Mitenkäs muut loppuraskaudessa ovat voineet? Täällä nukkuminen on katkonaista supistelujen, jalkojen puutumisen, vauvan hikan tai virtsarakon tönimisen takia ja vauvan tilan puutteen takia. Välillä luulen että kohta se todellakin työntää jalkansa ulos vatsapeitteen läpi kun tekee niin kipeää. Tuntuu että raskaus on päivästä 90% mielessä koska sitä ei voi vain unohtaa tuntemusten takia. SIksipä tää odottelu tuntuukin niin pitkältä kun synnytys on vaan mielessä. Luonto on varmaan tarkoittanutkin että lopussa olo on jo niin tukala että äidit menee juosten synnyttämään jotta palautuisi vihdoinkin normaaliin olotilaan.
Halusin vain toivotella muillekkin mammakavereille kovasti tsemppiä ja kärsivällisyyttä koska sitä todellakin tarvitaan.
Halusin vain toivotella muillekkin mammakavereille kovasti tsemppiä ja kärsivällisyyttä koska sitä todellakin tarvitaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritä kestää! Tiedän, että on tosi tukalaa olla, kun ei saa yöllä unta ja maha on lasta täynnä.
Et kertonut, että millä viikolla olet menossa. Itse sain pojan helmikuun lopussa rv41 5. Tuo päivä oli sunnuntai ja olin menossa aamulla käynnistykseen. Supistukset alkoivat kuitenkin klo 2.00 yöllä ja tulivat viiden minuutin välein. En pystynyt nukkumaan enää ja poika syntyi illalla klo 19.13.
Raskausaika oli minulle helppo, mutta sillon lopussa meinasin tuskastua. Viimeisellä viikolla kävin kahdesti neuvolassa. Viimeisellä kerralla olin tosi turvoksissa, kun olin hölmö syönyt pari pihviä edellisenä iltana. Aamulla ei mennyt sormet koukkuun, joten en suosittele suolaisia ruokia!
Mun lapsi painoi 4050g ja oli 53cm pitkä. Kyllä se loppu ajasta tuntuikin!
Yritä nyt vaan jaksaa ja jos pystyt, niin lepää päivisinkin. Yritä ottaa mahdollisimman rennosti ja syö kevyesti ja mielellään jotain raikasta! Ennen synnytystä kannattaa levätä paljon, sillä synnytys on rankka koetus ja sairaalassa ei paljon saa nukutuksi.
Onnea jo etukäteen tulevasta vauvasta! =)
Hei,
laskettu aika olisi tänään. Lieviä supistuksia on ollut aamusta ja välillä tauonneet ja taas sitten vähän. Saas nähdä meneekö vielä monta päivää, vai pääsiskö jo illalla tai ensi yönä sairaalaan asti.
Olo on tosiaan aika tukala. Nukkuminen on tosi katkonaista (vessassa ravaaminen ja lantion puutuminen herättää koko ajan) ja jos yöllä alkaa supistelemaan, niin varmasti jää unet loppuyöksi välistä, kun koko ajan kuulostelee, että olisko jo lähtö lähellä.
Ei kyllä tosiaan pääse unohtamaan raskauttaan. Eniten rasittaa ehkä se, että alkaa olla heti huolisssaan, jos maha-asukista ei kuulu hetkeen mitään. Alkaa tulla jopa vainoharhaiseksi ja herättelee lasta aina vähän väliä ; )
Mutta nyt taas päiväunille, että jaksais olla. Tsemppiä sulle!