Faramirin erilaisuus...

miettijä

Kirjassa ja Elokuvassa. Minua kun se niin vaivaa.(Sori tiiän että tämä ei periaattees kuulu tänne, mutta periaattees kuuluu :D)
Minkä takia elokuvasta saa sellaisen kuvan että Faramir olisi kuin veljensä Boromir ja yrittäisi varastaa Sormuksen pois Frodolta. Eihän Faramir niin tee, sehän sanoo melkein suoraan että ei halua Sormusta...
Kirjassa Faramir on niin viisas, ja semmoinen.... Ja elokuvassa erillainen. No tietenkin, kirjasta ei sais valkokankaalle prikulleen erilaista. Mutta silti. Tuo Faramirin erilaisuus häiritsee. Siinä taitaa olla joku virhe. xD (elokuvassa)

45

3381

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Faramir

      elokuvassa, ei sit haluakaan sormusta itselleen, niin kuin vejensä... ja sanoo isälleen, että et tuntisi poikaasi Boromiria jos se tulisi sormuksen kanssa tänne. Kovin staattinen hahmo se olisi elokuvassa ollut jos se olisi alusta asti ollut vain fiksu. harvoin toimii. Nuuskamuikkunen Muumeissa on fiksu mutta staattinen, ei draamaa luova hahmo.

      • Nimloth

        Juuri sen takia Nuuskamuikkunen on Muumien paras hahmo, koska hän ei ole draaman luoja vaan viisas ja luotettava oman tiensä kulkija. Miksei sama olisi voinut päteä Faramiriin? Minunkin mielestä elokuvan Faramir on kirjoitettu puutteellisesti, vaikka näyttelijä parhaansa tekeekin. Sama pätee Theodenin hahmoon.


      • Faramir
        Nimloth kirjoitti:

        Juuri sen takia Nuuskamuikkunen on Muumien paras hahmo, koska hän ei ole draaman luoja vaan viisas ja luotettava oman tiensä kulkija. Miksei sama olisi voinut päteä Faramiriin? Minunkin mielestä elokuvan Faramir on kirjoitettu puutteellisesti, vaikka näyttelijä parhaansa tekeekin. Sama pätee Theodenin hahmoon.

        on ihan toimiva hahmo, koska henkilö joka on pelkästään fiksu on aika staattinen tekijä draamassa, ei kuljeta juonta eteenpäin, ei luo jännitteitä. Kirjan Faramir on ihan sivuhenkilö. En liioin ymmärrä miten Theoden olisi puutteellisesti kirjoitettu. Eikös se ole ihan samanlainen kuin kirjassa? Sarumanin ja Arwenin roolit olivat elokuvassa isommat kuin kirjassa, mutta muita muutoksia en juuri huomannut. Ja nämäkin hyväksyin.


      • duvie-westcott
        Faramir kirjoitti:

        on ihan toimiva hahmo, koska henkilö joka on pelkästään fiksu on aika staattinen tekijä draamassa, ei kuljeta juonta eteenpäin, ei luo jännitteitä. Kirjan Faramir on ihan sivuhenkilö. En liioin ymmärrä miten Theoden olisi puutteellisesti kirjoitettu. Eikös se ole ihan samanlainen kuin kirjassa? Sarumanin ja Arwenin roolit olivat elokuvassa isommat kuin kirjassa, mutta muita muutoksia en juuri huomannut. Ja nämäkin hyväksyin.

        Mutta khyl Boromir on ehdottomasti Trilogian paras hahmo.



        Kuoli urheasti puolustaessaan tyhmiä hobitteja jotka lähti sooloilemaan.


      • tahtoo tietää
        Faramir kirjoitti:

        on ihan toimiva hahmo, koska henkilö joka on pelkästään fiksu on aika staattinen tekijä draamassa, ei kuljeta juonta eteenpäin, ei luo jännitteitä. Kirjan Faramir on ihan sivuhenkilö. En liioin ymmärrä miten Theoden olisi puutteellisesti kirjoitettu. Eikös se ole ihan samanlainen kuin kirjassa? Sarumanin ja Arwenin roolit olivat elokuvassa isommat kuin kirjassa, mutta muita muutoksia en juuri huomannut. Ja nämäkin hyväksyin.

        opitaan suomea, kertokaa mitä tarkoittaa staattinen


      • Faramir
        tahtoo tietää kirjoitti:

        opitaan suomea, kertokaa mitä tarkoittaa staattinen

        eli semmonen paikallaanpysyvä, muuttumaton, lopussa samanlainen kuin alussa.


      • Nimloth
        Faramir kirjoitti:

        on ihan toimiva hahmo, koska henkilö joka on pelkästään fiksu on aika staattinen tekijä draamassa, ei kuljeta juonta eteenpäin, ei luo jännitteitä. Kirjan Faramir on ihan sivuhenkilö. En liioin ymmärrä miten Theoden olisi puutteellisesti kirjoitettu. Eikös se ole ihan samanlainen kuin kirjassa? Sarumanin ja Arwenin roolit olivat elokuvassa isommat kuin kirjassa, mutta muita muutoksia en juuri huomannut. Ja nämäkin hyväksyin.

        Lisätään nyt vielä yksi "haukuttavien listaan", siis Theoden. Lukiessani kirjaa kuvittelin hänet Sarumanin taiasta heräämisen jälkeen ylvääksi ja urheaksi kuninkaaksi. Elokuvassa hän vain jahkailee vanhuuttaan ja voimattomuuttaan, Kuninkaan paluussa tosin Hill on päässyt lähemmäksi "todellista" Theodenia.

        Mutta kuten Lalaith tuolla totesi, on Jackson tehnyt aivan hyvää jälkeä ja vielä jonkinlaisella ajatuksella. Elokuvien taika onkin juuri tunnelmassa, josta Sormusten ritarit on malliesimerkki. Lisäksi minulta kiitosta saavat lavastajat ja puvustajat. Näyttelijät tekevät myös parhaansa, ainoita kompastuskiviä on juuri kirjan sovittaminen käsikirjoitukseksi, se ei ole helppo tehtävä. Ja se valitettavasti näkyy...


      • Celewen
        Nimloth kirjoitti:

        Lisätään nyt vielä yksi "haukuttavien listaan", siis Theoden. Lukiessani kirjaa kuvittelin hänet Sarumanin taiasta heräämisen jälkeen ylvääksi ja urheaksi kuninkaaksi. Elokuvassa hän vain jahkailee vanhuuttaan ja voimattomuuttaan, Kuninkaan paluussa tosin Hill on päässyt lähemmäksi "todellista" Theodenia.

        Mutta kuten Lalaith tuolla totesi, on Jackson tehnyt aivan hyvää jälkeä ja vielä jonkinlaisella ajatuksella. Elokuvien taika onkin juuri tunnelmassa, josta Sormusten ritarit on malliesimerkki. Lisäksi minulta kiitosta saavat lavastajat ja puvustajat. Näyttelijät tekevät myös parhaansa, ainoita kompastuskiviä on juuri kirjan sovittaminen käsikirjoitukseksi, se ei ole helppo tehtävä. Ja se valitettavasti näkyy...

        Kirjasta sain sellaisen kuvan että Saruman ei olisi "vallannut" Theodenin mieltä, vaan Kärmekieli olisi vain puhumalla saanut Theodenin puolelleen. Ja Gandalf olisi vain saanut Theodenin järkiinsä, eikä sillä lailla että joku loitsu olisi lähtenyt.


      • sarkku
        Celewen kirjoitti:

        Kirjasta sain sellaisen kuvan että Saruman ei olisi "vallannut" Theodenin mieltä, vaan Kärmekieli olisi vain puhumalla saanut Theodenin puolelleen. Ja Gandalf olisi vain saanut Theodenin järkiinsä, eikä sillä lailla että joku loitsu olisi lähtenyt.

        oli enempi taikatemppujen tekijä tässä leffaversiossa, kirjassahan se vain puhui kuin Runeberg. Kieltämättä tämä sarkun manaaminen ulos theodenista oli kuitenkin visuaalisesti toimiva kohtaus, kuten enimmäisessä osassa se kun sarkku pamautteli ovet kiinni silmiään muljauttelemalla ja vatkasi gandalfia sauvallaan.


      • Lalaith
        sarkku kirjoitti:

        oli enempi taikatemppujen tekijä tässä leffaversiossa, kirjassahan se vain puhui kuin Runeberg. Kieltämättä tämä sarkun manaaminen ulos theodenista oli kuitenkin visuaalisesti toimiva kohtaus, kuten enimmäisessä osassa se kun sarkku pamautteli ovet kiinni silmiään muljauttelemalla ja vatkasi gandalfia sauvallaan.

        Ehkä em. kohtaukset ovat "visuaalisesti toimivia" ellei tunne kirjaa, mutta kirjafanin näkökulmasta ne kyllä ovat lähinnä korneja. Efektit ovat kieltämättä hienoja ja ihan mielellään niitä katselee, mutta en minä ainakaan pysty ottamaan kohtauksia vakavasti; pokka ei kerta kaikkiaan pidä, kun Gandalf vääntelee naamaansa seinällä riippuen ja Edorasissa Aragorn & co heittelevät Theodenin miehiä sinne sun tänne... Vaikka kai se on niin, että Tolkienin sanomaa sanan ja mielen voimasta on vaikea visualisoida.


      • sarkku
        Lalaith kirjoitti:

        Ehkä em. kohtaukset ovat "visuaalisesti toimivia" ellei tunne kirjaa, mutta kirjafanin näkökulmasta ne kyllä ovat lähinnä korneja. Efektit ovat kieltämättä hienoja ja ihan mielellään niitä katselee, mutta en minä ainakaan pysty ottamaan kohtauksia vakavasti; pokka ei kerta kaikkiaan pidä, kun Gandalf vääntelee naamaansa seinällä riippuen ja Edorasissa Aragorn & co heittelevät Theodenin miehiä sinne sun tänne... Vaikka kai se on niin, että Tolkienin sanomaa sanan ja mielen voimasta on vaikea visualisoida.

        Olen kyllä lukenut kirjan ja silti pidin noista kohtauksista, no joo ehkä Aragorn ja kumppanit olisivat vähemmän voineet käytellä nyrkkejään Kultaisessa kartanossa (ja kautta koko elokuvan). Huonoin efekti oli minusta Sauronin silmä. Se oli erinomainen ensimmäisessä elokuvassa Galadrielin peilissä - ihan kuin kirjassa - samoin palantirin kautta nähtynä, mutta sitten kun se mordorissa killui yksinään mustan tornin yläpuolella niin olihan se kuin pimeyden voimien valomainos. Kirjan mukaan Sauronilla oli kyllä myös pää ja kädet, toisesta puuttui yksi sormi. Ja eikös sillä ollut yhdeksän ihmisten sormusta ja kolme neljä kääpiösormustakin ellen ihan väärin muista?


      • Fëanor
        sarkku kirjoitti:

        Olen kyllä lukenut kirjan ja silti pidin noista kohtauksista, no joo ehkä Aragorn ja kumppanit olisivat vähemmän voineet käytellä nyrkkejään Kultaisessa kartanossa (ja kautta koko elokuvan). Huonoin efekti oli minusta Sauronin silmä. Se oli erinomainen ensimmäisessä elokuvassa Galadrielin peilissä - ihan kuin kirjassa - samoin palantirin kautta nähtynä, mutta sitten kun se mordorissa killui yksinään mustan tornin yläpuolella niin olihan se kuin pimeyden voimien valomainos. Kirjan mukaan Sauronilla oli kyllä myös pää ja kädet, toisesta puuttui yksi sormi. Ja eikös sillä ollut yhdeksän ihmisten sormusta ja kolme neljä kääpiösormustakin ellen ihan väärin muista?

        Samoin minä pidin velhojen mentaalitaisteluista elokuvissa. (Tolkienin tuotanto tullut täälläkin kahlattua.) On ihan paikallaan näyttää, että maiar eroavat tavallisista kuolevaisista ja taistelua käydään vähän korkeammalla tasolla.

        Todelliset taistelut esimerkiksi Theodenin ja Rohanin ratsastajien liittolaisuudesta käydään kirjassakin Sarumanin ja Gandalfin välillä. Grima on henkisesti Sarumanin talutusnarussa, korkeampaa totteleva palvelija.

        Minustakaan Sauronin silmä ei ollut kovin onnistunut. Heh, pimeyden temppelin valomainos tosiaan. Tai isäntä kotona - lippu salossa.

        "eikös Sauronilla ollut yhdeksän ihmisten sormusta ja kolme neljä kääpiösormustakin?"

        Yhdeksän ihmisten sormusta oli annettu yhdeksälle muinaiselle ihmiskuninkaalle... joista tuli sormusten takia yhdeksän mustaa ratsastajaa, nazgûl. Fyysisesti ne ovat kai nazgûleiden sormissa edelleen, mikä tietysti tarkoittaa että sormukset ovat täysin Sauronin hallinnassa.

        Sauron oli kai saanut kerättyä neljä kääpiösormusta 'kentältä pois'. Lohikäärmeet oli tuhonneet loput kolme?? Kääpiöitä Sauron ei kuitenkaan pystynyt mentaalisesti kukistamaan sormusten avulla, mikä kai oli noiden vähäisempien sormusten pääasiallinen tarkoitus hänen kannaltaan.


      • Fëanor
        Lalaith kirjoitti:

        Ehkä em. kohtaukset ovat "visuaalisesti toimivia" ellei tunne kirjaa, mutta kirjafanin näkökulmasta ne kyllä ovat lähinnä korneja. Efektit ovat kieltämättä hienoja ja ihan mielellään niitä katselee, mutta en minä ainakaan pysty ottamaan kohtauksia vakavasti; pokka ei kerta kaikkiaan pidä, kun Gandalf vääntelee naamaansa seinällä riippuen ja Edorasissa Aragorn & co heittelevät Theodenin miehiä sinne sun tänne... Vaikka kai se on niin, että Tolkienin sanomaa sanan ja mielen voimasta on vaikea visualisoida.

        se miten Legolas & Aragorn mätkivät Theodenin miehiä oikealle ja vasemmalle Kultaisen kartonon käytävällä, nostaa suupielet yläviistoon. Tuosta joku lie saanut etevän kohtauksen tietokonepeliversioon.


      • sarkku
        Fëanor kirjoitti:

        Samoin minä pidin velhojen mentaalitaisteluista elokuvissa. (Tolkienin tuotanto tullut täälläkin kahlattua.) On ihan paikallaan näyttää, että maiar eroavat tavallisista kuolevaisista ja taistelua käydään vähän korkeammalla tasolla.

        Todelliset taistelut esimerkiksi Theodenin ja Rohanin ratsastajien liittolaisuudesta käydään kirjassakin Sarumanin ja Gandalfin välillä. Grima on henkisesti Sarumanin talutusnarussa, korkeampaa totteleva palvelija.

        Minustakaan Sauronin silmä ei ollut kovin onnistunut. Heh, pimeyden temppelin valomainos tosiaan. Tai isäntä kotona - lippu salossa.

        "eikös Sauronilla ollut yhdeksän ihmisten sormusta ja kolme neljä kääpiösormustakin?"

        Yhdeksän ihmisten sormusta oli annettu yhdeksälle muinaiselle ihmiskuninkaalle... joista tuli sormusten takia yhdeksän mustaa ratsastajaa, nazgûl. Fyysisesti ne ovat kai nazgûleiden sormissa edelleen, mikä tietysti tarkoittaa että sormukset ovat täysin Sauronin hallinnassa.

        Sauron oli kai saanut kerättyä neljä kääpiösormusta 'kentältä pois'. Lohikäärmeet oli tuhonneet loput kolme?? Kääpiöitä Sauron ei kuitenkaan pystynyt mentaalisesti kukistamaan sormusten avulla, mikä kai oli noiden vähäisempien sormusten pääasiallinen tarkoitus hänen kannaltaan.

        olettekos huomanneet että valkoinen käteni on valjastettu täällä palvelemaan aivan uutta tarkoitusperää "ilmoita asiattomasta viestistä"?

        Tuliko kukaan kysymään Rautapihaan lupaa? Missä viipyvät korvaukset? pahus kun en huomannut aikanaan rekisteröidä tavaramerkkiäni... taidanpa vilkaista palantiriin, josko moinen röyhkeys olisi pistänyt myös hänen silmäänsä... perästä kuuluu, sanoi örkki kun hernerokkaa söi.


      • Fëanor
        sarkku kirjoitti:

        olettekos huomanneet että valkoinen käteni on valjastettu täällä palvelemaan aivan uutta tarkoitusperää "ilmoita asiattomasta viestistä"?

        Tuliko kukaan kysymään Rautapihaan lupaa? Missä viipyvät korvaukset? pahus kun en huomannut aikanaan rekisteröidä tavaramerkkiäni... taidanpa vilkaista palantiriin, josko moinen röyhkeys olisi pistänyt myös hänen silmäänsä... perästä kuuluu, sanoi örkki kun hernerokkaa söi.

        Onhan tuo tietysti koodaajalta tyylikkäämpi ratkaisu kuin vaikkapa se Sauronin naisen sukuelintä muistuttava paha silmä. Älä nyt palantirille kerro, mutta eihän tuollaisella viirusilmällä näe edes omassa valtakunnassa tapahtuvia asioita.

        Jos sen sijaan Saruman olisi Keskimaa-palstan seriffi, olisi tyylikäs merkki jo valmiiksi koodattuna joka puolelle, kuten pitääkin. Ordnung! Sarkun kannattaisi ehkä pyrkiä Keskimaan omaksi ylipäälliköksi. ;)


    • Mithrellas

      Leffa-Faramir on itkevä pikkupoika, joka on valmis viemään kokonaisen komppanian tapettavaksi jotta isi olisi hänelle kiltimpi (Osgiliathiin meno). Leffa-Faramirista on myös hauskaa hakata itseään pienempiä ja heikompia (Klonkku). Leffa-Faramir myös mielellään riskeeraa koko maailman tulevaisuuden, jos isi niin pyytää (Sormuksen kaappaaminen). Leffa-Faramir kuitenkin päättää laskea Sormuksen menemään, kun on nähnyt Frodon tarjoavan sitä Nazgûlille ja yrittävän tappaa parhaan ystävänsä. "Nyt me viimein ymmärrämme toisiamme, Frodo Reppuli", sanoo leffa-Faramir, "olemme kummatkin yhtä mielenvikaisia." Kun toiset miehet lähtevät sotaan, leffa-Faramir jää kaupunkiin rentoutumaan ja iskemään kauniita naisia. Kun Aragorn vie häneltä vallan (Faramirhan oli silloin käskynhaltija), hän vain seisoskelee jossain väkijoukon keskellä tajuamatta mitään ja naureskelee typeränä.

      Kirja-Faramir on puolestaan viisas ja oppinut mies, urhoollinen soturi, oikeudenmukainen ja armelias, huolimatta siitä että on aina joutunut olemaan se ikuinen kakkonen veljensä jälkeen erityisesti isänsä silmissä. Hän tekee omat päätöksensä olivatpa ne sitten isän mieleen tai eivät. Toisin kuin Boromir, hän ymmärtää, miten vaarallinen ase Sormus on, eikä siis halua sitä itselleen missään tapauksessa. Hän myös muuttuu kirjan aikana: alussa hän on hiljaa kärsivä nuori sotapäällikkö, joka ei rakasta sotaa sodan vuoksi vaan sitä mitä sillä puolustetaan, ja joka haavoittuu hengenvaarallisesti taistelussa, mutta paranee ja lopulta löytää elämänsä rakkauden. Hän kuljettaa juonta eteenpäin monellakin tapaa, esim. varoittamalla hobitteja Klonkusta, viemällä Gandalfille tiedon siitä mitä reittiä Frodo ja Sam ovat menossa, "parantamalla" Éowynin ja tunnustamalla Aragornin aseman Gondorin kuninkaana.

      Ymmärrän, että leffassa täytyy joskus tehdä kirjasta poikkeavia ratkaisuja, mutta kyllä leffa-Faramir on minusta vähintäänkin törkeä loukkaus JRRT:tä kohtaan, koska Faramirhan oli tavallaan Tolkienin omakuva, jolle hän oli antanut omia luonteenpiirteitään ja kokemuksiaan.

      • Faramir

        näemmä voidaan nähdä monella tavalla. Minusta sinä kyllä näet leffa-Faramirin tarkoituksellisen huonossa valossa, ilmeisesti siksi että koet alkuteoksen pyhäksi tekstiksi josta ei saa poiketa (ja kuitenkin monet elokuvallisesti toimivimmista hetkistä puuttuvat kirjasta kokonaan, esim. se kun ekassa osassa Boromir roikottaa sormusta ketjussa vuorella ja ihmettelee ääneen että miksi meidän pitää moisen pikkuesineen takia niin paljon pelätä).

        Faramirhan on muuten hädintuskin hengissä selvinnyt siitä osgiliathin rytäkästä, joten ei hänestä olisi mustalle portille lähtijäksi ollut. Faramir on myös ainut perheensä jäsen joka tajuaa mitä on tapahtunut: kuningas on palannut ja käskynhaltijan tulee silloin väistyä syrjään. ehkä juuri siksi sormus ei hänestä saanut otetta: hän ei ollut niin vallanhimoinen kuin isänsä ja veljensä. Mutta jo sormus ei olisi himottanut häntä millään lailla, olisi ehkä elokuvan katsojankin ollut vaikea uskoa sen voimaan ja pahuuteen. Elokuvassa on tehty sitä ennen paljon työtä sen eteen että katsoja on saat uskomaan esineen vaarallisuuteen; jos nyt yhtäkkiä sillä ei faramiriiin olisi ollut mitään vaikutusta, olisi koko jutulta pohja pudonnut pois.


      • DrBan

        Olen samaa mieltä. Minulla ei juurikaan ole paljoa lisättävää Mithrellaksen kirjoitukseen.

        Elokuvan Faramir oli mielestäni ilkeä, aikaansaamaton, valittava nössö. Hänen henkilökohtaiset demoninsa nostettiin häntä määrittäviksi ominaisuuksiksi positiivisten puolien sijasta.

        Siinä missä kirjan Faramirin attribuutiksi voitaisiin väittää viisautta ja jaloutta, oli se elokuvassa hyväksynnän tarve. Hyväksynnän tarve hänellä kyllä oli vahvana, mutta se ei kuitenkaan määrittänyt häntä vaan toi hänen hahmoonsa syvyyttä.


      • Mellon

        Samaa mieltä, yksi leffatrilogian ärsyttävimpiä asioita olikin minun mielestäni juuri tuo Faramirin persoonan vääntäminen ihan päinvastaiseen suuntaan kuin kirjassa. Kirjassa hän on yksi ehdottomia suosikkejani, joten leffan nähtyäni petyin aika lailla. En tajunnut ollenkaan, miksi Jackson päätyi sellaiseen ratkaisuun, mutta jostain kuulin sitten hänen perustelunsa asiaan.
        Hän perusteli Faramirin erilaisuutta jotenkin näin:
        "Faramir on luonteeltaan erilainen kirjaan verrattuna, koska lähdimme tekemään elokuvaa siltä pohjalta, että kaiken elokuvassa on liityttävä sormukseen ja Frodoon. Kaikki henkilöt ja tapahtumat on sidottu tavalla tai toisella sormukseen ja sen pahuuteen. Jos yhtäkkiä elokuvaan olisi tullut kirjankaltainen Faramir, joka sanoisi kuten kirjassa "vaikka se makaisi maantien laidassa, en minä sitä ottaisi", menisi siinä pohja pois sormuksen pahuudelta ja katsojat, etenkin ne jotka eivät ole lukeneet kirjaa, ajattelisivat "no, eihän se sormus sitten niin mahtava olekaan, jos sitä on noin helppo sittenkin vastustaa". Näin ollen myös Faramirin piti tuntea sormuksen houkutus. Kirjassa Faramirin hyvyys toimii, elokuvassa ei."

        Että näin sanoi hän. Mitä mieltä olette, onko tuo hyvä/hyväksyttävä perustelu?
        Samasta syystä varmaan sitten myös Tom Bombadiljäi pois kokonaan leffoista, hänhän ei tuntenut myöskään mitään kiinnostusta sormusta kohtaan.


      • Lalaith
        Mellon kirjoitti:

        Samaa mieltä, yksi leffatrilogian ärsyttävimpiä asioita olikin minun mielestäni juuri tuo Faramirin persoonan vääntäminen ihan päinvastaiseen suuntaan kuin kirjassa. Kirjassa hän on yksi ehdottomia suosikkejani, joten leffan nähtyäni petyin aika lailla. En tajunnut ollenkaan, miksi Jackson päätyi sellaiseen ratkaisuun, mutta jostain kuulin sitten hänen perustelunsa asiaan.
        Hän perusteli Faramirin erilaisuutta jotenkin näin:
        "Faramir on luonteeltaan erilainen kirjaan verrattuna, koska lähdimme tekemään elokuvaa siltä pohjalta, että kaiken elokuvassa on liityttävä sormukseen ja Frodoon. Kaikki henkilöt ja tapahtumat on sidottu tavalla tai toisella sormukseen ja sen pahuuteen. Jos yhtäkkiä elokuvaan olisi tullut kirjankaltainen Faramir, joka sanoisi kuten kirjassa "vaikka se makaisi maantien laidassa, en minä sitä ottaisi", menisi siinä pohja pois sormuksen pahuudelta ja katsojat, etenkin ne jotka eivät ole lukeneet kirjaa, ajattelisivat "no, eihän se sormus sitten niin mahtava olekaan, jos sitä on noin helppo sittenkin vastustaa". Näin ollen myös Faramirin piti tuntea sormuksen houkutus. Kirjassa Faramirin hyvyys toimii, elokuvassa ei."

        Että näin sanoi hän. Mitä mieltä olette, onko tuo hyvä/hyväksyttävä perustelu?
        Samasta syystä varmaan sitten myös Tom Bombadiljäi pois kokonaan leffoista, hänhän ei tuntenut myöskään mitään kiinnostusta sormusta kohtaan.

        "Mitä mieltä olette, onko tuo hyvä/hyväksyttävä perustelu?"

        Minusta ei. Kirjan pointti kun ei ole se, etteikö sormus houkuttaisi Faramiria vaan se, että hän pystyy jättämään sen huomiotta houkutuksesta huolimatta. Kirjassa jännite syntyy siitä, että ensin Faramir kuvataan kovin samanlaisena kuin veljensä ja Frodo on huolissaan, mutta sitten selviää, että Faramir on lopultakin enemmän Aragornin kaltainen.

        Bombadin taisi jäädä pois ihan tarinan lyhentämiseksi ja koska se episodi on kuitenkin aika irrallinen. Tämän hyväksyn, Faramiria en ikinä...


      • Lalaith

        En voisi olla enempää samaa mieltä. Elokuvan Faramir oli järkytys - siihen asti kaikki hahmot olivat olleet vähintään tunnistettavia ja odotin oikein kiinnostuneena Faramirin astumista kuvaan, kyse on yhdestä suosikkihenkilöstäni... Mutta elokuvassa esiintyy joku aivan muu.

        Mitä tulee tuohon omakuvajuttuun niin minusta se on aina ollut aika hupaisa. Onhan Faramirilla ongelmansa, mutta kaiken kaikkiaan tyyppi on hyvän ihmisen perikuva - Tolkienilla oli ilmeisesti hyvä itsetunto ;)


      • Faramir
        Lalaith kirjoitti:

        "Mitä mieltä olette, onko tuo hyvä/hyväksyttävä perustelu?"

        Minusta ei. Kirjan pointti kun ei ole se, etteikö sormus houkuttaisi Faramiria vaan se, että hän pystyy jättämään sen huomiotta houkutuksesta huolimatta. Kirjassa jännite syntyy siitä, että ensin Faramir kuvataan kovin samanlaisena kuin veljensä ja Frodo on huolissaan, mutta sitten selviää, että Faramir on lopultakin enemmän Aragornin kaltainen.

        Bombadin taisi jäädä pois ihan tarinan lyhentämiseksi ja koska se episodi on kuitenkin aika irrallinen. Tämän hyväksyn, Faramiria en ikinä...

        oli OK, eikä kovinkaan erilainen kuin kirjassa. Enemmän minusta Aragorn oli muuttunut, tavanomaisen supersankarin suuntaan. Parantajan taidoista ei enää ollut tietoakaan, mutta miekan kanssa hutki kuin heikkopäinen eikä henki lähtenyt vaikka putosi välillä rotkoon. Pidennetyssä versiossa se vielä huitaisi Sauronin suulta pään poikki. Siinä vaiheessa alkoi olla jo vaikea erottaa kuka on hyvis ja kuka pahis. Paitsi hampaiden kunnosta.


      • DrBan
        Faramir kirjoitti:

        oli OK, eikä kovinkaan erilainen kuin kirjassa. Enemmän minusta Aragorn oli muuttunut, tavanomaisen supersankarin suuntaan. Parantajan taidoista ei enää ollut tietoakaan, mutta miekan kanssa hutki kuin heikkopäinen eikä henki lähtenyt vaikka putosi välillä rotkoon. Pidennetyssä versiossa se vielä huitaisi Sauronin suulta pään poikki. Siinä vaiheessa alkoi olla jo vaikea erottaa kuka on hyvis ja kuka pahis. Paitsi hampaiden kunnosta.

        Se Sauronin suun kohtaus oli aivan hirveä!

        Kirjassa Argorn nimenomaan EI tapa Sauronin suuta.
        SS säikähtää Aragornia ja pelkää tämän tappavan itsensä mutta Aragorn jättää hänet henkiin osoittaen näin moraalisen ylemmyytensä.

        Siinä missä kirjassa oikein alleviivataan, että Aragorn ei oikeamielisyyttään tappanut SS:ta, elokuvassa hän hakkaa tältä surutta pään poikki kuin mikäkin örkkipäällikö.

        Olisin vielä toivonut, että Gandalf olisi käynyt potkaisemassa pari napakkaa potkua ruumiin kylkiluihin ja sylkenyt päälle.


      • Mithrellas
        Mellon kirjoitti:

        Samaa mieltä, yksi leffatrilogian ärsyttävimpiä asioita olikin minun mielestäni juuri tuo Faramirin persoonan vääntäminen ihan päinvastaiseen suuntaan kuin kirjassa. Kirjassa hän on yksi ehdottomia suosikkejani, joten leffan nähtyäni petyin aika lailla. En tajunnut ollenkaan, miksi Jackson päätyi sellaiseen ratkaisuun, mutta jostain kuulin sitten hänen perustelunsa asiaan.
        Hän perusteli Faramirin erilaisuutta jotenkin näin:
        "Faramir on luonteeltaan erilainen kirjaan verrattuna, koska lähdimme tekemään elokuvaa siltä pohjalta, että kaiken elokuvassa on liityttävä sormukseen ja Frodoon. Kaikki henkilöt ja tapahtumat on sidottu tavalla tai toisella sormukseen ja sen pahuuteen. Jos yhtäkkiä elokuvaan olisi tullut kirjankaltainen Faramir, joka sanoisi kuten kirjassa "vaikka se makaisi maantien laidassa, en minä sitä ottaisi", menisi siinä pohja pois sormuksen pahuudelta ja katsojat, etenkin ne jotka eivät ole lukeneet kirjaa, ajattelisivat "no, eihän se sormus sitten niin mahtava olekaan, jos sitä on noin helppo sittenkin vastustaa". Näin ollen myös Faramirin piti tuntea sormuksen houkutus. Kirjassa Faramirin hyvyys toimii, elokuvassa ei."

        Että näin sanoi hän. Mitä mieltä olette, onko tuo hyvä/hyväksyttävä perustelu?
        Samasta syystä varmaan sitten myös Tom Bombadiljäi pois kokonaan leffoista, hänhän ei tuntenut myöskään mitään kiinnostusta sormusta kohtaan.

        No ei tuo Jacksonin selitys ainakaan kerro, miksi Faramirista tehtiin sellainen täysin isänsä kontrolloima vässykkä. Jos hänen oli aivan pakko ottaa sormus, niin olisi sitten ottanut sen itselleen vaikka tyyliin "vienpäs tämän sormuksen Osgiliathiin, jossa käytän sitä örkkijoukkoja vastaan" tms. En tajua miten se lisää sormuksen voimaa, että Faramir lähtee viemään sitä isälleen lahjaksi eikä ole ollenkaan kiinnostunut siitä itse. Eniten minua tuossa leffa-Faramirissa häiritseekin juuri se, etten voi ymmärtää miten iso aikuinen mies voi olla niin riippuvainen isäukostaan, joka on kaiken lisäksi selvästi hullu. Hahmo ei ole uskottava vaan pelkästään naurettava, eikä tarvitse edes verrata kirjaan. Normaali ihminen ei välittäisi Denethorin kaltaisen sekopään mielipiteistä eikä ainakaan tapattaisi kokonaista komppaniaa sellaisen hullun takia.

        Lisäksi Gandalf, Aragorn, Galadriel ja Sam torjuivat sormuksen leffassakin ilman tuntikausien jahkailuja, joten eikö se Faramirkin sitten olisi mennyt siihen samaan syssyyn? Miten ihmeessä juuri Faramirin torjunta olisi niin raskauttavasti muuttanut sormuksen luonnetta? Siksikö, että hän on "vain" ihminen? Minusta olisi ollut tärkeää viestittää katsojille, että suht tavalliselta ihmiseltäkin voi löytyä tarpeeksi itsekuria sormuksen torjuntaan. Eikä se sitä sormuksen voimaa heikennä, vaan pikemmin korostaa tämän henkilön vahvuutta. PJ kyllä näytti muutenkin väheksyvän ihmisten voimia, kun tarvittiin haltiat avuksi Helmin syvänteelle ja haamut Pelennorin kentälle. Aika masentavaa, kun maailma kuitenkin jäi ihmisten haltuun leffan lopussa.


      • Lalaith
        DrBan kirjoitti:

        Se Sauronin suun kohtaus oli aivan hirveä!

        Kirjassa Argorn nimenomaan EI tapa Sauronin suuta.
        SS säikähtää Aragornia ja pelkää tämän tappavan itsensä mutta Aragorn jättää hänet henkiin osoittaen näin moraalisen ylemmyytensä.

        Siinä missä kirjassa oikein alleviivataan, että Aragorn ei oikeamielisyyttään tappanut SS:ta, elokuvassa hän hakkaa tältä surutta pään poikki kuin mikäkin örkkipäällikö.

        Olisin vielä toivonut, että Gandalf olisi käynyt potkaisemassa pari napakkaa potkua ruumiin kylkiluihin ja sylkenyt päälle.

        Valitettavan totta tuokin. Täydellinen lista elokuvien ongelmista on pitkä kuin nälkävuosi, mutta on niissä hyviäkin puolia, ei nyt aivan haukuta Jacksonia lyttyyn. Minusta hän on tehnyt noin ylipäätään varsin hyvää työtä, paljon surkeammankin elokuvan olisin voinut kuvitella... Varsinkin ykkösosassa on aitoa tunnelmaa :)


      • Iltatähti-91
        Lalaith kirjoitti:

        En voisi olla enempää samaa mieltä. Elokuvan Faramir oli järkytys - siihen asti kaikki hahmot olivat olleet vähintään tunnistettavia ja odotin oikein kiinnostuneena Faramirin astumista kuvaan, kyse on yhdestä suosikkihenkilöstäni... Mutta elokuvassa esiintyy joku aivan muu.

        Mitä tulee tuohon omakuvajuttuun niin minusta se on aina ollut aika hupaisa. Onhan Faramirilla ongelmansa, mutta kaiken kaikkiaan tyyppi on hyvän ihmisen perikuva - Tolkienilla oli ilmeisesti hyvä itsetunto ;)

        Kirjassa Faramir oli todellakin se viisain näin uudestaan ajatellen siis käskynhaltija-perheestä.
        Viisas,kärsivällinen,rauhallinen,vakava ja miettiväinen.
        Kirjassa taas murrosikäisen tasolle väännetty (hyvännäköinen silti...XD)aikuinen mies joka kaipaa täysin hullun isänsä huomiota.Hän ei edes huomaa isänsä olevan hullu,ja lisäksi Denethorissa ei ollut jälkeäkään siitä viisaudesta epätoivon kautta hulluuden syvyyksiin vaipuneesta,katkerasta murherauniosta.
        Kirjan Denethoria ymmärsi jollakin lailla,leffassa ajatteli että mites tollasta ton sortin hullua kukaan ei muka olisi huomannut.
        Kirjan Faramir haluaa rakkautta isältään jolta ei sitä koskaan saanut,Boromir senkin edestä,mutta on silti viisas ja käy sisäisen sotansa lisäksi Keski-Maan sotaa.Tämä tekee hänet ihailtavaksi.
        Noista Tolkienin omakuvista en tiedä,hänhän oli kuulemma enemmän Samin kaltainen.
        Jacksonin perusteluista en nyt kauheasti perusta,minusta koko Sormus-kohtaus olisi voinut jättää kokonaan pois ja saada Faramiriin hiukan inhimillisyyttä toisella tavoin.
        Sitäpaitsi ei Faramir herranjestas niin tyhmä ole että uskoisi vain käppäilevänsä Sormus jemmassa Gondoriin ja ojentamaan skitsolle isälleen.Kaksi Mustaa ruhtinasta vastakkain,oo lalaa.


      • Mithrellas
        Iltatähti-91 kirjoitti:

        Kirjassa Faramir oli todellakin se viisain näin uudestaan ajatellen siis käskynhaltija-perheestä.
        Viisas,kärsivällinen,rauhallinen,vakava ja miettiväinen.
        Kirjassa taas murrosikäisen tasolle väännetty (hyvännäköinen silti...XD)aikuinen mies joka kaipaa täysin hullun isänsä huomiota.Hän ei edes huomaa isänsä olevan hullu,ja lisäksi Denethorissa ei ollut jälkeäkään siitä viisaudesta epätoivon kautta hulluuden syvyyksiin vaipuneesta,katkerasta murherauniosta.
        Kirjan Denethoria ymmärsi jollakin lailla,leffassa ajatteli että mites tollasta ton sortin hullua kukaan ei muka olisi huomannut.
        Kirjan Faramir haluaa rakkautta isältään jolta ei sitä koskaan saanut,Boromir senkin edestä,mutta on silti viisas ja käy sisäisen sotansa lisäksi Keski-Maan sotaa.Tämä tekee hänet ihailtavaksi.
        Noista Tolkienin omakuvista en tiedä,hänhän oli kuulemma enemmän Samin kaltainen.
        Jacksonin perusteluista en nyt kauheasti perusta,minusta koko Sormus-kohtaus olisi voinut jättää kokonaan pois ja saada Faramiriin hiukan inhimillisyyttä toisella tavoin.
        Sitäpaitsi ei Faramir herranjestas niin tyhmä ole että uskoisi vain käppäilevänsä Sormus jemmassa Gondoriin ja ojentamaan skitsolle isälleen.Kaksi Mustaa ruhtinasta vastakkain,oo lalaa.

        "Noista Tolkienin omakuvista en tiedä,hänhän oli kuulemma enemmän Samin kaltainen."

        Tolkien sanoo kirjeessään nro 180 (löytyy kirjasta The Letters of JRR Tolkien), että hän on kaikista hahmoista eniten Faramirin kaltainen, paitsi että häneltä puuttuu rohkeutta (jota on kaikilla hänen hahmoillaan). Tuosta samankaltaisuudesta Samin kanssa en ole kuullut, mutta kaipa sekin on mahdollista.


      • Faramir
        Mithrellas kirjoitti:

        No ei tuo Jacksonin selitys ainakaan kerro, miksi Faramirista tehtiin sellainen täysin isänsä kontrolloima vässykkä. Jos hänen oli aivan pakko ottaa sormus, niin olisi sitten ottanut sen itselleen vaikka tyyliin "vienpäs tämän sormuksen Osgiliathiin, jossa käytän sitä örkkijoukkoja vastaan" tms. En tajua miten se lisää sormuksen voimaa, että Faramir lähtee viemään sitä isälleen lahjaksi eikä ole ollenkaan kiinnostunut siitä itse. Eniten minua tuossa leffa-Faramirissa häiritseekin juuri se, etten voi ymmärtää miten iso aikuinen mies voi olla niin riippuvainen isäukostaan, joka on kaiken lisäksi selvästi hullu. Hahmo ei ole uskottava vaan pelkästään naurettava, eikä tarvitse edes verrata kirjaan. Normaali ihminen ei välittäisi Denethorin kaltaisen sekopään mielipiteistä eikä ainakaan tapattaisi kokonaista komppaniaa sellaisen hullun takia.

        Lisäksi Gandalf, Aragorn, Galadriel ja Sam torjuivat sormuksen leffassakin ilman tuntikausien jahkailuja, joten eikö se Faramirkin sitten olisi mennyt siihen samaan syssyyn? Miten ihmeessä juuri Faramirin torjunta olisi niin raskauttavasti muuttanut sormuksen luonnetta? Siksikö, että hän on "vain" ihminen? Minusta olisi ollut tärkeää viestittää katsojille, että suht tavalliselta ihmiseltäkin voi löytyä tarpeeksi itsekuria sormuksen torjuntaan. Eikä se sitä sormuksen voimaa heikennä, vaan pikemmin korostaa tämän henkilön vahvuutta. PJ kyllä näytti muutenkin väheksyvän ihmisten voimia, kun tarvittiin haltiat avuksi Helmin syvänteelle ja haamut Pelennorin kentälle. Aika masentavaa, kun maailma kuitenkin jäi ihmisten haltuun leffan lopussa.

        mikään vässykkä ole, ja vähemmän hän on isänsä kontrollissa kuin isoveljensä. Denethorhan onkin tästä vihainen Faramirille, vertaa tätä Boromiriin ja sanoo että B oli sentään uskollinen isälleen eikä mikään velhon oppipoika. Lisäksi päästäessään hobitit menemään sisäisen kamppailunsa jäkeen hän rikkoo maansa lakeja. Ja Denethor kuitenkin on hänen isänsä. Tosielämässä ihmiset ovat marssineet hullujen tahtiin vaikka eivät hänen lapsiaan olisikaan. Ei Hitleristä niin kauan ole.

        Ei PJ ihmisten voimia väheksy, pikemminkin yliarvioi (esimerkiksi se kun Aragorn kavereineen listii Sormuksen ritarien lopussa ison joukon urukeja ja lähtee Legolasin ja Gimlin kanssa ajamaaan heitä takaa, ja elokuvassa Kaksi tornia saa tosiaan sen käsityksen että örkit ovat pakenemassa heitä. Kirjassahan ratkaisun traagisuutta korostaa se että he yrittävät pelastaa tai edes löytää toverinsa, vaikka luultavasti eivät saa örkkejä kiinni ja jos saavat, tulevat tapetuiksi). Myös kirjassa haamuarmeija pelastaa tilanteen Pelennorin kentillä, ja Helmin syvänteessä rohanilaisten avuksi tulevat kirjassa huornit (eivät haltiat kuten elokuvassa, tämä oli niitä muutoksia joita en käsittänyt).


      • DrBan
        Faramir kirjoitti:

        mikään vässykkä ole, ja vähemmän hän on isänsä kontrollissa kuin isoveljensä. Denethorhan onkin tästä vihainen Faramirille, vertaa tätä Boromiriin ja sanoo että B oli sentään uskollinen isälleen eikä mikään velhon oppipoika. Lisäksi päästäessään hobitit menemään sisäisen kamppailunsa jäkeen hän rikkoo maansa lakeja. Ja Denethor kuitenkin on hänen isänsä. Tosielämässä ihmiset ovat marssineet hullujen tahtiin vaikka eivät hänen lapsiaan olisikaan. Ei Hitleristä niin kauan ole.

        Ei PJ ihmisten voimia väheksy, pikemminkin yliarvioi (esimerkiksi se kun Aragorn kavereineen listii Sormuksen ritarien lopussa ison joukon urukeja ja lähtee Legolasin ja Gimlin kanssa ajamaaan heitä takaa, ja elokuvassa Kaksi tornia saa tosiaan sen käsityksen että örkit ovat pakenemassa heitä. Kirjassahan ratkaisun traagisuutta korostaa se että he yrittävät pelastaa tai edes löytää toverinsa, vaikka luultavasti eivät saa örkkejä kiinni ja jos saavat, tulevat tapetuiksi). Myös kirjassa haamuarmeija pelastaa tilanteen Pelennorin kentillä, ja Helmin syvänteessä rohanilaisten avuksi tulevat kirjassa huornit (eivät haltiat kuten elokuvassa, tämä oli niitä muutoksia joita en käsittänyt).

        "(Eihän Faramir) mikään vässykkä ole, ja vähemmän hän on isänsä kontrollissa kuin isoveljensä."

        -Kyllä minunkin mielestäni Faramir oli isänsä hyväksyntää itkevä lapsi. Isoveli sai kaiken huomion ja toimi tavalla, joka isukkia miellytti. Pikkuveli yritti hyväksynnän perässä samaa johdattamalla kompanian ritareita varmaan tuhoon.

        Faramir ei ollut ehkä isänsä kontrololissa mutta teki tämän käskemänä tyhmiä asioita.

        "Ei PJ ihmisten voimia väheksy, pikemminkin yliarvioi"

        -Tämähän kertoo vain taistelusta, ei todellisesta voimasta. Elokuvassa sankarin kuuluukin tappaa läjäpäin porukkaa.
        Enkä ainakaan minä saanut sitä käsitystä, että urukit olisivat paenneet niitä kolmea hyypiötä.

        "Myös kirjassa haamuarmeija pelastaa tilanteen Pelennorin kentillä, ja Helmin syvänteessä rohanilaisten avuksi tulevat kirjassa huornit"

        -Nyt meni hiukan väärin. Haamut taistelivat Pelargirissa, eivät Pelennorilla. Ja Helmin syvänteen taistelun ratkaisi Ihmisten urhoollisuus (jota korosti Helmin Suuren Torven soitto) yhdessä Erkenbrandin saapumisen kanssa, puut vain viimeistelivät työn.

        Anteeksi, jos tämä viesti kuulosti ilkeilyltä. Seitä se ei ollut. Oli vain pakko päästä sanomaan oma mielipide.


      • Lalaith
        DrBan kirjoitti:

        "(Eihän Faramir) mikään vässykkä ole, ja vähemmän hän on isänsä kontrollissa kuin isoveljensä."

        -Kyllä minunkin mielestäni Faramir oli isänsä hyväksyntää itkevä lapsi. Isoveli sai kaiken huomion ja toimi tavalla, joka isukkia miellytti. Pikkuveli yritti hyväksynnän perässä samaa johdattamalla kompanian ritareita varmaan tuhoon.

        Faramir ei ollut ehkä isänsä kontrololissa mutta teki tämän käskemänä tyhmiä asioita.

        "Ei PJ ihmisten voimia väheksy, pikemminkin yliarvioi"

        -Tämähän kertoo vain taistelusta, ei todellisesta voimasta. Elokuvassa sankarin kuuluukin tappaa läjäpäin porukkaa.
        Enkä ainakaan minä saanut sitä käsitystä, että urukit olisivat paenneet niitä kolmea hyypiötä.

        "Myös kirjassa haamuarmeija pelastaa tilanteen Pelennorin kentillä, ja Helmin syvänteessä rohanilaisten avuksi tulevat kirjassa huornit"

        -Nyt meni hiukan väärin. Haamut taistelivat Pelargirissa, eivät Pelennorilla. Ja Helmin syvänteen taistelun ratkaisi Ihmisten urhoollisuus (jota korosti Helmin Suuren Torven soitto) yhdessä Erkenbrandin saapumisen kanssa, puut vain viimeistelivät työn.

        Anteeksi, jos tämä viesti kuulosti ilkeilyltä. Seitä se ei ollut. Oli vain pakko päästä sanomaan oma mielipide.

        ...huorneilla nyt kuitenkin ollut ratkaisevampi osuus kuin pelkkä viimeistely? Erkenbrand tai ei, örkkejä yms. oli taistelun tässä vaiheessa vielä melkoisesti jäljellä ja minusta kirjassa annetaan kuva, että nimenomaan puut saivat ne lopullisesti kauhun valtaan ja luopumaan koko jutusta. Ilman huorneja taistelu olisi varmasti kestänyt paljon kauemmin ja vaikka ihmiset olisivatkin voitaneet heitä olisi kyllä kuollut paljon enemmän. Tai näin olen käsittänyt ;)

        Haltiat Helmin syvänteessä on muuten niitä muutoksia, jotka olen täysin valmis antamaan anteeksi. Kohtaus kieltämättä muuttaa varsin monien asioiden keskinäisiä suhteita (sikäli mikäli niitä nyt kukaan jaksaa pohtia kesken elokuvan ;), mutta on kerta kaikkiaan hienoa nähdä haltioiden marssivan paikalle, jonain kertana vielä itken siinä kohdassa...


      • DrBan
        Lalaith kirjoitti:

        ...huorneilla nyt kuitenkin ollut ratkaisevampi osuus kuin pelkkä viimeistely? Erkenbrand tai ei, örkkejä yms. oli taistelun tässä vaiheessa vielä melkoisesti jäljellä ja minusta kirjassa annetaan kuva, että nimenomaan puut saivat ne lopullisesti kauhun valtaan ja luopumaan koko jutusta. Ilman huorneja taistelu olisi varmasti kestänyt paljon kauemmin ja vaikka ihmiset olisivatkin voitaneet heitä olisi kyllä kuollut paljon enemmän. Tai näin olen käsittänyt ;)

        Haltiat Helmin syvänteessä on muuten niitä muutoksia, jotka olen täysin valmis antamaan anteeksi. Kohtaus kieltämättä muuttaa varsin monien asioiden keskinäisiä suhteita (sikäli mikäli niitä nyt kukaan jaksaa pohtia kesken elokuvan ;), mutta on kerta kaikkiaan hienoa nähdä haltioiden marssivan paikalle, jonain kertana vielä itken siinä kohdassa...

        Helmin Torvi soi ja Theoden ratsasti Aragornin kanssa ulos porteista ja örkit kääntyivät pakoon vain huomatakseen mystisen metsä, jonne ei örkeillä tehnyt mieli paeta. Samaan aikaan Erkenbrand iski hajaannuksessa ja pelossa oleviin örkkeihin ja ratkaisi taiistelun lopullisesti.

        Allekirjoittanut uskoo kyllä, että ilman Erkenbrandia örkit olisivat pian saaneet rivinsä takaisin kuntoon ja lyöneet rohanilaiset.

        Joka tapauksessa puut liittyivät mukaan karkeloihin vasta, kun pakenevat örkit ryntäsivät metsän keskelle.


      • Muhamedin
        DrBan kirjoitti:

        Helmin Torvi soi ja Theoden ratsasti Aragornin kanssa ulos porteista ja örkit kääntyivät pakoon vain huomatakseen mystisen metsä, jonne ei örkeillä tehnyt mieli paeta. Samaan aikaan Erkenbrand iski hajaannuksessa ja pelossa oleviin örkkeihin ja ratkaisi taiistelun lopullisesti.

        Allekirjoittanut uskoo kyllä, että ilman Erkenbrandia örkit olisivat pian saaneet rivinsä takaisin kuntoon ja lyöneet rohanilaiset.

        Joka tapauksessa puut liittyivät mukaan karkeloihin vasta, kun pakenevat örkit ryntäsivät metsän keskelle.

        luo, on Muhamedin mentävä vuoren luo. Tuskin olisivat puut jääneet aloilleen odottamaan, vaan oliivat tuhonneet örkit. Kyllä Fangorn ratkaisi koko sodan Rautapihaa vastaan, ilman enttejä rohanilaisista ei olisi ikinä ollut kukistamaan Sarumania.


      • Tri Ban
        Muhamedin kirjoitti:

        luo, on Muhamedin mentävä vuoren luo. Tuskin olisivat puut jääneet aloilleen odottamaan, vaan oliivat tuhonneet örkit. Kyllä Fangorn ratkaisi koko sodan Rautapihaa vastaan, ilman enttejä rohanilaisista ei olisi ikinä ollut kukistamaan Sarumania.

        Pohjaan mielipiteeni siihen, mitä kirjassa lukee.

        Yllättävän usein ihmiset tulkitsevat automaattisesti tuon voiton huornien teoksi. -Niin tein minäkin joskus.

        Mutta jos kohdan lukee tarkkaan, huomaa, että puut tosiaankin saavat uhrikseen vain jo valmiiksi palasiksi lyödyn armeijan.

        Toki voidaan spekuloida, olisivatko peanneet örkit myöhemmin uudelleen järjestyneet, jos huornit eivät niitä olisio tappaneet.


      • TriBan
        Tri Ban kirjoitti:

        Pohjaan mielipiteeni siihen, mitä kirjassa lukee.

        Yllättävän usein ihmiset tulkitsevat automaattisesti tuon voiton huornien teoksi. -Niin tein minäkin joskus.

        Mutta jos kohdan lukee tarkkaan, huomaa, että puut tosiaankin saavat uhrikseen vain jo valmiiksi palasiksi lyödyn armeijan.

        Toki voidaan spekuloida, olisivatko peanneet örkit myöhemmin uudelleen järjestyneet, jos huornit eivät niitä olisio tappaneet.

        Siinä kyllä olen samaa mieltä, että ilman enttejä olisi Rautapiha jäänyt valloittamatta.


      • Lalaith
        TriBan kirjoitti:

        Siinä kyllä olen samaa mieltä, että ilman enttejä olisi Rautapiha jäänyt valloittamatta.

        Pitipä oikein kaivaa kirja esille ;)

        Siis, ihmisten urhollisuuden ansiosta Sarumanin joukot eivät vallanneet Helmin syvännettä ennen aamun koittoa, jolloin osa örkeistä hermostui. Suuren torven soitto säikäytti vielä useampia. Tässä vaiheessa Théoden ratsasti ulos porukoineen ilmeisesti melko hirmuisena, koskapa kirjassa sanotaan, että kaikki väistyivät joukon tieltä. Örkit & co juoksevat alas laaksoon, missä ne törmäävät puihin. Puut pelottavat niitä yhtä paljon kuin Theoden, joten ne jäävät ikään kuin puun ja kuoren väliin vellomaan. Näin ollen Erkenbrandin joukkojen oli hyvä tulla sivustasta nappaamaan ne.

        Pointtini on se, että mikäli huornit eivät olisi olleet laaksossa, örkit olisivat paenneet kauemmas ja luultavasti järjestäytyneet uudelleen eikä taistelu silloin olisi vielä lainkaan ollut ohi, koska örkkejä sun muita ilmeisesti oli vielä tässä vaiheessa jäljellä vähintään yhtä paljon kuin Erkenbrandilla oli miehiä. Tarkemmin lukiessani selvisi myös, että lopullisesti örkit säikäytti Gandalf: Théodenin edessä örkit epäröivät, mutta kun Gandalf lähestyi rinnettä alas örkit juoksivat metsään. Gandalf sanoo myöhemmin, että voitto oli kokonaan ihmisten urheuden ansiota, mutta tässä hän kyllä valehtelee - viisas johtaja tietää, milloin kannattaa olla vaatimaton ;) Gandalfhan se järjesti sekä Erkenbrandin että huornit paikalle ja väitän edelleen, että ilman niitä Théoden olisi ennen pitkää ollut taas vaikeuksissa.


      • miettijä
        Lalaith kirjoitti:

        Pitipä oikein kaivaa kirja esille ;)

        Siis, ihmisten urhollisuuden ansiosta Sarumanin joukot eivät vallanneet Helmin syvännettä ennen aamun koittoa, jolloin osa örkeistä hermostui. Suuren torven soitto säikäytti vielä useampia. Tässä vaiheessa Théoden ratsasti ulos porukoineen ilmeisesti melko hirmuisena, koskapa kirjassa sanotaan, että kaikki väistyivät joukon tieltä. Örkit & co juoksevat alas laaksoon, missä ne törmäävät puihin. Puut pelottavat niitä yhtä paljon kuin Theoden, joten ne jäävät ikään kuin puun ja kuoren väliin vellomaan. Näin ollen Erkenbrandin joukkojen oli hyvä tulla sivustasta nappaamaan ne.

        Pointtini on se, että mikäli huornit eivät olisi olleet laaksossa, örkit olisivat paenneet kauemmas ja luultavasti järjestäytyneet uudelleen eikä taistelu silloin olisi vielä lainkaan ollut ohi, koska örkkejä sun muita ilmeisesti oli vielä tässä vaiheessa jäljellä vähintään yhtä paljon kuin Erkenbrandilla oli miehiä. Tarkemmin lukiessani selvisi myös, että lopullisesti örkit säikäytti Gandalf: Théodenin edessä örkit epäröivät, mutta kun Gandalf lähestyi rinnettä alas örkit juoksivat metsään. Gandalf sanoo myöhemmin, että voitto oli kokonaan ihmisten urheuden ansiota, mutta tässä hän kyllä valehtelee - viisas johtaja tietää, milloin kannattaa olla vaatimaton ;) Gandalfhan se järjesti sekä Erkenbrandin että huornit paikalle ja väitän edelleen, että ilman niitä Théoden olisi ennen pitkää ollut taas vaikeuksissa.

        "Gandalfhan se järjesti sekä Erkenbrandin että huornit paikalle ja väitän edelleen, että ilman niitä Théoden olisi ennen pitkää ollut taas vaikeuksissa."
        kyllä vaan, olen samaa mieltä. :D
        Gandalf on kyllä viisas! ;)


      • Fëanor
        DrBan kirjoitti:

        Se Sauronin suun kohtaus oli aivan hirveä!

        Kirjassa Argorn nimenomaan EI tapa Sauronin suuta.
        SS säikähtää Aragornia ja pelkää tämän tappavan itsensä mutta Aragorn jättää hänet henkiin osoittaen näin moraalisen ylemmyytensä.

        Siinä missä kirjassa oikein alleviivataan, että Aragorn ei oikeamielisyyttään tappanut SS:ta, elokuvassa hän hakkaa tältä surutta pään poikki kuin mikäkin örkkipäällikö.

        Olisin vielä toivonut, että Gandalf olisi käynyt potkaisemassa pari napakkaa potkua ruumiin kylkiluihin ja sylkenyt päälle.

        "Siinä missä kirjassa oikein alleviivataan, että Aragorn ei oikeamielisyyttään tappanut SS:ta, elokuvassa hän hakkaa tältä surutta pään poikki kuin mikäkin örkkipäällikö."

        Tässä kohdassa puolustan Jacksonia.

        Elokuvassa Aragorn ei hakannut SS:n päätä poikki surutta vaan TUSKISSAAN. Hammaspeikko antoi ymmärtää, että Frodo oli joutunut mustaan torniin kidutettavaksi. Kun hän näki viestin aiheuttamat reaktiot, hän nauroi hampaat keltaisina muiden tuskalle.

        Toisaalta Aragorn toimisi noin myös taistelumoraalin luomiseksi, jotta rohkeus uudelleen voittaisi pelon. Pelko (oletetusta) Frodon häviöstä voisi lamauttaa heidät kaikki, myös Aragornin itsensä. Aragornin ele oli toisaalta rohkea, toisaalta epätoivoinen sodanjulistus.

        Minusta Aragornin reaktio sopi hienosti elokuvaan, vaikkei olisi sopinut kirjaan. Sehän oli sodanjulistus, sodassahan moraaliset ylimyksetkin tappavat.

        PJ & co. ovat kylläkin johdonmukaisesti valinneet aina actionin, jos valinta käy actionin ja moraalisten hienouksien välillä.


    • miettijä

      sai tänne vähän virettä.. :D
      olen melkein samaa mieltä edellisten kanssa Faramirin erilaisuudesta. Minua se elokuvassa todella häiritsi. Vaikka kyllä näyttelijä hyvännäköinen on, mutta Faramirin osuus on kirjoitettu ihan väärin. Se on loukkaus kirjaa kohtaan.
      Faramir vaikuttaa elokuvassa jotenkin ahneelta, typerältä, ja niinkuin sanoitte aikasemmin, riippuvaiselta isästään. Pikkupoika aivan.
      Faramirin osa olis pitäny kirjoittaa uudelleen.. :D

      • Aragorn

        joka oli kyllä hyvä näyttelijä, mutta ei se kirjassa ollut sellainen miekkamies kuin elokuvassa. Kirjassahan on tämä saduille klassinen tunnistamiskohtaus Gondorissa, kun joku muistaa että kuninkaan kädet ovat parantajan kädet - en nyt muista paransiko se Eowynin vai Faramirin vai molemmat Minas Tirithissä, mutta sairaalassahan niitten lempi leimahti. Elokuvassa A. lähinnä tuotti ruumisröykkiöitä, Sormuksen ritarienkin lopussa katkoi örkinkauloja kun kirjassa vain hortoili metsässä.

        Faramir ei mielestäni missään olennaisessa poikkea kirjan Faramirista. On se jännää miten eri tavalla ihmiset voi saman elokuvan nähdä, kirjasta puhumattakaan...


      • Iltatähti-91
        Aragorn kirjoitti:

        joka oli kyllä hyvä näyttelijä, mutta ei se kirjassa ollut sellainen miekkamies kuin elokuvassa. Kirjassahan on tämä saduille klassinen tunnistamiskohtaus Gondorissa, kun joku muistaa että kuninkaan kädet ovat parantajan kädet - en nyt muista paransiko se Eowynin vai Faramirin vai molemmat Minas Tirithissä, mutta sairaalassahan niitten lempi leimahti. Elokuvassa A. lähinnä tuotti ruumisröykkiöitä, Sormuksen ritarienkin lopussa katkoi örkinkauloja kun kirjassa vain hortoili metsässä.

        Faramir ei mielestäni missään olennaisessa poikkea kirjan Faramirista. On se jännää miten eri tavalla ihmiset voi saman elokuvan nähdä, kirjasta puhumattakaan...

        Huomaan ettei tämäkään palsta ole kuollut vaan ihmiset käyvät täällä jos vain aiheita riittää.
        Aragornkin on toisaalta ajatellen myös enemmän tappokone kuin vaatimattoman ylpeä maanpakoon ajettu kuningas.Tai no kuningas ja kuningas...No kyllä te kässäätte.
        Mutta mukavinta oli huomata että tämä palsta ei ole kuollut - kaikki käyvät katsomassa aina mitä aiheita löytyy,mutta enää ei niin paljon keskustelua löydykkään.
        Suunnilleen kaikki on jo keskusteltu...XD
        Jos Tolkienista nyt loppuu puhuttava ikinä...XD
        Enkä jaksa alkaa taas puhumaan tästä asiasta.
        No niin jatkakaahan.


      • Lalaith
        Iltatähti-91 kirjoitti:

        Huomaan ettei tämäkään palsta ole kuollut vaan ihmiset käyvät täällä jos vain aiheita riittää.
        Aragornkin on toisaalta ajatellen myös enemmän tappokone kuin vaatimattoman ylpeä maanpakoon ajettu kuningas.Tai no kuningas ja kuningas...No kyllä te kässäätte.
        Mutta mukavinta oli huomata että tämä palsta ei ole kuollut - kaikki käyvät katsomassa aina mitä aiheita löytyy,mutta enää ei niin paljon keskustelua löydykkään.
        Suunnilleen kaikki on jo keskusteltu...XD
        Jos Tolkienista nyt loppuu puhuttava ikinä...XD
        Enkä jaksa alkaa taas puhumaan tästä asiasta.
        No niin jatkakaahan.

        Mitä tämä foorumi olisikaan ilman Iltatähden ajoittaista keskustelua aiheesta kuollako vai eikö kuolla, kas siinä pulma... Ikävä tulisi ;D


      • Noobs
        Lalaith kirjoitti:

        Mitä tämä foorumi olisikaan ilman Iltatähden ajoittaista keskustelua aiheesta kuollako vai eikö kuolla, kas siinä pulma... Ikävä tulisi ;D

        LOL XD TE1N1X NOOB PLURTS1S 1HQ. Kuinkas vanha olitkaan. Varmaan kymmenen ku puhut tolleen LOL.


      • hehehaha
        Noobs kirjoitti:

        LOL XD TE1N1X NOOB PLURTS1S 1HQ. Kuinkas vanha olitkaan. Varmaan kymmenen ku puhut tolleen LOL.

        Seko???! :S xD
        Lol:ia nyt käyttää aika moniki, että, niin nuoret ku vanhat! xD


      • Lalaith
        Noobs kirjoitti:

        LOL XD TE1N1X NOOB PLURTS1S 1HQ. Kuinkas vanha olitkaan. Varmaan kymmenen ku puhut tolleen LOL.

        Voi elämä.. :) Lalaith on 23 ja tunnustaa käyttävänsä paljonkin kaikenlaisia lyhenteitä ja iloisia anglismeja huolimatta siitä, että opiskelee suomea pääaineena ;) Kieli on tehty käytettäväksi - olennaista on erottaa rekisterit toisistaan eli tietää, missä ja milloin kuuluu/ on sopivaa puhua/ kirjoittaa mitenkin. Mitä enemän tyylejä hallitsee, sen parempi. Pois turha tiukkapipoisuus. Minusta (eli IMHO darlings ;) nuo lyhenteet kuuluvat nettikieleen. Eriäviä mielipiteitä saa esittää, mutta asialinjalla, jookos?


      • Voihan lollero
        Noobs kirjoitti:

        LOL XD TE1N1X NOOB PLURTS1S 1HQ. Kuinkas vanha olitkaan. Varmaan kymmenen ku puhut tolleen LOL.

        Nyyhh.... Ei saatu tätäkään lupaavasti sujunutta keskustelua asiallisesti loppuun asti saatettua... Hihih...
        Mitä sitten?
        Hauskaahan tämä on. ;D
        ROFLMAO!!!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Huomenna teen sen

      Se on nyt päätetty. Pääsen pois tästä epätietosuudesta.
      Ikävä
      78
      3248
    2. Hakkarainen: persut Venäjän ja Pohjois-Korean tiellä

      Hakkarainen entisenä persujen kärkipoliitikkona tietää, mitä puhuu. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010422614.html
      Maailman menoa
      200
      1972
    3. Ilouutinen! Anniina Valtonen heitti jymy-yllätyksen - Tämä ei jätä kylmäksi!

      Ohhoh, tämäpä ylläri! Anniina Valtonen sai puolisonsa kanssa lapsen viime vuoden lopulla. Lue lisää: https://www.suomi2
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1851
    4. Fuengirola.fi: Kohuissa rypenyt Jari Sillanpää, 58, harvinaisessa haastattelussa: "Minä haluan..."

      Ex-tangokuningas on kertonut kuulumisiaan Espanjan Aurinkorannikolta. Että ei muuta kuin elämässä etiäpäin, Jari Sillanp
      Kotimaiset julkkisjuorut
      27
      1538
    5. Ootko muuten vieläkään hiffannut

      Että en kuulu sinun maailmaasi? On meissä samaa, ja samaa aaltopituutta oli, mutta tunsin oloni usein hyvin vaivautuneek
      Ikävä
      166
      1395
    6. Miten nyt sanoisin

      tämän sinulle. Oletko mielessäni päivittäin, kysyin itseltäni ja vastaus oli, kyllä olet. Yllätyin, päädyin oudoille tei
      Ikävä
      88
      1375
    7. Susta on tullut

      Ihana nainen. ❤️
      Ikävä
      52
      1099
    8. Mistä vuodesta

      lähtien olet ikävöinyt kaivattuasi?
      Ikävä
      97
      1038
    9. Tämä ei voi jatkua

      Näin. Eilisen jälkeen tulin siihen tulokseen.
      Ikävä
      55
      844
    10. Voitko vain unohtaa

      Minut. En ole sinun arvoisesi
      Ikävä
      59
      830
    Aihe