Huomio vanhemmat!

Ikävä sitten törmätä siihen kun ei itse osta niin naapuri on tarjonnut juhlissaan shampanjaa kaikille lapsille, vaikka vain pikarillisen niin siitä olisi toki voinut kysyä ensin toisten lasten vanhempien mielipidettä..

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Minä en tarjoa alaikäiselle alkoholia missään olosuhteissa enkä toivo sitä kenenkään muunkaan tarjoavan/ostavan. Tuon tämän esille myös työssäni. Olen peruskoulun kotitalouden opetttaja ja 8-luokan luokanvalvoja. Viimeksi vanhempainillassa tätä asiaa käsittelimme. Käyttämssämme kotitalouden oppikirjassa ei ole sellaisia ohjeita, joissa olisi mukana alkoholia. Jos sellaisia ohjeita tulee, esim. kun käsittelemme kansainvälistä ruokakulttuuria, niin jätämme alkoholin pois tai korvaamme sen jollakin. Oppilaani ovat siis 13-16-vuotiaita.

Viime kesänä tyttäreni oli ripari-isosena. Tässä seurakunnassa on tapana, että isoset käyvät rippilapsiensa rippijuhlissa porukalla, jos perhe heidät kutsuu. Eräässä tällaisessa juhlapaikassa oli isosille tarjottu konjakit. He kaikki olivat alaikäisiä, kuskia lukuunottamatta. Että sillä lailla. Onneksi isosilla, ainakin joillakin heistä, oli kanttia toimia, niin kuin itse oikeaksi tunsivat eli kieltäytyä.

P.S.Tällä omalla kannallani ei ole mitään tekemistä esim. uskonnollisen vakaumuksen kanssa. Tiedän vaan toimivani oikein ja se riittää.

...tässä maailmassa lapsias suojelet, ylipäänsä miltään? Olen ehdottomasti sitä mieltä että alkoholi ei kuulu missään muodossa alaikäiselle. Enkä sitä ole lapsilleni myöskään tarjoillut, vaikka ovatkin kyselleet ja väittäneet että kaverit kyllä saa. Olen tolkuttanut rehellisyydestä ja ties mistä toisen ihmisen ja omaisuuden kunnioittamisesta ja pyrkinyt olemaan esimerkkinä... ja nyt kuitenkin oma murkkuikäiseni on vaikka missä vaikeuksissa (varastelua ja seinien spreijaamista). Mukana pyörii poliisi ja sosiaalitädit. Voi itku, oon kyllä niin vihanen ja turhautunut.

No niin. Ja taas mennään metsään niin että rytinä käy.

Kyllä se vain niin on, että jos lapselle opetetaan nuorena oikeanlaista alkoholinkäyttönä, hän keksii ko. juomille tulevaisuudessakin muuta tekemistä kuin kaatokännit. 16-vuotiasta ei satuta puoli lasia punaviiniä satunnaisesti sunnuntailounaalla, kuohuviinilasillinen uuden vuoden juhlissa tai saunaolut/siideri juhannuksena. Täydellisellä kieltämisellä taataan vain ja ainoastaan se, että kaikki lapsen/nuoren kosketukset alkoholiin tulevat poissa vanhempien valvovan silmän alta. Eikä lapsi/nuori voi niin halutessaan keskustella aiheesta realistisesti vanhempiensa kanssa. Realististahan ei ole olettaa, että edes puolet nuorista selviäisivät täysi-ikäisiksi ilman alkoholia. (Puhun realistisesta, en suositeltavasta tai hyväksyttävästä.)

Nuorelle ei tietenkään pidä tuputtaa alkoholinkäytön aloittamista, mutta jo vanhempi tietää 16-vuotiaan nuoren nauttivat jotain esimerkiksi syntymäpäivänään, kumpi on parempi vaihtoehto:

a) 16-vuotias keskustelee vanhempiensa kanssa kohtuudesta, saa muutaman oluen/siiderin, sopii missä ilta vietetään, milloin tullaan kotiin ja että puhelin pidetään koko ajan päällä. Nuori noudattaa sääntöjä, koska vanhemmat ovat osoittaneet häntä kohtaan luottamusta ja hän toden totta aikoo olla sen huomionosoituksen arvoinen!

b) 16-vuotias päättää hankkia itse juomansa, ja koska vanhemmat eivät sitä hyväksy niin sillä ei enää vanhempia ajatellen ole merkitystä juotko yhden oluen vai kossupullon, koska luottamus on kuitenkin menetetty, ei ne mitään ymmärrä! Nuori notkuu alkon nurkilla ja saa jonkin pulin hakemaan itselleen alkoholijuomia, tai pahimmassa tapauksessa ostaa jotain "kotikutoista" mistä ei tiedä mitä se on niellyt. Nuori juo tuntematta omia rajojaan, ei uskalla vastata puhelimeen kun äiti soittaa, päätyy kaverin luo yöksi koska pelottaa mennä viinalle haisten kotiin... ja kun sen on tehnyt kerran, se on helppo tehdä toistekin.

Mistäkö näkökulmasta tätä kirjoitan? Olen hyvin järkevästi alkoholia käyttävän nuori aikuinen, joka on saanut ne muutamat saunasiiderit jo ennen 18-vuotissyntymäpäivää. Sisareni on 13-vuotias, ja tiedän varmasti ostavani hänelle vielä joskus (toivottavasti ei ihan pian) alkoholijuomia siksi, että näin voin edes yrittää kontrolloida sitä mitä, minkä verran ja missä hän käyttää. Se ei ole hyväksymistä, se on välittämistä. Kyllä sitä viinaa saa jos haluaa, ja muuta kautta sitä tulee helposti ostettua enemmän, väkevämpää, useammin...

Itse kokeilin alkoholia ensimmäisiä kertoja n. 15-16-vuotiaana. Aikanaan jäin kiinni ja odotin roimaa selkäsaunaa. Äiti vain nauroi ja osti siitä lähtien kaikki juomat, olisi ostanut enemmänkin kuin mitä pyysin. Tämä taas puolestaan johti siihen, että kun alkoholista yllättäen tuli hyväksyttyä, ei se enää ollut kivaa. Isä ei pahemmin asiaan suhtautunut, mutta siitä lähtien aina kaupassa muisti kysyä, haluanko juotavaa ja riittivätkö varmasti ne, jotka olin ottanut.

Tuloksena siis se, että en ole ikinä juonut sammumiseen asti, en ole ikinä saanut muistikatkoksia enkä edes krapulaa! Nyt olen täysi-ikäinen ja asun omillani, voin vapaasti käydä missä huvittaa ja juoda mitä huvittaa. Siltikin baarissa tai bileissä tulee käytyä 2-3 kertaa vuodessa niin, että juon. Yleensä olen suosiolla kuski. Silloin tällöin tulee mielijohteesta ostettua siideri tai pari, ja nekin yleensä muhivat jääkaapissa siihen asti, että joku toinen juo ne.

Tiedä sitten häntä, miten olisivat asiat menneet, jos vanhemmat olisivatkin suhtautuneet silloiseen juomiseeni negatiivisesti ja syyttävästi. Olen ainakin itsessäni huomannut aina sen, että tykkään tehdä tahallani väärin, pienestä pitäen, vain näyttääkseni, ettei mikään auktoriteetti todellisuudessa sido mua täysin. On otettu selkään ja istuttu kotiaresteja ja tehty samat virheet uudestaan vain, että saisi ne samat rangaistukset. Mielestäni tässä asiassa vanhempani olivat järkeviä ja viisaita ja osasivat hoitaa asian (kenties tiedostamatta) oikeaan suuntaan.

En silti tarkoita, että tämä keino tehoaisi kaikkiin :) mutta muhun se upposi. Ei ole mitään järkeä tehdä väärin, jos väärin yllättäen on hyväksyttyä.