oonko ainut joka ajattelee et yksinäisen luonnollinen tunnetila on olla masentunut.nykysin jos semmosen sanoo lääkärille ni tupataan resepti heti kouraan tyyliin syö nuo ni et tunne mitään.mutta eihän ne pillerit yksinäisyyttä paranna.onko siihen reseptiä jos on ruma ku perkele.tuntuu pahalle mut on kuitenki vielä tunteet.en halua alistua syömään lääkkeitä ja viettää loppu elämän katsoen telekkua kotona.haluaisin vaan et ei ois aina yksin.syöttäsivät jollekki tytölle sellasen mömmön et rakastuis muhun.liekkö nii vahvoja onkaan.
onko kukaan muu
yksinmies
111263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
nykyään. Ajatellaan, että kaikki on lääkkeillä hoidettavissa. Ihan normaalitkin olotilat on luokiteltu sairauksiksi. Ainoa oikeasti sairas asia tässä aihepiirissä on lääkefirmat, joiden tuloksen parantamiseksi pitää hoitaa heitäkin, jotka eivät hoitoa tarvitse.
Oletko jo käynyt terveys-osion yksinäisyys-palstalla? Sieltä löytyy vertaisseuraa ja kunnollisia vinkkejä yksinäisyyden helpottamiseen. Tsemppiä sinulle!
tännehän se tulikin. Ajattelinkin, että olisi kannattanut käsitellä yksinäisyyttä nimenomaan suhteet ja tunteet-osiossa =)
"syöttäsivät jollekki tytölle sellasen mömmön et rakastuis muhun.liekkö nii vahvoja onkaan."
Tämähän oli aika hauska otos. Ei vain taida olla tuommoisia pillereitä. Myisivät miljoonia jos olisi.
Pillereiden suuri tarjoaminen johtuu varmaankin siitä syystä, että nykyisin on olemassa "vahvaa näyttöä" mm. masennuksesta ym. sen kaltaisista taudeista, joten lääkärien on helppo määrätä sitten lääkkeitä niihin vaivoihin.
Sellaista se on. Tänä päivänä mielialalääkkeitä tarjotaan jotakuinkin kaikille jotka tulevat kertomaan masennuksesta. Niistä tulee itse kieltäytyä, jos ei niitä halua.
Hyvää vointia kuitenkin. Oma neuvoni on keskittää voimavarat asioiden ratkaisemiseen, älä suotta kuluta liikaa energiaa syiden miettimiseen.
olen saanut neuvoja, että pitäisi kääntyä ammattiauttajan puoleen keskustelemaan. se ei poista yksinäisyyttä, joten miksi ihmeessä?
vain konkreettisten asioiden uskon poistavan yksinäisyyttä. ystävät, parisuhde. minäkin keskityn mieluiten asioiden ratkaisemiseen enkä niiden jatkuvaan vatvomiseen.
Minullekin on tullut kehotuksia hakeutua terapiaan tai että pillereitä vaan poskeen, ettei siinä ainakaan mitään menetä. Just joo.
Hyvässä lykyssä pääsee "hullun kirjoihin" ellei jo ole :). Nykyään sentään asiaan ei aivan niin mustavalkoisesti suhtauduta mutta kynnys hakeutua hoitoon on suuri, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla...
Jossain kuitenkin on olemassa raja, jonka jälkeen omat voimat ei riitä asioiden ratkaisemiseen. Maalaisjärjellä ajateltuna se "itsehoito" onnistuttuaan parantaa itsetuntoa ja sen jälkeenhän suunta on selkeästi ylöspäin. Mutta tuo siis varauksella - kun niitä ystäviä tai parisuhdetta ei löydy, niin kierteeseen joutuu ja kierre pitää katkaista.
lääkkeet ja ammattilaiset kierteen katkaisisivat? En usko että konkreettisia neuvoja seuranhakuunkaan saa.
Lääkkeistä ja terapiasta saa konkreettista apua konkreettiseen sairauteen. Voihan tietysti ottaa rohkaisuryyppyjä kunnes ei enää välitä mitä toiset ajattelevat. Se huono puoli tuossa on, että joskus se humalakin loppuu ja olo on entistä surkeampi.
Oliko joku parempi ehdotus?
ainakin latistavat tunteita, poistavat pahimman tuskan mutta eivät syytä.
En minäkään lääkkeitä ole kenellekään suosittelemassa. Eipä kuitenkaan ketään auta käskeä muuttumaan iloiseksi ja sosiaaliseksi, sehän on pitkä ja vaikea prosessi, eikä välttämättä onnistu ilman ulkopuolista apua, jos sittenkään. Heh, paras minä ketään olen neuvomaan kun en itsekään ole hakeutunut hoitoon silloin kun tarvetta olisi ollut. Tiedän kyllä mitä on sosiaalisten tilanteiden pelko, paljosta sen vuoksi jää paitsi. Ja ihan helpoissa jutuissakin voi sen vuoksi mennä pieleen, melkeinpä mieluummin juoksen karkuun kuin tervehdin naapuria (eikä oikeastaan yhtään edes liioiteltua, puhun vain kun on pakko).