Haluaisin kysyä onko mielestänne kuinka yleistä, että viettää koko elämänsä ilman että kertaakaan harrastaa seksiä, siis ei yhtä ainutta kertaa? Omasta mielestäni se taitaa olla yleisempää kuin uskotaankaan. Mitä pienemmille paikkakunnille mennään, sen todennäköisempää moinen kohtalo. maaseudulla saattaa olla hyvinkin yleistä mutta aivan yhtä hyvin myös koko ikänsä Helsingissä asuneetkin saattavat olla moisen kohtalon uhreja.
Veikkaisin että n5% ihmisistä viettää koko elämänsä ilman ensimmäistäkään yhdyntää. Sanomattakin on selvää että heistä taasen 95% on miehiä ja heidän kohdallaan tilanne ei ole vapaaehtoinen. Naisilla seksittömyys lienee lähes aina oma valinta mutta miehillä se on sitä että ei saa naista vaikka kuinka yrittäisi.
Itsekin olen kovaa vauhtia putoamassa tuohon loukkuun. En ole elämässäni ikinä edes suudellut ketään naista ja mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä todennäköisemmäksi käy vaihtoehto että minulta jää tässä elämässä lihalliset iloittelut väliin.
Pointtini kuitenkin on se, että varmasti onmpyäs on yleisempää kuin uskotaankaan. Ymmärrettävistä syistä kukaan asianosainen ei moista kohtaloa paljon mainostele vaan mielummin keksii jotain naisjuttuja kuin myöntäisi totuuden.
Monet sanovat, että mikäli ei saa tarpeeksi seksiä elämässä niin mielenterveys menee. No, minä en saa ollenkaan ja olen mielestäni ihan tasapainossa, tosin, todellakin keskivertoihmistä kyynisempi.
Tarkennetaan vielä tätä kirjoitusta sen verran, että puhun ihan fyysisesti terveistä ihmisistä, en heistä joille kohtalo ei ole liikuntakyvyn suhteen ollut suopea.
Veikkaisin että n5% ihmisistä viettää koko elämänsä ilman ensimmäistäkään yhdyntää. Sanomattakin on selvää että heistä taasen 95% on miehiä ja heidän kohdallaan tilanne ei ole vapaaehtoinen. Naisilla seksittömyys lienee lähes aina oma valinta mutta miehillä se on sitä että ei saa naista vaikka kuinka yrittäisi.
Itsekin olen kovaa vauhtia putoamassa tuohon loukkuun. En ole elämässäni ikinä edes suudellut ketään naista ja mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä todennäköisemmäksi käy vaihtoehto että minulta jää tässä elämässä lihalliset iloittelut väliin.
Pointtini kuitenkin on se, että varmasti onmpyäs on yleisempää kuin uskotaankaan. Ymmärrettävistä syistä kukaan asianosainen ei moista kohtaloa paljon mainostele vaan mielummin keksii jotain naisjuttuja kuin myöntäisi totuuden.
Monet sanovat, että mikäli ei saa tarpeeksi seksiä elämässä niin mielenterveys menee. No, minä en saa ollenkaan ja olen mielestäni ihan tasapainossa, tosin, todellakin keskivertoihmistä kyynisempi.
Tarkennetaan vielä tätä kirjoitusta sen verran, että puhun ihan fyysisesti terveistä ihmisistä, en heistä joille kohtalo ei ole liikuntakyvyn suhteen ollut suopea.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itseni lisäksi tunnen useita ikäisiäni miehiä, joilla ei ole mitään kokemuksia naisista, mutta toisaalta ei tässä iässä voi tehdä mitään lopullisia päätelmiä. Sitäpaitsi omassa kaveripiirissäni suurin osa pysyttelee erinäisistä syistä tietoisesti naisista kaukana, joten sinänsä tilanne on itse aiheutettua. Toisaalta aina taustalla on jotain merkittäviä syitä, miksi ihminen ei kykene luomaan suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Hyvin usein ihmisillä tuntuu olevan itsetunnon kanssa ongelmia, usein tosin ihan ymmärrettävistä syistä. Kuten totesitkin, niin mitä enemmän ikää tulee, niin sitä suuremmaksi se kynnys nousee. Voin helposti kuvitella, että siinä 30v ei yksinkertaisesti vaan enään jaksa tehdä asian eteen mitään, koska on niin tottunut jo siihen yksinelelyyn.
Olen myös itse kyyninen ja vielä äärirealisti ja sekä varsin tunteeton ihminen. Nuo ominaisuudet varmasti myös vaikuttaa siihen, ettei mitään todellista tarvetta ole koskaan ollut parisuhteelle. Lisäksi äärirealistina on lähes mahdotonta uskoa mihinkään muuhun kun faktoihin ja mitattaviin asioihin, joten "rakkaus" yms. on asioita joille en anna painoarvoa. Uskon vankasti, että suhde naiseen on aina tietynlainen vaihtokauppa ja pohjautuu siksi hyvin pinnallisiin asioihin.
Vaikka teoriassa toisen ihmisen läheisyys kiinnostaisi kokea, niin toisaalta viihdyn liian hyvin omissa oloissani. Ehkä olen itsekäs, mutta on vaikea kuvitella elävänsä naisen kanssa esim. samassa asunnossa. Tietysti voihan se olla, ettei naisen läsnäolo häiritse sen enempää kuin esimerkiksi hyvän kaverin, mutta hiukan tuo epäilyttää. Valehtelisin myös jos väittäisin, että en tunne olevani tietyllä tavalla yli-ihminen, koska olen kaiken tuon pariutumistoiminnan yläpuolella. Tuo on tietysti typerää, mutta minkäs teet. :)
Olen myös viimeaikoina miettinyt, että olisinkohan sittenkään hyvä poikaystävä. :P Joskus teininä ajattelin, että olen henkisesti sellainen ihminen, että musta tulisi varmaan erinomainen poikaystävä. En pettäisi koskaan, elämä mun kanssa olisi helppoa ja turvallista, mutta kuitenkin olisi selvää, kumpi on mies parisuhteessa. Olen kuitenkin nyt aikuisena sen verran tutkiskellut itseäni, että en ole ollenkaan varma sopeutumisestani elämään naisen kanssa. Välittäisinkö oikeasti naisesta? Pystynkö edes tuntemaan rakkautta? Nuo tunnepuolen asiat on erityisesti vaikeita, koska mulle ns. "suuret" tunteet on vieraita.
Mutta jooh, nämä ei ole mitenkään yksinkertaisia asioita. Ainakaan kaikille. :p
pidätkö itseäsi kauniina/komeana, että ei sen puolesta olisi syynä itseluottamuksen puute suhteiden luomisessa vastakkaiseen sukupuoleen?
uskotko että joku nainen voisi pitää sinua komeana/haluttavana?
Ei tarvitse olla äärirealisti luopuakseen parisuhdehaaveista. Pelkkä realismi riittää. Eli avataan tilastokirja kohdalta "avioerot".
Parisuhde on kuin heroiini. Ensin tuntuu mielettömän hyvältä, mutta myöhemmin on luvassa tuskaa, tuskaa ja tuskaa.
Joidenkin mielestä on tosin niin, että elämässä pitääkin olla jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Minä kuitenkin suosin tasaisempaa maastoa.
Varsin vaikea kysymys. Kasvot on ilmeisesti ihan ok ja olemukseni on hoikan sporttinen (185/81), joten perusasiat on sinänsä kunnossa. Käytännössä kuitenkin olen _erittäin_ itsekriittinen, joten en voi olla tyytyväinen ulkonäkööni. Tyytymättömyyteeni ehkä vaikuttaa myös ankea teini-ikä, jolloin painoa oli huomattavasti vähemmän, eli olin todella laiha ja muutenkin nolo ilmestys.
Tuohon jälkimmäiseen kysymykseen sanoisin, että kyllä kait. Ongelma ei mielestäni ole naisten suhtautuminen ulkonäkööni, vaan oma suhtautumiseni. Yksi vaikeimpia asioita elämässä tuntuu olevan se, että oppisi hyväksymään itsensä. Mielestäni ei myöskään ole mitään järkeä edes miettiä parisuhteita, jos ei ensin tule erinomaisesti toimeen itsensä kanssa.
seksinharrastamistahan se sooloseksikin on ;), ja vielä sen lisäksi täysin ilmaista ja turvallista omaa kivaa!
- ihmisen seksielämä alkaa silloin kun sooloseksi alkaa.
sulla on tiesikka käytös löytyy seuraa cattäille
Kyllä varmasti löytyy ihmisiä, jotka eivät koskaan harrasta seksiä. Jos joukkoon vielä lisätään ne yksinelävät, jotka harrastavat seksiä ehkä kerran parissa vuodessa päästään jo todella isoihin lukuihin. Monelle ainut tapa hankkia seksuaalista tyydytystä toisen ihmisen kanssa on prostituutio. Siinä mielessä se onkin aika merkittävässä asemassa tällaisten yksinäisten sosiaalisessa elämässä.
Varmasti on enemmän kuin uskotaankaan ihmisiä jotka eivät koskaan tai hyvin harvoin harrastavat seksiä. Itselläni on kulunut 5v edellisestä kerrasta eikä vaikuta siltä että tärppäisi.