Aargh, mä oon hyvin kyllästynyt sinkkuuteen! Ja jotenkin turhautunut. Joskus sitä oikein ihmettelee, et miten ylipäätään kukaan voi löytää itselleen kumppanin. Tuntuu niin
mahdottomalta.
Oon parikymppinen jätkä ja omaa kultaa oon aktiivisesti etsinyt jo vuosikausia. Kaikenlaisia lyhyempiä juttuja on ollut, mut kunnon seurustelusuhteet on jääneet vähiin :( Paljon oon tietenkin pohtinut sitä, et mikä minussa on "vikana". Mut en tiiä, henkisesti ja fyysisesti oon tuntenut olevani ihan ok ja sitä on nekin yrittäneet todistella, joille oon asiasta valittanut ;) Ja muutenkin kaikki elämän perusasiat on täysin kunnossa, paitsi että oma kulta puuttuu.
Eikä mulla oo mitenkään ollut rima korkealla tai pipo kireällä, eli en mä huippumallia tai mitään yli-ihmistä oo etsinyt, vaan sellaista mukavaa ja suloista kumppania, jonka kanssa voisi tehdä kaikkea kivaa ja jota saisi hemmotella. No, rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, et koska oon itsekin hoikka, niin fyysisesti on kyllä ollut hakusessa hoikka parempi puolisko.
Ja sitäkään ei voi sanoa, etten olisi etsinyt! Oon yrittänyt löytää sen oikean baareista, tanssilavoilta, tapahtumista, harrastuksista ja jopa netistä. Varsinkin tänä kesänä oon ollut ahkerasti liikkeellä, ku tää kesä on tuntunut niin vaikealta yksin :(
Onko jollain samanlaisia kokemuksia? Tai voisiko joku viisaampi vinkata, et mitä hittiä mun pitäisi tehdä?
mahdottomalta.
Oon parikymppinen jätkä ja omaa kultaa oon aktiivisesti etsinyt jo vuosikausia. Kaikenlaisia lyhyempiä juttuja on ollut, mut kunnon seurustelusuhteet on jääneet vähiin :( Paljon oon tietenkin pohtinut sitä, et mikä minussa on "vikana". Mut en tiiä, henkisesti ja fyysisesti oon tuntenut olevani ihan ok ja sitä on nekin yrittäneet todistella, joille oon asiasta valittanut ;) Ja muutenkin kaikki elämän perusasiat on täysin kunnossa, paitsi että oma kulta puuttuu.
Eikä mulla oo mitenkään ollut rima korkealla tai pipo kireällä, eli en mä huippumallia tai mitään yli-ihmistä oo etsinyt, vaan sellaista mukavaa ja suloista kumppania, jonka kanssa voisi tehdä kaikkea kivaa ja jota saisi hemmotella. No, rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, et koska oon itsekin hoikka, niin fyysisesti on kyllä ollut hakusessa hoikka parempi puolisko.
Ja sitäkään ei voi sanoa, etten olisi etsinyt! Oon yrittänyt löytää sen oikean baareista, tanssilavoilta, tapahtumista, harrastuksista ja jopa netistä. Varsinkin tänä kesänä oon ollut ahkerasti liikkeellä, ku tää kesä on tuntunut niin vaikealta yksin :(
Onko jollain samanlaisia kokemuksia? Tai voisiko joku viisaampi vinkata, et mitä hittiä mun pitäisi tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kyllä sitä mieltä ettei se kumppani löydy varta vasten etsimällä.. itse en ole sillä tavalla löytänyt koskaan ketään, rehellisesti.
miksi et vain iloitsisi elämäsi muista asioista ja ennen kuin huomaatkaan olet rakastunut ja kainalossasi kuorsaa ehkä se unelmiesi nainen..?
Tuohon tyyliin minä itse luotan ja olen toiminut tuolla tavalla jo jonkin aikaa. Miehien kiinnostuksen on herättänyt huoleton asenteeni (niinhän ne ehkä sanovat..;D ), näin minulle vastasi eräs ystäväni jonka kuulin ihastuneen "uuteen rentoon minääni". :)
Kyllä se siitä, etsivä löytää ei aina päde tässä tapauksessa.. :)
Kyllähän se varmaan niin on, ettei etsivä välttämättä löydä. Ehkä mä vähän turhan kärjekkäästi esitin sen etsimisasian - ei mulla mitään addiktia asiasta oo ;-) Mut tarkoitin vaan sanoo, et kyse ei ole siitä, ettenkö kävisi ulkona, pitäisi silmiä auki tai uskaltaisi jutella ihmisten kanssa. Aika sosiaalinen kaveri kun olen.
Mutta noista elämän muista asioista ei oikein enää huvita nauttia yksin. Kyllä mä ennen esimerkiksi matkustelin aika paljon yksin, mut ei enää huvita lähteä mihinkään reissuun, kun tuntuu, et joka puolella on vaan onnellisia pariskuntia. Samoin kaikissa tapahtumissa (esim. festareilla) ahdistaa, kun on kuolaavien parien ympäröimänä.
Toisaalta oon välillä heikkoina hetkinä toivonut, etten ikinä enää ihastuisi keheenkään. Silloin on helppoa olla yksin, kun kukaan ei kiinnosta.
Nimittäin en minä toivo ettenkö ihastuisi tms.. koska niin yksinäisinä hetkinä jos on johonki ihastunut niin hän tulee mieleen ja jaksaa jatkaa mutta se että ei ole ketään/mitää ketä ajatella niinä yksinäisinä hetkinä on paha asia.
Se kovettaa ihmisen ja pikku hiljaa käy että ehkä tahtomattasi pidät sen rajan että et päästä ihmisiä lähellesi vain sen takia että et saisi taka-iskuja.
Mutta mitä minä tiedän olenhan vain kokematon.
Mä olen parikymppinen tyttö enkä ole ikinä kunnolla seurustellut. Olen miettynyt samaa, että mikä mussa on vikana mutta en keksi. En mielestäni rumakaan ole, ihan tavallinen vaan. Pitäisikö ryhtyä erikoiseksi? Mitä miehet etsivät ja mistä miehiä löytyy?
no sussa ei välttämättä mitää vikaa ole mutta olet vain tavannut miehiä jotka eivät ole kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä ja ovat siinä menettäneet mielenkiintonsa, vähä kyl on vaikee sanoa ku itellä oli pitkä ja hyvä suhde mutta oltiin niin erillaisia tyttö sano ettei ole enää kiinnostunu. Miehiä muuten löytyy melkein mistä vaan.
jos haluat keskustella niin laita maili osottes nii voitas vaikka jubailla.
Sehän on henkilökohtainen juttu mistä kukin mies tykkää, mut en mä ainakaan kiinnitä naisissa mihinkään "tehtyihin" erikoisuuksiin erityistä huomiota. Jos esimerkiksi pukeutumista tai vaikka läväreitä tarkoitat... Onhan nekin ihan kivoja, mut ei mulla ainakaan mitään kriteereitä. Kai sitä vaan on jonkinlainen ihmistyyppi, joka kokonaisuutena vetää puoleensa.
Mut se olis mukavaa, et naisetkin tulisivat rohkeesti jutteleen, jos ovat kiinnostuneita. En mä ainakaan ketään loukkaa, jos en olekaan kiinnostunut. Oon luonteeltani aika kiltti. Jotenkin tuntuu, et naisetkin pelkää lähestyä. No, jotkut jätkät kyllä voi olla aika pahojakin torjumaan. Mulla vaan on pari kertaa käynyt sellainen outo juttu, et tyttö on pitkän ajan päästä jälkeenpäin tullut mulle selittämään, et oli silloin ja silloin niin ihastunut minuun, mut ei uskaltanut sanoa mitään. Se on tuntunut tosi kummalliselta...
Jaa et mistä miehiä löytyy... Eikös meitä oo vähän kaikkialla ;-) Mut mä luulen, et moni meistä (varsinkin jos on itse monasti pettynyt tai monet pakit saanut) toivoo naistenkin puolelta aloitteessa hiukan enemmän vastaantuloa.
jos viitsit niin kirjoittele vaikka osoitteeseen [email protected]
jos kiinnostaa niin kirjoitelkaa osoitteeseen [email protected]
täällä on samanlaisia kokemuksia, mulla oli sama tilanne pari vuotta sitten, yritin etsiä ja etsiä poikaystävää baareista yms. etsin ja etsin sit lopetin etsimisen, vietin vuoden sinkkuelämää,aattelin ett nautin siitä ku saan olla sinkku ett eihäsitä tiiä vaik millon sellane sopiva tyyppi tulee kohalle, ja aivan yllättäen tuli kohdalleni unelmieni jätkä ja meil synkkas, seurustellaan onnellisesti tällä hetkellä ja se mun pointti täs jutus on se että älä etsi sitä unelmiesi naista, se saattaa tulla kohdalle sillonku vähiten odotat.
Mä olen samaa mieltä noiden muiden kanssa, että etsimällä etsiminen on aika turhaa... Siitä tulee helposti pakkomielle, ja se nyt ei ainakaan asiaa auta.
Ei kai kukaan etsi täydellistä ihmistä (ei sellaisia olekaan) mutta jotakin sellaista, joka 'kolahtaa', tavalla tai toisella. Mä olen sua jonkin verran nuorempi, mutta kuitenkin jo sen verran miessukukunnan edustajia nähnyt, että sitä tulee varovaiseksi niiden kanssa. Ei turhaan viitsi ottaa turpiinsa keneltäkään. Kun olen tullut siihen tulokseen, että vedän puoleeni enemmän ja vähemmän kusipäisiä otuksia. Mistä sitten johtuukaan. Ihan tavallisen oloinen, näköinen nuori nainen minä olen.
Niin tai näin, on sinkkuudessa omat puolensa. Voi mennä ja tulla ja olla ihan vapaasti. Mutta olisihan se mukavampaa, jos joku olisi. Mutta jatketaan katselemista. :)
Mä oon ainakin huomannu ettei sitä etsimällä ketään löydä, saattaa kuulostaa tosi kliseiseltä mutta se oikea kyllä tulee vastaan jos on tullakseen. Itse olen samanikäinen jäbä, mullakin meni pari vuotta epätoivoisen etsinnän parissa kunnes huomasin sen olevan täysin turhaa... Kannattaa keskittyä muuhunkin kuin naisiin, pitää hauskaa ja tutustua ihmisiin. Mä törmäsin pari viikkoa sitten naiseen, joka voisi olla mun unelmat kiteytettynä yhteen ihmiseen, eikä tosiaankaan ollut "haku päällä" kun tavattiin.
Älä yritä liikaa.
jj:n kans..rakkaus ei etsi omaansa..kyllä se oikea kävelee vastaa joku päivä varmaan sullaki..
mulla kävi näin,enkä todellakaan etsinyt sitä!!!ja se löyty samalta paikkakunnalta..ehkä se sunkin on siinä lähellä..ikinä ei voi tietää..
mutta oot oikeessa,onhan se surullista olla yksin..mutta toivottavasti sulla on kamujen seuraa ainaki!tzemiä!