpeää ja arkuutta on vielä liian paljon. Ehkä se ajan kanssa helpottaa.
jotain aivan itsellesi outoa harrastusta. Itse olen erään sattuman kautta tutustunut ihmiseen, jonka kautta aloin harrastamaan kansalaisopistossa kuvataiteita ja musiikkia. Vaikka koulussa ne olivat aineita, joissa olin aivan surkea. No olen niissä edelleen surkea, vaan se kehitys on ollut huimaa, koska lähtökohta on ollut aika pohjalla. Hemmetin palkitsevaa, huomata pystyvänsä kehittymään asioissa missä on kuvitellut olevansa huono.
olemaan alkoholisti ja haluat jatkossakin pysyä raittiina, AA on kokeilemisin arvoinen. Itse olen saanut sieltä runsaasti erilaisia tuttuja, kavereita ja ystäviäkin. Ryhmien kokoontumisista saat tietoa 09-750200.
taitaa olla vähän eri juttu, kuin AA..!? En oikein ole perehtynyt asiaan, mutta silloin kun päätin lopettaa juomisen, niin kävin vuoden ajan A-klinikalla tapaamassa omaa hoitajaa. Tapaamiset olivat alussa tiiviimmin ja loppupuolella sitten harvemmin, ja lääkärin vastaanotto oli säännöllisin väliajoin. Ryhmäjuttuja tän juomisen takia en pysty kuvittelemaan mahdolliseksi omassa tilanteessani. Ja alkoholistihan sitä kait olen loppuelämäni, vaikken koskaan enää laittaisikaan viinaa suuhuni.
Täytynee mennä kokeilemaan jotain ihan uutta ja outoa, jospa sieltä tulisikin jotain uusia juttuja.