Hei! :)
Tutustuin vähän aikaa sitten yhteen tosi mukavaan, nelikymppiseen mieheen ja ollaan nyt hyviä ystäviä…juteltu paljon ja katseltu yhdessä TV:tä . Tämä mies sai aivoinfarktin parisen vuotta sitten ja on nyt toipunut suhteellisen hyvin…on siis fyysisesti hyvässä kunnossa…käy kävelylenkillä joka päivä. Hänellä on huonomuistisuutta…tulee välillä muistikatkoksia ja toistaa puheessaan jonkun verran samoja asioita. Hänellä on kyllä palautunut mieleen moni asia sairastumisen jälkeen. Ja hän on usein tosi väsynyt… Se ilmeisesti kuuluukin asiaan, mitä olen juuri lukenut asiaa aivoinfarktista täältä keskustelupalstalta.
Nyt minua huolestuttaa ja mietityttää, miten voisin ”auttaa” häntä, etten vaan rasita häntä liikaa. (Voisinko pyytää häntä lähtemään kanssani esim. leffaan?)
Miten tukea aivoinfarktin saanutta henkilöä?
Tutustuin vähän aikaa sitten yhteen tosi mukavaan, nelikymppiseen mieheen ja ollaan nyt hyviä ystäviä…juteltu paljon ja katseltu yhdessä TV:tä . Tämä mies sai aivoinfarktin parisen vuotta sitten ja on nyt toipunut suhteellisen hyvin…on siis fyysisesti hyvässä kunnossa…käy kävelylenkillä joka päivä. Hänellä on huonomuistisuutta…tulee välillä muistikatkoksia ja toistaa puheessaan jonkun verran samoja asioita. Hänellä on kyllä palautunut mieleen moni asia sairastumisen jälkeen. Ja hän on usein tosi väsynyt… Se ilmeisesti kuuluukin asiaan, mitä olen juuri lukenut asiaa aivoinfarktista täältä keskustelupalstalta.
Nyt minua huolestuttaa ja mietityttää, miten voisin ”auttaa” häntä, etten vaan rasita häntä liikaa. (Voisinko pyytää häntä lähtemään kanssani esim. leffaan?)
Miten tukea aivoinfarktin saanutta henkilöä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä taidat ihan hyvin tajuta tilanteen. Minulla ei ole ollut infarktia, mutta vastaavanlaista tuhoa aivoissa.
On hyvä että osaat ottaa väsymyksen tosissaan, koska sitä monien on vaikea ymmärtää, jos ei ole itse kokenut.
Muutamia asioita mitä itse toivoisin:
- jos on lenkillä minun kanssani, puhuu tarpeeksi vähän ja hitaasti, koska minun on vaikea keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa
- kaikissa toimissa toivoisin noudatettavan minun tahtiani, jos esim en heti muista jotakin asiaa, on odotettava, että mietin rauhassa, eikä heti tarjottava oikeaa vastausta
- totta kai voit pyytää häntä elokuviin, jos hän ensimmäisellä kerralla kieltäytyy, älä loukkaannu, hän saattaa yksinkertaisesti pelätä uutta tilannetta
- hienoa jos yrität laajentaa hänen elämänpiiriään, se kun pyrkii kapeutumaan infarktin jälkeisten oireiden vuoksi. Tiedät hyvin hänen kiinnostuksensa, joten voit ehdottaa jotakin muitakin "ulkonakäyntejä", urheilutapahtumat, teatteri, taidenäyttelyt, museot, ihan vaan kahvilassa istuminen ja ihmisten katseleminen
- houkuttele hänet aktiiviseen toimintaan tv:n katsomisen lisäksi. Mahdollisuuksia on vaikka millä mitalla: pelit, sanaristikot, tietokilpailut, lukeminen (esim koululaisten nokkelat kaskukirjat antavat paitsi hupia, myös oivaltamisen iloa). Kirjastosta saa apua näihin, muutenkin se on hyvä paikka käydä.
- älä auta liikaa. Sano hänelle, että pyytää apua, kun tarvitsee.
- pidä häntä edelleen ihmisenä, ei sairautena. Niin kyllä varmasti teetkin.
Sinä olet hieno ihminen! Voimia sinulle!
Hei Inka ja kiitos vastauksesta! :)
Toivotan sinullekin voimia ja oikein hyvää jatkoa halien kera.