Vanhemmat ja kirjoitukset

Hieno ajatuskin jo :)Mielestäni parhaiten olet tukemassa kuuntelemalla silloin kun hän haluaa puhua asioistaan ja nimenomaan vain silloin kun haluaa... tietysti on varmaan mukavaa jos välillä kysyy miten lukeminen edistyy. Välillä on myös hyvä muistaa tehdä jotain kivaa ja rentouttavaa yhdessä ettei elämä pelkäksi lukemiseksi mene :)Itse olen abi ja omat vanhempani eivät edes tiedä mitä kirjoitan, mikä on kyllä outoa... Hyvä jos jotakin kiinnostaa. Tsemppiä!

Hei!

Itse kirjoitin viime keväänä ylioppilaaksi ja hain samana keväänä yliopistoon (oikis) eli lukua oli helmikuusta-juhannukseen ja vanhempieni tuki oli todella tärkeää, kun kerran samassa ruokakunnassa asuttiin/asutaan..

- PUHU tulevan ylioppilaan kanssa kaikesta mahdollisesta yo-kirjoituksiin liittyvästä silloin kun abiturientti haluaa aiheesta keskustella. Älä utele joka päivä miten lukeminen on edistynyt, sillä lukulomalla lähes kaikilla on päiviä jolloin lukeminen maistuu enemmän puulta tai itsestä tuntuu siltä ettei kehitystä ole tapahtunut (vaikka todellisuudessa asia olisikin toisin).

- kerro OMISTA KOKEMUKSISTASI jos itse olet ylioppilas; kerro lukemisesta, fiiliksistä salissa, jännittämisestäkin mutta älä unohda mainita sitä hetkeä kun painoit lakin ensimmäisen kerran päähän kun sinut julistettiin ylioppilaaksi. Jos itse et ole ylioppilas (omatkaan vanhempani eivät ole) niin kerro muista elämänkokemuksistasi ja tuntemuksistasi joita olet kokenut ja tuntenut, varmasti yhteisiä fiiliksiä löytyy. Ennen kaikkea sinultahan sitä elämänkokemusta teistä kahdesta löytyy!

- ÄLÄ PANIKOI ITSE vaikka abiturientti panikoisikin, jonkin asteen paniikki kertoo terveestä suhtautumisesta vakavasti ylioppilaskirjoituksiin ja niin sen tulee ollakin. Paniikki vaihe tulee tavallisesti siihen viimeiseen iltaan ennen ensimmäistä kuuntelua/kirjallista koetta, paino sanalla ILTA seuraavaan aamuun abiturientin on jo löydettävä ns. sisäinen rauha. Itse löysin oman sisäisen rauhani kävelemällä noin 5 km jokaiseni koepäivänä kouluun yksinäni ja valamalla matkalla itseeni uskoa "minä osaan ja onnistun".

- ÄLÄ RAIVOA ylioppilaskirjoituksiin liittyvistä asioista; älä nipota lukemisen vähyydestä, älä hoputa lukemaan enemmän, äläkä ainakaan kerro mitä abin tulisi lukea! Sinä et ole nyt kirjoittamassa ylioppilaaksi vaan lapsesi. Ylioppilaskokeet ovat ensimmäinen tilaisuus nuorelle testata omaa stressinhallintaa ja paineensietokykyä, jota hän tulee elämässään tarvitsemaan vielä tiukemmissa tilanteissa kuin yo-kirjoituksissa (niitä nimittäin on vaikkei abi sitä nyt uskoisikaan). Anna abiturientin siis itse "hoitaa homma kotiin" omalla tyylillään, luki hän sinun mielestä riittävästi tai ei. Mikäli abiturientti ei hoida hommaa kotiin, on toki myöhemmin syytä keskustella missä meni pieleen, mutta se vasta sitten.. ei jälkiviisauksia etukäteen, kiitos!

- LUOTA abiturienttiin, usko häneen ja ennen kaikkea siihen että 3.6.2006 teillä on lakkiaiset. Abiturientista saattaa varsinkin kevään mittaan tuntua useastikin siltä että valkolakki jää kaupan hyllylle, tunne on useimmille yhteinen jos joku koe/kuuntelu menee odotuksia heikommin. Älkääkä sokeasti luottako opettajien arvoihin, monet opettajatkin jännittävät liikaa koulunsa suojattien puolesta ja jotkut reagoivat liikaa tunteilla, esim. oma pitkän kielen opettajani peloitteli etten valmistu koska kielitaitoni näytti heikolta, ja kappas vaan läpi meni ja kirkkaasti (sain A:n).


Ohjeita olisi varmaan vielä paljon enemmänkin, mutta en nyt viitsi tätä palstatilaa käyttää enempää.. Jos joku haluaa keskustella yo-kirjoituksiin liittyvistä seikoista niin abit kuin taustatuetkin niin mailatkaa ihmeessä [email protected], vastailen mielelläni, ja olen useassa koulussa jopa kiertänyt tänä syksynä puhumassa jännittäville abeille ylppäreistä.

Tsemppiä! :)

esikoisella kirjoitukset edessä. Minä aloitin remppaamalla hänen huoneensa uuteen uskoon, ostin ison mukavan löhötuolin jossa voi lukea ja rentoutua ja muutenkin tein huoneesta viihtyisän.

Tiedän, ettei minun tarvitse olla huolissaan hänen lukemisistaan tunnollinen kun on ja valmistautuu aina huolella kaikkeen.

Syötän hänelle c-vitamiinia, laitan ruokaa ja huolehdin, että hänellä on lukurauha.

Hän kirjoitti nyt syksyllä jo matematiikan joten on hieman rennompaa mennä kevään kirjoituksiin kun tietää mikä on homman nimi.

...näistä hyvistä vinkeistä. On jotenkin helpompaa kysyä ja saada vastauksia oman perheen ulkopuoleltakin. Omalta opiskelijalta kun kysyy näistä asioista tuntuu, että hän viestittää kaiken olevan hyvin tai ei ole mitään parannettavaa. Puhuminen, luottaminen, opiskelurauhan ja kodin ilmapiiri tulevaisuuteen luottavana - kirjoituksia liian paljon korostamatta tai vähättelemättä - on nyt vahvistunut hienosti teidän nuorten kautta "abin toivelistaksi" ainakin minulle vanhempana ja varmasti kaikille abien vanhemmille ja taustatukijoille.

Itse kirjoitin keväällä 05 ja silloin matematiikasta jäi roikkumaan. Päästötodistus tuli, mutta ei silloin paljon lohduttanut. :) Vanhempani kyllä olivat ns. tukena kun kirjoituksiin valmistauduin, mutta tuki jäi ehkä hieman etäiseksi. Tuntui, että tuki oli lähinnä painostusta. Minun oli pärjättävä hyvin, sillä vanhempani niin halusivat. He halusivat minun saavan hyviä arvosanoja, koska heidän omat kirjoitukset menivät aikoinaan penkin alle. Tottakai oli hienoa, että he vilpittömästi halusivat minun menestyvän, mutta olo oli silti kuin heille opiskelisi, vaikka kyse oli omasta elämästä ja omista päätöksistä. Omasta mielestäni pahin virhe vanhemmilta on juuri tämä. Kirjan pariin patistaminen on tärkeää ja ERITTÄIN suotavaa, mutta on hyvä tosiaan muistaa minkä takia opiskelee ja tietenkin maailman ihanin vapaa-aika...:)) Pakko myös kertoa kuinka upeasti vanhempani kuitenkin tukivat kun keväällä tieto tuli, että matikka ei läpi mene. Tuntui kamalalta ajatella, miksi juuri minä?Miksi ei joku muu? Eikö mitään tosiaan voi tehdä?. Nyt miettiessä pahinta oli se kun kaverit viettää juhlia ja itse ei. (PS. kyseinen päivä meni kuskina kiertäen 8 juhlat) Ja arvatkaa..uusin matikan ja juhlat 2.12.05!! Tuntuu pirun hyvältä. Nyt kaikki ystäväni pääsevät juhlimaan kanssani. Olisiko keväällä onnistunut? EI. Ja lahjoja tulee tuplaten..:) Hieman kiusatakseni vanhempiani, huonot numerot, mutta lakki tuli!! :) Terveisin Ylioppilas 2005 ja samalla korkeakouluopiskelija, jonne muuten mennään hyvin päästötodistuksella..:)
Oikein hyvää joulun odotusta nyt valmistuville ja kaikille muille!

tuet olemalla hiljaa ja annat abin olla rauhassa. Ei siis mitään "oletko nyt lukenut?" tai "mitä järkevää muka olet tänään tehnyt?" -kommentteja.

Älä ainakaan valita koko ajan, että lue nyt, lue, lue, lue.. Poikaystäväni äiti teki niin ja poikahan väsähti saman tien. Kysele, että miten lukemiset ovat edistyneet, ole kiinnostunut.. Se on ainakin minusta mukavaa, jos omaa äitiäni kiinnostaa :)

tärkeintä on ymmärtää että koulunkäynti on myös rankkaa ihan niinkun työn tekokin... ja ole tyytyväinen siihen arvosanaan minkä abisi saa äläkä siis aseta paineita.