En ymmärrä. Kaikki anorektikot selittävät kuinka kauniita heistä tulee kun ovat laihoja??!! Totuus vaan on se, että naamaa et kauniimmaksi voi muuttaa laihduttamalla esim. Kauneutta kuin katsotaan, kasvoihinhan se katse ensimmäiseksi kiinnittyy... ai että menee hermo. ja ei jaksais kuunnella mitään... tä on sairaus..tottakai se on, mutta.. se ei puhkea tosta vaan.muka itse edes mitään huomaamatta ettei muka ole syönyt mitään viikkoihin..
en ymmärrä.
vitsin vitsi..
151620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minäkään en voi ku ihmetellä. Kyllä mulla on piisannu elämässä ihan todellisia ongelmiakin. Ei oo tarvinnu rueta leikkimään. Tärkeintä on ollu isossa perheessä se että ruokaa on ollu joka päivä. Paskan jauhantaa on kyllä tuo, että huomaamatta menee viikko syömättä. Saatanan sairaat kun laskevat oikein kalorit, etti vaan tulisi syötyä liikaa. Ja sitten mietitään, että mikä olis kaikkein helpointa oksentaa. Voi vittu!!!
Toisilla ei saatana ole ruokaa ja nämä vitun lellityt paskat leikkii sen kanssa. Laitokseen kaikki vaan! pakkohoitoon. Ja sitten kattomaan tonne nälkämaihin niitä pienia pömppömahaisia lapsia.
Oli näillä sivuilla vielä eilen linkkejä, joiden kautta pääsi katsomaan, että kuinka kauniita näistä vitun sairaista voi tulla. Nyt en sitä löytäny. Täytyy kiteyttää, että vitun huono itsetunto näillä ihmisillä on. Luulevat olevansa sitten voitolla ja niin tosi mahtavia, kun hallitsevat yhtä asiaa elämässään: syömistä. Naurettavaa sanon minä. Siinähän sitä jo onkin tietysti yhdelle idiootille. Eivät raukat tajua, mitä kaikkea menettävät. Terveyden, elämän ,mahdollisuuden saada lapsia, poikaystäviä......Lista on loputon.
Tuossa yksi sanoi, että nämä syömissaisaudet on psyykkisiä. SAMAA MIELTÄ! Menkää hoitoon! Ja sitten nämä pro anat...anna mun kaikki kestääää!
Niin tosiaan, minkä takia sä täällä vihan kohdistat sairaisiin ihmisiin? Etkö ymmärrä että anoreksia on mielenterveysongelma. EI kukaan päätä, että nyt minä haluan ruveta oksentamaan ja LEIKKIMÄÄN. Se vaan kun mielenterveys heittää niin se sitten heittää.
Kyllähän mä sen ymmärrän, että ihmisen on vaikee sitä ymmärtää jos itse on psyykkisesti terve. Katsos kun aina ONGELMAT eivät ole niitä fyysisiä kuten nälänhätä tai rahanpuute. On myös MIELENTERVEYSONGELMIA kuten anoreksia joka johtuu usein pitkäaikaisesta masennuksesta, huonosta itsetunnosta tai muista psyykkisistä häiriöistä. Mutta ehkä sinäkin ymmärrät sitten joskus jos itselläsikin päässä alkaa heittämään.
Ja sanon vaan, että ne PSYYKKISET ongelmat, ei tule tilauksesta vaan voi iskeä kyllä ihan keneen vaan jopa sinuun. Jossain elämän vaiheessa, ja silloin ei ole mistään LEIKKIMISESTÄ kyse. Kun on ihan oikeita ongelmia. ITSE AINAKIN ANTASIN MITÄ VAAN JOS VAAN VOISIN JOTENKIN MUUTTUA.
Että älä sä tule mulle puhumaan oikeista ongelmista, tiedän tasantarkkaan mitä on ongelmat. Kun olen masennuslääkkeitä syönyt kaksi vuotta. Ollut sairaalassa kun yritin lääkkeillä tappaa itseni vuosi sitten ja edelleen anoreksian kanssa kamppailen.! JA psykologilla käyn säännöllisesti. Siltikään ei tähän anoreksiian mikään lohtu tunne löytyvän. Joskus on kausia kun VÄKISIN yritän syödä mutta sitten tulee kahta pahempi mieli.
No jos pelkästään naamataulua katotaan ni kyllä mä oon jo valmiiksi keskivertonaista nätimpi, mutta kyse onkin siitä, että tarpeeksi laihana tuun olemaan ihan saatanan kaunis, TÄYDELLINEN...
"mutta.. se ei puhkea tosta vaan.muka itse edes mitään huomaamatta ettei muka ole syönyt mitään viikkoihin.."
Joojoo, taas näitä besserwissereitä.
kuule luuranko oma pierus ku syöt dietorelleja!!!! Kukaan ei kiihotu paskalle haisevasta luurangosta!Tietty sä ite saat siitä varmaan jotain kiksejä...
Naamataulus siitä sen vaan kun rumenee. Laihduta sit vaik LUUSi, ei sitä niiden kanssa tarpeeksi laiha ole..
Ensinnäkin taidat olla hieman väärällä palstalla. Yleensä anorektikot eivät ajattele että sairastunpa tappavaan tautiin. Tuskin hekään HALUAVAT olla käveliviä luurankoja. He vain näkevät itsensä lihavampana kuin oletkaan. Voi olla, että teillä muilla ei ole ongelmia ruan kanssa, muta esim tupakoitte. terveydellä ja rahoilla leikkimistä sekin.
jotain puutteita luetun ymmärtämisessä?
Taidat muuten olla a) helvetin tyhmä b) väärällä palstalla. Adios idiot! Mee vaikka tonne mt-palstalle jauhamaan tota paskaa, täällä ketään ei kiinnosta.
Voi vitun ääliöt! Ettekö te tajuu mitää mistää turha rueta haukkuu mitää: "Ne saatanan luurangot on tajuttoman tyhmii kun laihuttaa itteensä vaikka painaa 19kg!" Ja: "Niitten pitäs mennä näkötestii!" SE ON SAIRAUS, SEKÄ FYYSINEN, ETTÄ PSYYKKINEN! Sitten ymmärtäisitte ehkäpä jos itte sairastaisitte sitä!
Ymmärtäisitte jo, että anoreksia, kuten bulimia, BED, ortoreksia yms. on sairauksia. Kukaan ei halua tulla sairaaksi, eikä kukaan laihduttaessaan oikeasti ajattele että jee, kohta olen ihan tikkulaiha ja tiputuksessa sairaalassa.
Kun kerran teillä vihaa noin paljon riittää, niin kohdistakaa se mieluummin tähän sairaaseen yhteiskuntaan ja niihin rakenteisiin (muotiteollisuus, media, porno- ja laihdutusteollisuus yms.) jotka hokevat meille naisille päivästä toiseen että jos et ole laiha, et ole minkään arvoinen.
Ei normaalipaino enää riitä! Normaalipaino on nykyään sama kuin läski! Kaduilla, kouluissa, baarissa, työpaikoilla kaikilla miehillä tuntuu olevan oikeus läskitellä normaalipainoisia naisia. Mihin luulette sen johtavan? Kuinka moni oikeasti jaksaa kuunnella sellaista hyvillä mielin?
Se, että syömisestä on tehty ongelma, tarkoittaa sitä että siitä seuraa syömishäiriötä. Vai luuletteko että naiset voi pakottaa tikkulaihaksi ilman että se näkyy terveydenhuollossa?
Nämä sairaudet ovat loppujen lopuksi sairaan yhteisön, teidän ahdasmielisten idioottien, aikaansaannosta. Miettikääpä sitä.
samaan aikaan... Kun pitäisi olla alipainoinen ollakseen hyväksytty (eikä läski), ja se pitäisi vielä hoitaa muita ärsyttämättä ja kaloreita laskematta, syömishäiriöön sairastumatta. Aika mahdoton yhtälö! Alipainoisuus ja sen ylläpitäminen harvemmin onnistuu ihan terveellä pohjalla.
PITÄISI OLLA ALIPAINOINEN?? Sanot, että "Alipainoisuus ja sen ylläpitäminen harvemmin onnistuu ihan terveellä pohjalla." Käskeekö joku olemaan alipainoinen?? Eikö terve, normaalipaino riitä vai mikä hiton edellytys ehtoiselle elämälle joku alipaino on??
voi V... Voi olla laiha niin että luut näkyy... mutta luita ei saa laihdutettua vaikka kuinka yrittäisi...
Arvaa vain onko kivaa? Mitään ei jaksa tehdä, koko ajan paleltaa, ja totta: haisee paskalle.
Mutta enempää ei voi syödä, kun pelottaa niin pirusti. Pelko voi näyttää lihomisen pelolta, mutta kyllä siinä sairas pakoilee ihan muita, paljon kipeämpiä ongelmia. Niitä ei travitse tuntea kun voi keskittyä lihomis-laihtumis-ongelmiin. Ja tarpeeksi laihana on niin helvetin upea olo, se on kuin aineissa olisit. Hetken.
Sitten kun paino nousee, niin fysiikka voi paremmin, mutta psyyke on ihan muusina. Sitä ei taas kestä muuta kuin sen toivossa, että kohta voi taas alkaa painonpudotuksen. Ei siihen elämään paljon muuta mahdu.
Ihan tosissaan haluaisin elämän, harrastuksia, voimia olla kavereiden ja perheen kanssa. Mut kun ei muuta mahdu päähän kuin ruoka.
Tiesitkö että anoreksia on tappavin psyykkisistä sairauksista. Jos potilas ei kuole nälkään, niin tappaa itsensä kun ei jaksa enää kapeaa kurjaa harmaata elämäänsä.
Tämä olisi luettavaksi sillekin tytsylle, joka haikaili anorektikoksi.
Mä en ainakaan koe itseäni millääntapaa kauniiksi. Inhoan luisevaa kroppaani ja lommoposkia. Vihaan kun ihmiset tulevat mua arvostelemaan liian luisevaksi.
Se vaan, että en pysty lopettamaankaan enää tätä minkä olen joskus aloittanut. Joskus luulin, että laihdittamalla saan onnen, mutta sitten se laihduttaminen riistäytyi käsistä. Tiedän että olen liian laiha, tiedän että pitäisi lihota, mutta kun en pysty. Sitä on niin vaikea selittää sellaiselle joka ei itse ole koskaan sairastanut anoreksiaa. Mutta .. jotenkin vaikka tietää että rumenee, niin toisaalta se elämys kun saa itsestään kilon pois ja tekee uudet "ennätykset" on niin voimakas ja tuo hyvää oloa. Mä olen miljoona kertaa päättänyt, että nyt tämä laihutus loppuu kun saan vielä yhden kilon pois. Mutta arvaa onko se loppunut? Ei. Mikään ei riitä, aina tulee uudestaan se olo, että vielä kilo. Ja tässä sitä ollaan :( Mitään en pelkää kuin lihomista. Vaikka toisaalta se lihominen ensinnäkin saisi näyttämään itseni paremmalta, ja voimaan terveemmin. Kunpa jotenkin pääsis tästä ainaisesta stressistä ja paineesta. Kun osais vielä joku kaunis päivä nauttia ruuasta niin kuin ennen. Se vaan tuntuu niin mahdottomalta. Kun lihominen pelotttaa ja masentaa. Enkä usko että ikinä pystyn tästä lihomaan ilman ammatti apua.
Niin ja lisään vielä, että tää johtuu siitä että kerrankin koen jotenkin hallitsevani itteäni. Ja pystyväni muuttamaan itteäni. Kontrollaimaan ja näen aina sen vaivan tuloksen. Ennen olin ihan itsekuriton, ehkäpä pelkään retkahtavani taas siihen etten pysty enää itseäni kontrolloimaan. Masentaa se ajatuskin... Vaikka olenhan minä kokoajan masentunut ja ahdistunut, mutta silti iloinen aina kun näen että olen jotain saavuttanut. Ei tämä tosiaan mitään helppoa ole, kun vaaka on ainoa ystävä. Joskus halusin, että olisi hienoa kun mahtuisi aina kaupassa kaikken pienimpiin farkkuihin. Ja nyt huomaan että kaikkein pienimmätkin koot ovat mulle liian isoja. Mulla on mennyt koko ulkonäön ajattelu ohi.. En mä enää jaksa edes meikata. Mua ei kiinnosta nykyään mikään muu kun se, että pitää kokoajan rikkoa rajoja ja saada aina lisää ja lisää pois painoa.