Tiina Tippurin aamukahvit

lissää näitä, saa nauraa

Voi että Tiinaa tympäisi. Pitäisi lähteä töihin, kello kävi jo puoli kahdeksaa. Täytyy muistaa tilata aika lääkärille, muistutti Tiina itselleen. Eihän tätä rakkauden jälkiruokaa jaksa pitempään kestää.

Tiinan työpaikka oli veroviraston varastossa. Siellä sai pelätä virolaisia voroja, jotka varastivat virattomia verotustietoja Viroon varastoitavaksi. Tiinan työnä oli, ed. ohella, järjestää ja luokitella veroilmoituksia, arvonlisäveroilmoituksia, ja mitä niitä nyt olikaan veropapereita. Työasuun kuului, miestyötoverien pyynnöstä, avokaulainen tiukka jumpperi, lyhköisehkö hamonen ja mustat sukkahousut. Korkokenkiä hän ei sentään suostunut jalkaansa panemaan, joku raja se piti olla fetisismilläkin.

Tänään oli tavallista vilkkaampi päivä, sillä oli veroilmoitusten viimeinen jättöpäivä. Varaston ovella oli jo kymmenien metrien jono Tiinan saapuessa. Hän joutui kyynärpäillä auttamaan, jotta pääsi ovelle ja sai lukot avattua. Vahtimestariakaan ei tietysti näkynyt missään. Ahneimmat verotettavat tunkivat hänelle papereitaan, niin että Tiinan piti ottaa oikein ruoska tiskin takaa, ja toppuutella pahimpia päälletunkijoita.

Työtovereita ei taaskaan näkynyt. Miehiähän ne olivatkin, rassukat, vain naisen huonoja kopioita. Niillä oli taas tietysti ongelmia joko vaimon, auton tai krapulan kanssa. Tai oli jäänyt esinahka vetskarin väliin. Tai partaraapalla oli tullu silpaistua huuli halki. Tai poikamies oli unohtunut plaraamaan netin pornosivua. Kyllähän ne mulkerot tekosyitä keksivät. Tiina kun oli ainoa nainen täällä varastossa, niin sai yksin tehdä lähes kaiken. Oli sen niin kurjaa.

Vähitellen alkoi pahin aamuruuhka hellittää. Paperipino tiskillä oli jo kunnioitusta herättävä. Vielä pitäisi nuokin keritä tänään lajitella ja arkistoida. Samassa saapuivat Tiinan kolme työtoveria hilpeinä ja miehekkäinä. Selitykset olivat juuri valikoima ed. olevista.

Sitten alkoi tuttu komentelu ja pyytely ja anelu. Menisitkö Tiina keittämään kahvia. Viitsitkö ottaa tuon mapin tuolta ylähyllyltä, minä voin pidellä tikkaista kiinni. Kerkiäisitkö, Tiina, ojentaa tuon tyhjä arkistolaatikon tuolta pöydän alta. Jne. Oli se sentään hyvä, että oli kevyt ja mukava työasu.

Kuin ihmeen kaupalla Tiina sai ajan pimppilogilleen jo samana päivänä kello 16. Hiphei! Tyytyväisenä hän ruokatunnilla kokkaili pukuhuoneen mikrossa jauhelihamakaronilaatikkoaan, kun molemmat työkaverit saapuivat tauolle. Huone kävi äkkiä ahtaaksi isojen miesten vahingossa tuuppaillessa Tiinaa ja käsien tehdessä merkillisiä tahattomia nytkäyksiä Tiinan pepun päällä.

Tiinalla alkoi vähitellen sappi kiehua yli äyräiden. Himputin apinat, nyt saatte kyllä sitä, mitä haluatte, ja vielä kermat päälle! Samassa lipsahti puoliksi syöty annos lattialle.

- No voi vitsi sentään! Katsokaa nyt vähän, mihin tyrkitte, sanoi Tiina ja konttasi lattialla sotkua siivoten.

Samassa oli toinen miehistä jo auttamassa ja Tiina pyllisteli entistä tarmokkaammin. Nyt tarttui toinenkin syöttiin, ja kahmaisi mekkoa syrjään. Tiina huokaili ja tietäähän sen, kuinka siinä kävi. Jälkeen päin Tiina sipsutteli vessaan ja Buranan voimalla lutrasi vehkeensä taas kuntoon. Kyllä jukupliut teki kipeää, mutta se parhaiten nauraa, joka ensiksi itkee. Hähähähääää.

Työpäivän loppu menikin sitten harvinaisen vähin kevätjuhlaliikkein, eikä porukan kolmas, se poikamies, arvannut mistä kaikesta oli jäänyt paitsi.

Kellon lähennellessä neljää Tiina marssi pimppiloginsa luo ja sai tavanmukaisen ehkäisysaarnan päätteeksi sen antibioottikuurinsa. Sitten vaan pilleriä popsimaan.

Lääkäristä Tiina meni Lidliin ruokaostoksille. Mieluummin hän olisi mennyt K-Supermarkettiin tai Prismaan, mutta veroviraston veroilmoitusvaraston apulaishoitajan sijaisen palkalla ei niihin ollut asiaa kuin tilipäivisin: siis kerran kuussa. Kassalla oli taas tuttu megalomaaninen jono. Ulkomaalaisia molotti joka puolella. Lopulta Tiina sai ostoksensa maksettua ja hätäisesti kassiin pakattua.

Kotona taas! Verhot kiinni ja vaatteet pois. Sai sentään omassa kotona kuljeskella pelkissä kalsareissa ja rintsikoissa. Tiina kokkaili kaupan pikaruokaa ja söi hyvällä ruokahalulla. Misse-kissa raahautui päiväuniltaan vaatimaan omaa annostaan kaivautumalla Tiinan pohkeeseen tikarimaisilla kynsillään. Tiina kaappasi mirrin syliinsä. Kivalta tuntui massussa mirrin kehräys.

Tiinaa väsytti. Oli ollut tavallista rankempi päivä. Hän päätti hieman hemmotella itseään ja kävi panemassa kuuman kylpyveden valumaan. Ripaus kylpysuolaa ja tujaus kylpyvaahtoa sekaan. Vielä hän kävi jääkaapilta hakemassa tölkin alkoholitonta olutta.

Ihanan rentouttavaa oli loikoa kuumassa ammeessa. Päivän tapahtumat pyörivät laiskasti mielessä. Sekin ruokataukoromanssi. Kyllä se Virtanen sentään osasi köyristellä oivallisesti. Pakko myöntää, vaikka muuten oli kusipää jopa mieheksi. Tiinan keskisormi löysi kuin itsestään tuttuun paikkaan. Hetkosen päästä tulvahti ihana raukeus häneen, ja pienet ilmakuplat poksahtelivat kylpyvaahdossa, päästellen omia tuoksahduksiaan. Tiina nukahti.

Hän näki unta, missä hän oli muuttunut vaaleanpunaiseksi pyöreäksi ilmapalloksi. Alhaalla oli joukko miehiä, jotka pompauttelivat häntä ylös ja taas hän liiteli alas, tullakseen taas napautetuksi ylös. Ja alas. Joukossa oli tuttuja kasvoja: tuolla olivat työtoverit, tuolla Lidlin puotipoika, tuolla entinen heila. Oli myös teeveestä tuttuja naamoja: tuolla Saddami, Homeini, Puska, Putini, Leenini, Klinttoni ja monia muita. Kaikki ne tökkivät häntä, kuka kovemmin, kuka hennommin. Silloin hän pamahti halki, mutta olikin vesipallo, jonka sisältö valahti mieslauman päälle kastellen heidät niin maan perusteellisesti.

Tiina heräsi. Suu ja nenä oli vettä täynnä ja naama kylpyvaahdossa. Pitkällisen kakomisen ja rykimisen jälkeen hän oli taas hengissä. Kylpyvesikin oli päässyt jäähtymään. Hampaat kalisten Tiina kömpi kylpytakkiinsa.

Iltauutisten jälkeen Tiina korkkasi jo illan toisen alkoholittoman oluensa, ja istahti sohvalle lukemaan hyvää dekkaria. Siinä uljas sankaripoliisitar ryntäili autollaan sinne sun tänne, hoidellen välillä mukuloitaan ja ukkoaan. Ja aina välillä me ryypättiin...

Mokoma ruokoton meno alkoi Tiinaa väsyttää ja unihiekkaa alkoi löytyä silmäkulmista. Ei muuta kuin hampaat puhtaiksi ja peiton alle. Misse-kissa tulla rahjusti perässä ja kiipesi puskemaan Tiinan poskea. Sitten se nosti peitonkulmaa kynnellään ja kömpi Tiinan mahan yli lämmittämään hänen jääkylmiä varpaitaan.

- Mmmmmmm, hyvä tyttö Misse, mumisi Tiina puoliunessa.

Aamuyöllä Tiina heräsi hirveään meteliin. Pihalla huudettiin ja tapeltiin. Joku tyttö kirkui, miesääni mölisi jotain käsittämätöntä. Tiina veti tyynyä korvilleen mutta mekkala ei siitä paljon hellittänyt. Kuului särkyvän lasin kilinää, kohta toisen. Sitten paukahti seinä kuin olisi ammuttu.

Tiina suuttui nyt todella. Hän pomppasi pystyyn ja kurkisti verhojen raosta. Alaoven edustalle oli kerääntynyt noin kymmenenen hengen nuorijoukko. Kaksi heppua paini maassa toisten huudellessa kannustuksia ja herjoja. Kaljapulloja kohoteltiin ahkerasti. Taas läsähti puteli paskaksi ulkorappusille.

Tiina avasi tuuletusluukun ja tuuletti kitapurjettaan:

- Painukaa nyt jo hevon vittuun koko saatanan puliukkoporukka ja antakaa ihmisten nukkua!

Kannustusjoukot käänsivät katseensa hitaasti kohti pimeitä ikkunoita. Kuului runsasta nimittelyä ties miksi. Pullo räsähti seinään aivan ikkunan viereen ja kaljaa roiskui ruutuun. Onnellinen lallatus tervehti tätä pesäpallokansan mestarinäytettä.

Tiina oli jo valmiiksi niin kiukkuinen, että enempää hän ei enää pystynyt sietämään. Tulispäänä hän kaasutti eteiseen, tunki kotiavaimet rintsikan kuppiin, hyppäsi kumisaappaisiin ja nappasi siivouskomerosta vanhan kouluaikaisen pesäpallomailansa.

- Misse! Vahdi huushollia, hän huikkasi paiskatessan oven kiinni.

Tiina tempaisi ulko-oven auki ja marssi porukan luo. Yhtään kursailematta hän kumautti lähinnä seisovaa pulipääpoikaa keskelle kaljua niin että piha raikui. Poika laskeutui asfaltille vaaka-asentoon. Tiina kääntyi seuraavan alkoholiliikkeen mainostolpan puoleen ja tinttasi toisen pulipääpojan makuuasentoon.

Nyt vasta alkoi porukassa herätä oivalluksen kipinä. Kamala amatsooni rintsikoissa ja pikkuhousuissa kumisaappaissaan oli telonut jo kaksi urhoa.

- Mitä sä ämmä meinaat, haluuks et me tapetaa sut?
huusi porukan pienin ja ilkeimmän näköinen, ja löi kaljapullonsa poikki matontamppaustelineen laitaan, alkaen sohia pullontyngällä.

- En. Minä haluan että te häivytte minun pihaltani nyt heti, sanoi Tiina jämptisti ja latasi oikein kunnarilyönnin imbesillin pullontynkää pitelevään kyynärpäähän. Muikean räsähdyksen jälkeen kuului vain suoraa tuskanhuutoa. Muu porukka lähti perääntymään ja painijatkin alkoivat kömpiä ylös.

Tiinaa ei yhtään arveluttanut astella porukan perässä. Imbesillin tyttöystävä ryntäsi kohti kynnet tanassa. Maltillisesti Tiina survaisi mailanpään typykän palleaan. Pihan perälle asti kuului, kuinka ilmat tyhjenivät tytöstä, joka samssa kieriskeli maassa kippurassa.

Neljä nopeinta otti nyt jalat alleen ja häipyi kiireen vilkkaa nurkan taakse. Tappelijat enää horjuivat Tiinan edessä. Mutta eivät kauan. Kaksi oivallisesti tähdättyä salamannopeaa iskua kellisti tarzanit ketoon.

Tiina puhalsi mailansa päähän ja marssi kotiin. Maila kaappiin, kumisaappaat nurkkaan ja avaimet naulaan. Sitten Tiina soitti päivystävälle poliisille ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Käski varmuuden vuoksi tilata myös ambulanssin. Ruumisautoakin ehkä tarvittaisiin.

Misse istui kysyvän näköisenä sängyllä. Tiina ryömi takaisin peiton alle, missä oli vielä hänen omaa lämpöään jäljellä.

no no onkos Tiina oululomallaan vetänyt kunnon koomat, kun ei ole mitään kuulunut:) Odotellen...