Mitä mä tekisin, mulla on jo toistavuotta vauvakuume (aika vahva sellanen!) Mies on ei kuitenkaa naimisissa olla ja se on sovittu että ensin naimisiin ja sitten vasta lapsia. Ei siinäkään ongelmaa mutta kun opiskelu on kesken ja ikää vielä aika vähän. sekä talokin pitäisi rempata. kaikki sanoo aina että se on naurettavaa jos tän ikäisellä (17v.) on vauvakuume. mutta kun mua ei naurata, mulle tulee välillä ihan pakon omainen tarve saada pieni lapsi syliin, koskettaa ja nähdä. mä olen myös hyvin tietoinen siitä että oman lapsen saaminen ei tarkota vain sitä että saa pitää aina vaan sylissä ja ihastella tiedän ja ymmärrän että siihen liittyy todella paljon vastuuta ja työtä ja valvomista ym. ja olen ehdottomasti sitä mieltä että koulu ensin mutta mitä sitten kun tulee se tarve saada pieni lapsi syliin? tuttava/ sukulais lapsiakaan ei ole lähellä.
Onko neuvoja/ samallaista tilannetta kellään?
Onko neuvoja/ samallaista tilannetta kellään?
Vastaukset 8
Vanhimmat
teiniäidit palstalle......
Turhautunut vain olet, ja kuvittelet että se lapsi tyhjyyden elämässäsi täyttäisi. Lapset eivät ole sitä varten. Et ole kypsa vielä lasta hankkimaan, joten menehän vielä kasvamaan. Käy koulus loppuun, hanki töitä ja kasva aikuiseksi. Mieti sitten uudestaa. Sitten voisit kenties olla jo kypsä äidiksi. Lapset eivät ole leluja.
eikä minulla ole mitää tekemisen puutetta. Mä olen enemmän oman pikkusiskoni äiti kun meidän äiti hänelle. Olen hoitanut useamman vuoden koulun ohella kotona ruuan, pyykkiä, siivousta ym. käytännön asioita vaikka oma äitini on työtön!
Mä olen huolehtinut itsestäni ja siskostani pitkään. Olen aina se joka katsoo toisten perään.
Sekin jo varmaan kertoo jotain että mieheni on 30v. eikä ole mitään ongelmia iän suhteen. Mieheni juuri kysyi että mitä mun perheeni tekee/pärjää kun mä muutan pois kotoa. Ja toisekseen en ole teiniäiti vaan minulla on vauvakuume joten minun asian kuuluu tälle palstalle. Sekä sen myös kirjoitin viestiini että aion käydä kouluni loppuun.
eiköhän se oo yksilöllistä tuo aikuistuminen... ei katso ikää... sen ku teet jos sinusta tuntuu et olet valmis siihen. ei kannata kysellä muitten mielipiteitä.. kaikilla on omat kantansa... onnea elämään!
hei!
Täälläki on vähän sama tilanne kuin sinulla, iteki vasta 17v (kohta 18) ja kova vauvakuume ollu monta monituista vuotta. nyt tässä ootellaan että joko tärppäis. =) Mullaki mies 9v. vanhempi eikä ikäerosta ole ollut mitään haittaa, päinvastoin. ei äitiys ikää katso, jotkut ovat kypsiä nuorenakin. Onnea elämäänne!
Ei toiveesi naurettava ole. Vaikutat ihan kypsältä ihmiseltä - varmaan olisit kypsempi äidiksi kuin minä, 8 vuotta sinua vanhempi... ihmiset tulevat niin eri-ikäisinä valmiiksi lasten hankkimista varten!
Muistathan kuitenkin, että yksin ei puuhaan kannata ryhtyä. Odota ainakin niin kauan, että poikaystäväsi (tuleva miehesi) itse aidosti haluaa lasta. Ethän vastuullisena, järkevänä ihmisenä halua tehdä isätöntä lasta?
jokainen on oma yksilönsä.
Mun poikaystävän äiti sai sen kun oli 19v ja mikään ei näköjään mennyt pieleen... :) Perheen isä oli toisaalta töissä päivästä toiseen.kannattaa tietty opiskella, tai edes alottaa opiskelut, siitä on sitten hyvä jatkaa kun lapsi menee tarhaan.sä vaikutat fiksulta, mutta ole kärsivällinen, anna miehen myös miettii asiaa ja aika näyttää.On hyvä harkita vielä jonkun aikaa.Odota että oot edes 18 nii pääsette naimisiin.
ymmärrän sua, älä annan ääliöiden masentaa!
Voimia!
Niin mielikuin tekisi alkaa odottamaan niin kyllä mielestänikin se koulu pitää ensin käydä. Mies ei ole sanonut lapsille ei vaan, että ensin koulu ja remontti ja naimisiin, josta olen samaa mieltä, kyllä hän jo vähän kysyi tykkäisinkö yhdestä nimestä...:) ja hän kuuntelee sekä jopa osallistuu hieman näihin lasten tarvike "keskusteluihin" eli mitä me sitten ostettaisiin, millainen syöttötuoli ym. sekä ideani hoitopöydästä hän kuunteli oikein kiltisti!
Eli pulmani on se että miten saisin olla edes joskus lähellä jotakuta pientä...?
pikkuserkkuni sai juuri edellisyönä lapsen mutta hekin asuvat toisella puolella suomea:( Olisi niin ihana päästä katsomaan sitä pientä poikaa! No enköhän minäkin lopulta saa sen oman pienen käärön syliini!
Onnea kaikille yrittäjille ja odottelijoille!!