Miten kauan me vielä aioimme siinä istua.
Minä olin jäätymäisilläni. Katsoin viereeni,
sinua ei näyttänyt palentavan juuri lainkaan.
Miksi olit halunnut minut sinne, olit kuulostanut
puhelimessa jotenkin oudolta ja surullisen
vihaiselta. Olit muutenkin ollut viime aikoina
jotenkin etäinen. Olin luullut, että se oli
ollut vain tavallista syysmasennusta, mutta nyt
minusta tuntui että sinua kalvoi jokin muukin.
Olin juuri kysymässä mikä sinun oli, kun nousit
äkkiä ylös ja katsoit tyhjin silmin kauas metsään.
"Mitä siellä on?" minä kysyin, mutta sinä vain
katsoit hiljaa. Työnsit käden taskuusi ja vedit
sen samantien äkkiä pois. Katsoin kysyvästi taka-
raivoasi. Istuit taas ja minäkin istuin. Minulta
meni vähän aikaa ennen kuin tajusin, että halasit
minua. En tiedä kauanko halasimme, mutta kun se
loppui nousit ylös ja katsoit minua. Silmissäsi
outo suruinen katse. Tartuit rajusti käteeni ja
kuikasit jotain mikä sai minut ymmälleen:"Pakene,
älä anna minun viedä sinua, pakene nyt heti!"
Katsoin sinua ja silloin huomasin, että silmäsi
olivat alkaneet punertaa. Hymyilit häijysti.
Se ei ollut sinun hymysi. Riuhtaisin vaistomaisesti
käteni irti ja siinä samassa sinä katosit, kuin
tyhjään. Kuulin vain vaimean huudon, se oli sinun
huutosi. Olit poissa ja tajusin, etten enää ikinä
näkisi sinua....
Minä olin jäätymäisilläni. Katsoin viereeni,
sinua ei näyttänyt palentavan juuri lainkaan.
Miksi olit halunnut minut sinne, olit kuulostanut
puhelimessa jotenkin oudolta ja surullisen
vihaiselta. Olit muutenkin ollut viime aikoina
jotenkin etäinen. Olin luullut, että se oli
ollut vain tavallista syysmasennusta, mutta nyt
minusta tuntui että sinua kalvoi jokin muukin.
Olin juuri kysymässä mikä sinun oli, kun nousit
äkkiä ylös ja katsoit tyhjin silmin kauas metsään.
"Mitä siellä on?" minä kysyin, mutta sinä vain
katsoit hiljaa. Työnsit käden taskuusi ja vedit
sen samantien äkkiä pois. Katsoin kysyvästi taka-
raivoasi. Istuit taas ja minäkin istuin. Minulta
meni vähän aikaa ennen kuin tajusin, että halasit
minua. En tiedä kauanko halasimme, mutta kun se
loppui nousit ylös ja katsoit minua. Silmissäsi
outo suruinen katse. Tartuit rajusti käteeni ja
kuikasit jotain mikä sai minut ymmälleen:"Pakene,
älä anna minun viedä sinua, pakene nyt heti!"
Katsoin sinua ja silloin huomasin, että silmäsi
olivat alkaneet punertaa. Hymyilit häijysti.
Se ei ollut sinun hymysi. Riuhtaisin vaistomaisesti
käteni irti ja siinä samassa sinä katosit, kuin
tyhjään. Kuulin vain vaimean huudon, se oli sinun
huutosi. Olit poissa ja tajusin, etten enää ikinä
näkisi sinua....
Vastaukset 5
Vanhimmat
mä en varmaa oikei sisäistäny tota tarinaa kunnolla, mutta kai se oli iha hyvä...no olihan se vähän omituinen tietysti.
kertokaa ihmiset arvionne tästä jutusta, ihan mitä vaan, pliis!
vau, tos oli ytyä!!!
mut olix toi niinku runo vai novelli, entäs jatkuukos se..!!?? =) sais kyllä jatkuuki mun puolesta..!!
jotkut tarinat voi mennä pilalle jos niitä väkipakolla alkaa jatkaamaan, mutta jos joskus keksin hyvän jatkon niin eiköhän se tänne ilemsty :)
Mie maltan tuskin oottaa miten tuo jatkuu.. Keksi nopeasti. ;D