En ihastu useinkaan mutta silloin kun niin teen, niin muistan varsin hyvin mikä tässä mättää..
"Tapasin" hänet täällä Suomi24:n sivuilla ja viikon kirjoittelun jälkeen toisemme tapasimme. On varmastikin liioteltua sanoa, että näin hauskoja tyypejä ei ole kuin yksi miljoonassa mutta siltä musta tuntuu kuitenkin. Tapaaminen jatkui 5 tuntia ilman, että kumpikaan ajan tajua huomasi. Nyt kuitenkin tuntuu, että minä olen se, joka häntä yrittää. Hän on harmikseni erittäin rikas ja vieläpä hyvännäköinen (olisi niin paljon helpompaa jos niín ihana mies olisi köyhä ja ruma) ja jotenkin tuntuu ehkä siltä, että hän ajattelee etten ajattele muuta kuin hänen rahojaan. Tai no mistä tiedän kun emme kuin kerran ole tavanneet.
Kirjoittelimme taas eilen monta tuntia enkä voi uskoa, että hän olisi kanssani näin kauan kirjoitellut, ellei olisi sitä halunnut. Kysyin josko hän vielä haluaisi tavata ja hän vastasi kyllä. Miksi minulla on siis olo, että hän ei aio ottaa yhteyttä? Koska liika on liikaa, enkä hänelle ala tekstareita lähettelemään.
Aargh! Minkä ihmeen takia aina kun ihastun, on tunne niin voimakas, etten pysty ajattelemaan muuta kuin sitä, koska seuraavaksi näemme ja mitä jos hän ei enää haluakaan minua enää nähdä..
Kovin vaikeaa on olla ihastunut! Silti en vaihtaisi tätä tuskan tunnetta mihinkään..Paitsi ehkä siihen, miltä minusta tuntuisi juuri nyt maata hänen vieressään.. :)
"Tapasin" hänet täällä Suomi24:n sivuilla ja viikon kirjoittelun jälkeen toisemme tapasimme. On varmastikin liioteltua sanoa, että näin hauskoja tyypejä ei ole kuin yksi miljoonassa mutta siltä musta tuntuu kuitenkin. Tapaaminen jatkui 5 tuntia ilman, että kumpikaan ajan tajua huomasi. Nyt kuitenkin tuntuu, että minä olen se, joka häntä yrittää. Hän on harmikseni erittäin rikas ja vieläpä hyvännäköinen (olisi niin paljon helpompaa jos niín ihana mies olisi köyhä ja ruma) ja jotenkin tuntuu ehkä siltä, että hän ajattelee etten ajattele muuta kuin hänen rahojaan. Tai no mistä tiedän kun emme kuin kerran ole tavanneet.
Kirjoittelimme taas eilen monta tuntia enkä voi uskoa, että hän olisi kanssani näin kauan kirjoitellut, ellei olisi sitä halunnut. Kysyin josko hän vielä haluaisi tavata ja hän vastasi kyllä. Miksi minulla on siis olo, että hän ei aio ottaa yhteyttä? Koska liika on liikaa, enkä hänelle ala tekstareita lähettelemään.
Aargh! Minkä ihmeen takia aina kun ihastun, on tunne niin voimakas, etten pysty ajattelemaan muuta kuin sitä, koska seuraavaksi näemme ja mitä jos hän ei enää haluakaan minua enää nähdä..
Kovin vaikeaa on olla ihastunut! Silti en vaihtaisi tätä tuskan tunnetta mihinkään..Paitsi ehkä siihen, miltä minusta tuntuisi juuri nyt maata hänen vieressään.. :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Turhaan sä mietit sitä mitä se miettii. Ota ohjeeks sellanen, että se mitä se sanoo on se mitä se tarkottaa ilman mitään analysointia. That´s so simple ja sitä arvostaisit itekin. Niin kauan, kun toisin todistetaan (mitä en toivo), niin lähde siitä olettamuksesta, että se tarkoittaa mitä sanoo ja sanoo mitä tarkoittaa. Älä ajattele mitään lauseisiin piilotettuja "piilomerkityksiä", joita sun pitäis kaivella rivien väleistä. Se on typerää, lapsellista ja turhaa paskanjauhamista.
Miehetkään ei sitäpaitsi tykkää sen enempää kun naisetkaan, että toinen olettaa jotain (pelkästään oman mielikuvituksen perusteella tms.), mitä toinen ei kuitenkaan ole sanonut... Argh!