Jossittelua

vauvan suhteen äiti on aina työllistetty ainakin sen raskausajan ja välittömästi sen jälkeenkin ainakin viikkoja. Raskasu ei ole riskitön vaikka se nykyään helposti unohdetaan vaan siihen liittyy monenlaisia riskejä terveyden suhteen. Synnytykseenkin kuolee edelleen äitejä vaikka harvoin. Lapsi voi olla vammainen ja vaatia erityisiä hoitotoimenpiteitä jne.

Jos isällä olisi oikeus vaatia naista synnyttämään mikä olisi sopiva korvaus raskaudesta ja sen riskeistä? Olisiko äidillä edelleen oikeus lapseen vai ei? Miten asian tunnepuoli hoidetaan? Onko isä korvausvelvollinen joa nainen saa pysyviä vaurioita tai esim kohtu joudutaankin poistamaan raskauden komplikaationa ja naisesta tulee hedelmätön jatkossa? Ansiomenetys raskauden takia ja kenties uran haittaaminen?

Miten pakotetaan isä hoitamaan lasta kun se on syntynyt jos ei huvitakkaan? Entä jos lapsi ei ole "tilattu" ja sovitunlainen vaan siinä on vikaa?

On todella ikävää että nainen saa päättää keskeytyksen ja mies joutuu maksamaan elatuksen päinvastaisessa tapauksessa. Tämä on se epäkohta joka olisi korjattava tässä asiassa. etiikkakaan ei joudu silloin koville eikä ihmisen itsestään määräämisen oikeus. Siis jos on oikeus päättää pitää lapsi pitää olla myös velvollisuus kantaa päätöksensä seuraukset lapsen suhteen. Todellisuudessa tämäkään ei ole aina niin helppoa koska isäkin voi jossain vaiheessa haluta tutustua lapseensa jne ja mitkä ovat silloin siittäjän oikeudet joka ei ole isä?

Tällä ajatuksella on kiva leikitellä, mutta miesten puolesta toivoisi todella että heillä olisi valtaa sanoa edes "en halua lasta" kun mahdollisuutta sanoa haluavansa sitä ei ole! Silloin myöskän oikeuksia lapseen ei enää olisi vaan siittäjä olisi kuin kuka tahansa vieras!

vastuu ja päätös pitäisi olla yhteinen. Mutta valitettavasti totuus on, että yleensä se vastuu on äidillä.

Nykytilanne on pielessä siinä mielessä, että nainen määrää ja miehen on tyytyminen naisen päätökseen. Jos nainen pitää lapsen vastoin miehen tahtoa, hän saa siihen myös taloudellista apua jota mies on velvollinen maksamaan. Perusteena siihen on klassinen "lapsi on myös miehen ja vastuu tietenkin yhteinen". "Lapsi on myös miehen ja vastuu tietenkin yhteinen" - peruste katoaa jollain kummallisella tavalla kun nainen ei lasta halua tai koe olevansa valmis lapsensaantiin (jonka seurauksena nainen tekee abortin). Tilanne muuttuu sen mukaan mitä nainen haluaa ja kokee itselleen parhaaksi, sillä ja sillä hetkellä.

Lähtökohtana on siis nainen, naisen halut, naisen toiveet, naisen elämä ja keho. Nämä seikat polkevat yli miehen oman elämän itsemääräämisoikeuden, asetelma joka on aivan väärin. Pakkoäitiys ja - abortti on maailman suurin epäkohta ja epäoikeudenmukaisuus kun taas miehiin kohdistuva pakkoisyys ei sitä ole... Ja samaan hengenvetoon haukutaan ja marmatellaan, kun mies käänsi selkänsä naiselle ja ihquvauvalle.

Rajoitukset naisen itsemääräämisoikeuteen on samassa kategoriassa kuin yllä oleva. Naisella tulee olla ehdoton itsemääräämisoikeus elämästään ja on täysin hyväksyttävää että tämä oikeus myös sotkee, sekoittaa, velvoittaa ja rasittaa miestä ja miehen elämää - taloudellisesti ja henkisesti. Auta armias, jos asetelmaa edes koetettaisiin kohentaa sellaisella tavalla, että mies EI olisi tilivelvollinen naisen päätöksen seurauksesta. SE olisi jollain taianomaisella tavalla epäoikeudenmukaista.

Jos joku voi selittää seuraavan seikan mulle, niin olisin varsin kiitollinen; Eli miksi pakottaminen semmoseen mitä ei halua, on ok miesten kohdalla, mutta ei naisten? Miksi yhdellä sukupuolella tulee olla keino välttää vastuu, kun toisellakaan sitä ei ole?

Käsittääkseni miehet eivät ole vastuussa siitä, että naisen keho kärsii tiettyjä asioita raskauden sattuessa eikä myöskään raskauteen liittyvistä riskistä, joten biologian määräämiä seikkoja lienee turha käyttää miehiä vastaan.

Noh, siinä paljon puhutussa ihannemaailmassa oikeus aborttipäätökseen olisi molemmilla. Ja joskus niin voi olla tässä oikeassakin maailmassa. Toiset parit ihan oikeasti päättää yhdessä, uskokaa tai älkää.

Seuraavanlaista päättelyketjua voisi yrittää hahmotella:
-jos mies haluaa lapsen, mutta nainen ei, nainen tekee aborttipäätöksen todennäköisesti yksin (mies ei voi synnyttää, naiselle lapsen antaminen pois voi olla liian vaikea ajatus)

-jos nainen haluaa lapsen, mutta mies ei, nainen pitää lapsen miehestä riippumatta, TAI tekee abortin miehen painostuksesta TAI päättää sen tekemisestä ns. yhteisiin syihin vedoten (esim. haluaa lapselle molemmat vanhemmat)

-jos kumpikaan ei halua lasta, päätös on yhteinen (vai onko?)

Kun syntyvän lapsen vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään, lapsen isyys pitää erikseen varmistaa. Miehellä on oikeus kieltäytyä tunnustamasta lasta, ja näin ollen kieltäytyä myös olemasta lapsen elämässä mukana millään tavalla. ELi ei elatusvelvollisuutta, ei tapaamisia, ei mitään. Aivan sama kuin olisi keinohedelmöityksessä käytetyn sperman luovuttaja.

Reilua sen sijaan olisi, jos tilanteessa jossa toinen vanhemmista haluaa lapsen ja toinen ei, voitaisiin laatia esim. kirjallinen sopimus siitä, missä suhteessa toinen vanhempi lapsen elämässä on.