elikkä mul on 1 vuotias lapsi ja toinen tulos kevääl. takana rankka suhde lasteni isän kans, mut nyt toisaalta helpotukseks yksin. psykiatril oon nyt käyny muutaman kerran ahdistuneisuuden takia. tuntuu et seinät kaatuu päälle iltasin, ahdistaa, tulee murehdittua kaikkee mahollista, vaik kaiken pitäs nyt olla paremmin kun hyvin. joskus ei saa nukuttua, unen laatukin huonoa, mut sit taas päiväl kaikki on hyvin, vaikkakin tietyst väsyttää. lasteni isä kiusaa edelleen henkisesti viestien välityksel. pelottaa et se saa sossun akat puolellee hemmetin hyvil puheen lahjoillaa ja kertomal asioit mitä sille aikanaa hyvin aikoin luottamuksel kerroin. mul on yksinhuoltajuus, mut mites tää mun ahdistuneisuus vaikuttaa tilanteeseen?
ahdistaa...
koy
4611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja kaiken lisäks tuntuu et niist psykiatril käynneist ei oikeen ole hyötyä. se ei paljoo sano juuta eikä jaata asioihin. ehdotti tosin lieviä rauhoittavia illaks, mut en viel niihin ole suostunu. kun lääkkeil se apu olis hetkellistä vain. tosin se vois auttaa aukasee tän ahdistus kierteen... kellää kokemuksia?
www.narsistienuhrientuki.fi
Syö ihmeessä niitä lääkkeitä, että jaksat hoitaa lapsias ja itseäs. Mullakin oli ensin, etten halua lääkkeitä, mutta sitte "annoin periksi" ja aloin syödä ja siitä se alko helpottamaan (terapia myös).
ollut melkolailla samas tilanteesa...hirvittää vielä ajatella kun elin siinä suhteessa ja sossujen kanssa hirveät taistelut jotka voitin loppujenlopuksi.
nyt oon olli uudessa suhteessa onnellisesti ja luoja että olen tyytyväinen lähdöstäni...
mutta,ahdistus masennus nostavat vielä aikaajoin päätäsä...
en viitsi tässä nyt kaikke tilittää mutta voin vain ainoastaan sanoa sinulle että ymmärrän sinua.