Minulla ei ole motivaatiota tehdä mitään. Koti on kuin pommin jäljiltä. En ole käynyt koulussa tai töissä viikko tolkulla. Elän luotolla. En saa mitään aikaiseksi. Suunnittelen ja suunnittelen. Aion hakea siihen uuteen kouluun joka on enemmän omaa alaani. Aion hankkia uuden työpaikan joka sopii minulle paremmin. Aion hankkia elämän ja ehkä vyötärönkin takaisin. Kaikki jää vain suunnittelun tasolle. Yritän yritän ja yritän mutta koskaan en pääse alkuun.
Olen aikaisemmin sairastanut keskivaikeaa masennusta. Oli lääkkeet ja terapiat ja muut. Noin puoli vuotta sitten uskalsin ensimmäisen kerran aikuiselämässäni sanoa että olen onnellinen. Mutta nyt... en tiedä. En koe olevani masentunut. Mikään ei tunnu miltään. Olenko vain vaihtanut yhdet oireet toisiin vai mitä tämä on? Onko muilla samoja mietteitä? On jollain neuvoja tai ehdotuksia? Olen aika hämmentynyt.
Olen aikaisemmin sairastanut keskivaikeaa masennusta. Oli lääkkeet ja terapiat ja muut. Noin puoli vuotta sitten uskalsin ensimmäisen kerran aikuiselämässäni sanoa että olen onnellinen. Mutta nyt... en tiedä. En koe olevani masentunut. Mikään ei tunnu miltään. Olenko vain vaihtanut yhdet oireet toisiin vai mitä tämä on? Onko muilla samoja mietteitä? On jollain neuvoja tai ehdotuksia? Olen aika hämmentynyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://tiedostamaton.net siellä on masiksesta hyvä osio
-Ei huvita/kiinnosta mikään
-ei kiinnosta siivota(en näe kotini sotkua)
-en pääse aamulla ylös
-ahdistaa
-ei huvita oikein pitää itsestä huolta
-käyn kerran vkossa suihkussa
-en halua olla kotona,mutta ei pääse lähtemään minnekään..ei vaan huvita
-pelottaa onko tulevaisuutta,kun ei mitään ole tapahtrunut..aina vain samaa rataa mennyt tähän asti kunnes masennus iski kunnolla.
-koko ajan mielitekoja...karkkia,suklaata
-ruokaa en ole oikein tehnyt,kun ei huvita
-makaan vain sohvalla katsoen teeveetä
-olen ehkä todella väsynyt.kun suuret on suunnitelmat koko ajan..
...opiskeluja,eri työpaikka,paikkakunnalta muutto,alan käydä sokkotrefffeillä,yms...ne vain jää suunnitelman asteelle!!!
-yksinäisyys,kaikilla ystävillä on perheet
Nyt olen sairaslomalla ja menossa psykiatrille ja terapeutin juttusille viikon päästä...se aika tuntuu nyt hirveän pitkältä vaikka olen tässä "maannut" jo kolme vkoa! Toivon että saan apua,sillä en jaksa myös enää,,,olen ennemminkin ollut vähän masiksessa,mutta nyt tämä on kaikista pahin! itsemurha-ajatuksia ei ole..
mutta neuvo sinulle,kannattaisi mennä uudestaa lääkärille,kuulostaa siltä että olet vielä masentunut..kun kuulostaa niin tutulta mitä mulla on!
No mun ei tarvi luetella enää samaa listaa, koska säästit vaivalta. Et oo todella ainoa, mut ei se paljoo lohduta? Mulla masentaa kohta enemmän ku noin sanotaan. Sori ei ollu tarkoitus sua masentaa enää.
Olkoon voima kanssasi (revitään ees huumoria jostain)
on aaltoilevaa. Mä olin jo töissä ja kävin samalla terapiassa ja oli lääkehoito ja tuntui, että kyllä se tästä. Alkusyksystä taas tuli romahdus, lääkitystä lisättiin ja halusin itse päiväosastolle hoitoon, kun terapia kerran viikossa ei riittänyt. Mutta taas olen päässyt montusta ylös!
Otapa yhteyttä hoitavaan psykiatriisi tai terapeuttiisi ja keskustele asiasta ennenkuin tilanne huononee. Kyllä mun mielestä kuulostaa siltä, että tarvitset taas apua.
Aaltoilevaa on juu.
Ap;lle sanoisin, että jos sulla on edes suunnitelmia, niin olet vielä hyvinkin autettavissa.
Mä olin niin pohjalla, etten nähnyt edes tunnin päähän, saati että olisin suunnitellut tai haaveillut mistään. Sängystä nousin vain vessaan ja kissaa ruokkimaan, ehkä tuo kissanrontti pelasti henkeni...
Mutta, mene taas lääkäriin, ei nää jutut aina kerrasta selviä ole.
Itse olen valmis syömään masislääkkeitä loppuikäni, en sinne pohjalle enää halua.