Mitä mieltä olette juuri tulleesta Ykkösdokumentista?
Siinä sijaisperheessä kasvanut Hanna kertoi mielestäni tosi tärkeitä näkökulmia asiaan. Hienoa, että biovanhemmat Iris ja Petri tulivat julkisuuteen asioiden kanssa! Sosiaaliasiamies, asianajaja ja J.P. Roos puhuivat myös asiaa. Kummastuttaa, ettei Kuopion sosiaalitoimi ollut suostuinut osallistumaan ohjelman tekoon!!! Tämä ohjelma oli erittäin hyvä! Se näytti tästä Suomen lastensuojeluasiasta sen puolen, josta yleensä vaietaan täysin.
Siinä sijaisperheessä kasvanut Hanna kertoi mielestäni tosi tärkeitä näkökulmia asiaan. Hienoa, että biovanhemmat Iris ja Petri tulivat julkisuuteen asioiden kanssa! Sosiaaliasiamies, asianajaja ja J.P. Roos puhuivat myös asiaa. Kummastuttaa, ettei Kuopion sosiaalitoimi ollut suostuinut osallistumaan ohjelman tekoon!!! Tämä ohjelma oli erittäin hyvä! Se näytti tästä Suomen lastensuojeluasiasta sen puolen, josta yleensä vaietaan täysin.
Vastaukset 46
Vanhimmat
asiat julki. Mikä hyvää, oli se, että nämä vanhemmat kertoivat oman tunnemaailmansa, eristäytymisen, elämästä kadonnut ilo on vain suorittamista.
kuinka biologinen vanhempi ei saa taloudellista tukea mutta sijaisvanhemmat saavat KAIKEN!
Silloin kaikkien suomen biovanhempien pitäisi saada tukea. Ootko koskaan ajatellu että myös toimeentulotuki on taloudellista tukea, jota kaikki eivät saa. Joten...
voi hyvänen aika tätä biovanhempien puhetta!raskaasti alkoholisoituneet biovanhemmat,jotka kyllä aamulla pukevat lapsensa,mutta siihen se hoito melkein jää..saavat sitten kunnan kodinhoitajan monta kertaa viikossa "tuekseen".hän sitten siivoaa,hoitaa lapsen ja vanhemmat vain miettivät koska päästään pullo avaamaan.illan lapsi istuu sitterissä tai oleilee sängyssä tms.kaivaa roskista,jos löytyis syötävää,kun vanhemmat ovat liian humalassa lapsesta huolehtiakseen..tunne-elämä ja kielen kehitys mm jäävät kehittymättä,koska vanhemmat eivät ole oikeasti läsnä!!ja meillä on kokemusta.olemme pieniä kärsijöitä yrittäneet auttaa.ja voin kertoa,että jos olisin vuorotöissä lasten sairaanhoitajana,tienaisin enemmän.nyt teen 24 tuntia vuorokaudessa RASKASTA työtä.ja yksi vapaa kuukaudessa.emme saa kodinhoitajaa tai muutakaan apua.ja haluaisin tietää keiden kanssa täällä keskustellaan,MISTÄ SYYSTÄ lapsenne ovat huostaanotetut!?!
keiden kanssa keskustelet!
valitettavasti mulla on lapset hoidettavana ja harvoin ehdin tänne keskustelemaan.joten pieni gallup,jota muilla palstoilla tehdään,olisi täälläkin asiaa..ihan lyhyt esittely vaan jos on kanttia kertoa miksi lapset on pois teiltä.
turvata oman toimeentulonsa!
SILTI käyn täällä lukemassa asiasta ja keskustelemassa, koska aihe kiinnostaa.
Jos sinulla on omien lapsien lisäksi biolapsia, niin voit ajatella käyttäväsi tämän palstan lukemista lisäkoulutukseen varattuun aikaan.
Kiinnostus on hyvää ja halusi hoitaa lapsia on hyvää, mutta älä tule tänne turhia kotkottamaan ja moittimaan. Täällä on moni ennen sinuakin vaatinut galluppeja ja niitä on osa saanutkin. Joka päivä niitä ei tulla järjestämään. Vakiokirjoittajat täällä ovat kertoneet oman tarinansa pienissä pirstaleissa ja silti heidän päälleen syljetään lakkaamatta. Älä ole yksi sylkijöistä, vaan yritä olla kohtelias vierailija.
Sijaisvanhempi kun olet, niin sijaisvanhemmuuspalstalla voit mennä ns. tuulettumaan.
t.vakiokirjoittaja - ei biovanhempi
Sinullahan on asiat hyvin.
Arvaas mitä?
Massi taisi puhua?
Haluan vain poistaa yhden täällä usein näkyvän väärinymmärryksen. SOSSU EI TIENAA TEHDYILLÄ HUOSTAANOTOILLA MITÄÄN!!! Asia on pikemminkin päinvastoin! Yleensä tulee satikutia siitä, että niitä on tehty liikaa. Ja tämä liikaa ei tarkoita sitä, että niitä olisi tehty väärin perustein. AINA on edullisempaa auttaa avohuollon tukitoimilla kuin tehdä huostaanotto!!! Joskus tilanne vaan on niin mahdoton, ettei avohuoltoa voida tehdä.
Täytyy ihmisen elää todella kummallisessa maailmassa, että kuvittelee sosiaalityöntekijöiden hyötyvän huostaanotoista!!!
on VAITIOLOVELVOLLISUUS.
eivät voi kertoa julkisuuteen mitään,eivät huonoa eikä hyvää,ja tätä biovanhemmat käyttävät hyväkseen.kuunnelkaa ja lukekaa esim jari sinkkosta.
tekemät raiskaukset, seksuaaliset hyväksikäytöt, sijoitettujen lasten henkinen ja fyysinen väkivalta, sekä kulukorvausten kavallukset eivät tule esille.
Sossut joutuvat suojelemaan sijaisperheitä ei lapsia, jotka suojelua kaipaa. Samalla sossut takaavat itselleen leivät.
Sosiaalitoimi olisi voinut osallistua tämän ohjelman tekemiseen vaitiolovelvollisuuden säilyttämällä. Heidän ei olisi tarvinnut ottaa kantaa ohjelmassa esiintyneiden perheiden tilanteisiin, mutta he olisivat voineet kertoa yleisasiaa kaupunkinsa tilanteesta.
He olisivat voineet esimerkiksi kertoa sen, kuinka paljon heillä on huostaanottoja ja kuinka paljon on ollut huostaanottojen purkamisia. Tämä ei ole vaitiolovelvollisuuden alainen tieto, vaan ns. yhteiskunnallinen tilastotieto. Jotain kertoo Suomesta sekin, että huostaanottojen lukumäärät tilastoidaan tarkasti, mutta huostaanottojen purkuja EI TILASTOIDA LAINKAAN.
Esimerkiksi toiset sijaisvanhemmat ja sosiaaliasiamies onnistuivat esiintymään ohjelmassa ilman, että vaitiolovelvollisuutta rikottiin. Kyllä se olisi sossuiltakin onnistunut, jos heillä olisi ollut halua.
sen professorin neuvoa, että lastensuojeluun pitäisi ottaa yhteyttä ihan viimeisessä hädässä. Haluaako hän, että Suomessa lapset voisivat vielä huonommin? Kysehän ei ole biologisen vanhemman oikeuksista, vaan lasten oikeuksista normaaliin ja turvalliseen elämään.
ja vammautua loppu elämäksi sijaisperheessä. Normaalia ja turvallista perhe-elämää!
Nuo ole aika äärimmäisen harvinaisia tapauksia, mutta varmaankin mahdollisia. Suurin osa lapsista kuitenkin saa hyvän sijaisperheen, kuten kyseisessä dokumentissakin.
Minuakin ihmetytti JP Roosin lausunto siitä, että lastensuojeluviranomaisiin tulisi ottaa yhteys vasta erittäin vaikeassa tilanteessa.
Ajattelen Roosin tarkoittaneen nimenomaan sitä, että kun tämä lastensuojelurintama on mitä on, niin sen kohteeksi joutunut perhe voi joutua myllyyn, joka kestää lapsen täysi-ikäisyyteen asti. Hän sanoi, että sosiaalityössä on ihmisiä, jotka tekee päätöksiä "tunteiden vallassa".
Uskon, että lasta laiminlyövä perhe (alkoholia, huumeita, väkivaltaa, mitälie) täyttää erittäin helposti lastensuojelun kriteerit. JP Rooskin on kuitenkin ollut näkemässä läheltä näitä perheitä, joissa huostaanoton purkamisen kanssa on täytynyt mennä mm. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Tämmöisestä kierteestä hän varmasti varoittaa; ettei naapurintäti näkisi insestiä joka lapsen kohdalla, tai ettei kaupankassa huolestuisi hassuja puhuvan 3-vuotiaan puheista.
"Huostaanotto on viranomaisen tunnustus siitä, että on epäonnistunut" J.P.Roos
Eikö lähtökohdan pitäisi olla se, että jokainen vanhempi pystyy itse huolehtimaan lapsestaan? Ilman, että yhteiskunnan on tuettava jokaisen vanhemmuutta alusta alkaen?
"Opetellaan ensin huolehtimaan itsestään, että voidaan huolehtia toisesta" Pasi - jos kaikki ajattelisivat näin, ei huostaanottoja tarvittaisi.
Sanoiko J.P.Roos tosiaan, että huostaanotto on viranomaisen tunnustus siitä, että on epäonnistunut?!
Voi hyvänen aika, kaikkien muiden vikako huostaanotto on, paitsi tietysti biojen?
Kyllä moni lapsi saa olla kiitollinen sossuille, että ovat heidän elämänsä pelastaneet.
Meilläkin asuu kaksi tällaista lasta.
tuttavani joutui avohuolontukitoimenpiteenä antamaan lastensuojeluviranomaisille ja joka sitten pari vuotiaana sijoitettiinkin Lahteen perheeseen, jossa 6 oman lapsen lisäksi oli jo 2 sijoitettua,pääsi laitokseen. Nyt pojalla on vaatteita, harastuksia, pärjää koulussa ja äiti voi tavata lastaan eenemmän kuin 2 tuntia kuukaudessa.
Voi sitä vauva parkaa, joka joutui tähän sijaisperheeseen. Tuhotaanko tämänkin lapsen alkutaival sijaisperheessä. Ja viranomaiset eivät puutu!
"Huostaanotto on viranomaisen tunnustus siitä, että on epäonnistunut" J.P.Roos
Tuo tarkoitti sitä, että huostaanoton tapahtuessa viranomaiset ovat epäonnistuneet perheen tukemisessa avohuollon toimin.
Periaate ja laki menee niin, että perheitä pitäisi tukea avohuollon tukitoimin. Niihin ei nykyään ole rahaa eikä työntekijöitä. Avohuollon tukitoimina järjestetään apua kaikkein vaikeimmissa tilanteissa oleville (esim. vaikea päihdeongelma) perheille, joita ne eivät enää auta. Sen sijaan lievemmin apua tarvitsevat (esim. yksinhuoltajaäidillä jalka poikki) perheet eivät saa apua ja näin lievemmistä perheistä tulee enemmän tarvitsevia perheitä. Sitten todetaan, että avohuollon tukitoimista ei ollut apua ja lapset voidaan huostaanottaa.
Monilla paikkakunnilla tukitoimet ovat myös ihan käsittämättömiä:
1) päiväkotipaikka lapselle johonkin päiväkotiin, jossa on jo liikaa lapsia
2) koesijoitus avohuollon tukitoimenpiteenä, joka masentaa vanhemmat ja säikäyttää lapset
3) sosiaalityöntekijöiden vanhemmuudentukemista, mikä on käytännössä liian usein huostaanotolla uhkailemista ja henkilökohtaista kiusantekoa
4) jne.
Periaatteessa siis huostaanoton tekeminen on aina osoitus siitä, että sosiaalitoimi on epäonnistunut auttamaan ko. perhettä avohuollon tukitoimilla. Huostaanotot ovat kuitenkin lisääntyneet niin paljon, ettei sosiaalityöntekijöille ole enää mikään kipukynnys tehdä huostaanottoa.
Sosiaalityöntekijät eivät siis koe huostaanottoa epäonnistumisena, mutta sosiaalihuollolla on oikeasti semmoinen tavoite ja laki, joiden edistää muita apumuotoja. Tästä näkökulmasta huostaanotto on epäonnistuminen.
on vain pelkkää teoreettista haavetta jota ei tulla koskaan tavoittamaan.
Avohuollon tukitoiminta ei auta jos ei perhe ole kykenevä vastaanottamaan sitä apua ja ei halua muuttaa elämäntapaansa tai sitten sairudenkuva on sellainen että siitä ei selviydy edes muutamassa vuodessa tai ei koskaan. Lapsen ei ole hyvä asua sairaan vanhemman/perheen kanssa sen pitäisi jokaisen ymmärtää joka lasten asioita hoitaa.
On ajateltava sitä mikä on lapsen kehityskulku ja ne asiat joita opitaan aivan juuri syntyneestälapsesta saakka eikä vasta ruveta puuttumaan kehitysongelmiin kun ne jo ovat vaikeusasteeltaan hankalia. Mielestäni näin pilataan perheen ja lapsen elämäntavoitteet.
Henkilökohtainen kiusnteko se on ehkä sitä jonka kokee ihminen kun puututaan hänen asioihinsa jotka hän tietää tai ei kykene tiedostamaan olevan poikkeuksellisen häiriintyneitä ongelmia.
Uskon että jokainen meistä yrittää puolustaa itseään jos joku kyseenalaistaa elämäämme arjentiimoilta.
kuin sijaisperheiden käyttämä henkinen väkivalta, vähättely ja lapsen itsetunnon tuhoaminen jo syntymästä asti.
Tietenkin tuo on teoreettista haaveilua, ettei huostaanottoja tarvitsisi tehdä.
Kyse on siitä, että joka ikistä lastensuojelutapausta tulisi käsitellä kyseisen tapauksen valossa. Jokaisessa tapauksessa tulisi kartottaa vanhempien ongelmat ja voimavarat, tukiverkosto, vanhempien kuntoutumisen ennuste, vanhempien (ja lasten jos osaavat kertoa) mielipiteet asiasta, saatavilla olevien tukitoimien soveltuvuus, lasten sen hetkinen tilanne ja ennuste jne.
Näin ei kuitenkaan tapahdu kuin murto-osassa Suomen huostaanotoissa. Huostaanottoja tapahtuu nykyään niin paljon, ettei sosiaaliväen tarvitse lainkaan selitellä eikä puolustella päätöksiään mihinkään suuntaan. Lehdet mässäilevät hurjimmilla lasten laiminlyöntitapauksilla, mikä tietenkin vaikuttaa sekä yleiseen mielipiteeseen että sosiaalityöntekijöiden tunnepäätöksiin.
Huostaanottoja ei koskaan saada loppumaan. Siihen ei käsittääkseni edes pyritä.
Sen sijaan tulisi voidan vähentää väärin syin tai riittämättömin tukitoimin tehtyjä huostaanottoja sekä tulisi lisätä huostaanottojen purkuja silloin kuin se on mahdollista. Ei ole järkevää, että huostaanoton purkuja täytyy kierrättää Euroopan ihnisoikeustuomioistuimessa ja aikuistunut lapsi kertoo kokeneensa tilanteen hirveänä ("Kuin olisi vedetty eri käsistä eri suuntiin. Olin niin poikki, et sanoin vaan et päättäkää te, niin mä teen mitä vaan. Myöhemmin mietin, et olis ollu parempi päästä kotiin jo aiemmin, mut jälkiviisaus on turhaa.")
Näiden lisäksi huostaanoton jälkeen tulisi vanhemmille järjestää tukea, etteivät he jää tyhjänpäälle kuten Ykkösdokumentin Iris. Se voi hyvin ajaa vanhemman viimeistään päihteisiin, mielenterveysongelmiin, työttömyyteen, syrjäytymiseen jne.
Noinhan se on ja aivan oikein ajateltu eli vaikuttaa pitäsisi oikeasti siihen miksi se syntyy ne tilanteet ja tapahtumat jolloin lapset ovat aikuisten / vanhempien aiheuttamassa vaihtoehdottomuus tilassa eli puun ja kuoren välissä.?
Entäs jos vaihtaisi nimen huostaanoton tilalle esim: "vastuun jako" , "kummivanhemmuus", "läheis vanhempi", "jaettu läheisyys" , ym ym. Eli Bio vanhempaa ei eikä lasta rankaistaisi virkamies toimin ja lailla, että on tällainen suhde/olotila kuin isyys ,äitiys, vanhemmuus, lapsuus.
Virkamies kun selittelee tai perustelee mahdollista väärää päätöstään siinä menee mone lapsen nuoruus ja mitään ei tapahdu vaan se elämä on jo pilalla kun päätös on tehty. Se johtuu virkamies moraalista tiedostaa itsensä ja asemansa väärin eli luulla itseään virheettömäksi ja täten yli-ihmiseksi. Myös tilanne muuttuu se voi tapahtua hetkessä niinkuin virheetkin niin siihen reagointi tulisi olla välitöntä ja mahdollista.
Siiihen liikeelämänkin tuottavuus perustuu että ollaan "ajanhermolla " ja reagoidaan nopeasti.
Siinä olisi hyvä kilpailu kunnille kuinka nopeasti he purkavat virhepäätöksiä lasten edun aikaansaamiseksi ja kulujen karsimiseksi.
Myös työllisyyden nimissä se olisi kannattavaa ministeriöönkin perusteltua. 1/3 hinnalla lapset hoituisivat perheisä ja se 2/3 osaa voisi laittaa perheiden vanhempien kouluttamiseen työhön ja vastuuseen lapsistaan sekä koulutyön tukemiseen. Kouluopetuksen lisäksi ja ulkopuolella.
Kun sosiaalitoimen resurssit ovat vähenneet, ei ole viranomaisillakaan aikaa neuvotella - ei edes lasten psykiatreilla. Äskettäin oli erimielisyyttä lapsen hoidosta psykiatrian osastolla. Hoitava taho oli diagnosoinut lapsen psykoottiseksi. Vanhemmat olivat omalla kustannuksellaan saaneet rinnakkaisdiagnoosin lapselleen, jonka mukaan lapsi oli autistinen.
Vanhemmat eivät halunneet enää palauttaa lasta osastolle, jossa lapsi selvästi kärsi pakkotoimenpiteistä, jotka eivät ottaneet huomioon lapsen aistiyliherkkyyttä, vaan sitä pidettiin psykoottisena oireiluna. Kun lasta ei palautettu osastolle, lääkäri ensin sopi neuvotteluista, mutta ennen sovittua neuvottelua lääkäri ilmoittikin ylläyyäen, että hän kutsuu asialle lastensuojeluviranomaiset ja poliisin hakemaan lasta!
Tämä tuntuu olevan maan tapa - rinnakkaisdiagnoosilla saati vanhempien huolenaiheella ei ole mitään merkitystä - ovatpahan vanhemmat syyllisiä lapsensa tilanteeseen vaikka lapsi on selvästi autisti. Edelleenkään psykodynaamikot eivät lapsen autismia tunnusta - vaan haluavat jatkaa jo vääräksi koettua pakkoterapiaansa!
Jos he itse ovat sairaita niin vahinko kiertämään. Porttohan kavahtaa totuutta, eli jos on valta-asemassa, niin hän on se ainoa totuus. Sairasta, mutta valitettavan totta! Ja mikä paras tapa osoittaa oma "valtansa" polkea lapsen oikeudet vaikka lapsen hengen kustannuksella.
Anna lapsellesi juuret.
Lapseni ovat jo niin vanhat, toinen 18 v, asuu tuetussa asumismuodossa, toinen 17 v, asuu nuorisokodissa ja keväällä pääsee tuettuun asumiseen, enää ei tarvi näistä tapaamisista tapella.
Molemmat haluavat asua kiven heiton päässä minusta. Miksiköhän, vaikka Espoon perhehoidon päällikkö Merja Nikitin sanoi syksyllä tapaamisessamme, että "Saan olla kiitollinen, että vanhempi tyttöni EDES haluaa tavata minua."
Kumpikaan ei halua olla tekemisissä sijaisperheen kanssa. Juuret yritettiin katkoa sijaisperheiden taloudellisen hyvin voinnin vuoksi, ei lasteni etua ajatellen.
Kuulla, että asiantuntijan mielipide ja neuvo oli mikäli vain pystytte asianne hoitamaan ilman lastensuojelun apua niin suosittelen! Siinä on selvästi otettu kanta Suomen tämän hetkiseen huostaanotton käytäntöön.
Mient voi perhe jossa on 3 lasta, jotka voivat hyvin olla huonoja vanhempia yhdelle lapselle?
Pitääkö lapsen maksaa isänsä virheistä 18v asti, kun isällä ei enää näitä ongelmia ole?
Hyvin valaiseva ohjelma.
Se mies näyttää pärjäävän hyvin ja on ryhdistäytynyt.Siitä kertoo myös uusi perhe ja onnellisen oloiset lapset.
Isää ei tulisi rangaista lopun elämäänsä siitä mitä on joskus ollut sillä hänestä näki selkeästi että on muuttunut mies ja aivan varmasti kykenee huolehtimaan tyttärestään siinä missä muistakin lapsistaan.
Huostaanotto pitäisi hänen tapauksessaan ehdottomasti pikaisesti purkaa.
Mies ei hakenut vikaa yhteiskunnasta vaan myönsi että virheitä on tullut tehtyä mutta hän järkiintyi.
Sen vuoksi kunnioitan suuresti miestä joka kykenee myöntämään omat virheensä ja ottamaan niistä opiksi.
Sen sijaan se holistinainen syytti yhteiskuntaa.Hänelle olisi pitänyt sosiaalitoimiston maksaa lasten harrastusmenoja.Että mua huvitti kun kyseessä oli joku rahallisesti aivan mitätön summa,siitä bioäiti näki suuren porun vaivan kun sijaisperheelle kustannettiin mutta hänelle ei.
Olisi juonut vähän vähemmän sitä viinaa niin olis ollu varaa kustantaa lapsille uimahallireissu.Viinapullo maksoi monta kertaa enemmän vaan siitä ei tingitty,joku tärkeysjärjestys se olla pitää.
Lisäksi ei kyennyt edelleenkään asettamaan rajoja vaan antoi lapsen kihlautua ja muuttaa pois kotoa vaikka oli itsekkin sitä mieltä että liian varhain ja liian nopeasti kaikki tapahtuu.
Toivottavasti sen pikkutytön poikaystävä kykenee pitämään päänsä mielipiteessään että ensin opetellaan huolehtimaan itsestä ja sen jälkeen jälkikasvua.Tyttöhän oli niin keksenkasvuinen että varmasti hankkiutuu ensi tilassa raskaaksi.>Jos ei muuten niin sen vuoksi että äiti kielsi.
ohjelman ja ilman mitään ennakkoasenteita. Löydät paljon asioita, jotka puhuvat sinun tuomasi asioita vastaan.
Keskity katselemiseen, kuuntelemiseen, mieti ja kommentoi sitten.
Ja oletko ihminen, jolta on otettu lapset pois, kokenut sen nöyryytyksen, häväistyksen, valehtelun ja yliolkaisen kohtelun, minkä saat sosiaalityöntekijöiltä. Ja jos lapsi aivopestään eroon vanhemmasta, mikä alkaa yleensä jo heti huostaanotossa, vaikea on enää saada kontaktia ja otetta lapseen.
Tyttö oli viisas. Sanoi, että yleensä tämän ikäiset irtaantuvat vanhemmistaan, mutta hän joutuu nyt tutustumaan äitiinsä uudelleen.
Älä syyttele, jos et edes kunnolla katsonut ohjelmaa!
ja täysin ilman ennakkoasenteita.
Kuten kirjoitin,mies oli fiksu ja myönsi että hänellä oli ongelma.Naisen mielestä ongelma on yhteiskunnassa joka ei tue rahallisesti tarpeeksi.Eli me kaikki muutkin pienituloiset voimme alkaa alkoholisteiksi sen vuoksi että yhteiskunta on mätä,niinkö?
Jos on varaa laittaa rahansa viinaan niin ei pidä tulla valittamaan rahanpuutetta on minun mielipiteeni.
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää että mielipiteitä voi olla monenlaisia,myös niitä jotka ei itseä miellytä?
että ymmärsit ihan oikein. Tutkittu juttu, että ihminen muistaa jostain tunnin luennosta 20%.
Äiti kertoi juomisestaan ja sanoi lastenhuostaanoton olleen hyvä asia silloin, kun hän ei itse nähnyt virheitään.
Hän oli myös lopettanut juomisen, pitänyt yhteyttä lapsiin ja hänenkin olosuhteet olivat muuttuneet.
Hänen kohdallaan vaan huostaanoton purku tuli niin myöhään että lapset olivat jo lähes aikuisia.
Kyllä suru ja huoli lapsista kuvastui päiväkirjateksteissä ja hän oli rohkea koska antoi myös kasvonsa näille kipeille asioille samoin kuin kaikki muutkin ohjelmaan osallistuneet.
Nämä henkilöt jotka omalla nimellään ja avoimuudellaan uskaltavat puhua omista virheistä, tunteista julkisesti ovat niitä arjen sankareita, sillä jokainen tekee elämässään virheitä ne jotka niistä oppii voivat olla tyytyväisiä itseensä.
Oletko varma, että ohjelmassa esiintynyt bioäiti joi vielä silloinkin, kun hän olisi toivonut yhteiskunnalta tukea lasten kanssa olemiseen? Minä käsitin sen niin, että kun äidin tilanne (=alkoholismi) oli jo parantunut, niin äiti sai lisää tapaamisia. Äiti oli kuitenkin työtön, koska oli irtisanoutunut heti huostaanoton jälkeen. Hän sanoi irtisanoutumisen olleen suuri virhe. Työttömällä äidillä ei varmaan ollut paljon rahaa. Hän sanoi, että se oli kurjaa, ettei häntä tuettu taloudellisesti, että olisi päässyt vierailemaan lasten luokse sijaisperheeseen ja vaikka siellä uimahalliin. Yhteiskunta tuki siis niitä matkoja, kun sijaisperhe toi lapsen äidin luokse. Äidin matkoja lasten luokse ei siis tuettu. Tämä ei mielestäni ollut "poruamista", vaan epäkohdan esille tuomista. Äidin rahat eivät enää menneet alkoholiin, sillä hän oli raitistunut. Tupakkaa hän tosin poltti, mutta se ei liene maailman suurin synti ja jos ihminen joutuu ajamaan oikeuksiaan kaikissa oikeusasteissa sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa, niin hermothan siinä menee.
Minä toivon Irikselle ja Hanna-tyttärelleen paljon mahdollisuuksia tutustua toisiinsa. Nyt he kaiketi asuvat lähellä ja voivat pitää paremmin yhteyttä toisiinsa. Tv-ohjelma minusta myös osoitti sitä, että äiti pyrki tukemaan tyttären omia päätöksiä, vaikka ilmaisi myös oman mielipiteensä (että Hanna olisi voinut vielä asua kotona ja Hannan seurustelu eteni liian nopeasti). Hanna on varmasti kokenut elämänsä aikana semmoisia asioita, joita meistä moni ei ole kokenut. Hannan sanoin "maailmassa vaan tapahtuu asioita, joille kukaan ei voi mitään".
Hannassa kuvastui vahvuus, otti asiat menneet menneinä, vaikka varmasti on joutunut näkemään elämää ikäistään enemmän. Ei syytellut äitiä ja kertoi omista kokemuksistaan ja tunteista tavallisesti, oli ikäistään kypsemmän oloinen.
Yksi asia mikä minua lohdutti suuresti nyt, kun oma tyttöni on toista viikkoa kotona 1kk perhekodissa olon jälkeen ettei lapset ehkä mene niin hirveän herkästi rikki kuin olen pelännyt.
Meillä haetaan taas rajoja kotona, koulu tuntuu vaikealle, mennään päivä kerrallaan.
toivoisin todella, että perheitä tuettaisiin kotona jaksamisessa enemmän eikä mentäisi aina siitä missä aita on matalin viemällä lapset ja jättämällä vanhemmat.
Perhe on kokonaisuus, jos yksi oirehtii niin koko perhe tarvitsee hoitoa ja tukea, ei ole ratkaisu poistaa oirehtijaa perheestä huostaanotolla tai jättää sairaita ilman hoitoa.
Alkoholismi on sairaus ja vaikea, mutta siitäkin voi toipua. Tosin se tapahtuisi nopeammin ja helpommin jos se tunnistettaisiin alkuvaiheessa ja siihen puututtaisiin. Jos sairastuu syöpään ei sitä salata ja piilotella, miksi sitten alkoholismia/muita riippuvuuksia ei voida hoitaa ja minusta vielä pakkohoitaa?
Siis en tiedä mistä ohjelmasta puhutaan, mutta alaa sen verran kantapäänkutta tuntevana aistin sen tarkoituksen miksi ei vanhempia eli perhettä tueta kokonaisuutena. Sitä varmaan moni tarvitsisi. Lapsen edun vuoksi ja kulujen vähentämiseksi.
Nyt kuitenkin arvioin että yhteiskunta on niin yksilökeskeinen syystä että perhe aidoimillaan on "liian" kova vastustaja hyvin monelle bisneksenteko mallille kun se on lämmön ja rakkuden sekä yhteenkuuluvuuden yksikkö eli toimijana perhe on liian haastava "vastustaja".
Ja niin ironiselta kun se kuulostaa olen sit ämieltä että lainsäädäntö yksilökekeisyydessään velvoittaa suorastaan perheen "hajoittmiseen" että siitä saadaan erilleen sos tunnukset eli "tapaukset" että voiddan yksilöidä "kohde. Ja se voi olla yleensä ensiksi ISÄ elä perheen pää. Sitten äiti ja jokainen lapsi erikseen mutta järjestelmä ei juuri kykene kohtamaan perhettä perheenä. Tämän kerron kun on puhdas ja oikeaa kokemusta asiasta.
Mielestäni se on suuri virhe lapsien kannalta ja ennekaikkea yhteiskunnan perusyksikön kantavuuden eli ihmisarvokehityksen kannalta.
Jokin yksilö voi olla ns: vahva ohjelmissa ym: kun on varhais nuoruuden aika jolloin muutenkin selviytyminen ja jäsentäminen kohdistuu siihen minäkuva muodostukseen ja roolimallit painaa päälle. Mutta kun yleisesti katsotaan pitkässä juoksussa tätä perusyksikkö hajoittamis politiikkaa olen suunnattoman huolissani mikä onse ns: saavutettu etu tai hyöty sekä "tulos" hyvinvointi sekä perusturva aspektina. Laseten ja tulevien sukupolvien kannalta.
SE ei voi olla keinohedelmöidetty,sijaishoidettu, laitosyksilö, tuotanolistehokaaseen markkintalouteen.
muidenkin ymmärtävän. Mikä perhe on aidoimmillaan liian vahva?
Mitä meinaat yksilökeskeisellä lainsäädännöllä?
Minä onneksi putosin kärryiltä jo ensimmäisen lauseen jälkeen.
Haluaisin kyllä ymmärtää joten selvennä ajatuksiasi.
katsoin itse samaisen ohjelman. sitä pidän todella kummallisena että miksi huostaan ottoa ei voi purkaa? minkä takia lapsen pitää maksaa isänsä virheistä? isällä oli jo uusi perhe jossa lapset voivat hyvin ja saivat esimerkillistä hoitoa kotona, miksi huostaan otettu ei saisi? vaikea se on uskoa mutta ihmisetkin muuttuu, iseltäni kyllä jäi pimentoon että miksi miehen ensimmäinen lapsi oltiin huostaan otettu ja missä lapsen äiti on?
miten joku sosiaalityön tekijä voi päättää mikä on hyvä vanhempi, missä huostaanoton raja menee? kaikkihan riippuu ihan kunnasta on esim. tapauksia joissa laste pidetään mahdollisimman pitkään bio. vanhempiensa kanssa vaikka perheessä olisi päihden ongelmaa juuri silloin perheessä käy muutaman kerran viikossa perhetyöntekijä ja sillä pitäisi asioiden korjaantua. eräs ystäväni sairastui todella pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja luuli antavansa lapsensa vain siksi aikaa sijoitukseen että hänen tilansa kohentuisi. nyt hän on päässyt yli masennuksesta ja on valmis taas äidin rooliin, mutta sosiaalihuollon mukaan hän ei ole kelvollinen enään äidiksi lapselleen, vaikka on saanut psykiatrilta lausunnon henkisestä milentilastaan. mitenkä sosiaalityöntekijä voi päättää äidin olevan sairas vaikka ammatti ihmiset ovat aivan erimieltä? varsinkin kun synnytyksen jälkeiseen masennukseen voi kuka tahansa sairastua.
mikä tekee sosiaalityön tekijästä jumalan että hän saa päättää näin toisten elämästä?
käytti, möi huumeita ja oli väkivaltainen...ja silloin lapsi lähti huostaan...mutta missäs se tytön äiti on?
asia on niin laaja että erittäin vaikea kertoa se lyhyesti mutta kysit niin hyvin että koetan vastata.
Siis perhe perusyksikkönä aidoilla tunteilla ja vastuu sitomuksillaan, joka perustuu itsenäisten aikuisten kunioitus liittoon johon lapset ovat rakkaudesta syntyneet on "vahva" kun siihen pyrkii "ulkopuolinen" menemään vaikuttaman ja ratkomaan ja päättämään asioita. Eli tätä tarkoitan vahvalla "vastustajalla".
Edelliseen viitaten laki lähtee siitä että kaikki ovat yksilöitä ja vastaavat teostaan/tapahtumista yksilöinä ja kun perhettä tulisi ottaa huomioon lain edessä niin vanhemmat eroitellaan ylsilöiksi ja ovat erillisinä suhteessa lapsiin tai mihin vaan eli ei avioliitossa ja yhteis vastuussa. myös lapsia ei käsitellä perheenä vaan yksilöinä suhteessa vanhempiin tai järjestelmiin. Siis perhee perusturvan takaavaa perheen asemaa koskeva ajatus ei toteudu lain tulkinnoissa siinä määrin mikä sen tarkoitus on.
En usko että putosit kokonaan ja tahtoisin selventää mitä tarkoitan.
ajattelin noita kirjoituksia ja kommentiasi ja tosiaan asia on niin laaja että se on vaikea sanoa kovin kyhyesti.(ymmärettävästi)
Lähinnä toteasin että näen ja olen kokenut sen ongelman lainsäädännössä missä se perusta on sille lastenkin asemalle ja myös vanhemman /vanhempien.
Monen onnettomuuden uhrina kun olen perheenä joutunut siihen niin olen kohdannut sen.
Lain säädäntö on keskittynyt "repimään" erilleen ns: tapaukset ja yksilöt jotaa kohde voidaan "yksilöidä" ja kun yleesä perusturvasta puhuttaissiin lapsen kohdalla niin se perhe olisi se auvnsaaja kohde aina kun on lapsen edusta kysymys.
Kaikki vaikeudet ja ongelmat olemme kohdanneet perheena ja kaikki on olleet mukana yhtaaikaa kaikissa ja seuraamukset ovat kohdistuneet kaikkiin.
Mikään avunsaanti taho vain ei suostu käsittämään sitä ja täten huomioimaan vaan on eroiteltava perheen kaikki tarpeet toisistaan vaikka on täysin vankka perusta arvoiltaan ja asenteiltaan vaan perheelle on aiheutettu vakavat ulkopuoliset ongelmat.
Lain kyvyttömyys tulkita sellaista yksikköä kun perhe on käynyt mahdottomaksi. Tässä on tullut esille se "yksilökeskeisyys" ja sen vaikeus tukea perhettä koska se hajoittaa vain perhettä.
Tässkin valossa tarkoitan sitä miksi se perhe ei saa tukea perheenä ja kokonais valtaisesti kun sen tarve on lasten edunkin vuoksi. Tämähän on nähtävissä että kun lapset otetaan huostaan aiheutetaan tupla ongelma useasti.
Oikeutetussa läheisneuvonpidon ym kautta syntynyt vanhemmuuden vahvistaminen on aivan järkevää ja oikein.
Ajatus on vahvistunut että kuinka päästä lain edistämiseen perheen auttamisen puolelle ja tämä lasten "tehtailu" huostannotto bisneksen ym sijais toiminaan teollistumisen estämisksi saisi tukiverkon avautumisen ja täten perheiden ja bio vanhemmuuden arostamiseen. Niin kuin se on luonnolistakin.
Kannattaa katsoa ja vaikka nauhottaa videolle. Tässä oli paljon mietittävää. Itse otan nauhalle, että voin joskus katsoa lapseni kanssa.