Onko outoa, jos on suorittanut humanistisen ylemmän korkeakoulutkinnon ja lähtee koulunkäyntiavustajaksi harjoittelijana? Ei ole opettajakoulutusta, muutenhan voisi hakea opettajaksi. Tavoitteena on saada kokemusta koulumaailmasta ja ehkä myöhemmin päästä muihin opetustehtäviin. Ja tietenkin avustajan työn kokeminen tärkeäksi ja halu auttaa lapsia. Mutta onko tämä järkevä reitti?
Korkeakoulututkinnolla
koulunkäyntiavustajaksi?
101372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen koko syksyn seurannut tuttavani työnhakua - itselläni se on myös edessä. Vaikka hänellä on täysi kelpoisuus, ei hän ilmeisesti ikänsä / liikaa pätkiä sisältävän uransa vuoksi ole tullut valituksi mihinkään tehtävään. Kaikista paikoista ei edes vaivauduta ilmoittamaan, että kuka on valittu (jotta voisi valittaa), mutta on aihetta epäillä, että nuoremmat ovat menneet edelle huonommilla papereilla ja ilman kokemusta.
Minun kannaltani tuossa sinun ratkaisussasi olisi paljonkin järkeä. Vaikka sinulla on tutkinto, niin minä olen lopullisesti kuitenkin kouluttautunut opettajaksi ja tätä työtä tehnyt yli kaksikymmentä vuotta. Tuskin muihinkaan tehtäviin enää kovin helposti pääsisin. Tätä tukee myös OAJ:n linja: suosituksena on, että nokkimisjärjestyksessä ensimmäisenä olisivat opettajakelpoisuuden omaavat.
Vaikka olen itsekin urani aloittanut ja aikoinani toiminut vuosikausia epäpätevänä opettajana, niin en pitäisi hassumpana ajatuksena muilta aloilta tuttua mestari-kisälli -oppisopimusjärjestelmää opetusalallakaan. Tähänhän tarjoaisi mahdollisuuden koulutetun ja kokeneen opettajan työparina toimiminen. Palkassakaan ei niin hirveästi taida olla eroa verrattuna nuoren, epäpätevän ja kokemattoman opettajan palkkaan.
Olipa ratkaisusi mikä tahansa, niin mieti, mitä kaikkea muutakin tutkintoasi täydentämällä voisit työksesi tehdä - ja vaihda ajoissa alaa, jos hiemankin siltä tuntuu vielä jonkin ajan kuluttua.
Mietin vaan sitä, että jos sinulla on jo maisterin tutkinto, niin miksi et hae suoraan opettajan sijaisuuksia? Onko tavoitteenasi päästä aineenopettajaksi vai luokanopettajaksi? Luokanopettajan sijaisuuksia pääsee tekemään helposti suuremmissakin kaupungeissa ilman virallista pätevyyttä ja luulisin, että aineenopettajan sijaisuuksiakin pääsisi tekemään, jos taustalla on ainakin substanssiosaaminen siitä opetettavasta aineesta.
Monissa kouluissa lukiosta valmistuneet toimivat opettajan sijaisina, pitävät välivuotta ja miettivät omaa alaa. Heihin verrattuna maisteri on aina pätevämpi.
Itselläni on FM-tutkinto luonnontieteelliseltä alalta, ilman opettajan pätevyyttä, ja työskentelen koulunkäyntiavustajana ainakin nyt jonkin aikaa.
Voin suositella alaa, jos haluat tuntumaa tämän päivän koulutyöhön ja yleensäkin koulutyöhön aikuisen näkökulmasta - ja ilman, että tarvitsee heti hypätä opettajan saappaisiin täydellä vastuulla. Itseäni ainakin sellainen on pelottanut niin, etten ole uskaltanut edes lyhyitä sijaisuuksia hakea. Nyt ajatus ei enää niin hirvitä. Käytännössä avustajana saa myös kokemusta opettajan työstä, sillä oppituntien pitämistä avustajille lankeaa vähintään silloin tällöin.
Noin yleisellä tasolla, miltä se avustajana oleminen sitten maisterista tuntuu? No, palkka on pienempi ja opettajien juoksupoikana toimiminen sekä yleinen lievä ammatin vähättely nyppivät toisinaan, mutta onpa toisaalta vastuukin pienempi ja homma muutenkin sikäli helpompaa, ettei oppituntien pitämisestä tarvitse stressiä ottaa ja esim. vanhempien kanssa tekemisissä oleminen ei työnkuvaan kuulu lainkaan. Samoin välituntivalvonnat, päivänavaukset, suunnitteluryhmät jne. ovat ehkä pieniä mutta silti keljuja opettajan "luontaisetuja", joilta avustaja säästyy. Avustaja voi keskittyä yhteen tai muutamaan oppilaaseen ja heidän edistymiseensä, opettaja vastaa kokonaisuudesta ja hoitaa byrokratian.
Pitäisin luontevana, että yliopiston käyneelle avustajan työ on vain välivaihe matkalla opettajan ammattiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ja vaikka opettajaksi lopulta päätyisikin, omakohtaisesta avustajan työkokemuksesta on taatusti hyötyä, kun joskus opettajana työskentelee avustajan kanssa.
Niin siis kuvasit ilmeisestikin nykyistä (ja ainoaa?) kka-työnkuvaasi. Ainakin pitempään kka-työtä tehnyt tietää miten työnkuva riippuu niin paikkakunnasta kuin paikkakunnan sisällä työpaikasta. Esim. välituntivalvonta on asia, jolta kka ei välttämättä todellakaan välty ! Se, keskittyykö kka yhteen tai useampaan oppilaaaseen on myös tapauskohtainen asia ja toisinaan varsin harmaata aluetta:
* Avustaja A(ei kellekään erityisesti nimetty ja se näkyy työnkuvassa)
* Avustaja B (ulkoisesti koko luokan avustaja, todellisuudessa yhdentai parin oppilaan avustaja, muttei se näy ulospäin)
* Avustaja A (vain ja ainoastaan yhden tai parin oppilaan kanssa näkyvästi työskentelevä avustaja)
*jne. jne. niitä variaatioita mitä onkaan !
Ei mitenkään pahalla...
erot. Meillä koulunkäyntiavustajan toimenkuva on erilainen kuin edellä kirjoittanut.
Nimenomaan sitä tarkoitan. En tiedä onko muita ammatteja, jossa niin nimikkeet (kouluavustaja, koulunkäyntiavustaja, koulunkäynnin ohjaaja jne.)
kuin työnkuvakin poikkeaa jopa paikkakunnittain eli kun kka-kokemuksistaan kertoo asiaan perehtytymättömälle on (ainakin minun mielestä)tärkeää tuoda esiin tämä villi viidakko joka ammattikunnassani jyllää.
Tuo koulunkäyntiavustajan ammatti on erittäin heikosti palkattu ja kun katsoo ammatin vaatimuksia ja koulunkäyntiavustajan ammattitutkinnon opsia, niin kovat ovat vaatimukset. Itse en maisterina kyllä todellakaan alentuisi, sillä kyllä akateeminen koulutus on myös kunniakysymys. Mene hakemaan luokanopettajan sijaisuuksia, varmasti pärjäät siinä työssä jos vain tulet lasten ja nuorten kanssa toimeen. Huumorintaju ja pilke silmäkulmassa ovat ne parhaimmat pedagogiset taidot. Jos olet pipo kireällä niin oppilaat ovat hankalia. Itse olen aina parhaiten tullut toimeen niitten "haastavimpien" tapausten kanssa. Huumori on aina auttanut ja aito tsemppaus ja usko siihen oppilaaseen.
Ei pahalla, tosiaan. En tarkoittanut tehdä kattavaa esitystä siitä, mitä avustajan työnkuvaan kuuluu ja mitä ei, sillä tämä vaihtelee paikkakunnittain ja jopa saman paikkakunnan eri koulujen välillä. Periaate on kuitenkin selvä: päävastuu oppilaiden oppimisesta ja turvallisuudesta on opettajalla, eikä tätä vastuuta voi avustajalle siirtää. Ja tämän takia avustajaksi ryhtyminen voi olla hyvä tapa lähestyä koulumaailmaa, jos suoraan opettajaksi ryhtyminen tuntuu liian pelottavalta.
opinnot omasta aineestasi, jos aineesi on sellainen että sitä voi opettaa. 35 ov, muistaakseni 60 opintopistettä.
Opiskelen luokanopettajaksi ja minun mielestäni kyllä KKA:kin tarvitsee työhönsä sen koulutuksen.
On hullu ajatella että "kyllä maisteri on parempi kuin opistoasteen ihminen", esim slaavilaisen filologian maisterilla ei ole mitään hajua oppimisvaikeuksista ym, toisin kuin KKA:lla.
Jos oma ala ei tunnu lainkaan kiinnostavalta,
opiskele jotain muuta! Tee vaikka syventävät opinnot sivuaineesta, jota voi opettaa koulussa, siihen päälle pedagogiset niin olet pätevä opettaja. Kolmisen vuotta luulisi menevän.