Torstaina oli työmatkani harvinaisen pitkä, kaksi tuntia yhteen suuntaan. Yhteensä siis neljä tuntia autossa. Ehti kuunnella Siionin lauluja parikin levyllistä. Havahduin ajattelemaan täällä käytyä musiikkikeskustelua, kun cd:llä soi laulu 115: On suuri Isän rakkaus. Siinä jotenkin kiteytyy se, millä tavalla meidän tulisi täällä vaeltaa. Laitan tähän kolme säkeistöä, jotka minua erityisesti puhuttelivat.
Kun omistamaan pääsin sun valtakunnassas
tään siunauksen armon veressä Jeesuksen,
se rakkauden liekin /sytytti rintaani,
näin pyhän seurakunnan, Kristuksen ruumihin.
Sen jäsen olla tahdon, rakastaa veljiä
iloiten sydämestä, jos yks saa kunniaa,
kärsiä kaikkein kanssa, kun yksi sairastaa
myös kantaa pesumaljaa, synnistä puhdistaa.
Tää tuntomerkki pyhä, suo meidän säilyttää,
josta sun lapses yhä, maan päällä tunnetaan.
On Hengen yhdysside rakkaus Jeesuksen
Se liittää yhdistääpi, perille kotiin vie.
Kun omistamaan pääsin sun valtakunnassas
tään siunauksen armon veressä Jeesuksen,
se rakkauden liekin /sytytti rintaani,
näin pyhän seurakunnan, Kristuksen ruumihin.
Sen jäsen olla tahdon, rakastaa veljiä
iloiten sydämestä, jos yks saa kunniaa,
kärsiä kaikkein kanssa, kun yksi sairastaa
myös kantaa pesumaljaa, synnistä puhdistaa.
Tää tuntomerkki pyhä, suo meidän säilyttää,
josta sun lapses yhä, maan päällä tunnetaan.
On Hengen yhdysside rakkaus Jeesuksen
Se liittää yhdistääpi, perille kotiin vie.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ajankohtainen aina!
Tuossa laulussahan kiteytyy uskomisen ja matkavaelluksen asiat todella hyvin..
Kiitos kirjoituksestasi, työmatkalainen!
Mitenkähän vielä nykyäänkin voidaan ilmaista joku noinkin tärkeä asia tavalla, jossa on suurena vaarana, että virkkeen lopussa on jo unohtanut, mitä alussa sanottiin?
Mikä asia oli virkkeen lopussa unohtunut?
Tämä on puhutteleva ja kaunis laulu, hyvät sanat ja hieno sävel.
>Mikä asia oli virkkeen lopussa unohtunut?
Ainakin minulta unohtui lukiessa se, mitä alussa todettiin. Vaara on vielä suurempi, jos kovasti laahaavalla nuotilla esitetään - niin kuin arvaan.
Joskus aiemminkin olen miettinyt laulun seuraavan kohdan sanoja. Varsinkin loppuosaa siitä.
//
Sen jäsen olla tahdon, rakastaa veljiä
iloiten sydämestä, jos yks saa kunniaa,
kärsiä kaikkein kanssa, kun yksi sairastaa
myös kantaa pesumaljaa, synnistä puhdistaa.
//
Kysyisin, milloin laulu on sanoitettu ja milloin se tuli lauluihin? Laulukirjaa ei ole nyt tässä esillä. Em säkeen henkeä ei löydy vanhemmista lauluista virsistä puhumattakaan. Henki sopii hyvin osan musiikkiavaukseen lähetettyjen viestien henkeen.
Katsoin tietoja Siionin laulujen nuottipainoksesta.
Laulu on Lauri Taskilan kirjoittama vuodelta 1976. Sävellys on Matti Liukkosen.
Kyse on siis ns. "uudesta" Siionin laulusta.
miksi uuteen laulukirjaan otettiin paljon lauluja, jossa korostetaan seurakuntaa, siihen kuulumista ja siinä pysymistä? Ko korostus tapahtuu omakohtaisen uskon vähättelyllä. Kyseistä seurakunnan korostusta on vähemmän vanhemmissa lauluissa ja virsissä sitä ei ole juuri yhtään.
Mikäs siinä on kuunnellessa, jos laulamassa on LAULURYHMÄ eikä kuoro. Joskus ei tiedä itkeäkkö vaiko nauraa.
No, rakastetaan veljiä sitten, patriarkkaalisessa yhteisössä kun elämme kuten Jeesuskin 2000 vuotta sitten.