Hei!
Olen nyt 16v (-89)
Minulla on vmma olla käyttämättä ehkäisyä, tai no odotin minun e-pillereitäni, mutta ne tulivat vähän liian myöhään... :(
Olen nyt sitten raskaana, kuinka pitkällä ei ole hajuakaan, poikaystävän kanssa erottiin heti samana päivänä kun saimme tietää, tämä tietenkin oli luvannut olla tukena..
en tiedä mitä teen...
Jätkä haluu et teen abortin, mä en ole varma..
Mutsi on tosi uskonnollinen ja on TODELLA aborttia vastaan.. Kun se sai tietää, valehtelin sille seuraavana päivänä ja sanoin etten olekaan raskaana, koska mä olin tuottannut sille todella suuren pettymyksen.. Mä näin sen kasvoista kuinka pettynyt se muhun oli.. Kuitenkin halus et pidän sen.
Ajattelin sanoessa sille et en olekaan raskaana (vaikka olenkin) että en idä sitä, mä suunnittelin ottavani e-pillereiden yliannostuksen, useat tekee niin ja se onnistuu.
Mut nyt aloin taas miettimään että ehkä haluaisin pitää sen, en tidä voinko...
Olen huollissani äidistä, Mulla on 6kuinen pikku sisko.. olis se aika outoo..
Mä vaan oikeasti tarvitsen apua!
Jos joku vois ja haluis jutella, mennä kahville tai jotain, laittakaa mailinne niin voin mailata tai lisää meseen..
päätin että nyt ainakaanpariin viikkoon en mitään asialle tee...
En vaan halua tuottaa pettymysty äidilleni.. koska olen jo sen aikaisemmin tehnyt monta kertaa, mutten näin pahasti.. Äitini itse sai isoveljeni kun hän oli 17 melkein 18... JA äitini poikaystävä on todella tuomitseva, en halua tuottaa heille pettymystä, mutta olenko valmis tappamaan lapseni sen takia etteivät he pety minuun?
-So lost
ps. Lapsen isästä mä välitän todella paljon.. en rakasta, mutta oli aika lähellä yks kerta :) nyt vain välitän siitä tosi paljon, tunne ei ole molemin puoleinen ja se olin minä kuka sen jätti, en kestäny sen asennetta sen jälkeen.. se sanoo ettei ole valmis isäks, sanoin sille ettei kukaan pyydä sitä oleen sen lapsen kans. Se ei enään suostu nähdä... Ollaan samassa koulussa, mutta nyt on TET niin ei nähdä vielä ainakaan viikkoon, kannattaako minun edes vaivautua puhua sille?
Olen nyt 16v (-89)
Minulla on vmma olla käyttämättä ehkäisyä, tai no odotin minun e-pillereitäni, mutta ne tulivat vähän liian myöhään... :(
Olen nyt sitten raskaana, kuinka pitkällä ei ole hajuakaan, poikaystävän kanssa erottiin heti samana päivänä kun saimme tietää, tämä tietenkin oli luvannut olla tukena..
en tiedä mitä teen...
Jätkä haluu et teen abortin, mä en ole varma..
Mutsi on tosi uskonnollinen ja on TODELLA aborttia vastaan.. Kun se sai tietää, valehtelin sille seuraavana päivänä ja sanoin etten olekaan raskaana, koska mä olin tuottannut sille todella suuren pettymyksen.. Mä näin sen kasvoista kuinka pettynyt se muhun oli.. Kuitenkin halus et pidän sen.
Ajattelin sanoessa sille et en olekaan raskaana (vaikka olenkin) että en idä sitä, mä suunnittelin ottavani e-pillereiden yliannostuksen, useat tekee niin ja se onnistuu.
Mut nyt aloin taas miettimään että ehkä haluaisin pitää sen, en tidä voinko...
Olen huollissani äidistä, Mulla on 6kuinen pikku sisko.. olis se aika outoo..
Mä vaan oikeasti tarvitsen apua!
Jos joku vois ja haluis jutella, mennä kahville tai jotain, laittakaa mailinne niin voin mailata tai lisää meseen..
päätin että nyt ainakaanpariin viikkoon en mitään asialle tee...
En vaan halua tuottaa pettymysty äidilleni.. koska olen jo sen aikaisemmin tehnyt monta kertaa, mutten näin pahasti.. Äitini itse sai isoveljeni kun hän oli 17 melkein 18... JA äitini poikaystävä on todella tuomitseva, en halua tuottaa heille pettymystä, mutta olenko valmis tappamaan lapseni sen takia etteivät he pety minuun?
-So lost
ps. Lapsen isästä mä välitän todella paljon.. en rakasta, mutta oli aika lähellä yks kerta :) nyt vain välitän siitä tosi paljon, tunne ei ole molemin puoleinen ja se olin minä kuka sen jätti, en kestäny sen asennetta sen jälkeen.. se sanoo ettei ole valmis isäks, sanoin sille ettei kukaan pyydä sitä oleen sen lapsen kans. Se ei enään suostu nähdä... Ollaan samassa koulussa, mutta nyt on TET niin ei nähdä vielä ainakaan viikkoon, kannattaako minun edes vaivautua puhua sille?
Vastaukset 38
Vanhimmat
...
käteen. Sinä olet vielä lapsi. Minä sain ensimmäisen lapseni nuorena (19v), ja ihan yhtä kaoottiseen tilanteeseen, kuin sinä nyt synnyttäisit lapsesi.
Tuntuuko sinusta, että pystyisit hoitamaan lapsesi ihan yksin? Ilman äitisi tai lapsen isän apua? Se on rankkaa, minä sain paljon apua vanhemmilatni. Niin henkistä- kuin taloudellistakin. Ilman heitä en olisi pärjännyt.
En tiedä onko neuvoni oikea, mutta harkitse tarkkaan, mitä teet. Vielä sinulla on vaihtoehtoja, mutta aika kuluu. Yliannostus e-pillereitä ei "ongelmaa" ratkaise.
tosiaan sain esikoiseni kun olin 17 ja olen varmasti yhtä hyvä äiti nyt kuin 10 vuodenkin päästä :)
Voi,miten suuren ratkaisun edessä oletkaan. Älä tee mitään mikä on vastoin omaatuntoasi. Ainut neuvo,jonka osaan antaa on,että puhu asiasta perheen ulkopuoliselle aikuiselle,koulusiterv.hoitaja lienee hyvä vaihtoehto.
Kuul, jos äitisi on todella uskovainen, hän on varmasti ENEMMÄN surullinen siitä että harrastit seksiä avioliiton ULKOPUOLELLA kuin siitä, että se seksi johti raskauteen.
Kerro sun mutsille totuus suoraan ja sano, että kaipaat todella apua ja tukea koska et tiedä mitä teet.
Voit pyytää myös anteeksi sitä, ettet itse ole ollut kovin uskonnollinen, mutta koska tilanne nyt on tämä, ei auta menneiden murehtiminen vaan tulevaisuuden miettiminen.
Miten sun isä?
Mä en kannata aborttia, en ole koskaan kannattanut. Uusi elämä on niin suuri lahja että sitä tulisi jokaisen osata arvostaa.
Kyllä aina pitäisi miettiä omaa nokkaansa pidemmälle, ennen kuin tekee tekoja joihin ei ole vielä kypsä.
Sulla kasvaa nyt vauva mahassa; ota se asia tosissas, sä kannat uutta elämää, uutta ihmistä sisälläsi.
Ja soita ehdottomasti neuvolaan; he tekevät testin ja saat tietää kuinka pitkällä olet.
Siellä on puolueeton maaperä ja siellä neuvotaan. Äidillesi sieltä ei kukaan ilmoita yhtään mitään.
Ja muista, jos teet abortin, tee se sitten pian, sikiö kehittyy koko ajan, on itsekästä venyttää sitten asiaa.
Ymmärrän, että tilanne on sinulle vaikea mutta älä pitkitä sitä kerta se ei siitä muuksi muutu.
Sulla on vaihtoehtoina
1. Synnyttää ja kasvattaa lapsi
2. Synnyttää ja antaa adoptioon
3. Tehdä
Mieti asiaa nyt ja tee päätös pian, mutta puhu jonkun kanssa ja varaa joka tapauksessa aika neuvolaan. Sen haluan vielä sanoa, että valheilla on lyhyet jäljet eli teet niin tai näin, äitisi tulee kuitenkin joskus saamaan selville, että olit raskaana, vaikka tekisit salaa abortin. Sama pettymys se tulisi hänelle silloinkin olemaan.
Rehellinen kannattaa olla; siten saa apujakin parhaiten.
minull ei ole isäää... Ei äitini ole NIIN uskovainen... hän itse on harrastanut / harrastaa seksiä avioliiton ulkopuolella ja hänellä on siskoni, eli vauva, eikä hän ole vielä ainakaan naimisissa...
itse mitä teet. Ei kenelläkään muulla ole oikeus sanoa, mikä olisi oikea ratkaisu.
Kiitos kaikille neuvoista ja vastauksista tähän mennessä! vielä voi laittaa ja kiitän erittäin paljon sinulle joka ilmoitit siitä neuvola jutusta... Millainen neuvola se niinkuin sitten on? siis, mistä löydän numerot ymv.
Ei sieltä varmasti ilmoiteta vanhemmille mitään? paljonko se maksaa?
Kiitos vielä kerran kaikille tähän mennessä vastanneille.. :D
Oli PALJON apua!
Vielä vastauksianne odotellen
- Minä hölmö -
Kuntien terveyskeskuksista löytyy neuvolapalvelut. Eli soita terveyskeskuksen ajanvaraukseen. Äitisi ei saa tietää missään vaiheessa prosessia mitään ainakaan terveydenhuollon taholta.
neuvola käynneistä ei tule sinulle kuluja!! eli ei maksa mitään! Reippaasti kävee terveyskeskukseesi, etsit sieltä neuvolan ja tätin juttusille!!
mä luin ton sun viestin ja totesin vaan et pidä se koska mun yks kaveri joka ei pitäny omaansa on sun ikänen ja se meni ihan paskaks ku se teki abortin ja nyt se syyttää itteänsä siitä ku se on ns.tappanu oman vauvvansa
Alkio ei ole vielä lapsi. On otettava huomioon raskaana olevan ikä ja taloudellinen tilanne ja se, että onko hän henkisesti kypsä vastaamaan lapsensa kasvatuksesta ja elättämisestä. Itse suosittelisin kyllä äitinä aborttia, koska 16 -vuotiaalla on vielä itsellä lapsuus kesken. Nostaahan hän lapsilisää vielä itsestäkin.
Ja neuvo: Mene äityiysneuvolaan pikimiten ja hoida asiat neuvolan lääkärin kanssa, äläkä yritä yli suurella annoksella e-pillereitä, kotikonsti "keskeytystä", koska lääke saattaa vahingoittaa alkiota, raskaus ei välttämättä keskeydy, mutta alkio saattaa viottua ja lopputuloksena voi olla kehitysvammainen lapsi.
Missä kaupungissa asut?Voisin olla sulle "isosiskona"tässä vaikeessa tilanteessa jossa tarvitset aikuisen tukea.Asun itse tampereella,jos olet tältä suunnalta,niin voitaisiin käydä kahvilla ja jutella.
mutta siitä huolimatta kipin kapin neuvolaan ja juttelemaan jonkun ulkopuolisen AIKUISEN kanssa... tahdon kertoa,että mun ystävä oli 16 kun sai lapsensa..ja vaikka oli yhdessä lapsen isän kanssa ja oli asunto ja kaikki,niin edelleen lapsi on tytön vanhempien luona.. ollut siellä lähes syntymästään asti..tyttö itse "katkeroitunut" menetetystä nuoruudesta ja nyt juhlii jatkuvasti.. eli todellakin voisin sanoa,että olet liian nuori viel.. käy koulu loppuun,ja kasva muutama vuosi... ehkä näet asiat eritavalla silloin ja olet valmiimpi äidiksi... erityisesti kannattaa harkita vasta sitten,kun on poikaystävä,kuka ei käännä kelkkaansa.. se on totta,että lapsia saadaan,ei tehdä,mutta olet itsekin niin nuori...... mieti,oletko valmis luopumaan kaikesta mitä sulla nyt on?! vaikka saat lapsen kautta niin päljon enemmän,on kuitenkin niin paljon asioita joista joudut luopumaan.... sulla on vielä aikaa..... mut vaikka mihin ratkaisuun päädytkään, toivon sulle paljon voimia ja rohkeutta...!!!!kaikki selviää ajallaan.....=)
Olisin 17 kun saisin sen lapsen, saisin peruskoulun juuri käytyä... En muutenkaan juhli, en pidä siitä, oon enemmänkin 'kotirotta' taloudellisesti vanhempani kyllä auttaisivat ja sossut, kun lapsi olisi tarpeeksi vanha lapsenvahdille jätettäväksi, kävisin töissä tietenkin...
Olen ajatellut asiaa noin pitkälle... olen kanssa jutellut parille teiniäidille eivätkä he ainakaan ole katuneet hetkeäkään.. :)
En silti ole varma olenko valmis kasvattamaan lapsen.. vielä vähemmän olen varma olenko valmis murhaajaksi?
Kaikkea ei kannata ihan liikaa miettiä, menee liian vaikeaksi. Sulla on iso päätös edessä, mutta uskon, että sun sydän tietää sen vastauksen. On ihan normaalia, että pelottaa ja jännittää, epänormaalia taas olisi jos olisit kuin ei mitään.
Tuo pelko ja jännitys kertoo sen, että sä pohdit ja punnitset tätä asiaa, mikä on hyvä!
Lapsen kasvattaminen vaatii paljon, mutta siihen pystyy muutkin kuin nerot. Itse olen kasvattanut poikani yksin yli kolme vuotta, olin 18v kun sain hänet, ja me olemme pärjänneet hyvin.
Päivääkään en ole katunut. Pitää vaan apujoukot lähellä ja turvaverkon kunnossa.
Vaativaa tämä on mutta todellakin unelmieni täyttymys.
Kun lapsi on esim. kaksi vuotta, voit mennä opiskelemaan ihan rauhassa, sen jälkeen ehdit töihin. Ennen opiskeluita voit hoitaa lastasi kotona. Olisi varmaan kaikille edullisinta jos voisit asun kotona äitisi luona? Tai esim. ensikodissa. Tosin saat omankin kämpän jos niin haluat. Mutta sinne ei kannata hosua jos on epävarma. Kaikki menee uomiinsa kyllä aikanaan.
Neuvolan tiedot löytyy kuntasi puhelinluettelosta terveyskeskuksen alta, jos et löydä, voit mennä suoraan käymään siellä, tai koulun terveydenhoitajalla; hänkin on vaitiolo velvollinen!
Tsemppiä!!! :)
Abortista en voi sanoa mitään muuta kuin oman mielipiteeni, mutta se taas ei auta sinun tilanteessasi yhtään..
No sanotaan vaikka näin että alkiosta eroon hankkiutuminen ei ole murha. Tiesitkö että ensimmäiset 6 vkoa ovat kriittisiä yleensäkin raskaudessa? Monet raskaudet menevät ihan luonnostaan kesken alle ennen kuin 6 vkoa on täynnä.
On totta etteivät nämä äidit ole toivoneet sitä, ja asia on surullinen, mutta itseltäni e-pillerit pettivät ja ehdin olla raskaana pari vkoa: raskaus meni kesken ilmeisesti 4-5 viikolla. Olisin tehnyt abortin joka tapauksessa, joten tilanne oli huojentava.
Seuraavat menkat olivat todella veriset ja kivuliaat, ja eräs päivä vessassa ollessani sisältä tuli iso "klimppi" verta. Isompi kuin ikinä missään menkoissa näkemäni. Ei se silti näyttänyt miltään muulta kuin vereltä. Nyt jos abortin teet, et tule tuntemaan itseäsi murhaajaksi. Olet vielä nuori, elä lapsuutesi ja hanki/saa lapsesi sitten kun tulet sitä oikeasti haluamaan. :)
Ja vielä yksi juttu: harva 17-vuotias on bilehile!! Itse olin täysin kotihiiri kunnes täytin 18 ja voi hyvä luoja sitä kun sitten piti päästä joka perjantai radalle. Muutamalla ystävälläni on tullut tämä sama ilmiö, joten sitä odotellessa........
Mieti myös sitä, että oletko valmis jättämään lapsen äitisi "kasvatettavaksi"?? Hänellä on omakin vauva, miksi hän haluaisi maksaa sinun nukkekotileikkejäsi?? Vauvan saaminen edellyttää vastuuta, ja siihen ei kuulu se että leikitään kotia vanhempien kustantamana. Murehdit sitä, että olisit vauvan tappaja, mutta mieti että haluatko olla koulun keskeyttänyt, täysin kouluttamaton sossun elätti?
Jos saan lapsen, aion silti ennen sitä käydä peruskoulun loppuun, ei se tarkoita että tulen olemaan koulunsakeskeyttänyt sossupummi... ei kuulu suunitelmiini, koulun voi käydä peruskoulun jälkeen myöhemminkin... Rahaa saa töistä... Jos muutan omaan kämppään hankin jonkun kämppiskaverini sinne joka voi hoitaa lasta esim. iltaisin kun hän haluaa jos kvisin iltalukiota... Aina löytyy ratkaisuja ei tarvitse olla 'sossupummi', voin mä töihinkin mennä.. ehkä ekat puoltoista vuotta olisinkin 'sossupummi' mutten sen jälkeen ja se in varmaa :D
Työnteko, koulunkäynti.. Molemmat rankentuu, kun on pieni lapsi. Helppoa se on ajatella, että käyn koulua
tai "menen" töihin ja lapsi siinä sivussa mutta käytännössä asia on karumpi.
Tsemppiä suuresti jokatapauksessa!
Tää on jännä pointti, että ottaisit "kämppiksen" joka hoitaisi sinun lastasi, kun itse käyt koulua. Näinhän siirtäisit kasvatus-/hoitovastuun jollekin toiselle siksi ajaksi, kun itse et voi hoitaa lastasi.
Perimmäisesti kuitenkin sinun on lähdettävä siitä tosiasiasta liikkeelle, että sinä itse olet ensisijainen lapsesi hoitaja 24h/vrk. Jos synnytät lapsen tähän maailmaan, niin sinun on myös huolehdittava siitä vauvasta. "Kämppis" ainoastaan saattaa jelpata sinua satunnaisesti. Mutta muuten et voi sen varaan laskea mitään. Rahaa sanot saavasi töistä, mutta mihin työpaikkaan voit mennä lapsi kainalossa? Kuule vauvoja ei niin vaan jätetä yksin kotia siihen asti, kun äiti on töissä tai koulussa.
Mihin ajattelit töihin mennä niin että saat lapsen elatettua? Esim. kauppoihin ei oteta kassoille kuin 18-v täyttäneitä... Varastoissa suositaan miehiä..? Mäkkiin sama homma, 18v?
Mietihän vähän pidemmälle.
Olisin 17 kun lapsi syntyisi, olisin lapsen kanssa kunnes se täyttäisi kaksi sit menisin töihin kun olisin 19 ja kun lapsi on 2 niin sille löytyy hoitajakin paljon paremmin
Anteeksi, viestini meni väärään paikkaan, en todellakaan tarkoittanut sitä sinulle! Vaan "tervettä itsekeskeisyyttä"- nimiselle tyypille.
Sanotaan näin että aika kiperä tilanne... Monet just sanoo että tee abortti koska sinullaon nuoruus edessä, mutta kukaan ei tiedä oletko kypsä äidiksi. Ehkä olet, ehkä et. Itse sinä teet päätöksesi vaikka muut sanovat että olet vielä lapsi. Vaikka sitä en kiellä, lapsihan sinä vielä olet... Tämä on todella hankala tilanne. Sinä itse kannat vastuun tulevasta, mutta mitään koti konsteja en suosittele. Ainahan voi koulun suorittaa loppuun myöhemminkin. Mutta olitko vielä ylä-asteella vai joko olet toisen asteen koulutuksessa. Oma pikku siskoni on nyt ammatti koulun ekalla ja jos hän tulisi raskaaksi, olisin kyllä sitä mieltä että hänen pitäisi tehdä abortti. Hän ei ole vielä kasvanut ulos lapsen vaatteista, eikä pystyisi ottamaan vastuuta toisen pienen ihmisen elämästä. Mutta jokainen meistä on erilainen. Juttele ulkopuoliselle ehkä sieltä löytyy sinulle apu. Voimia sinulle.
Ei se opiskelu tai töissä olo ole sen vaativampaa kuin kotona olo lapsen kanssa. Ainut on, että lapselle pitää olla hoitopaikka.
Ja se, että jos toinen joutuu hetken elämään tukien varassa; ei todellakaan tee hänestä kouluja keskyttänyttä sosiaalipummia; voisi joku siellä taas hiukan ajatella sanomisiaan.
Hiukan kannustusta ja tsemppaamista, kerta näkee että toinen tarvitsee ja kaipaa sitä.
Monet asuvat vanhempiensa luona ensi alkuun jos saavat nuorena lapsen, siinä ei todellakaan ole mitään pahaa. Minusta se on fiksua ja osoittaa, sen miten tiivis ja läheinen perhe on.
Minä olisin voinut asua kotonani, ikäiseni; juuri lapsensa saanut asuu kotonaan, sekä toinen ystäväni, sai poikansa 17v, asui kotonaan ensimmäisen vuoden vauvan kanssa.
Asia on täysin ok, kunhan kaikille se on ok. On apu lähellä ja rahaa säästyy jokaisella.
Ei näistä varmaan paljoa apua ole, kuitenkin koita miettiä asiaa, mutta ennen kaikkea mene heti terveyskeskukseen/ neuvolaan tekemään testiin jotta selviää pitkälläkö olet.
En tarkoittanut todellakaan viestilläni tuota... Ei lapsen hoitoon vaadita maisterin tutkintoa, sen tiedän. Enkä tietääkseni ole missään vaiheessa sanonut että se tekee sosiaalipummin jos keskeyttää koulun, sillä vaikka itse olen käynyt koulun niin siitä houlimatta olen joutunut käymään sossun luukulla. Anteeksi jos annoin sellaisen kuvan, se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Toivonkin vain että asiat selviät ja kkäntyvät parhain päin...
Hei!
Tuo Netta kirjoittelee todella asiallisia viestejä. Lue niitä uudelleen ja ehkä hahmotat asiaa.
Kun luen Sinun viestejä tuntuu, että sydämesi tietää jo mitä haluat. Älä tee mitään sydämesi vastaista, sillä se = omatunto. Olen varma, että noin fiksu tyttö selviää vauvan hoidosta, onhan Sinulla verkostoa (äiti, ystävät, neuvola, päiväkoti sitten myöh.). Itse sain ensimmäiseni 23-vuotiaana ja harjoittelua se oli, kuten on kenen ikäiselle tahansa. Sinä saatat olla kypsempi kuin itse olin esim. 17-vuotiaana. Toisaalta asia, mikä on hyvä muistaa, EI IKÄ TEE KENESTÄKÄÄN VIELÄ HYVÄÄ ÄITIÄ. Moni mielellään paasaa siitä, miten ollaan niin kypsää että. Tunnen enemmän kuin kaksi perhettä, joissa lapset on tehty lähellä kolmeakymppiä ja vielä maistuu iltameno, äkkiä vaan lapset pois alta nukkumaan.
Elämä on jännä seikkailu ja kullakin se menee tavallaan. Ehdit vielä kyllä myöhemminkin bailata, jos sitten huvittaa. Nykyään bailaavat niin perheelliset kuin perheettömätkin, mikä on vähän ikävää mielestäni. Ihan kuin elämä olisi pelkkää itsensä tälläämistä ja kupin kallistamista. Ja erotaan ja on surullisia yksinhuoltajia ja petetään puolisoita ja ollaan lapsen kengissä vielä 30:seksi.
Luulen, että haluat pitää lapsen. Silloin pidät. Itse tein abortin 18-vuotiaana ja tottahan se on harmittanut jälkikäteen. Ymmärrän kyllä, että joskus "täytyy" niinkin tehdä. Mutta nuori ihminen kyllä sopeutuu. Sinä voit olla aivan loistava äiti, vaikket olekaan vielä täysin aikuinen. Olen kuullut eräästä teiniäidistä, joka on aivan mahtava. On jo vuosikausia pitänyt perhettä ja hyvin sen tekeekin. Moni aikuisempi saattaa kuvitella, että riittää kun on ikää, mutta sitten voi olla, että lapset jäävät hunningolle. Ihan voi työkiireet ja omat harrastukset haitata yhteistä laatuaikaa lapsen kanssa.
Lopuksi vielä sellainen asia, että todennäköisesti saat ihanan terveen lapsen. Nuorena jaksaa hoitaa hyvin ja vauva voi olla ihana positiivinen yllätys. Olet jo (ehkäpä kohtalonkin johdosta) saanut hoitaa pikkusisartasi, joka asia on voinut valmentaa Sinua.
Elämässä voi tulla vaikka mitä yllätystä; sairautta tai muuta. Meistä kukaan ei tiedä etukäteen, miten Sinun elämäsi menee, mutta niin ei tiedä kyllä meidänkään elämistä.
Ja talousasiat kyllä järjestyvät. Sinulla on oikeus sossussa vierailla. Kasvatathan yhteiskuntaamme uutta ihmistä. Varmasti tulet hankkimaan ammatin ja työn vielä. Lapsi ei niitä asioita estä, onhan päivähoitojärjestelmä. Ensimmäisen vuoden nautit lapsesi kanssa kotosalla ja sitten on myös tarhan porukka, joka kasvattaa lastasi. Uskon myös, että äitisi auttaa mielellään. Alkushokki on ymmärrettävää aina tuollaisen uutisen jälkeen, mutta kyllä me äiditkin sulamme viimeistään kun saamme pienen palleron syliimme.
Toivottavasti teet lopulta sen, mitä ITSE sisimmässäsi haluat!
Halaisin Sinua jos voisin!
Sirpa
Kiitos sirpa!
Tuosta oli todellakin paljon apua.. :)
Ehkä oikeeasti haluan pitää sen lapsen, en vain ole varma uskallanko...
Mitä sinä pelkäät tässä asiassa, kun kirjoitit että ehkä haluaisit pitää lapsen, muttet ehkä uskalla?
Minä olin liian "tyhmä" pelätäkseni silloin, kun tuli plussa, pelko tuli heti kun vauva syntyi, mutta myös heti kaikki oli niin selkeää. Elämä muuttui kerta heitolla, kaikki tuntui niin turvalliselta ja hyvältä; pelkokin haihtui pian ja muuttui haluksi ja varmuudeksi. Ja vieläkin seison omilla jaloillani.
Opiskelen, välillä käyn "tuulettumassa" mutta muutoin ollaan minä ja poikani. Hän on kaikkea mitä ihminen toivoa voi, ja ennen kaikkea saada.
On suuri siunaus saada mahdollisuus "luoda" ja kasvattaa lapsi. Kaikille sitä ei suoda, joskus taas suodaan ihan väärille ihmisille... :)
Oletko puhunut äitisi kanssa jo?
Hei taas Broken!
Kiitos vastauksestasi:)
Moni näkyy kysyvän Sinulta, että pystytkö täydellisesti huolehtimaan tulevasta lapsesta. Olet kaikesta päätellen vastuuntuntoinen ihminen ja ehkä ikäistäsi kypsempi. KUKAAN ei pysty antamaan lapselleen täydellisyyttä. Sellaista elämä ei ole ja jos joku väittää olevansa täydellinen äiti, hän valehtelee. Joten siitä Sinun ei tarvitse kantaa paineita.
On ihan luonnollista, että Sinua pelottaa. Muistan itsekin, miten epävarma ja omituinen olo tulee pelkästään ajatuksesta, että olen pian ÄITI. Mutta hassu asia on sellainenkin, että vaikka meistä tulee äitejä, emme kuitenkaan MUUTU äideiksi. Me olemme yhä meitä Sirpoja ja Katreja, vaikka meillä on lapsi. Äidiksi kasvaminen tapahtuu raskauden myötä ja jatkuu läpi lapsen kasvuvaiheiden ja se voi välillä saada vähän erilaisia värejä. Meillä on, ihmisiä kuin olemme, erilaisia vaiheita elämässä ja niissä vaiheissa lapsemme joutuvat seilaamaan mukana. Tässä tullaan kohtaan, joka ehkä selittää sitä, mitä tarkoitin täydellisyydellä. Kuka pystyy vuosikausien läpi tekemään kaikki oikein, välttymään sairauksilta, rahahuolilta.. ym.? Itse uskon, että moni teiniäiti ottaa äidinroolin ehkä vakavammin kuin välttämättä kaikki vanhemmat äideiksi tulevat. Minä olen varma, että 17-vuotias nuori naisenalku selviytyy lapsensa hoidosta tässä yhteiskunnassa, jos vain haluaa. Ja koko ajanhan vartut.. Ihmiset haluavat harmillisen usein syyllistää ja tuntea itsensä hiukan paremmiksi ehkäpä vain siitä syystä, että itse onkin jo "äidin iässä". Älä välitä muusta kuin siitä, miltä pienessä ja kultaisessa sydämessäsi tuntuu. Sen mukaan on koko elämä elettävä. Sillä aina riittää neuvojia ja paremmin tietäjiä.
Itse olen kokenut tässä elämässä niin paljon, että olen nöyrästi matoperspektiivistä lähtenyt kolmekymppisenä uudelleen liikkelle. Jos nyt saisin tehdä elämäni toisin, olisin pitänyt ensimmäisen lapseni. Ne vuodet abortin ja esikoiseni jälkeen olivat hukkaan heitettyjä menovuosia, jotka vain sairastuttivat. Järkevämminkin voi noita ihania nuoruusvuosia käyttää. Ja nykyään niin nuoret kuin vanhatkin äidit ovat oikeutettuja ottamaan omaa aikaa aina välillä. Sellaista jatkuvaa bailaamista tuskin kaipaatkaan, eikä se aja ketään ainakaan mihinkään hyvään suuntaan.
Äitisi Sinua ehkä vähän pelottaa myös. Sehän on selvä. Hänkin on kuitenkin vain ihminen ja reagoi varmaan joskus "väärin", kuten meistä kaikki tekee. Nyt hänellä on ollut aikaa pureskella asiaa kun annoit jo kerran tuon shokkitiedon:) Voithan vaikka kirjoittaa hänelle kirjeen jos on vaikea puhua. Uskon, että kun äitisi kuulee tilasi olevan nyt totta, hän ei ainakaan halua että keskeytät raskauden ja taatusti tulee auttamaan Sinua. Minullakin, tai monella muulla ystävistäni olisi voinut olla iässäsi lapsi, eli vahinko voi käydä. Huono säkä Sinulla, toisaalta voi loppujen lopuksi olla elämäsi valo ja onnikin! Olisin säästynyt paljolta pahalta jos olisin asettunut äidiksi jo aiemmin.
Toivon Sinulle rauhaisaa unta ensi yönä! Kyllä elämä kantaa.
Reippain terveisin
-Sirpa
ps. kirjoitan Sinulle kyllä aina takaisin, jos haluat kysyä asiasta. Mikäli haluat kuitenkin keskeyttää raskauden, kukaan ei saa siitäkään tuomita. Päätöksen tässä asiassa teet Sinä itse. Tervetuloa aikuisuuteen; vaikeat valintatilanteet kuuluvat elämään)
sen jälkeen kotihoidon tukea. Sitä saa kaikki äidit vaikka olis 30v siihen asti kun lapsi täyttää 3. Lisäks elatusmaksu ja toimeentulotuki jos ei rahat riitä. Kyllä ehdit vielä opiskella ja tehdä töitä myöhemminkin.
En ota nyt kantaa, kannattaako tehdä abortti vai ei, mutta kuitenkin tahdon huomauttaa, että kysehän ei ole ihmisen murhaamisesta abortissa. Abortin vastustajat usein liioittelevat ja dramatisoivat asioita ainakin näin omasta mielestäni, alkiohan se vielä on, ja onkin parempi miettiä, onko tämän lapsen hyvä tulla tähän tilanteeseen. Pystytkö täydellisesti hoitamaan hänet? No, toisaalta hyvin monilla on erpävarmuutta ja niin kuuluu ollakin, raskauden aikana kasvaa lapseen.
On onnistuneita teiniäitejä ja ei-niin-onnistuneita. Mieti myös tulevaa - hyviä hetkiä ja huonoja. Lapsi on siinä aina, se ei ole lelu, minkä varmasti tiedätkin.
Mutta täytyi vaan tulla kommentoimaan, että elä kattele mitään aborttikuvia tms. ja toimi mielesi mukaan. Älä anna kenenkään pakottaa sinua aborttiin/adoptioon, mutta älä myöskään anna kenenkään pakottaa pitää lasta..
Onnea matkaan toivotan!
Olen lapseni ystäväpiirissä olevaa "teiniäitiä" seuraillut lähietäisyydeltä muutaman vuoden. Ja ikävä kyllä tullut huomaamaan myös "teiniäidin" kypsymättömyyden huoltajana. Lapsi on "hoidossa" milloin kenelläkin kaverilla 2-3 päivää, että äiti voi tapailla ystäviään ja bailata viikonloppuisin.
Muut ajat äiti kuulemma pelaa "pleikkaria" sohvalla maaten ja pääasiallinen pari vuotiaan lapsen ravinto on ranskalaiset ja ketsuppi.
Kyllä "teiniäidin" on mielestäni hyvä ymmärtää se tosiasia, että hän on lapsensa ensisijainen huolehtia 24h/vrk. Ja, että lapsen tarpeet ajavat kaikessa hänen omien tarpeidensa edelle.
parin, jossa perheessä on kaksi tietokonetta. Äiskälle ja iskälle. Kämppä on kuin pommin jäljiltä ja lapsilla likaiset vaatteet.. Ruokaa ostetaan einestiskiltä lähes pelkästään..
Ikä ei välttämättä näitä asioita määrittele. Aikuisiksi nykyään ei kasva välttämättä kaikki koskaan:(
jep mulla sama ongelma en kyllä pysty kertoo stotä mun jätkälle oon 15 ja haluisin pitää lapsen ... .....mulla ei oo ketään kun poika ystäväni :( kirjotan sulle vielä mulla alkaa tunti... [email protected] on mun shkäri jos haluut meilaa...täst asiast :)
No nytse on tehty...
lääkkeellinenraskauden keskeytys...
Sikiö pussi tuli ulos kun olin vessassa, ehdin napata sen koko homman vessapaperille, näin lapseni... sillä oli jopa sormet... nyt laitoin sen vanhaan piilolinssi koteloon, vetäminen vessasta tuntuu raa-alta.. Hautaan hänet...
se oli läpinäkyvässä pusissa se lapsi :)
luulin et se tulee vaan "veri klimppinä" ulos... ei tullut ihan...