Touretten syndroomaa?
Asiasta tietävät kertokaa, että voiko touretten syndrooma mennä tavallaan ohi, ja jos menee niin tuleeko jossain vaiheessa välttämättä takaisin?
Itse olen jonkin verran tutkinut touretten syndooman oireita ja valitettavasti kuvaus sopii liian hyvin omiini (jo ohimenneisiin oireisiin)
Eli olen nyt 18 vuotias tyttö.
Oireet alkoivat ala-asteen toisella luokalla ja jatkuivat yläasteelle 9 vuosiluokalle asti.
Ensimmäisiä oireita ala-asteella olivat käsien jatkuva pakonomainen haistelu ja silmien kiinni räpsyttely sekä nenän vääntely.
Oireet vaihtelivat välillä ja joitain saattoi jäädä pouis hetkittäin ja toisia tulla tilalle.
Pahimmillaan minulla oli samanaikaisesti tic-liikkeinä: Käsien haistelu, niiden "heilauttaminen" ennen haistamista, hengityksen hetkittäinen pidättäminen johon liittyi tietty "öh" ääni, nenän vääntely, silmien räpyttely ja pyörittely.
Muita oireita olivat kävellessä hetkittäinen pysähtyminen ja jalkojen tuijottaminen, ennenkuin pystyin taas jatkamaan matkaa. Korujen ja astioiden asettelu pöydälle saattoi olla aikaa vievä tehtävä, ja oven kahvaa ja valoja täytyi painaa lujasti, ennenkuin ne oliva "kiinni".
Elikkä aika kauheeta on välillä ollut, yllättävästi olen pystynyt kuitenkin koulussa ja seurassa pidättelemään pakkoliikkeitä hetkittäin ja yläasteella laitoin käsien haistelun ja silmien pyörittelyn tupakoinnista aiheutuvien "niksujen" piikkiin.
Kotona pilkattiin käsien haistelua ja kerrottiin vitsiä siitä missä kädet ovat käyneet. Mutta suurempaa haittaa pakkoliikkeistä ei ole ollut.
Nykyään liikkeistä on jäljellä enää käsien haistelu (harvemmin, kuin ennen) ja silmien voimakas avaaminen ja sulkeminen jotakin haastavaa työtä tehtäessä, kuten meikkaus.
Olisikin hienoa kuulla muiden kokemuksia, tai jos joku osaisi vastata, että tulevatko pahat oireet jossain vaiheessa elämää todennäköisesti takaisin, vai saattoivatko ne liittyä vain tiettyyn ikään?
Ja onko varmaa, että tuo ylipäätänsä oli touretten syndrooman aiheuttamaa, vai voiko olla jokin toinenkin mahdollisuus? Asiaa ei ole millään tavoin tutkittu.
Asiasta tietävät kertokaa, että voiko touretten syndrooma mennä tavallaan ohi, ja jos menee niin tuleeko jossain vaiheessa välttämättä takaisin?
Itse olen jonkin verran tutkinut touretten syndooman oireita ja valitettavasti kuvaus sopii liian hyvin omiini (jo ohimenneisiin oireisiin)
Eli olen nyt 18 vuotias tyttö.
Oireet alkoivat ala-asteen toisella luokalla ja jatkuivat yläasteelle 9 vuosiluokalle asti.
Ensimmäisiä oireita ala-asteella olivat käsien jatkuva pakonomainen haistelu ja silmien kiinni räpsyttely sekä nenän vääntely.
Oireet vaihtelivat välillä ja joitain saattoi jäädä pouis hetkittäin ja toisia tulla tilalle.
Pahimmillaan minulla oli samanaikaisesti tic-liikkeinä: Käsien haistelu, niiden "heilauttaminen" ennen haistamista, hengityksen hetkittäinen pidättäminen johon liittyi tietty "öh" ääni, nenän vääntely, silmien räpyttely ja pyörittely.
Muita oireita olivat kävellessä hetkittäinen pysähtyminen ja jalkojen tuijottaminen, ennenkuin pystyin taas jatkamaan matkaa. Korujen ja astioiden asettelu pöydälle saattoi olla aikaa vievä tehtävä, ja oven kahvaa ja valoja täytyi painaa lujasti, ennenkuin ne oliva "kiinni".
Elikkä aika kauheeta on välillä ollut, yllättävästi olen pystynyt kuitenkin koulussa ja seurassa pidättelemään pakkoliikkeitä hetkittäin ja yläasteella laitoin käsien haistelun ja silmien pyörittelyn tupakoinnista aiheutuvien "niksujen" piikkiin.
Kotona pilkattiin käsien haistelua ja kerrottiin vitsiä siitä missä kädet ovat käyneet. Mutta suurempaa haittaa pakkoliikkeistä ei ole ollut.
Nykyään liikkeistä on jäljellä enää käsien haistelu (harvemmin, kuin ennen) ja silmien voimakas avaaminen ja sulkeminen jotakin haastavaa työtä tehtäessä, kuten meikkaus.
Olisikin hienoa kuulla muiden kokemuksia, tai jos joku osaisi vastata, että tulevatko pahat oireet jossain vaiheessa elämää todennäköisesti takaisin, vai saattoivatko ne liittyä vain tiettyyn ikään?
Ja onko varmaa, että tuo ylipäätänsä oli touretten syndrooman aiheuttamaa, vai voiko olla jokin toinenkin mahdollisuus? Asiaa ei ole millään tavoin tutkittu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äskettäin tuli asiasta dokumentti 4 kanavalta. Tourette on hyvin erilainen eri ihmisillä. Se on ominaisuus, jonka kanssa pitää oppia elämään. Ilmeisesti jotkut asiat, kuten jännittäminen voimistavat oireita. Oireitten osalta sopiva lääkitys saattaa helpottaa tilannetta. Dokumentissa haastateltiin mm. urheilijaa autonasentajaa ja tohtoria, joilla oli tourette. Kaikilla oli ongemia ympäristön kanssa, mutta yksilölliset keinonsa selviytyä.
Jos asia koituu ongelmaksi diagnoosi saattaa auttaa. Alan spesialisteja on harvassa. Dokumentin mukaan Englannissakin oli vain yksi lääkäri, joka todella tunsi asiaa. Hakemasi vertaistuki olisi varmasti parasta sinulle tässä vaiheessa.
http://www.tourette.fi/Palsta/index.php?action=recent
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=1557
http://www.dnainternet.fi/id/tv/920013051018023.html
(Man Who Swears He Is Normal, The/Iso-Britannia 2004). Dokumentti kertoo Touretten syndroomaa sairastavista kolmesta miehestä, joiden on jatkuvasti taisteltava oman kehonsa kontrolloimiseksi. TS on perinnöllinen, neurologinen oireyhtymä, jolle on ominaista toistuvat ja tahdosta riippumattomat liikkeet sekä hallitsemattomat äännähdykset. Joissain tapauksissa äännähdykset voivat olla äkkinäisiä murahduksia tai ne voivat sisältää rivoja sanoja. Pakkoliikkeisiin voi puolestaan kuulua mm. nykimisistä, hyppelyä tai potkuliikkeitä. Tuotanto Oxford Film & TV. Dokumentti. Kesto 47'
Mullakaan ei ole varsinaisesti diagnoosia, mutta minulla on täysin varmasti Aspergerin syndrooma ja Touretten syndrooma.
Touretten oireet tajusin sopivan itseeni noin pari vuotta sitten.
Mietin itsekkin tuota, että mun oireet on melkein täysin hävinneet murrosiän aikana. Eli TS voi helpottua tai muuttua jopa oireettomaksi. Tuohon sain varmistuksen katsomalla sen dokumentin.
Tosin edelleen oirehdin jonkin verran, mutta tosiaan aika vähän. Lapsena oireilin niin, että ne oireet olisivat olleet ehkä joskus toiseten havaittavissa, mutta lapsenakin oireet olivat lieivä ja oireilin mieluummin yksin ollessani.
Melko saman ikäinen olen kanssasi. Mulla taisivat pahimmat oireet sijoittua melko samaan ikähaarukkaan, kuin sullakin.
Tuo kuulosti ikävälle, että suakin on haukuttu noista oireista. Aika hölmöjä ovat ihmiset, kun eivät tajua, että se voi olla sairautta sekin.
suunilleen saman ikäisenä. Asiantuntijat sanovat niide ilmaantuvan noin 10 vuoden iässä. Kuten olet huomannut oireet myös katoavat. Ritalin kutsuu oireita sairaudeksi. Varmaan siltä tuntuu, mutta kyseessä ei kuitenkaan ole sairaus. Pikemminkin ominaisuus.
Tourette on niin syvältä, kuin vain mikään voi olla. En tajua, että miksi sellainen on ylipäänsä olemassa. Minä pidän sitä pelkkänä sairautena. Ts oireita on ollut mulla ilmeisesti syntymästä lähtien, mutta ne siis pahenivat selviksi vasta myöhemmin ja sitten taas helpottivat edellämainitusti. Oireet ovat esiintyneet minulla monella tavalla ja jos jokin esiintymistapa on loppunut, niin tilalle on tullut uusi. Olen huomannut, että TS oireet ovat sitä pahempia, mitä väsyneempi on.
Oireet pahenevat myös rasituksesta ja stressistä. Joskus mulla on täysin oireettomia jaksoja ja joskus olen pakkomielteisen neuroottinen.
Mielestäni tourette voi ilmetä myös jonkinlaisena pakkomielteisenä tekemisenä. En sitten tiedä, että onko näin, mutta kommentoikaa nyt.
Lopuksi pahoitteluni, että lähdin mukaan trolliin. : ) Mutta mielestäni se edesmennyt trolli oli oikeastaan hyvä esmerkki, siitä, kuinka huonosti tuota "ominaisuutta" ymmärretään.
Mielestäni se on lähinnä sairaus, mutta ehkä oikeammin olisi sanoa ominaisuus. Tourette ainakin nopeuttaa refleksejä, mutta neuroosi on sitten aika rasittava.
Minkälaisia ovat nuo sinun ts-oireesi ?
Jossain muualla niistä jo kerroinkin.
Mutta sitä nykimistä ja tuota neuroottisuutta, pakkotoimintoja. Psykologia-palstalla oli joskus hyvä keskustelu aiheesta.
Pakko-ajattelua myös on. Mutta kuten jo sanoin, niin se ilmenee lähinnä tiettynä ikäjaksona.
Pahimmat oireet olivat vaikka sellaista että jotakin täytyy koskettaa tietyllä tavalla tietyn monta kertaa, ja jos se menee väärin, niin täytyy toistaa niin kauan, kuin onnistuu.
Jos oireista haluat tietää, niin lue tarkemmin kirjoista ja netistä.