Kummastuttaa ihan yksi vuosien saatossa havaittu
juttu. Nykyjään on todella harvinaista nähdä enää
kaikin puolin priimakuntoinen W123 200-300D,
vaikka niiden myyntimäärät bensasisariinsa
verraten ovat moninkertaiset. Keulat
kurkottelevat korkeuksiin, perät roikkuvat,
ruoste on iskenyt jo näkyvästi, koneet savuttavat
ja kolisevat, sisäverhoilut ovat kuin
koiranpentulauman jäljiltä. Sitten bensamallit
200-280. Kaikki näkemäni ovat olleet siistejä,
hyvässä ryhdissä ja vahassa, kaikin puolin
hoidettuja. On selvää, että niillä on ajettu
vähemmän, mutta mikä on tehnyt bensamalleista
niin paljon parempaa hoitoa ansaitsevia.
Taisivathan ne olla aikanaan jopa dieselversioita
halvempia, joten luulisi arvokkaampia pidetyn
paremmin. Mahtaakohan vanhaa kunnon 115-mallia
enää hyväkuntoisena löytyä ainakaan Suomesta?
juttu. Nykyjään on todella harvinaista nähdä enää
kaikin puolin priimakuntoinen W123 200-300D,
vaikka niiden myyntimäärät bensasisariinsa
verraten ovat moninkertaiset. Keulat
kurkottelevat korkeuksiin, perät roikkuvat,
ruoste on iskenyt jo näkyvästi, koneet savuttavat
ja kolisevat, sisäverhoilut ovat kuin
koiranpentulauman jäljiltä. Sitten bensamallit
200-280. Kaikki näkemäni ovat olleet siistejä,
hyvässä ryhdissä ja vahassa, kaikin puolin
hoidettuja. On selvää, että niillä on ajettu
vähemmän, mutta mikä on tehnyt bensamalleista
niin paljon parempaa hoitoa ansaitsevia.
Taisivathan ne olla aikanaan jopa dieselversioita
halvempia, joten luulisi arvokkaampia pidetyn
paremmin. Mahtaakohan vanhaa kunnon 115-mallia
enää hyväkuntoisena löytyä ainakaan Suomesta?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lähes kaikki tuli aikanaan ammatti käyttöön, eli
3 vuotta/500tkm kolarit, sitten mittari huoltoon
ja seuraavaan aktiivirundiin, ja sitten kierros
kierrokselta entistä rähjäisempien mersumiesten
ajokiksi.
20 v tätä myllytystä, miltä niiden sitten pitäisi
näyttää? Haloo..
B-malleissa sitten on niitä aitoja yhden perheen
helmiä.
Siis ei mitään ihmeteltävää, eri mallit, eri
viiteryhmät!
Tämä on tietenkin jutun juoni. Toisaalta W123:n
300-500 tkm ajetut yksilöt, joita on
joltisestikin kaupan, eivät voi olla
ammattiajossa olleita, tai sitten taksari on
kuollut nälkään. Silti ovat ruotoisia. Tietenkin
mittarin ruuvaus on kansallisurheilua. Mutta
yksityiskäyttöisiäkin dieseleitä on, vaan hyvät
siltikin harvassa, edelleen paljon b-malleja
vähemmän, ainakin suhteellisesti. Millainenhan
prosentti d-malleista on päänyt kaikkiaan
yksityisajoon? Taitaa olla vastaamaton paikka.
ihan loppuun asti. Esimerkiksi Salon seudulla on
näiden W123-sarjalaisten kohdalla suhde
erilainen.
Olen tainnut kertoa aiemminkin eräästä vanhasta
pariskunnasta, joka ajaa kermanvärisellä
240D:llä. Auto on mallia -83, ja kilometrejä on
kertynyt noin 55 tuhatta. Kyllä, luit oikein,
viisikymmentä viisi tuhatta.
Maali kiiltää aivan uuden veroisena eikä
takapenkillä ole istuttu varmaan kertaakaan.
Tiedän, että auto on ollut perheessä uudesta asti
ja taitaa säilyä kauemmin kuin käyttäjät.
Etenkin rouvan ajo on oikein hauskaa katsottavaa:
kun täti lähtee kotipihalta, mersusta pääsee
vielä kolmensadan metrin päässä ehkä juosten ohi
ja mopolla varmasti. Kiire ei paina. Miehensä
sitä vastoin voi joskus painaa kaasupoljinta jopa
lähelle puoliväliä.
Samalla lailla erään kuorma-autokuskin (entisen )
siviiliauto on 300D. Sillä on jo ajettu lähes 300
000 km, mutta kunnoltaan auto ei tuota em.
kaksnelkymppistä häpeä, ainakaan ulkoisesti.
Seudun härskeimmässä kunnossa oleva 123 on sitä
vastoin bensakoneella, 200T, ja joka puolelta
kuin pommilla siivottu. Ajettu on omistajan
juttujen mukaan melkein puoli miljoonaa, mutta
ulkonäön perusteeella voisi kuvitella että
puolitoista...juuri nuo kuvaillut lintat jouset
ym. antavat aika masentavan vaikutelman.
no raportti myös täältä Hämeestä. Täällä 123
Mersujen yleisesti viimeinen etappi on erilaisten
kiertävien remonttimiesten ja eri alojen
urakoitsijoiden työkaluna toimiminen. Olkoon
tietyömaa, rakennustyömaa, hakkuutyömaa,
rantaruoppaus tms. niin varmasti paikalle on
saavuttu vanhalla, mielellään sinisellä 123 D-
mersulla. Ja ovat sitä paljon kunnossa että
liikkuvat, muttei entistäjäkään taitaisi niihin
kättään laittaa. Olen henk.koht. seurannut erään
240D:n uran uutena taksitolpalta Vehon kautta
yksityiselle, siitä vielä seuraavalle
siviiliomistajalle. Kunto oli vielä vallan
mainio. 400.000 km jälkeen auto siirtyi metalli-
ja muurausalan yrittäjälle ja vajaan vuoden
jälkeen auto oliksin sitten ns. valmis. Tekniikka
rouskutti ihan mallikkaasti, mutta siinä se
sitten olikin. Toisaalta tiedän erään '75 240D
pystylampun, joka oli ennen pankinjohtajan
yksityiskäytössä ja nyt toisella omistajallaan
kuin uusi. Ei tosin enää päivittäisenä
käyttöpelinä.
Itselläni on W123 300 Turbodiesel sedan 1983.
Olen kyllä ollut monesta muustakin automerkistä
huomaavinani että maailma on mennyt
kertakäyttökulutuksessa liiallisuuksiin.
Koska W123 ei enää nauti samanlaista statusarvoa
kuin nuoremmat kanssasisarensa (W124,201,210,220)
on tietyllä tapaa ymmärrettävääkin että monet
eivät enää näe W123:sta viimeisenä mohikaanina
ennen tuulitunneleita ja
polttoainesäästötavoitteita eikä
mikroprosessoreja. Joka on vielä osoitus ajalta
jolloin miehet oli miehiä ja akat nyrkin ja
hellan välissä.
Minä olen itse pitänyt omaani tietynlaisena
käyttöharrasteajoneuvona. Uusi kone, perä,
jousitus, pellit, maalit, sisustukset ja
alkuperäiset lisävarusteet mitä on matkan
varrella pystynyt haalimaan, on tullut tehtyä.
(Automaatti-ilmastointi, keskuslukko, tempomat,
ym.ym.ym.)
Sillä rahamäärällä joka on minulla kulunut ko.
autoon olisin varmasti pystynyt hankkimaan monta
kertaa uudemman auton (Ehdottomasti mersun),
mutta joku vika minun mielessäni on että
vanhoissa autoissa on paljon enemmän hohtoa.
Varsinkin kun ne ovat teknisesti täydellisessä
kunnossa.
Autostani on tarjottu jo 60 tuhatta markkaa mutta
ei ole myytävänä.
Varmasti tulee olemaan ainut jokapäiväisessä
liikenteessä oleva W123 viidentoista vuoden
päästä. Ja siihenaikaan jos tulee toinen W123
vastaan, lupaan moikata vaikka en tuntiskaan :-)
näitä betonimyllärin-työkalu-diesel-123:ia meillä
Salossa päin myös, mutta piti ihmetellä oikein
ääneen sitä, että hienoimmat yksilöt (joita minä
tiedän) ovat dieseleitä. Siis alueella Paimio-
Salo-Tammisaari. Tosin näitä tosi räjähtäneitäkin
yksilöitä on; kuin tilauksesta vastaan tuli eilen
yksi, kun kävin illalla tankkaamassa.
Peräluukussa luki 200D, mutta käynti kuulosti
viisipyttyiseltä, kilpiä en huomannut ottaa ylös.
Takaikkuna oli NIIN täynnä työkaluja,
vessapaperirullia, vissypulloja, sämpyläpusseja,
että poliisi olisi varmaan puuttunut asiaan.
Nokalla lisäpitkät, osoittivat varmaan aivan päin
helvettiä (tai taivasta) sillä perä viisti maata.
Kyydissä viisi haalariasuista äijää. Tarkempia
tuntomerkkejä ei saanut, kuraisten ikkunoiden
läpi ei juuri näkynyt. Väri oli kyllä
punainen...Olisi ollut mielenkiintoista saada
katsastaa ohjaamoonkin; olisikohan pölyn läpi
näkynyt matkamittarilukemaakaan.
Pertulle kysymys: miten turbodiesel on pelannut,
noin yleisesti ottaen. Jotkut sanovat, että
koneessa on pientä häiriötä, jotkut taas
väittävät sen johtuvan ratin ja penkin välissä
istujasta.
Olen henk. koht päässyt kokeilemaan 123-
turbodiesel-farmaria, ja ainakin tuo kulkupuoli
oli melkoisen rivakkaa...
Oli kiinnostusta kuinka Turpo jaksaa?
Kiitos kysymästä, koneosasto on jekkassut
ainankin tänne asti aj. 67tkm. ihan
kiittettävästi.
Oikeastaan tuntuu että vasta nyt kone alka olla
niinkuin sisäänajettu, ensimmäiset 30tkm moottori
vei jonkinverran öljyä (litra/5000km), mutta se
on vähentynyt ihan huomattavasti.
Käyntiinlähtö on ollut aina mallikasta ja
sammuminen kanssa. Sinänsä sellaisen piirteen
olen huomannut että jos ajaa useita päiviä
kaupunkiajoa
(kiihdytys,jarrutus,kiihdytys,jarrutus) kone
alkaa ravistamaan kuin puimakone, useimmiten on
riittänyt moottoritiellä parinkymmenen kilometrin
lenkki. Ainut mihin en ole tyytyväinen on
huippunopeus, olis se kiva vedättää yli
kahdensadan vanhalla diesel 123:lla.
...kyseessä siis tekniikanvaihto vai jenkkimalli?
Kyllä, kyseessä on tekniikanvaihto.
Alkuperäinen 200D tuli niin finaalikuntoon että
en enää ilennyt sillä ajaa. Taas 200:sen koneen
remppaaminen soittokuntoon olisi ollut mielestäni
täysin järjetöntä.
Olen vaihtanut autooni ko. operaatiossa koneen,
perän (3.07), etujousituksen, mittariston,
pakoputkiston, ja mitähän muuta siihen nyt
kuuluikaan että se vastasi 300 turbodiesel
sedania.
Ko. autosta on tullut muutenkin
käyttöharrastekohde. Kaikea muutakin W123:sen
ympärille liittyvää on tullut haalittua ja
tumpattua autoon kiinni. (Alkuperäisiä)
Ko. kone oli muuten täysin uusi...:-) 0 km ajettu.
itelläni on kans tälläinen 123. ostin saksat noin 6v sitten ja sain jopa tehtaan alkuperäiset renkaat ja vanteet alle! se oli seissyt saksan aika kauan yhen kaverin tallissa ja ei ole ollut kyseisen auton kaa tekemisissä. ainoa mikä on jäänyt päähän, niin autosta pöllitiin auton malli merkintä takaa ja en ole löytänyt uusia sellaisia! Ja revittin aika järeästi irti: reikä takakonttiin, siihen missä se merkki oli sen jälkeen lähti näköjään irti
aivoitustasi???
Onhan autoilla vähän eroa jos sillä on ajettu
100tkm tai 1000tkm. Käytössä kuluu, kivet
hakkaavat, suola tekee tehtävänsä.
Asiassa taidettiin ajaa takaa sitä, että enemmän
ajettu voi olla siivomassa kunnossa ulkoa ja
sisältä ja jopa teknisesti parempi kuin tuoreempi
yksilö. Arvostuksesta ja hoitomotiiveista eri
mallien kesken kai oltiin puhumassa.
Unohtakaa harvat friikit! Eittämätön tosiasia on,
että dieseleillä on takanaan moninkertainen matka
b-malleihin nähden ja niiden omistajat 10v iästä
eteen päin ovat usein todellisia punaniska-
pervakovilkkuu ukkoja joiden auton ulkonäkö ja
houto on suoraan verrannollinen ko. henkilöiden
omaan hygieniaan ja siisteyteen...
Tämä pitää sitten tasan paikkansa. Kun kaupassa
näet paskaisissa farkuissa hiippailevan 50 v. ja
lenkkareilla kengitetyn AGA-lippispäisen,
vahvoilla pulisongeilla ja 4 päivän sängellä
varustetun kaljamahaisen miehen, t-paita navan
paljastaen ja tosiaan tuo persvako paistaen
(takataskussa kuitteja täynnä oleva lompakko
painaa housunkauluksen alas), niin tiedät
tarkasti minkä auton oven hän parkkipaikalla
avaa. Ei Ladan, ikälopun Tojon, vaan tunkiota
muistuttavan W123:n tietenkin.