Keskusteluissa esille putkahtavia yhteiskuntamme ongelmia ovat mm. huumeiden käyttäjät, alkoholistit, liikalihavat, rikolliset, työssä uupuvat, (nuoriso)työttömät ja jopa lapsettomat.
Listan järjestys kuvaa suurin piirtein sitä kuinka paljon ongelma on yksilön omaa syytä.
Noista aiheutuu sekä yhteiskunnalle että yksilöille itselleen kuluja ja kärsimystä.
Asiat eivät tietenkään ole mustavalkoisia, esimerkiksi lihavuus voi johtua sairaudesta. Ongelmien taustalla olevia syitä ei voi yleistää koskemaan kaikkia yksilöitä.
Ovatko ongelmat yhteiskunnan syytä?
Minusta ei, ainakaan Suomessa.
Mikä on yksilön oma vastuu?
Jokaisen tulee ottaa vastuu itsestään eikä odottaa että äiti tai joku muu huolehtii aina.
Saako yksilöä syyllistää ja arvostella?
Jos joku kehtaa sanoa että ihmisellä on omaakin vastuuta terveydestään (esim. lihavuus), puhujaa haukutaan syyllistäjäksi! Minusta "syyllinen" pitää pystyä löytämään ja opastaa tekemään parannus. Mielellään ennaltaehkäisten. Mutta jos järkipuhe auta, niin tapauskohtaisesti eriasteisin pakkokeinoin. Esimerkiksi terveydenhoitokuluja siirretään niiden aiheuttajan maksettavaksi.
Mistä ongelmat pohjimmiltaan johtuvat?
Väitän, että elämä on liian helppoa. Se estää yksilön henkistä kasvamista ja vastuun ottamista. Ihmiset tavoittelevat itsekkäästi oman nautintonsa lyhytnäköistä maksimointia. Ongelma alkaa jo siitä että lapsille ei aseteta turvallisia rajoja eikä vaadita kotitöihin osallistumista. Yhteiskunnan turvaverkko tuudittaa väärään turvallisuuden tunteeseen - kyllä "joku muu huolehtii". Työ on fyysisesti liian kevyttä ja ihmiset ovat liian laiskoja liikkumaan sen vastapainoksi. On helpompi istua TV:n tai tietokoneen ääressä jotain napostellen. Se aiheuttaa henkistä pahoinvointia ja kaikinpuolista terveyden rapautumista.
Nuo ovat tietenkin vain minun mielipiteitäni.
Millaisia näkemyksiä muilla on yhteiskunnan ongelmien syistä ja mahdollisista ratkaisuista?
Listan järjestys kuvaa suurin piirtein sitä kuinka paljon ongelma on yksilön omaa syytä.
Noista aiheutuu sekä yhteiskunnalle että yksilöille itselleen kuluja ja kärsimystä.
Asiat eivät tietenkään ole mustavalkoisia, esimerkiksi lihavuus voi johtua sairaudesta. Ongelmien taustalla olevia syitä ei voi yleistää koskemaan kaikkia yksilöitä.
Ovatko ongelmat yhteiskunnan syytä?
Minusta ei, ainakaan Suomessa.
Mikä on yksilön oma vastuu?
Jokaisen tulee ottaa vastuu itsestään eikä odottaa että äiti tai joku muu huolehtii aina.
Saako yksilöä syyllistää ja arvostella?
Jos joku kehtaa sanoa että ihmisellä on omaakin vastuuta terveydestään (esim. lihavuus), puhujaa haukutaan syyllistäjäksi! Minusta "syyllinen" pitää pystyä löytämään ja opastaa tekemään parannus. Mielellään ennaltaehkäisten. Mutta jos järkipuhe auta, niin tapauskohtaisesti eriasteisin pakkokeinoin. Esimerkiksi terveydenhoitokuluja siirretään niiden aiheuttajan maksettavaksi.
Mistä ongelmat pohjimmiltaan johtuvat?
Väitän, että elämä on liian helppoa. Se estää yksilön henkistä kasvamista ja vastuun ottamista. Ihmiset tavoittelevat itsekkäästi oman nautintonsa lyhytnäköistä maksimointia. Ongelma alkaa jo siitä että lapsille ei aseteta turvallisia rajoja eikä vaadita kotitöihin osallistumista. Yhteiskunnan turvaverkko tuudittaa väärään turvallisuuden tunteeseen - kyllä "joku muu huolehtii". Työ on fyysisesti liian kevyttä ja ihmiset ovat liian laiskoja liikkumaan sen vastapainoksi. On helpompi istua TV:n tai tietokoneen ääressä jotain napostellen. Se aiheuttaa henkistä pahoinvointia ja kaikinpuolista terveyden rapautumista.
Nuo ovat tietenkin vain minun mielipiteitäni.
Millaisia näkemyksiä muilla on yhteiskunnan ongelmien syistä ja mahdollisista ratkaisuista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tässä maassa ole asiat olleet niin hyvin kuin nyt.
Toiset vain eivät sitä ymmärrä, että se on savutettu työnteolla ja jokaisen pitää työtä tehdä, jotta näin voi jatkua.
Vastuusta pitää muistaa se, että kun yhdellä sormella osoitat jonnekin, kolme sormea osoittaa itseesi.
Jouku muu- on se vastuuhenkilö monelle.
Ei täällä ketään kielletä pärjäämästä. Omasta tahdosta on kiinni 99 %.
leipäjonot. Tiedättekö että niin kauan kuin vain tietty osa kansasta ns. eliitti rikastuu niin vähempiosaiset jäävät ilman mitään. Kaikilla ei ole hyvin, mutta sehän riittää joillekin ihmisille että itsellä on kaikki hyvin, voi ummistaa silmänsä muiden pahasta olosta. Onko esim. vanhuksen syytä ettei henkilökunnalla ole aikaa syöttää sinua, taikka vaihtaa kuiviin. Olin töissä paikassa missä näin miten asiat on ja voi kuinka kauheaa on todellisuus. Muuten siitä vastuusta vielä, minä olen siitä poissa, olen vammainen ja tiedän mistä puhun. Oma tahto ei riitä jos sairastuu vakavasti.
Niin ovat ja ominas saat pitääkin johan oli taas väläys ja oikotie onneen. Jos elämä olisi noin yksinkertaista niin eikö silloin valtio maksais verot eikä hallitustakaan tarvittais.