kumpi on parempi rotu? lyhyt kysymys, mutta toivon sen herättävän keskustelua!! kumpi on "parempi hermoisempi"? kumpi on oppivaisempi? kumpi on luotettavampi? kumpi on terveempi? molemmat kun on komeita ja hyviä palveluskoiria, mutta onko se ainut yhtäläisyys?? mielipiteitä asiasta on niin monta kuin on rodun omistaajakin, mikä on sinun mielipiteesi? perustuuko tietoon vaiko luuloon?
SAKSANPAIMENKOIRA VS DOBERMANN
tonttu
35
6058
Vastaukset
kaksi saksanpaimenkoiraa itselläni, ja dobbereita enemmänkin.
SP on "koiramaisempi", eli sen halu miellyttää ihmistä on hyvin voimakas. DM on luonteeltaan itsenäisempi ja ylpeämpi. Palveluskoirina erinomaisia molemmat. Makuasia, kummasta tyypistä tykkää. (Muoriska ei tykkää ihmisissäkään kovin niistä, jotka ovat aina liehittelemässä ja mielistelemässä...)
SP on säänkestävä, eli jos haluaa, että koira on vaellusretkillä mukana talvipakkasessa, ulkoilee pitkään syksyn sateissa ja viimassa, odottaa ihmistään tunnin jossain ulkosalla jne., valitsee SP:n.
Jos taas koiran tarvitsee olla mukana kylmässä vain sen verran, minkä tekee töitä, (vetoharrastus esim.), niin aluskarvaton ja lyhytkarvainen DM on kyllä ehdottomasti ihmisen asumukseen parempi valinta. Ei haise koiralta, ei tiputtele karvapalloja, eikä ole liian kuuma hänellä itsellään.
SP ei ole niin energinen ja aina valmis työntekoon ja lenkille kuin DM: ainakin omat kokemukseni puoltavat tätä. Molemmat SP-ni joskus katsoivat minua, kun olin ulos lähdössä, että "ei kai taas".
DM on pienimmästä vinkistä valmis toimintaan. Lisäksi SP:n tassut eivät kestä juoksemista samoin kuin DM:n. Kuluvat puhki ja kipeiksi jo viiden kilometrin lenkillä, jos on vähänkään kovempi maa tai asfalttia.
Omat SP:ni olivat luonteeltaan -ainakin minulle- liian pehmeitä. Sellaisia jotka "laskevat alleen" kun kunnolla sanoo käskysanan, tai joutuu muuten ojentamaan. DM taas on lujahermoinen ja vahva myös psyykeltään. Sitä ei karjahtamalla saa selälleen.
Pidän TOSI PALJON kaikenlaisista koirista ja eläimistä yleensäkin. Myös sakasanpaimenkoirista. Vaan käyttökoiraksi perheeseen on kasvamassa uusi dobberi (tällä hetkellä 4kk) edellisen edesmentyä vanhuuttaan viime syksynä. Ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, että mikähän rotu meille tulee...- E.A
Makunsa kullakin, mutta kyllä minulla on taasen täysin päinvastaiset kokemukset k.o. roduista dopperi hermoiltaan liian hektinen ja vaikeampi kouluttaa.
Niin, että sakutko eivät tahtoisi lähteä ulos ?!!
Kyllä täällä ollaan aina valmiita kuin melperi sotaan.
Ettäkö kustaan alleen, jos kovemmin komennetaan, huhhuh ,tuokin oli ihan uutta, täysin koirakohtaista.
Kyllä se on niin, etten voisi kuvitellakaan eläväni ilman saksanpaimenkoiraa siinä kun on yhdessä paketissa "kaikki koirat", muut rodut (joita niitäkin on talossa) eivät valitettavasti "tunnu" koirilta samassa mittakaavassa.
Etteikö sp.n tassut kestä juoksemista, kolmessa Ad.ssa itse polkeneena ja niissä kohta kymmeniä sp-koiria nähneenä ihmettelen suuresti väitettäsi, päinvastoin joskus viimevuosikymmenen puolivälissä oli juuri yksi dopperi jolta kestävyyskoe keskeytettiin (valitettavaa sinänsä)väsymisen vuoksi.
Kasvattini (Spk) ovat kilpailleet muun muassa ihan menestyksellä myös valjakkohiihdoissa sm tasolla.
Muoriskaiseni kyllä nyt kannattaisi tutustua muihinkin sp.koiriin kuin niihin kahteen aiemmin omistamaansa, kyllä meinaan viettiä, viettikestävyyttä ja kovuuttakin alkaa jo nykysakusta löytymään aivan kotitarpeiksi jos ei enempäänkin.
Toki puhitkin vaan omista sp.koiristasi ja makuasioista ei voine kiistellä.
Niin ja menestystä sen pennun kanssa toivotan tietenkin. - hurtta-83
E.A kirjoitti:
Makunsa kullakin, mutta kyllä minulla on taasen täysin päinvastaiset kokemukset k.o. roduista dopperi hermoiltaan liian hektinen ja vaikeampi kouluttaa.
Niin, että sakutko eivät tahtoisi lähteä ulos ?!!
Kyllä täällä ollaan aina valmiita kuin melperi sotaan.
Ettäkö kustaan alleen, jos kovemmin komennetaan, huhhuh ,tuokin oli ihan uutta, täysin koirakohtaista.
Kyllä se on niin, etten voisi kuvitellakaan eläväni ilman saksanpaimenkoiraa siinä kun on yhdessä paketissa "kaikki koirat", muut rodut (joita niitäkin on talossa) eivät valitettavasti "tunnu" koirilta samassa mittakaavassa.
Etteikö sp.n tassut kestä juoksemista, kolmessa Ad.ssa itse polkeneena ja niissä kohta kymmeniä sp-koiria nähneenä ihmettelen suuresti väitettäsi, päinvastoin joskus viimevuosikymmenen puolivälissä oli juuri yksi dopperi jolta kestävyyskoe keskeytettiin (valitettavaa sinänsä)väsymisen vuoksi.
Kasvattini (Spk) ovat kilpailleet muun muassa ihan menestyksellä myös valjakkohiihdoissa sm tasolla.
Muoriskaiseni kyllä nyt kannattaisi tutustua muihinkin sp.koiriin kuin niihin kahteen aiemmin omistamaansa, kyllä meinaan viettiä, viettikestävyyttä ja kovuuttakin alkaa jo nykysakusta löytymään aivan kotitarpeiksi jos ei enempäänkin.
Toki puhitkin vaan omista sp.koiristasi ja makuasioista ei voine kiistellä.
Niin ja menestystä sen pennun kanssa toivotan tietenkin.Itsellä myös täystehopakkaus.
Nyt tosin sairaana ei niin hirveesti jaksa, ymmärtäähän sen. Nyttenkin tosin aina on valmiina, mut pakko on vähän toppuutella.
Meillä koiran tassut ei oo rakoille menneet vaik koira juoksee päivässä tunti tolkulla vaik mimmosessa maastossa.
Ei pelkää ojentamista, enkä oo sakuista kuullukkaan jotka alleensa tekisivät komentaessa.
Samaa mieltä siitäkin et sakussa on kaikki koirat samassa paketissa.
Eivät hätkähdä kylmyyttä ja tykkäävät nukkua lumihankeen kaivamassaan montussa.
Jaksaavat vetää rekeä perässä ja ei kovakaan pakkanen menoa haittaa.
Kyllähän ne dopperitkin hienoja koiria ovat,mutta eivät ollenkaan minun käyttötarkoituksiin sopivia. Itse kun tykkään koirista jotka eivät turhista valita. Ja tämmönen luonto ihminen kun olen niin vaellella tykkään ja koirahan se on tietty aina mukana.
Ja ihan aina ei sitä lämmintä takkaa saa mukana kuletettua...mökilläkin koirat ovat ulkona, vain yöksi otetaan sisälle.
Itte oon kyllä niin uskollinen rakkaalle rodulleni.
Oma sakuni on ainakin juuri sitä mitä koiralta odotankin. Löytyy kokoa(sen verta ettei jalkoihin jää) ja luonnetta, oppivainen, älykäs, uskollinen, aina valmis joka sään koira...mitä muuta koira vois olla?!?
Tämmönen lutunenhan tää on, mut tarpeentullen löytyy luonnetta. - FAU.
paljon asiaakin,mutta mistä kummasta tempaisit sen,että sakemannin tassut ei kestä juoksemista?!
Meillä on tasan yhden kerran koiralla polkuanturat hiukan punottaneet liikkumisen jälkeen ja silloin oli kyseessä kovakuntoinen koira,jonka päivämatkaksi tuli runsas 40km hölköttelyä fillarin vieressä sora ja asfalttitiellä.
Sittenkään ei ollut muuta kuin hiukan punotusta.
Normaali lenkillä,mikä meillä on 12km soratiellä hevosen mukana ei ole kertaakaan yhdenkään tassut oireilleet.
Sakemanni on kyllä huomattavasti miellyttämisen haluisempi,kuin dopperi ja varmasti myös keskimäärin paljon "pehmeämpi" ohjaajalle,mutta ei normaali sakemanni kyllä kuse alleen käskyistä.
Eikä ne kyllä mitenkään vastentahtoisesti lenkillekään ole lähteneet ;))
Siinä ehkä se ero on,että sakemanni on rauhallisempi eikä hösellä turhaan,jos ei ole mitään syytä. Kotioloissa lähinnä nukkuvat,mutta tasan ovat heti lähdössä,jos jotain tapahtuu.
Onkohan muoriskalle osunut 2 jotain maanantaikappaletta sakuista,vai missähän vika?
Eipä sillä,että mitään olis doppereitakaan vastaan, komeita ovat ja hyvä koira on aina hyvä, oli rotu mikä hyvänsä. - !!!!
kokemukset kahdesta dopparista jälki/viesti ja spk 3 kpl jälki/haku/viesti/suojelu.Palveluskoirina täysin eri koiria koulutukseltaan,hermoiltaan,kisakoirana,kotona,reissussa ja missä vaan,ja pisteet kotiin vie saksanpaimenkoira.Kaikilla osa alueilla sakut on ollut parempia.
Noista tassuista...on eri asia jos doppari laukkaa ja saku ravaa,sakun pitkä matkaa voittava liike kulkee maata hipoen,niin voi kulua helpommin,mutta se on varmaa jos oikein rakentunut saku ravaa täsysillä,niin doppari heittää laukalle ja silloin tassu ei tietenkään kulje samoin "pintaa"pitkin.Ja jos dopperin vauhdilla mennään ravia,niin ei taatusti kulu sakun jalat.Siis rakenteen erot huomattava.
Dopperit käyttökoirana vähentyneet kasvattajien vähäisen kiinnostuksen vuoksi,ja kyllä se kikkara häntäinen,kilpapyörän satulamallilla ja patalapuilla varustettu pääkin ovat tehneet tehtävänsä koiran ulkomuodolle.Ja kun luonteet on hiirimäistyneet,en ostaisi tänä päivänä dopperia yhdeltäkään kotimaiselta kasvattajalta. FAU. kirjoitti:
paljon asiaakin,mutta mistä kummasta tempaisit sen,että sakemannin tassut ei kestä juoksemista?!
Meillä on tasan yhden kerran koiralla polkuanturat hiukan punottaneet liikkumisen jälkeen ja silloin oli kyseessä kovakuntoinen koira,jonka päivämatkaksi tuli runsas 40km hölköttelyä fillarin vieressä sora ja asfalttitiellä.
Sittenkään ei ollut muuta kuin hiukan punotusta.
Normaali lenkillä,mikä meillä on 12km soratiellä hevosen mukana ei ole kertaakaan yhdenkään tassut oireilleet.
Sakemanni on kyllä huomattavasti miellyttämisen haluisempi,kuin dopperi ja varmasti myös keskimäärin paljon "pehmeämpi" ohjaajalle,mutta ei normaali sakemanni kyllä kuse alleen käskyistä.
Eikä ne kyllä mitenkään vastentahtoisesti lenkillekään ole lähteneet ;))
Siinä ehkä se ero on,että sakemanni on rauhallisempi eikä hösellä turhaan,jos ei ole mitään syytä. Kotioloissa lähinnä nukkuvat,mutta tasan ovat heti lähdössä,jos jotain tapahtuu.
Onkohan muoriskalle osunut 2 jotain maanantaikappaletta sakuista,vai missähän vika?
Eipä sillä,että mitään olis doppereitakaan vastaan, komeita ovat ja hyvä koira on aina hyvä, oli rotu mikä hyvänsä.saattoivat olla, en minä silloin nuorena edes ajatellut, että mistähän yhdistelmästä kannattaisi ottaa. Otti vaan heti kun löysi... Ja nythän on huomattava, että siitä ensimmäisen SP-ni syntymästä on kulunut aikaa yli 30 vuotta, toisesta 20.
Molemmat olivat narttuja; jotenkin sitten otin toisenkin nartun, vaikka sen ensimmäisen pehmeän jälkeen päätin että uros seuraavan on oltava. (-No kun ei sattunut syntymään uroksia siihen pentueeseen juuri silloin...) Kaiken kukkuraksi sillä jälkimmäisellä oli vehnäallergia, selvisi sitten myöhemmin, kunhan oli ensin vuosikausia raaputtanut itseään.
Noita SP-n kipeytyneitä tassuja olen kyllä sittemminkin seurannut sivusta tuolla koulutuskentällä: muistan useammankin tapauksen, kun ovat tulleet paikalle polkupyörällä, ja ohjaaja on joutunut ihmettelemään, kuinkas koira aristelee nyt jalkojaan.
No sittemmin kun "löysin" nämä dobberit, niin olen kyllä tyystin menettänyt sydämeni niille... Vaikka SP on todennäköisesti helpompi; on tottelevainen ja nöyrä ja kuuliainen, niin kuitenkin mieluummin dobermann minulle, kiitos!
-Ehkä viihdyn paremmin vähän "haastavammassa" seurassa: ihmisissäkään en oikein arvosta sitä miellyttämishaluista myötäilijätyyppiä. Itse asiassa en pidä lainkaan kovasti miellyttämishaluisista :)) Särmää ja itsetuntoa kuten myös ylpeyttä saa, ja pitääkin olla, niin ihmis- kuin koiraystävissänikin.
Vaan jos tosissaan harrastaa kaikenlaisia käyttökoiralajeja kesät talvet, niin säänkestävä SP on varmasti hyvä vaihtoehto. Ja on koulutettavissa ueimmiten ilman harmaita hiuksia.
Dobermann on -ainakin meillä- enemmänkin yleiskoira monessa roolissa, joista ei vähäisin ole seurakoirana toimiminen. Ihana halikaveri, loistava keskustelija, sängynlämmittäjä vailla vertaa. Ja toimii erinomaisena laumanjohtajana ja muodossapitäjänä näille täysin "päättömille" basuleille, joilta sitten puuttuu se miellyttämisen halu ihan kokonaan...- hurtta-83
!!!! kirjoitti:
kokemukset kahdesta dopparista jälki/viesti ja spk 3 kpl jälki/haku/viesti/suojelu.Palveluskoirina täysin eri koiria koulutukseltaan,hermoiltaan,kisakoirana,kotona,reissussa ja missä vaan,ja pisteet kotiin vie saksanpaimenkoira.Kaikilla osa alueilla sakut on ollut parempia.
Noista tassuista...on eri asia jos doppari laukkaa ja saku ravaa,sakun pitkä matkaa voittava liike kulkee maata hipoen,niin voi kulua helpommin,mutta se on varmaa jos oikein rakentunut saku ravaa täsysillä,niin doppari heittää laukalle ja silloin tassu ei tietenkään kulje samoin "pintaa"pitkin.Ja jos dopperin vauhdilla mennään ravia,niin ei taatusti kulu sakun jalat.Siis rakenteen erot huomattava.
Dopperit käyttökoirana vähentyneet kasvattajien vähäisen kiinnostuksen vuoksi,ja kyllä se kikkara häntäinen,kilpapyörän satulamallilla ja patalapuilla varustettu pääkin ovat tehneet tehtävänsä koiran ulkomuodolle.Ja kun luonteet on hiirimäistyneet,en ostaisi tänä päivänä dopperia yhdeltäkään kotimaiselta kasvattajalta.tuo vertaus "kyllä se kikkara häntäinen,kilpapyörän satulamallilla ja patalapuilla varustettu pääkin ovat tehneet tehtävänsä koiran ulkomuodolle.Ja kun luonteet on hiirimäistyneet,en ostaisi tänä päivänä dopperia yhdeltäkään kotimaiselta kasvattajalta. "
Mutta niinhän se on...
Olen ehkä inhottava ihminen mutta kyllä se ylväs ja kunnioitusta herättävä, täystypätty dopperi uros oli komia näky, verrattuna tähän nykyiseen kippura häntäiseen "karvalakki" malliin. - E.A
tiinamuori kirjoitti:
saattoivat olla, en minä silloin nuorena edes ajatellut, että mistähän yhdistelmästä kannattaisi ottaa. Otti vaan heti kun löysi... Ja nythän on huomattava, että siitä ensimmäisen SP-ni syntymästä on kulunut aikaa yli 30 vuotta, toisesta 20.
Molemmat olivat narttuja; jotenkin sitten otin toisenkin nartun, vaikka sen ensimmäisen pehmeän jälkeen päätin että uros seuraavan on oltava. (-No kun ei sattunut syntymään uroksia siihen pentueeseen juuri silloin...) Kaiken kukkuraksi sillä jälkimmäisellä oli vehnäallergia, selvisi sitten myöhemmin, kunhan oli ensin vuosikausia raaputtanut itseään.
Noita SP-n kipeytyneitä tassuja olen kyllä sittemminkin seurannut sivusta tuolla koulutuskentällä: muistan useammankin tapauksen, kun ovat tulleet paikalle polkupyörällä, ja ohjaaja on joutunut ihmettelemään, kuinkas koira aristelee nyt jalkojaan.
No sittemmin kun "löysin" nämä dobberit, niin olen kyllä tyystin menettänyt sydämeni niille... Vaikka SP on todennäköisesti helpompi; on tottelevainen ja nöyrä ja kuuliainen, niin kuitenkin mieluummin dobermann minulle, kiitos!
-Ehkä viihdyn paremmin vähän "haastavammassa" seurassa: ihmisissäkään en oikein arvosta sitä miellyttämishaluista myötäilijätyyppiä. Itse asiassa en pidä lainkaan kovasti miellyttämishaluisista :)) Särmää ja itsetuntoa kuten myös ylpeyttä saa, ja pitääkin olla, niin ihmis- kuin koiraystävissänikin.
Vaan jos tosissaan harrastaa kaikenlaisia käyttökoiralajeja kesät talvet, niin säänkestävä SP on varmasti hyvä vaihtoehto. Ja on koulutettavissa ueimmiten ilman harmaita hiuksia.
Dobermann on -ainakin meillä- enemmänkin yleiskoira monessa roolissa, joista ei vähäisin ole seurakoirana toimiminen. Ihana halikaveri, loistava keskustelija, sängynlämmittäjä vailla vertaa. Ja toimii erinomaisena laumanjohtajana ja muodossapitäjänä näille täysin "päättömille" basuleille, joilta sitten puuttuu se miellyttämisen halu ihan kokonaan...Nyt sitten vielä yksi hieman "poikkeava" kommentti muoriskaiselta tämä huomio, että just sp-ihmiset onkin yhtäkkiä muuttuneet miellyttämisenhaluisiki:D sitäkun jokapaikassa valitetaan oikein, kuinka töykeitä ja omahyväisiä me sp.n omistajt ollaan :)
Noo hokasin kyllä että puhuit ihan yleistäen ettet tykkää vaan sen luontoisista immeisistä, mutta väänsin vasiten tähän muotoon.
Minä kyllä "tykkään oikeista ihmisistä harrastajina olipa ne sitten minkäluonteisia vaan kunhan ovat rehtejä ja toisensa huomioonottavia ja kuitenkin pyrkivät aina tekemään oikein, ovat paikalla silloin, kun on sovittu ja toimivat kuten on sovittu, eivät puhu p*skaa selän takana ja uskaltavat esittää mielipiteensä ja seisoa niiden takanakin olkoot sitten alottelijoita tai kokeneempia konkareita.
niin ja tiettyä nöyryyttä tulee ihmisissä löytyä aina kun uuden asian eteen joudutaan, sitä yritän itsessänikin kasvattaa muuten ei ole mahdollista kehittyä. - Tooperi
hurtta-83 kirjoitti:
tuo vertaus "kyllä se kikkara häntäinen,kilpapyörän satulamallilla ja patalapuilla varustettu pääkin ovat tehneet tehtävänsä koiran ulkomuodolle.Ja kun luonteet on hiirimäistyneet,en ostaisi tänä päivänä dopperia yhdeltäkään kotimaiselta kasvattajalta. "
Mutta niinhän se on...
Olen ehkä inhottava ihminen mutta kyllä se ylväs ja kunnioitusta herättävä, täystypätty dopperi uros oli komia näky, verrattuna tähän nykyiseen kippura häntäiseen "karvalakki" malliin.Mutta minäpä olenkin ilmeisesti tosi outo kun ulkonäköä tärkemäpi asia on se, mitä koiran pää sisältää.
Kotona tällä hetkellä kaksi luomudobberia, kippurahäntineen ja patalappu-korvineen. Kokemusta myös sakemannista.
Vääntämänä en aiheesta ala, sillä molemmat on ihan ok käyttökoirina kunhan valitsee pennun tarkkaan - on "linjoja" ja linjoja, jotka toimii.
Saksanpaimenkoira itsessään ei ole sama asia kun hyvä käyttökoira - paskaa on siinäkin rodussa ihan liikaa.
Samoni dobberi, jalostus on liian ulkonäkökeskeistä. Mutta kyllä suomestakin löytyy parilta kasvattajalta todella potentiaalisia koiria käyttöön. - myös
Tooperi kirjoitti:
Mutta minäpä olenkin ilmeisesti tosi outo kun ulkonäköä tärkemäpi asia on se, mitä koiran pää sisältää.
Kotona tällä hetkellä kaksi luomudobberia, kippurahäntineen ja patalappu-korvineen. Kokemusta myös sakemannista.
Vääntämänä en aiheesta ala, sillä molemmat on ihan ok käyttökoirina kunhan valitsee pennun tarkkaan - on "linjoja" ja linjoja, jotka toimii.
Saksanpaimenkoira itsessään ei ole sama asia kun hyvä käyttökoira - paskaa on siinäkin rodussa ihan liikaa.
Samoni dobberi, jalostus on liian ulkonäkökeskeistä. Mutta kyllä suomestakin löytyy parilta kasvattajalta todella potentiaalisia koiria käyttöön.Mihin sinä tarvitset käyttökoiraa? Oletko poliisi tai vartija tai kenties rajavartija?
- Tooperi
myös kirjoitti:
Mihin sinä tarvitset käyttökoiraa? Oletko poliisi tai vartija tai kenties rajavartija?
Ai miksi minä tarvitsen käyttökoiraa.
Harrastukseen.
Ihan niin kun joku tarvii harrastukseen näyttelykoiran. Tai metsästyskoiran.
Jotta voi harastaa koirna kasnsa pk-lajeja, nini pitäisikö olla ammatiltaan sellainen että siinä pystyy koiraa hyödyntämään?
Mikäli näin olisi, niin suomessa ei kovin paljon käyttölajien harrastajia olisi. - !!!!
tiinamuori kirjoitti:
saattoivat olla, en minä silloin nuorena edes ajatellut, että mistähän yhdistelmästä kannattaisi ottaa. Otti vaan heti kun löysi... Ja nythän on huomattava, että siitä ensimmäisen SP-ni syntymästä on kulunut aikaa yli 30 vuotta, toisesta 20.
Molemmat olivat narttuja; jotenkin sitten otin toisenkin nartun, vaikka sen ensimmäisen pehmeän jälkeen päätin että uros seuraavan on oltava. (-No kun ei sattunut syntymään uroksia siihen pentueeseen juuri silloin...) Kaiken kukkuraksi sillä jälkimmäisellä oli vehnäallergia, selvisi sitten myöhemmin, kunhan oli ensin vuosikausia raaputtanut itseään.
Noita SP-n kipeytyneitä tassuja olen kyllä sittemminkin seurannut sivusta tuolla koulutuskentällä: muistan useammankin tapauksen, kun ovat tulleet paikalle polkupyörällä, ja ohjaaja on joutunut ihmettelemään, kuinkas koira aristelee nyt jalkojaan.
No sittemmin kun "löysin" nämä dobberit, niin olen kyllä tyystin menettänyt sydämeni niille... Vaikka SP on todennäköisesti helpompi; on tottelevainen ja nöyrä ja kuuliainen, niin kuitenkin mieluummin dobermann minulle, kiitos!
-Ehkä viihdyn paremmin vähän "haastavammassa" seurassa: ihmisissäkään en oikein arvosta sitä miellyttämishaluista myötäilijätyyppiä. Itse asiassa en pidä lainkaan kovasti miellyttämishaluisista :)) Särmää ja itsetuntoa kuten myös ylpeyttä saa, ja pitääkin olla, niin ihmis- kuin koiraystävissänikin.
Vaan jos tosissaan harrastaa kaikenlaisia käyttökoiralajeja kesät talvet, niin säänkestävä SP on varmasti hyvä vaihtoehto. Ja on koulutettavissa ueimmiten ilman harmaita hiuksia.
Dobermann on -ainakin meillä- enemmänkin yleiskoira monessa roolissa, joista ei vähäisin ole seurakoirana toimiminen. Ihana halikaveri, loistava keskustelija, sängynlämmittäjä vailla vertaa. Ja toimii erinomaisena laumanjohtajana ja muodossapitäjänä näille täysin "päättömille" basuleille, joilta sitten puuttuu se miellyttämisen halu ihan kokonaan...harrastaja määrän,siellä taitaa olla aika vähän minkään luonteisia ihmisiä,verrattuna sakulla harrastaviin?;)
Ja jos spk kokemuksesi on 20 ja 30 vuoden takaa,niin on käynyt tosi huono tuuri luonteiden ja kasvattajan valinnasssa,kun silloin oli paljon helpompi saada perus saku kuin tänään,kun ollaan niin kaksi ääripäätä,nly vs.käyttö.
Mutta kun puhutaan tämän päivän käyttölinjaisista koirista molemmissa roduissa,uskoisin sakuista löytyvän enemmän käyttöön olevia koiria,kuin doppareissa.Enkä pelkästään usko. - E.A
!!!! kirjoitti:
harrastaja määrän,siellä taitaa olla aika vähän minkään luonteisia ihmisiä,verrattuna sakulla harrastaviin?;)
Ja jos spk kokemuksesi on 20 ja 30 vuoden takaa,niin on käynyt tosi huono tuuri luonteiden ja kasvattajan valinnasssa,kun silloin oli paljon helpompi saada perus saku kuin tänään,kun ollaan niin kaksi ääripäätä,nly vs.käyttö.
Mutta kun puhutaan tämän päivän käyttölinjaisista koirista molemmissa roduissa,uskoisin sakuista löytyvän enemmän käyttöön olevia koiria,kuin doppareissa.Enkä pelkästään usko.On eroja mutta onneksi siinä ääripäiden välillä on sitten sitä hajontaa siihen malliin, että on olemassa terveempiä, hyvän hermorakenteen ja viettikestävyyden omaavia näyttelylinjaisia ja tuota näyttelylinjaista huomattavasti huonompia vietittömiä käyttölinjaisia ettei uskota aivan täysin todeksi väittämää, etteikö molemmista linjoista voisi saada hyvää koiraa.
Niin ja kun vielä huomoidaan se meidän ohjaajien osuus, hyvä kouluttaja tekee tuloksia melkeimpä millä vaan kun taas kädettömälle ja aivottomalle joutunut erinomainen yksilö ei tule koskaan yltämään tuon edellämainitun tasolle.
Olen kyllä huippuohjaajilla nähnyt todella upeita suorituksia dopermannin kanssa mutta kuten sanoit useammin sitä näkee tietty maailman suosituimman rodun eli spk.n kanssa kisaavilla. E.A kirjoitti:
Nyt sitten vielä yksi hieman "poikkeava" kommentti muoriskaiselta tämä huomio, että just sp-ihmiset onkin yhtäkkiä muuttuneet miellyttämisenhaluisiki:D sitäkun jokapaikassa valitetaan oikein, kuinka töykeitä ja omahyväisiä me sp.n omistajt ollaan :)
Noo hokasin kyllä että puhuit ihan yleistäen ettet tykkää vaan sen luontoisista immeisistä, mutta väänsin vasiten tähän muotoon.
Minä kyllä "tykkään oikeista ihmisistä harrastajina olipa ne sitten minkäluonteisia vaan kunhan ovat rehtejä ja toisensa huomioonottavia ja kuitenkin pyrkivät aina tekemään oikein, ovat paikalla silloin, kun on sovittu ja toimivat kuten on sovittu, eivät puhu p*skaa selän takana ja uskaltavat esittää mielipiteensä ja seisoa niiden takanakin olkoot sitten alottelijoita tai kokeneempia konkareita.
niin ja tiettyä nöyryyttä tulee ihmisissä löytyä aina kun uuden asian eteen joudutaan, sitä yritän itsessänikin kasvattaa muuten ei ole mahdollista kehittyä.puhunut sanaakaan SP:n ihmisistä eli omistajista! Sanoin että SP:t ovat miellyttämishaluisempia kuin DM:t. Ja että ehkä pidän enemmän DM:sta siksi, että IHMISISSÄKÄÄN en pidä tyypeistä, jotka kovasti mielistelevät. Kai niitä nyt muitakin ihmisiä tästä maailmasta löytyy, kuin SP:n omistajia tai koiraihmisiä yleensä...
-No niin, nyt sitten ehdin lukemaan viestisi LOPPUUN asti :-))
Juu, hyviä ominaisuuksia ihmisissä juuri nuo luettelemasi: sellaisten kanssa on helppo toimia harrastuksissa, töissä ja (kaffi)baarissa. Ja keskustelupalstoilla...
Vaan muoriska tarkoittikin puheellaan SYDÄNystäviä. Niitä jotka päästetään sisärinkiin!
Niin ja sitäpaitsi, ei muoriska mihinkään tylsään ja harmaaseen keskivertomassaan haluakaan tulla luokitelluksi, joten arvosana "poikkeava" kommentissa on kuin ansiomerkki rintapielessä.- "kunnolla"
Niinpä, sakuille pitää käskysanat sanoa KUNNOLLA eli HUUTAMALLA! Miksi ? Tätä moni ihmettelee. Onko niillä jotenkin toisia koiria huonompi kuulo vai ?! Itse olen käynyt palveluskoirakentällä katsomassa KUNNOLLA käskytystä ja myös toisella kentällä katsomassa ja kouluttamassa omaa koiraani normaalisti käskyttämällä.Oppi ja kuuli ihan hyvin.
"kunnolla" kirjoitti:
Niinpä, sakuille pitää käskysanat sanoa KUNNOLLA eli HUUTAMALLA! Miksi ? Tätä moni ihmettelee. Onko niillä jotenkin toisia koiria huonompi kuulo vai ?! Itse olen käynyt palveluskoirakentällä katsomassa KUNNOLLA käskytystä ja myös toisella kentällä katsomassa ja kouluttamassa omaa koiraani normaalisti käskyttämällä.Oppi ja kuuli ihan hyvin.
Tuskin niillä sen huonompi kuulo on kuin muillakaan. Enemmänkin tuo huutaminen kertoo ohjaajan kyvyistä ja ohjaajan suhteesta koiraan. Hyvin opetettu (palvelus)koira tottelee yhdellä käskyllä reippaasti, sille ei tartte huutaa, mutta tietty ohjaaja saattaa antaa käskyn koiralle huutamalla. Eihän se välttämättä edes ymmärrä sitä kuiskausta, jos sitä on koko ikänsä huutamalla käskytetty.
Itse käskytän koiraa erityisellä napakalla äänensävyllä ja vielä painotan käskysanaa ehkä eri tavalla kuin normaalia puhetta. Käskyni saattaa joskus kuulostaa huutamiselta, koska minulla on kova ja kantava puheääni.
Tietty olen joskus erehtynyt :-( huutamaan koiralle. Ja säikähtäessäni käskytykseni muistuttanee lähinnä karjumista. Mutta niin kauan, kun koira tajuaa ruumiinkielestäni, että en ole vihainen, sen ei pitäisi reagoida.
Kuitenkin se on oppinut tunnistamaan käskyt eri äänenvoimakkuuksilla lausuttuina ja kuuntelee tietyissä tilanteissa jopa sitä kuiskausta. Tosin se ei ole saksanpaimenkoira, mutta eurooppalaista pk-rotua kuitenkin.- HYVÄLTÄ !
Neeta kirjoitti:
Tuskin niillä sen huonompi kuulo on kuin muillakaan. Enemmänkin tuo huutaminen kertoo ohjaajan kyvyistä ja ohjaajan suhteesta koiraan. Hyvin opetettu (palvelus)koira tottelee yhdellä käskyllä reippaasti, sille ei tartte huutaa, mutta tietty ohjaaja saattaa antaa käskyn koiralle huutamalla. Eihän se välttämättä edes ymmärrä sitä kuiskausta, jos sitä on koko ikänsä huutamalla käskytetty.
Itse käskytän koiraa erityisellä napakalla äänensävyllä ja vielä painotan käskysanaa ehkä eri tavalla kuin normaalia puhetta. Käskyni saattaa joskus kuulostaa huutamiselta, koska minulla on kova ja kantava puheääni.
Tietty olen joskus erehtynyt :-( huutamaan koiralle. Ja säikähtäessäni käskytykseni muistuttanee lähinnä karjumista. Mutta niin kauan, kun koira tajuaa ruumiinkielestäni, että en ole vihainen, sen ei pitäisi reagoida.
Kuitenkin se on oppinut tunnistamaan käskyt eri äänenvoimakkuuksilla lausuttuina ja kuuntelee tietyissä tilanteissa jopa sitä kuiskausta. Tosin se ei ole saksanpaimenkoira, mutta eurooppalaista pk-rotua kuitenkin.Just näin ! Napakka komento, eri äänensävyt ja hyvä kontakti ! Ei mitään karjumista. Mistähän lie lähtenyt tuo sakuille kovaan ääneen komentaminen. Tosi on että jos koira oppii toimimaan huutamalla, eipä se toimi kuiskaamalla, mutta taas kjo se oppii "normaalin" äänensävyn, niin koira toimii. Kuinka vain opetea sen. KOira ei ole tyhmä, ei ainakaan sakut, eikä monet muutkaan. Mulla on bernejä, eikä tosiaan tarte huutaa. Eräs sakun omistaja "käs´kytti" meidän koiraa - kuulosti kamalalta ja koira oli ihan silmät ymmyrkäisinä. Ei sana mielellään matalalla "hyi" äänellä toimii ihan hyvin.
- huutaminen
HYVÄLTÄ ! kirjoitti:
Just näin ! Napakka komento, eri äänensävyt ja hyvä kontakti ! Ei mitään karjumista. Mistähän lie lähtenyt tuo sakuille kovaan ääneen komentaminen. Tosi on että jos koira oppii toimimaan huutamalla, eipä se toimi kuiskaamalla, mutta taas kjo se oppii "normaalin" äänensävyn, niin koira toimii. Kuinka vain opetea sen. KOira ei ole tyhmä, ei ainakaan sakut, eikä monet muutkaan. Mulla on bernejä, eikä tosiaan tarte huutaa. Eräs sakun omistaja "käs´kytti" meidän koiraa - kuulosti kamalalta ja koira oli ihan silmät ymmyrkäisinä. Ei sana mielellään matalalla "hyi" äänellä toimii ihan hyvin.
Sakemanneille huudetaan. Syy lienee selvä. Koira ei usko eka käskyllä, sitten korotetaan ääntä, lisää, lisää ja lopulta huudetaan. Koira oppii, että totella ei tarvi kuin vasta huutamisesta ja niinpä ohjaaja huutaa käskynsä aina.
Meillä luupää ei tahtonut "kuulla" (lue: kuunnella) käskyjä. Konsti oli tehokas: sormien napsauttaminen. Nykyään sormien napsauttaminen saa koiran katsomaan kohti ja sitä voi ohjata ihan ilman sanan sanaa. - KONTAKTISTA KAIKKI LÄHTEE !!!
huutaminen kirjoitti:
Sakemanneille huudetaan. Syy lienee selvä. Koira ei usko eka käskyllä, sitten korotetaan ääntä, lisää, lisää ja lopulta huudetaan. Koira oppii, että totella ei tarvi kuin vasta huutamisesta ja niinpä ohjaaja huutaa käskynsä aina.
Meillä luupää ei tahtonut "kuulla" (lue: kuunnella) käskyjä. Konsti oli tehokas: sormien napsauttaminen. Nykyään sormien napsauttaminen saa koiran katsomaan kohti ja sitä voi ohjata ihan ilman sanan sanaa.Kontaktin saanti koiruliin on se ihan eka asia kyllä, josta homma lähtee rullaamaan. Meidän bernit ottaa kontaktin tosi helposti, kun sen luonne on semmoinen "paimentaja". Samoin sukulaiseni harmaa sakupoika.
- ja vain mielipide
on, että saksanpaimenkoira pärjää paremmin hyisessä talvessamme. Muuten asetan koirat aikaste samalle lähtöviivalle.
Ulkomuoto komea molemmilla, mutta "vähän" erilainen.
Dobberin hermorakenteesta ja kestävyydestä en osaa sanoa mitään, joten vertailu vaikeaa. - tonttu
näin itsekkin nämä asiat ajattelin! itseäni miellyttää dobberin ulkomuoto enemmän, mutta sakemannin luonne, jotenkin... itsellä on jo ennestää kaksi "pesunkestävää" pinseriä, ja palveluskoiraa tässä ollaan hakemassa.
dobberissa pistää vastaan sen ylitse pursuava innokkuus ja "herhiläisyys". ja sitten taas sakemannissa se "pitkä" turkki. noita koiria tässä kun on seurattu, niin sakemannit vaikuttavat jotenkin "salväjärkisemmiltä", ei hypi ihmistä päin niin kuin dobberit. (tämähän on ihan täysin kasvatus kysymys, mutta miksi dobberien annetaan hyppiä, mutta ei sakujen??)
mutta lisää vastauksia kaivataan!!! :o) Huomasin, etten taaskaan vastannut varsinaiseen kysymykseen...
"Kumpi on parempi rotu?"
Vaikka itse olenkin dobberiin aikoinani päätynyt monia kokeiltuani, se ei tarkoita, että se olisi minusta mitenkään parempi rotu YLEENSÄ. Se on vain parempi minulle. Ja varmasti monille muillekin.
Vaan käyttötarkoituksesta, kouluttajan kokemuksesta, koirien perimästä, yksilöllisistä ominaisuuksista jne jne riippuu, minkälainen koirasta tulee, ja minkälaisen koiran haluaa.
Mitä tuohon oppivaisuuteen tulee, niin varmaan ovat melko samalla viivalla SP ja DM, mitä tulee potentiaaliin aivoissa. Toimiiko sitten niin kuin on oppinut ja opetettu, vai ajatteleeko itse, se on taas eri juttu...
Selvennys: olen kuullut SP:n omistajan elvistelevän, että hänen koiransa hyppää vaikka viidennen kerroksen ikkunasta -lasin läpi- ulos, jos hän käskee. Olen myös tietoinen, että tämäntyyppisiä temppuja on oikeasti suoritettu.
Jokainen voi sitten tykönään miettiä, mistä tämmöinen tarina todistaa...- väittämän
että kuuliainen spk menee vaikka peppu edellä puuhun, jos isäntä/ emäntä käskee. Sopivaa kuuliaisuutta minusta ja sopisi vaikka puolisollekin;)
- hansu
väittämän kirjoitti:
että kuuliainen spk menee vaikka peppu edellä puuhun, jos isäntä/ emäntä käskee. Sopivaa kuuliaisuutta minusta ja sopisi vaikka puolisollekin;)
Sakemanni on niin hieno koira , kun sen oikeen kouluttaa ja tekee omistajansa puolesta mitä vaan :).Onkin kyllä täysin yhden ihmisen koira.
Aina minun sakemannit on ollut ulos lähtemässä silloinkin , kun eivät ole päässeet sit jäädään surkeena kattomaan perään.
Eikä ikinä koulutettaessa ole alleen pissanneet toi oli mulle ihan uutta , mutta täytyyhän koulutettaessa ottaa huomioon koiran luonne miten kovaa voi ottaa.
- faxmachine
Olipas mukavaa lukea näin selväjärkistä ketjua, jossa asiallisesti pohditaan eroavaisuuksia ilman että kukaan alkaa vouhottamaan.
Palaan aiheeseen kunhan pääsen syvemmälle tähän meitin uuteen tulokkaaseen (dobberi 10vk) - edellinen koira oli spk. (Tuo tassu juttu piti ainakin meillä paikkansa - siis että kuluivat yli 5km (pyörä)lenkeillä) - tonttu
siinäpä tuliki hyviä kommenttteja asiaan! aika lailla taitaa olla tuo dobberi vs sakemanni mieltymys asia. molemmat hyviä, kunhan tietää mistä narusta vetää. :o)
mitenkäs sitten nuo paljon puhutut linjat?? onhan noita linjoja ja "linjoja" paljon, ja niin kuin kasvattajalla myös "kasvattajalla" on eroa. mutta mistä sitten tietää itselleen hyvän linjan??- doberman vai
saksanpaimenkoira?
- tonttu
doberman vai kirjoitti:
saksanpaimenkoira?
päädyin debermanniin. siihen mitä alunperin jo aattelin. :o)
- mielipiteitä?
tonttu kirjoitti:
päädyin debermanniin. siihen mitä alunperin jo aattelin. :o)
Kukaan ei kautta linjan kertonut dobermannin pääkopsta mitään. Itelle rotu ei ole tuttu siten kuin spk ja olisin kovasti kaivannut ko. rodun omistajilta ajatuksia siitä, minkälainen koira on luonnoltaan, minkälainen koulutettava jne. Se, että koiraa mainostetaan ylpeäksi ei juurikaan kerro tälläselle tavan tallaajalle mitään.
- lalalalallalala
mielipiteitä? kirjoitti:
Kukaan ei kautta linjan kertonut dobermannin pääkopsta mitään. Itelle rotu ei ole tuttu siten kuin spk ja olisin kovasti kaivannut ko. rodun omistajilta ajatuksia siitä, minkälainen koira on luonnoltaan, minkälainen koulutettava jne. Se, että koiraa mainostetaan ylpeäksi ei juurikaan kerro tälläselle tavan tallaajalle mitään.
Mun dobberi omaa erittäin suuren työinnon,on hyvin terävä,matala ärsekekynnys,suuri salisvietti,hieman pidättyväinen, kiintynyt perheeseen, hieman dominoiva, puolustushaluinen, huomaa minun tunteet heti (esim.. jos pelkään, koira reagoi siihen heti),vilkas, hieman pehmeä..Tuossa millainen minun dobberi on.
Yleisesti mitä olen huomannut, on se, että dobberit on aika "itsepäisiä" ja sääntöjä kertailtava viimeistään murrosiässä. Eivät alistu tosta noin vaan kenelle tahansa (poikkeus todella pehmeät koirat) eivätkö usko ketä tahansa. Erittäis omistajaan kiintyviä. Hyvin aktiivisia,vilkkaita ja omaavat suuren huumorintajun ja egon.
- blackmagictiger
luulen että se oppii nopeasti
- MMJKLMS
MUN MIELESTÄ MOLEMMAT OVAT AIVAN IHANIA ROTUJA...LUONNEVIKAISIAKIN ON JOUKOSSA MUTTA MOLEMMAT TOSIAAN OVAT AIVAN IHANIA ROTUJA
- Minsskiss
Itse kyllä lasken kaiken kunnioituksen dobberille. Vielä löytyy hyviä käyttölinjaisia koiria joilla potentiaalia vaikka mihin,eivät ole pelkopurijoita tai arkajalkoja.
Tällä hetkellä kotona kasvaa puolivuotias dobberi uros ja sen mitä olen sitä katsellut ei tulisi mieleenkään vaihtaa rotua. Vaikka talvi on sille koettelemus, niin onhan olemassa erittäin käytännöllisiä ja lämpimiä mantteleita jolloin reipas lenkkeily sujuu hyvin eikä tarvitse hangessa palella.
Meillä on tottis jo hyvällä mallilla enkä ole huomannut että koulutuksessa olisi sen suurempaa ongelmaa. Meillä on ainakin sen verta intoa toimia yhdessä että koulutus on ollut ihan mallikasta.
Sakemannista ei ole henkilökohtaista kokemusta, joten siihen en voi sanoa mitn,mutta rotua en vaihtaisi. Ja jos ei puhuta luonne-eroista niin kyllä dobberi jo ulkoisesti menee sakemannin ohi. Onhan se elegantimpi ja upeampi koira. Tämä vain minun mielipiteeni.- aatu
miks vaan sakemmannit pärjää kisoissa kunnolla eikä mikään muu rotu et aivan turha keskustelu kumpi on parempi voi jeesus herätkää jo ja käykää kattoos oikeita kisoja
- -tiia
minun mielestäni saksanpaimen koira on parempi.Minulla itsellä on 10 vuoden kokemus saksanpaimenkoirasta. Minä ostin sen ihan pentuna ja hän on ollut uskollinen ystävä!=) niin ystävällinen pienille lapsille!:) Saksanpaimenkoirassa on niin paljon hyviä ominaisuuksia,että jos niitä lähden tässä luettelemaan niin menee pitkään =) mutta aivan ihana koira on ainaki tuo mun koira ollu :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k354573- 553155
- 302853
- 562758
- 62370
Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t542165- 151579
- 171564
- 161494
Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!
Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….71484