kysymyksen.
Luettuani tätä palstaa, niin aina kysely/palaute on mielestäni ollut hiukan negatiivista.
Eli tuleeko mieleen mitään positiivista asiaa ja nimenomaan omakohtaisia kokemuksia epilepsiasta tai läheisten ihmisten käyttäytymisestä epileptikkoa kohtaan.
Luettuani tätä palstaa, niin aina kysely/palaute on mielestäni ollut hiukan negatiivista.
Eli tuleeko mieleen mitään positiivista asiaa ja nimenomaan omakohtaisia kokemuksia epilepsiasta tai läheisten ihmisten käyttäytymisestä epileptikkoa kohtaan.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Epilepsian myötä olen huomannut miten paljon oikeasti läheiseni(kaverit, sukulaiset, perhe) välittävät ja mitä kaikkea he ovat valmiita tekemään puolestani. Suoraan sanottuna olen ollut jopa yllättynyt..
Yhtäkään negatiivista kommenttia en ole kuullut tai kohdannut vältteleviä/pelästyneitä ihmisiä.
En koe epilepsiaa ongelmana.. mutta minulla se ei kylläkään häiritse jokapäiväistä elämää kuten monilla epileptikoilla.
Työpaikka oli todella paska, joten oli aivan hyvä päästä kärsimästä siellä.
Sinänsä en näe epilepsiassa mitään hyvää ja olisin mielummin täysin terve. Rasite tämä minulle on.
10 vuoden ajan joka ikinen viikko kohtauksia enkä todellakaan pidä itteäni sairaana.Ärsyttää tommonen "mulla on epilepsia mä oon kuolemansairas".On olemassa paljon pahempiakin sairauksia.Epilepsia kanssa voi elää mutta syöpä yms.useimmissa tapauksissa tappaa.
Minulla on ainakin monta kaveria, joilla on syöpä ja yksikään heistä ei kuollut. Syöpä ei ole hirvittävän tappava.
Vai ärsyttää sinua tuollanen, että epilepsia tappaa:). Onko tuo ärsytys sana muuten savolainen?, kun siellä monesti ihmisiä "ärsyttää".
Olet kuitenkin sitä mieltä, että epilepsia on rasite, eikä lahja, josta voi ottaa voimia?
Oma teesini on, että epilepsiaa ei pitäisi vähätellä ja ottaa Epilepsialiitossakin se asiaan kuuluvalla vakavuudella huomioon. Itse kyllä viljelen mustaa huumoria siitä, mutta varsinaista positiivisuutta en löydä mistään sairaudesta.
just äiti kuoli imusolmukesyöpään ja 2 vuotta sitten mummo.Me ei sentään olla niinkään toisesta ihmisestä riippuvaisia vaan pärjäämme siinä missä muutkin toisin kuin jotkut kehitysvammaiset ja sairaat.
Ei epilepsia mulle ole ainakaan mikään rasite eikä ole koskaan ollutkaan.En edes muista minkälaista oli elää ilman sairautta.En ainakaan itse koe itteäni sairaaksi.
siis oli tarkotus kirjottaa.Me ei sentään olla niinkään toisesta ihmisestä riippuvaisia vaan pärjäämme siinä missä muutkin toisin kuin kehitysvammaiset ja muut sairaat
Kaverit, perheeni, sukulaiseni sekä työpaikkani ovat pysyneet tukenani tämän sairauden kanssa. Neurologit varmasti tekevät parhaansa pääni kanssa. Saan lääkkeitä, jotka edes hieman auttavat. Uudetkaan ystäväni eivät loittone saatuaan tietää Epistäni.
Onko asiasi oikeasti noin hyvin... pakko uskoa. Epilepsiahan voi olla sinulle sitten vain hyvä asia.
Itse olen kyllä huomannut myös, että lääkärit haluavat myös viedä rahat... eikä heille aina ole tärkeintä tehdä tervettä. Joskus tuntuu, että lääkekokeiluja on tehty sen takia, että lääkärit ovat lääketehtaiden sponsoroimia.
Kamala, että olen negatiivinen:). Voi tietenkin olla, että olen myös realistinen.
Oikeasti minua ei ärsytä, että olette noin hyvin Sinut epilepsian kanssa, ei todellakaan, mutta mietiskelen, että olisiko hyötyä ottaa sellainen asenne, että olemme sairaita/vammaisia ja saataisiin enemmän tukea yhteiskunnalta? Itselleni ainakin kelpaisi raha. Syöpäsairaat saavat juuri paljon rahaa, mutta onko enää oikeastaan yhtää syöpää mikä varmasti tappaa?
Alkaa hieman jo mietityttämään, että kun asiat ovat epileptikoilla näin hyvin, niin tarviiko asioiden parantamiseksi tehdä mitään?
kannattaa. Aina on parantamisen varaa, jossakin.
Kysyjä halusikin tietää onko mitään positiivista sanottavaa Epilepsiasta ? Pelkkää paskaa tää on koko sairaus, mutta jos täytyy miettiä näitä positiivisia niin onneksi muutaman löysin. Koen kyllä olevani koekaniini lääkefirmoille jne... Helppoa ei ole olla Epiläinen. Vammaiseksi en suostu ( ainakaan vielä ) sillä olen itse hoitanut syvästikehitysvammaisia ja nähnyt sen puolen, joten TERVE olen heihin verattuna. Rahaa kaikki haluaa aina lisää ja kelpaisi kyllä tännekkin, kun nuo saatavat ovat niin vähäiset. Älä edes ajattele noin, että Epi olisi mulle hyvä asia ! Välillä tuntuu etten pysy sun ajatusmaailmassa mukana ollenkaan, mutta se kait on tarkoituskin.
parantamisen varaa.
En tehnyt kysymystä siksi, että epilepsiasta EI olisi haittaa, vaan yritin kaivaa esille myös ne positiiviset puolet.
Jokaisella asialla on /- puolensa.
Ei se elämä todellakaan ole ruusuista epileptikolla kohtauspelkojen jyllätessä taustalla.
Luin lehdestä (I-S 17.11) Yö-yhtyeen artistista ja aloin miettimään hänelle asiasta jäävää pelkotilaa.
Onko se tila sitten tiedostettua vai tiedostomatonta (eli alitajunta jyllää - mikä on muuten monta kertaa hankalampi hoitaa), niin varmaan sai miettimistä loppu elämäkseen.
Syövästä sen verran, että eiköhän siihen päde samat "lait" kuin muuhunkin terveyden hoitoon.
Toista auttaa ja toista ei.
Itse olen menettänyt Isäni (keuhkosyöpä) ja hyvän työystävän (rintasyöpä).
keppran suhteen. Minulla se vain ei auttanut, mutta sulla Hugo puolestaan auttaa. Kai meitä koekaniinejakin tarvitaan:)
Mutten kyllä löydä millään mitään positiivista epilepsiasta.
Tammetar. Ok... en itsekään löydä positiivista epilepsiasta, mutta sen kanssa on elettävä. Tässä olemme varmasti samoilla linjoilla kanssasi. Jostain syystä Sauvatar löytää asioihin paljonkin positiivista ja kai Pärrekin.
Ehkä yhtenä positiivisen puolena voisi olla, että on saanut toimia koekaniinina?:) En tiedä... ja oikeastaan se, mikä ei tapa niin lienee vahvistaa... tosin epilepsian kohdalla on epärealistista sanoa noin, koska jokainen kohtaus vie asioita huonompaan suuntaan ja kohtauskynnys käsitykseni mukaan automatic alentuu. Eli hoidossa oli kohtaukset saatava kuriin.
Tammertar, taas olet herännyt aikaisin. Taidat olla melkoinen tehopakkaus... sillä itse olen melkoinen koala tämän nukkumisen suhteen tai sitten käyn liian myöhään nukkumaan... *kun aamu sarastaa on aika uinahtaa*.
Toivon todellakin, että kirjoituksiani voisi ymmärtää. Sauvatar sanoi, että ei pysy mukana. Toivottavasti sinä pysyt helpommin.
Olet tosiaan positiivinen.
Mistä varmasti tiedät, että lääkärisi tekevät parhaansa, että olet kohtaukseton. Itseäni huolestuttaa, että välillä kuitenkin saat kohtauksia ja välillä olet todella hyvässä kunnossa käsittääkseni. Eikö tosiaan lääketiede pysty parempaan.
Sukusi tuki on hienoa! Sitä tuskin läheskään kaikilla on ja Pärren kohtalo syöpään kuolleiden kohdalla oli karua luettavaa. Rakas naisystävä kuollut ja isä... onneksi syövän osalta minulla on siihen sairastuneet jääneet henkiin, vaikka syöpä ei ole ollt helppo. Suoraan sanoen heihin se ei jättänyt ainakin energiavaetta, kuten tämän epilepsian kohdalla minulla ainakin on. Haluaisin jaksaa valvoa aina ja olla ahkera ja tunnollinen... mutta hitsi kun ei jaksa ilman ruokaa tai unta. Tokkopa tosin terveetkään jaksaa... joten vaadin liikoja, myönnetään.
Sauvatar... kiitoksia kaikista kommenteistasi! Se, että ajatellaan erilailla rikastuttaa vain eloa? Eikö? Ja oikeasti varmasti ajatellaan samallatavallakin, mutta puhutaan suoraan kumpikin, että mitä ollaan mieltä. Mielestäni se on hyvä ja sinulta olen todellakin saanut aivan käsittämättömän paljon palautetta yms. jotain tärkeää.
Sauvatar... TOIVOTTAVASTI löytyy lääkitys, joka tehoaa paremmin.
että sai olla koekaniini. Lääkkeethän sain ilmaiseksi tuolta ajalta ennen Keppran markkinoille tuloa eikä poliklinikka maksuja tullut ja kuitenkin tapasin lääkärin useammin kuin normaalisti.
Jos joku hyötyy siitä, että olen ollut koekaniinina useammassakin tutkimuksessa hyvä niin. Itse en ole menettänyt yhtään mitään(korkeintaan 12 putkea verta).
En kuitenkaan keksimälläkään keksi mitään positiivista. Tähänkin tarvittiin ehdotus.
Pakko herätä aikaisin jos aikoo ehtiä ensimmäisille luennoille. Olen myös aamu virkku... :)
Minulla ei ole vaikeuksia pysyä mukana sinun kirjoituksissa ei lainkaan
tarkennus, ettei tulisi väärinkäsitystä tästä naisystävästä.
Hän oli todella HYVÄ työkaveri ei suinkaan "rakas".
Oma rakas "naisystävä" on vaimoni, joka on jaksanut vierelläni olla vuodesta -79.
Ensi vuonna vietetään 25 vuotis hääpäivää.
Eikös vaimokin ole "ystävä"??
Mielestäni ystävyys kantaa suhteessa, joten toivottavasti vaimo on aina ystäväkin.
olen ehkä liian " sinisilmäinen " ? Haluan uskoa, että Neurologit ovat tehneet ja tekevät parhaansa pääni kanssa, mutta mietittyäni hetken huomaan paljon epäkohtia lääkkeitteni ja hoitoni suhteen. Mitä positiivisuuteeni tulee uskon, että Tammetar loi muhun sellaisen kipinän jota en halua sammuttaa. TAMMETAR KIITOS ! Lääkitystä tuskin on edes keksittykkään joka tehoaisi tähän päähän, mutta haluan uskoa leikkauksen mahdollisuuteen ja sinne pääsyyn. Ryven sitten täällä itsesäälissä ja tukea teiltä odotan jos leikkaus ei olekkaan kohdallani mahdollinen. Lääkityksiin olen niin pettynyt ja niitä en enään yhtään lisää jaksaisi kokeilla. Paniikkilääke näyttää/tuntuu toimivan hyvin siitä tämän hetkinen energisyys varmaan johtuukin, mutta iltapäivät olen hyvin väsynyt ja harvoin edes koneelle jaksan tulla. Tuntuu, että pääni ei kestä tuota kuvaruutua ja muutenkin illat ovat pahemmat siksi tämä positiivisuus aamupäivisin. Se päivän mittaan hiipuu ja välillä sammuu kokonaan, ikävä kyllä. Hyvä, kun porukka taas kirjoittelee paljon ja olette hengessä mukana. Mitäs Hugo kysyit, täytyy luntata ? Onneksi ajatellaan erilailla joistakin vaikka aika samoilla linjoilla taidetaan olla. Ainahan sitä saa uutta pohdittavaa, kun miettii toisen näkökantaa eikä ole liian sokea omille mielipiteille. Hugo; Yöt on nukkumista varten, mitä ihmettä näpyttelet yöt pitkät konettasi ? Täällä on näköjään muitakin, jotka valvoo yöt ja nukkuu päivät. Teeppä tonne galleriaan itsestäsi kuvaus :)
Joskus jopa herään hyvin ajoissa. Kuten tänään.
Tuosta näytöstä Sauvatar. Onko sulla välkkymätön näyttöpääte, sillä se voi vähentää kohtauksiasi, jos olet "allerginen" vilkkuvalolle. Nykyisin ne eivät aivan kamalasti maksa ja sosiaalitoimistosta voi saada avustusta, mutta ei varmasti helpolla! Kelakin yksi vaihtoehto. Näiden kahden välillä ihmisiä yleensä pallotellaan ja kummastakaan ei sitten lopuksi saa apua.
*Aivan kuin olisin kuullut tuon, että yöt pitäisi nukkua*. Eihän sitä ole aikaa nukkua, kun pitää lukea tentteihin ja tehdä kaikenlaista muutakin:).
Voi ei kun tulin hyvälle tuulelle viestistäsi aamuvirkku. T. YökukkujaKoala:).
välkkymätön ole. Mistään en kyllä mitään saa, kun on mies, joka on töissä. Hyvä, kun olet ajoissa herännyt :) Oon vähän kade, kun en ikinä saa nukkua pitkään. Aina arkisin ajoissa ylös vaikka kuinka väsyttäisi ja viikonloppuna herään väkisin, kun on lasten harrastukset heti aamusta. Miten jaksat yöt valvoa vaikka epilääkkeitä syöt ? Mä oon jo viimeistään 22.00 punkassa, en jaksa väkisin valvoa.
Kahvilla jaksaa aika paljon ja eihän sitä oikein täysin hereillä ole ja joutuu pinnistelemään. Tosin olen huomannut, että opiskeluteho on jopa parempi, kun väsyneenä pinnistelee ja asiat jää yön hiljaisuudessa paremmin mieleen. Minähän opiskelen tylsää lakitekstiä, jotka pitää muistaa kutakuinkin ulkoa tai ainakin pitää olla skarppina, että saisi siitä jotain tolkkua.
Cofeiinitabletit virkistävät myös, mutta liiallinen määrä aiheutta hienon tärinän. Battery kerran kokeilin, mutta siinä on jotain ainetta... oisiko tauriini tai liiallinen määrä kofeiinia, että sen jälkeen en kyllä enää muutakuin ollut aivan hermona ja tärisin todella. Tietynlainen kofeiiniyliherkkyys ja onhan noihin energiajuomiin joillakin urheilijoillakin sydän pysähtynyt:).
Tulee kyllä hieman mieleen, että on tämä hieman arveluttavaa, että ensin ottaa keskushermostoa rauhoittavia lääkkeitä ja sitten piristäviä, mutta ehkä ajoitus onkin tärkeää. Esim. ennen tenttiä en saa mitenkään nukuttua ja tarvitsen ehdottomasti unilääkkeen ja tentissä popsin sitten kofeiinitabletteja tarvittaessa, jos alkaa väsymään.
Toivottavasti en kirjoittanut nyt paljoa asian vierestä.
Joo sosiaalitoimistosta ei sitten kannata edes hakea, koska ottavat miehen tulot. Turhaan sinne mennä itseään nolaamaan tai aikaansa kuluttamaan. En ole katsonut taaskaan lakikirjaa, mutta jos epilepsiasi on sellainen, että tarvitset välkkymättömän näytön, niin Kelalta voisi kysyä. Tosin tiedän, että he eivät tiedä edes välkkymättömästä näyttöpäätteestä ja tulevat pitämään sen hakijaa ns. "hulluna". Tämä on siis kokemusta. Koska asenteesi on kuitenkin PALJON parempi kuin minulla ja tulet Kelan kanssa toimeen, niin voihan tuota kysyä. Itse ainakin olen saanut hieman toista kautta opiskelua varten tietokoneen, jossa välkkymätön pääte.
Työpaikallenikin piti sellainen lain mukaan saada, mutta työnantajani kerkesi ostaa sen, kun Kelan päätös viipyi niin pitkään ja silloin tuo pääte maksoi sentään 30.000 markkaa. Nykyisin litteät litteät näytöt eli nestekidenäytöt eivät maksa kovinkaan paljoa. Oisko noin 150 euroa?
Yhteenveto: Jos vilkkuvalo ei ole kohtauksia laukaiseva tekijä Sinulla, niin tämä tarinani oli turha. Sen sijaan voisit näyttöpäätteen kanssa työskentelyä ergonomisesti suunnitella, että välttäisit niska- ja hartiasäryt. Neuvon, vaikka itse olen satsannut vain langattomaan näppikseen ja todella hyvään istuimeen ergonomian suhteen... noh, itseasiassa työpöytäkin on hyvä, eli en itse oikeastaan enää voi valittaa.
Tietenkin on kiva nukkua pitkään ja monesti ärsyttää herätä vasta iltapäivällä, kun kello ei ollut saanut herätettyä, mutta olen myös kateellinen Sinulle, että Sinulla on lapsia.
Onhan tämä vapaata, mutta voishan noita skidejä olla ainakin koeaikaisesti... valitettavasti se ei ole mahdollista. Menishän noissa aamuheräämisissä ainakin aikaa totutteluun, mutta olenhan itsekin herännyt ennen kuudelta töihin... silloin vaan nukahtaa aiemmin.
en tosin muista mikä siinä olisi ollut sellaista mikä sai sinut hyvälle tuulelle:)Hyvä kun tulit hyvälle tuulelle. Kai se päiväkin on mennyt paremmin, koska ei sitä ole näköjään käytetty nukkumiseen kokonaan.
Voihan sitä verta luovuttaa noin koekaniinina, kun muuten siihen ei hyväksyttäiskään henkilöä jolla menne 3230 mg/vrk lääkkeitä.
Aamuvirkku saa huomenna nukkua hieman pidempään:)
en antanut sinulle liian positiivista kipinää leikkauksen suhteen, ettet täysin romahda jos sitä ei voida jostain syystä tekemään tai jos pystyttäisiinkin niin tulokset eivät välttämättä ole yhtä hyvät kuin minulla. Todennäköisyys on meinaan 70% ei 100%. En halua kuitenkaan masentaa sinua, joka löydät niitä positiivisia puoliakin:)
olen opiskellut ja nyt, kun en ole töissä toistaiseksi niin tuskin saan Kelaltakaan uutta näyttöä. Toivottavasti joku toinen lukee myös tuon kirjoituksesi ja pyytää Kelalta näyttöä. Tuoli on kyllä aivan kamala, joten siihen voisi investoida. Pöydän uusin kesällä ja tää on ihan hyvä. Sulla jos on liian hiljaista niin tuonpa sulle 2 ipanaa sun arkeasi piristämään ;) Saat pitää viikon ja kuskata metrolla kouluun ne ja muutaman kerran viikossa lätkäharkkoihin ja neidin omaan harrastukseensa. Kyllä sulla menoja riittäisi. Sitten olisi syytä aamuisin herätä ajoissa. (Tsoukkia).
Voi tosin olla, että putoan aika korkealta jos ne sitten ei edes ota tutkimuksiin tai jostain syystä eivät leikkaakaan. No, elämä jatkuu sitten turhia pillereitä syöden, mutta askarruttaa sitten tuo työhön paluu. Aika näyttää ja yritän kuitenkin vielä pitää jalat maassa.
tuolia itsellesi.
Jos et ole nokonuuka tuolin suhteen, siis pitääkö sen uusi olla?
Uskoisin löytyvän hyvä kuntoisia edullisesti.
http://www.martelapoistomyynti.fi/
Uusi ei tarvitse olla kunhan on ehjä ja mukava. Uuteen ei rahat tällä hetkellä riittäisikään. Rupee muuten ärsyttämään, kun rahat menee samantien kun ne tulee. Outoa olla koko ajan lähes rahaton. Täytyy oppia nuukailemaan ja ostaa vain sitä mitä tarvitsee. Laskuthan on tehty sen mukaan, kun molemmat oli töissä. Edes asumistukea ei saada. Luulin, kun olen työkyvytön sairauteni takia edes jostain jotain tulisi, mutta ei. Ollaan kuoppaan pudottuja. Sori, mut teki mieli vähän päästellä.
Parempihan se on täällä mesota, kun hakata ukkoaan kaulimella :D
Itse olen tässä sydän syrjällä ollut pitemmän aikaa, jos vaikka vak.yhtiö sanoisi minun olevan terve työelämään.
Yrittävät laittaa toistamiseen uudelleen koulutukseen vaikka edellinenkin päättyi kovien särkyjen takia.
Lääkitystä särkyihini ei ole saatavilla osaksi epilääkityksen johdosta (sillä se on sijalla 1).
Sain juuri soiton VKK:lta ja sieltä lähtee jälleen lausunto (toinen jo), ettei minua pystytä kouluttamaan nimenomaan säryistä johtuvien valvomisien ja keskittymiskyvyn puutteen vuoksi.
Mutta tuo keskittymiskyvyn puute ainakin kohdallasi on suhteellista. Kivut varmaan on ne, jotka oikeasti realistisempia. Sulla aivot on terävät ja täten varmasti pystyt keskittymäänkin? Mitä olet itse mieltä, Pärre?
Ei saa rakasta ukkoa tai miestä hakata... ei edes kaulimella. Joten jos paha olo, niin Pärren neuvo on omiaa. Tiedän, että Pärre vitsaili, mutta nauratti ja mukava ottaa se tosissaan, siitä tulee vielä enemmän sanomista ja huvittavampi juttu.
*Outo huumorintaju*.
mieli tekisikin käyttää kaulinta, mutta se ei mitään parantaisi, hullummaksi asiat vain menisi. Voihan se olla niinkin, että hän ajattelee välillä samoin. Osaan olla tosi jääräpäinen, kun sille päälle satun. Tosin ikä on tuonut mukanaan sen, että ei jaksa pitkään enään vihoitella. No, ketä kiinnostaa ?
niinkuin mullakin, että vaihdellen nää aivot toimii ? Jos olisin töissä paikassa jossa vaadittaisiin jatkuvaa tarkkaa keskittymistä ja vaikka näytöllä olemista, ei onnistuisi.
että itse sen parhaiten tuntee kuinka työ - ja koulutuskykyinen on. Voi olla vaikeaa kertoa oireista ja kaikenlaisista tuntemuksista niin, että toinen sen ymmärtää. Saa nähdä kuinka itsellä käy, kun se aika koittaa. Tulevaisuudesta ei yhtään tiedä. Ikinä en olisi uskonut, että epin takia joudun s-lomalle saatikka olemaan yli vuoden sen takia poissa töistä. Ensin oli ihan kamalaa masennuin täysin, kun kaikki kaverit ovat päivisin töissä. Päivät pitkät yksin. Silloin olin vielä huonomassa kunnossa kuin nyt ja en voinut ajatellakkaa lähteväni edes kauppaan yksin.
Onneksi nyt on edes vähän paremmin, mutta toisaalta kun tulevasta ei tiedä siis lähinnä mitä tämä sairaus tuo mukanaan. Mitä sitä sen enempää, tuo mitä tuo ja sen mukaan eletään. Toivottavasti sinun parhaaksesi päättävät asiasi.
aivot toimivat suhteellisen terävästi seuraavista syistä:
- levätä saa silloin, kun siltä tuntuu
- ei pysty enää syömään 1g lääkkeitä
- ei tarvitse pinnistellä uuden oppimisessa meluisassa ympäristössä
Ja kaikkein parasta asiassa on se ettei ole pakko ruotsia -tahallaan kirjoitin pienellä.
Koulussa ollessani väsymys ja jatkuva jos en sanoisi saatanillinen särky aiheuttivat todella pahoja keskittymis vaikeuksia.
Lisäksi vahvat lääkkeet alkoivat vaikuttamaan muistiin.
Autocadin opettelu kaikkine komentoineen vaatii kunnollista keskittymistä, jos sitä työkseen alkaa tekemään.
Koska keskuspuiston ammattioppilaitos toteuttaa opetusministeriön laatimaan opetussuunnitelmaa, niin voitte uskoa joukossa olleen monia oppiaineita joita ei tarvita itse ammatissa.
Hyvänä esimerkkinä pakko ruotsi, koska en tähän päivään mennessä joutunut sitä opiskelemaan koulussa (älkää antako nimeni harhauttaa, sillä Isäni oli ruotsinkielinen).
Kiitoksia kehuista ja mielelläni olisin koulun käynyt loppuun koska haluaisin itse tienata ansioni enkä olla vak.yhtiön elätettävänä.
hyvin. Itsellänikin on kotona helpompaa, kun saan suht rauhassa tehdä kotityöt ym. töissä en jaksaisi olla päivääkään työn luonteen vuoksi. Nytkin riittää 1 kauppareissu ja olen ihan puhki ja iltapäivisin olen muutenkin ihan vetämätön, kiitos vahvojen lääkkeiden. Kotona saa relata asioita, eikä stressata jatkuvien työhuolien takia. Itsekkin olisin enemmin töissä, mutta pakko on hyväksyä se tosiasia etten ole työkykyinen tällä hetkellä :(
ajattele, jos et kykenisi lainkaan lähtemään ulos.
No ei vaisinkaan, taidan näköjään pyrkiä aina miettimään miten huonosti asia voisi olla ja silloin siinä huomaa jotakin positiivista.
Surulla katson ikkunasta ulos tuota lumen tuloa.
Tuohan se tietysti valoa synkkiin iltoihin, mutta ikävä kyllä myös liukkaat jalkakäytävät.
Olen aina ollut sitä mieltä, että lumiraja saisi kulkea vaikka Lohjanharjun mukaisesti ja pääkaupunkiseudulla 20 ympäri vuoden.
ihanaa, kun tulee lunta ja valoisammat päivät. Pääsee pulkkamäkeen ja luistelemaan. Jo rupesi tuo pimeä syksy tympimään. Jokainen tietysti tykkää eriasioista, mutta mä nautin lumesta. Toivottavasti teillä tiet hiekotetaan hyvin ja kehittyyhän se tasapainokin, kun vähän tiellä liukastelee siis kunhan ei kaadu pahasti ;)
Ei ole vaikea kysymys!
Erittäin positiivinen asia on se, että jouduin jättämään työni. Siis oikeesti jouduin, sillä työni oli antoisaa. Ai mitä sitten??
POSTITIIVINEN asia on se, että olen saanut olla kotona, olen aina lasten saatavissa. Aina heillä on välipalat valmiina kun saapuvat koulusta.
Olen onnellinen kotona.
Ja koska en enää entistä takaisin saa niin onni on tässä hetkessä.
Huomistahan emme kukaan tiedä!
Mummoni ajatteli monesti noin ja onhan se tosi, että eihän työ mikään autuaaksi tekevä ole ja ei siitä tarvitse tunteaa häpeää, vaan asenteesi tuntuu todellakin hienolta.
Joillakin vain ja varmaan monella se asenne, että työtä on tehtävä, vaikka olisi sairas. Itse olen kuullut monelta kaveriltanikin tämän, että töitä pitää tehdä, että olisi "kunnon kansalainen". Se johtuu heidän ymmärtämättömyydestään ja suuttuuhan siihen, mutta ei se turpaankaan lyöminen auta heillä. Omapahan heidän olla synti olla tyhmä. Valitettavasti kaverini häviävät huimaa vauhtia:).
Kiva kuulla, että voit työpanoksellasi kotona toimia. Herättää vain ajatuksia, että olisiko miehistä yleensä tuohon, että jäisivät kotiin. Harva mies kai osaa kunnon ruokaa tehdä:). Taitaisi miehellä mennä siihen, että käytäisiin kotipizzalla tai Mäkkärissä harva se päivä ja kunnon kotiruoka jäisi tekemättä.
Jostain syystä olen huomannut, että pohjanmaalla ei pahemmin ole ruokapaikkoja toisin kuin muualla ja mielestäni ihmiset tosiaankin syövät siellä lähinnä vain kotona.
Mä kanssa nautin kotona olostani, kun ensin tähän totuin. Oli vaikeaa olla päivät yksin, kun lapset lähtivät kouluun, mies töihin ja kaikki kaverit töissä tai koulussa. Nyt olen oppinut arvostamaan " laatuaikaa" lasteni kanssa. Aamulla herätän heidät, laitan puurot, päivällä saavat lämmintä kotiruokaa, tarkistan läksyt, ulkoilemme etenkin talvella pelaamme lätkää käymme pulkkamäessä ym... Iltaisinkin ajoissa viim. klo 19.00 muksut kotona ja nautin lasteni seurasta. Lapsuus on kuitenkin hyvin lyhyt aika. Miksi hukata sitä kiirreelliseen työ-ja arkirutiineihin ?
ja parempi kait ettei tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Mukavaa lukea tälläistä tekstiä, jossa joku todella on saanut positiivista asennetta elämään.
potkua omaan elämään ja mä ainakin iloitsen toisten puolesta jos heillä menee paremmin kuin mulla. Sitä jaksaa sitten uskoa, että jospa mullekkin kävisi noin tai edes vähän paremmaksi muuttuisi. Nyt en jaksa synkistellä on niin hyvä fiilis ollut monta päivää. Ihanaa elämää vaikka epilepsia onkin, ei haittaa yhtään ;)