Olin peruskoulussa maaseudulla koulukiusattu, jonka seurauksena olin hyvin sulkeutunut monia vuosia. En saannut yhtään ystäviä silloin. Olin niin tylsä ettei minuun voinut tutustua.
Nyt olen päässyt yli niistä ajoista. Minusta on tullut varsin seurallinen. Mutta nyt vanhempana on vaikeaa löytää ystäviä. Varsinkin kun asun pääkaupunki seudulla, vieraassa ympäristössä. Ystävyyssuhteet luodaan jo kouluaikoina. Minä jäin niistä paitsi ja nyt on ikävää kun ei ole ketään ystävää jonka kans esim. jutella miesten juttuja, ottaa kaljaa, saunoa.
Tiedän useita, lukiokavereita, jotka asuu täällä pääkaupunkiseudulla. Olen joitakin nähnyt täällä sattumalta. Ne ei halua olla mun ystävä, koska ne luulee että olen yhtä niin tylsä kuin silloin aiemmin ja kun silloin ei tullu pidettyä yhtä.
Jos mies yrittää, etsiä miespuoleisia ystäviä, joiden kanssa jutella leimataan heti homoksi. Mulla on tyttöystävä. On noloo kun se tapailee kavereitaan, mutta mulla ei oo kavereita joita tavata.
Miten löytäisin ystäviä?
Nyt olen päässyt yli niistä ajoista. Minusta on tullut varsin seurallinen. Mutta nyt vanhempana on vaikeaa löytää ystäviä. Varsinkin kun asun pääkaupunki seudulla, vieraassa ympäristössä. Ystävyyssuhteet luodaan jo kouluaikoina. Minä jäin niistä paitsi ja nyt on ikävää kun ei ole ketään ystävää jonka kans esim. jutella miesten juttuja, ottaa kaljaa, saunoa.
Tiedän useita, lukiokavereita, jotka asuu täällä pääkaupunkiseudulla. Olen joitakin nähnyt täällä sattumalta. Ne ei halua olla mun ystävä, koska ne luulee että olen yhtä niin tylsä kuin silloin aiemmin ja kun silloin ei tullu pidettyä yhtä.
Jos mies yrittää, etsiä miespuoleisia ystäviä, joiden kanssa jutella leimataan heti homoksi. Mulla on tyttöystävä. On noloo kun se tapailee kavereitaan, mutta mulla ei oo kavereita joita tavata.
Miten löytäisin ystäviä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
... äläs nyt väheksy puoliasi, olet varmasti luonteeltasi ok mies. Oletko ajatellut tutustua tyttö-ystäväsi mies kumppaneihin, jokin harrastus, työporukan kaverit jne. tsemppii :) elämä muuttuu koko ajan, muutu vain sen mukana . (jii)
Olen 27-vuotias mies ja olen ollut suurimman osan elämästäni yksin, katson että se on lähtöisin jo aivan varhaislapsuudestani.
Minua ei oikeastaan kasvatettu, vanhemmille kelpasi lapsilisät meikäläisestä mutta muuten minua vaan nujerrettiin maanrakoon, minulla ei ollut mitään harrastuksia kun vanhemmat eivät halunneet laittaa penniäkään minuun, ostelivat kyllä uusia autoja ja rakensivat omakotitaloja mutta minusta ei saanut aiheutua kustannuksia, korkeintaan vaatteet ostivat.
Jos minä mitään olisin milloinkaan halunnut niin aina poikkeuksetta vastaus oli "ei", jos vähänkään kapinoin mielivaltaa vastaan niin heti oli selkäsauna kostona. Vanhemmat katsoivat asiakseen vain nöyryyttää minua ja osoittaa kaikella tapaa miten tyhmä olen.
Minua ei kasvatettu sitenkään että olisi neuvottu yhtään mitään, vanhemmat ei piitanneet minusta, siskoon kyllä panostivat, sillä oli harrastuksia ja se sai tahtonsa aina läpi, jne.
En ole voinut tulla muuhun johtopäätökseen kuin että minä en ollut toivottu lapsi, sitä ei ole suoraan sanottu kyllä mutta siitä päätellen miten erilailla siskoa ja minua on kohdeltu on asia selvä: minä olin vahinko mutta abortti jätettiin tekemättä että saatiin lapsilisät pankkitilille.
Sisko oli sitten suunniteltu juttu ja häneen panostettiin kyllä.
Ei mulla ole ollut kavereitakaan juuri koskaan, ainoastaan ala-asteella luulin että mulla oli pari kaveria kunnes ne pettivät ja kääntyivät minua vastaan kuudennella luokalla juuri ennenkuin siirryttiin yläasteelle. Olen ollut lähes aina alakynnessä ja kiusattu, yläaste oli kaikkein helvetillisin aikakausi, jokapäiväinen fyysinen ja henkinen väkivalta ei ollut helppoa kestää.
Ajattelin kuitenkin että joskus tämä koulu loppuu ja pääsen eroon kiusaajista. Koulu loppui mutta jo ennestään huono itsetunto on ollut sen jälkeen vielä entistäkin heikompi.
Multa puuttuu kaikki positiiviset kokemukset elämästä, elämä on ollut pelkkää paskaa. Ehkä vain se etten edes paremmasta tiedä on estänyt minua tappamasta itseäni jo ajat sitten.
Ketään ei yllättäne ettei minulla ole ollut koskaan tyttöystävääkään, en ole edes koskaan ollut ihastunut yms. Olen vain aina saanut tuntea itseni arvottomaksi, tyhmäksi, rumaksi, halveksituksi ja vihatuksi.
Nykyisin olen töissä, teen itsenäistä työtä tietokoneen ääressä joten en tapaa paljoa ihmisiä työpaikallakaan. Vapaa-ajat olen yksin kotona koska puuttuvalla itsetunnolla en vain pysty tutustumaan kehenkään oikeaan ihmiseen.
Jokunen mailikaveri on kyllä mikä on ainoa valopilkku elämässäni.
En tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin, ehkä olen vain maailman ainoa onneton johon kaikki mahdollinen epäonni ja negatiivisuus on kasaantunut eikä mulla näytä olevan mitään toivoakaan muusta, täytyisi vaan jaksaa niellä kaikki paska eikä muu auta.
Olen varmasti kokemani vuoksi niin kaukana "normaalista" ihmisestä ettei minusta edes ole enää koskaan kenellekään kaveriksi saati varsinkaan parisuhteeseen mutta kumminkin elättelen pientä toivoa että joskus en enää olisikaan yksin.
Jos joku haluaa mailata jotain niin tuossa osoite:
[email protected]
Ensinnäkin toi sun tarinas oli tosi koskettava juttu, mutta minä oon saanu kokea itse vähän samantyylistä, no en ehkä vanhampien taholta mut koulukiusaus yms... Eipä ollu minulkaa paljo kavereita tai siis pahemmin ollenkaan 1 hyvä ystävä oli yläasteen aikoina...Hänestäkään en ole kuullut koulun jälkeen...No ettei tää nyt mee minun elämänkerronnaksi niin sitä vaan yritän sanoa että kyllä niitä ystäviä löytyy aikuisiälläkin, kunhan vaan jaksaa etsiä, no en tiiä oliko tää nyt sopiva sana , mut kuiteskin... Tsemppiä vaan sulle ja kyllä täällä aina joku jollekkin on!!! Toivottavasti ymmärrät mitä yritän sanoo!
teen itsenäistä työtä tietokoneen ääressä joten en tapaa paljoa ihmisiä työpaikallakaan.
..ehkä voisit löytää jonkin sosiaalisemman duunin ?
hyvällä tuurilla löytyy sellanen jossa otetaan porukoihin jne.
Omasta kokemuksesta ja samoissa ajatuksissa painineena suosittelen myöskin miettimään voisiko olla joku duunipaikka, jossa olisi sosiaalisesti vireä meininki. Itse vaihdoin pari vuotta sitten hyvästä työpaikasta pois juuri siksi, että sellaisessa työpaikassa ilmeni kysyntää, jossa usealta taholta kuultuna pidetään yhdessä hauskaa.
Se oli ehkä suurin kriteri silloin vaihtoon.
Uusia hyviä ystäviäkin on löytynyt.