Hauskaahan siellä oli. Asiallinen meininki, sotataitoja oppimassa oltiin eikä mitään turhaa kiusantekoa. Alokkaat opettelivat talon tavoille ja johtajat johtamista, ja loppujen lopuksi aika tiukassa aikataulussa.
Kuri ei haitannut pätkääkään, vaan oli hieno juttu, kun ääliöt laitettiin pitämään turpansa kiinni ja olemaan kunnolla. Odottelukaan ei haitannut paljoa, jos vain ei tullut kylmä odotellessa. Jos monta sataa ukkoa pitää saada johonkin pisteeseen tasan jollakin kellonlyömällä, niin ei silloin voi koheltaa kukin "omaan rauhalliseen tahtiin". Mitään simputusta en havainnut.
Todella upeita hetkiä oli aamulenkit, kun lönkötettiin klo 6 aamun viileydessä metsän poikki, ja olin kasvattanut ennen inttiin menoa kuntoa sen verran, että aamulenkki meni nautiskellessa. No joo, silloin 14.7. alkoi usean viikon yhtämittainen helle, ja kesä oli niin nätti kuin tässä maassa yleensä voi olla. Joten mikäs siinä oli kaupunkilaispojan ollessa kauniin luonnon keskellä. TST-harjoituksen tuoksinassa syöksyillessä ja munat turpeessa maatessa käsi poimi välillä nenän edessä olevasta mustikkapuskasta marjan suuhun. ;) Hah!
Yksi hienoimpia muistoja alokasajasta oli se, kun päästiin saunaan alokasleirin lopussa. Kolme ekaa vuorokautta kaivettiin poteroita ja "sodittiin", ja neljäntenä päivänä oli paljon marssimista (muistaakseni jotain 45-50 kilsaa talsittiin sinä päivänä). Hulabaloo huipentui taistelupareittain mentyyn marssikilpailuun, jonka jälkeen oli vielä yhdet tehtävärastit, joilla pari tuntia seisoskelua ja odottelua hiestä märkänä kylmässä yössä... (ja joku skappari vieressä vittuili, että mitä te sitten talvella käytätte, jos nyt jo täytyy vetää sissitakkia päälle) Viimein yöllä noin kello 2 aikoihin pääsin takaisin teltoille, josta pääsi masin kyydissä saunaan (siis keskellä yötä). Että tuntui hyvältä se sauna! Sen jälkeen joku kylmä eväs naamariin, unta palloon ja viidentenä päivänä masi-karavaanina takaisin perusyksikköön. Yhteensä laskin että oli 17 metsävuorokautta alokasaikana... jollain muilla ei kuulemma ollut kuin kourallinen.
Monilla on varmaan paljon huonommatkin kokemukset morttiajasta. Jos olisi ollut huonot kelit tai talvi, niin ehkä olisi jäänyt huonommat muistot. ;)
Kuri ei haitannut pätkääkään, vaan oli hieno juttu, kun ääliöt laitettiin pitämään turpansa kiinni ja olemaan kunnolla. Odottelukaan ei haitannut paljoa, jos vain ei tullut kylmä odotellessa. Jos monta sataa ukkoa pitää saada johonkin pisteeseen tasan jollakin kellonlyömällä, niin ei silloin voi koheltaa kukin "omaan rauhalliseen tahtiin". Mitään simputusta en havainnut.
Todella upeita hetkiä oli aamulenkit, kun lönkötettiin klo 6 aamun viileydessä metsän poikki, ja olin kasvattanut ennen inttiin menoa kuntoa sen verran, että aamulenkki meni nautiskellessa. No joo, silloin 14.7. alkoi usean viikon yhtämittainen helle, ja kesä oli niin nätti kuin tässä maassa yleensä voi olla. Joten mikäs siinä oli kaupunkilaispojan ollessa kauniin luonnon keskellä. TST-harjoituksen tuoksinassa syöksyillessä ja munat turpeessa maatessa käsi poimi välillä nenän edessä olevasta mustikkapuskasta marjan suuhun. ;) Hah!
Yksi hienoimpia muistoja alokasajasta oli se, kun päästiin saunaan alokasleirin lopussa. Kolme ekaa vuorokautta kaivettiin poteroita ja "sodittiin", ja neljäntenä päivänä oli paljon marssimista (muistaakseni jotain 45-50 kilsaa talsittiin sinä päivänä). Hulabaloo huipentui taistelupareittain mentyyn marssikilpailuun, jonka jälkeen oli vielä yhdet tehtävärastit, joilla pari tuntia seisoskelua ja odottelua hiestä märkänä kylmässä yössä... (ja joku skappari vieressä vittuili, että mitä te sitten talvella käytätte, jos nyt jo täytyy vetää sissitakkia päälle) Viimein yöllä noin kello 2 aikoihin pääsin takaisin teltoille, josta pääsi masin kyydissä saunaan (siis keskellä yötä). Että tuntui hyvältä se sauna! Sen jälkeen joku kylmä eväs naamariin, unta palloon ja viidentenä päivänä masi-karavaanina takaisin perusyksikköön. Yhteensä laskin että oli 17 metsävuorokautta alokasaikana... jollain muilla ei kuulemma ollut kuin kourallinen.
Monilla on varmaan paljon huonommatkin kokemukset morttiajasta. Jos olisi ollut huonot kelit tai talvi, niin ehkä olisi jäänyt huonommat muistot. ;)
Vastaukset 3
Vanhimmat
No nyt on tainut taas käydä se klassinen, et on päässy ne huonot muistot unohtumaan. ;)
Voi olla, että olen vain unohtanut ne tyhmät asiat. Mutta ehkä jotain vaikutti se, että olin iän puolesta jo siellä ylärajoilla palvelukseen astuessa. ;) Jo monta vuotta työelämässä olleena osasin arvostaa sitä, että joku miettii valmiiksi, miten toimitaan, ja itse saa tavallaan pitää "aivolomaa". Pinkan tekemiset ja muut armeijan hassutukset osattiin ottaa ihan huumorilla.
Rasittavia asioita oli alituinen valppaana olo ja kiire. Kaikki asiat tehtiin aina kiireellä. Vaatteiden vaihto, ase- ja kaappitarkastukset, pakkaamiset, suojeluvaroitukset, yms. Kiire kiire kiire ja virheitäkään ei saisi tehdä... "Nopeammin! Nopeammin!" Mutta kyllä ne asiat sitten oppi tekemään nopeammin, kun tarpeeksi harjoiteltiin.
Jos olisin mennyt AUKiin tai johonkin puskajussiksi, niin varmaan sitten olisi ruvennut ottamaan päähän paljon enemmän.
Muistuikin mieleen hupaisa juttu, joka tapahtui alokasaikana jollain viikonloppulomalla yöllä kotona. Vaimo nousi yöllä vessaan, ja minä unessa jotenkin havahduin, avasin silmät ja olin ihan että mitä nyt tapahtuu... Luulin olevani jossain leirillä ja että nyt tuli joku hälytys ja pitää lähteä. Ei muuta kuin "kamat kantoon" ja menoksi - nappasin tyynyn kainaloon ja pomppasin ylös. Vaimo vähän ihmetteli että mitä ihmettä sinä siinä seisot tyyny kainalossa. Sitten taju palasi ja ymmärsin olevani kotona enkä metsässä. Ja takaisin nukkumaan. ;) Sanottakoon vielä, että alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.
Niinhän siinä melkein aina käy, että kun itse on varusmiespalveluksen suorittanut, niin yhtäkkiä arvostus sitä kohtaan nousee ja alkaa kannattamaan yleistä asevelvollisuutta, vaikka vielä ennen palvelukseenastumista olisikin ajatellut toisin.