Olin esiintynyt jo paljon ennen RUK:a joten eipä ollut sillä merkitystä. Nyt ylempänä toimihenkilönä ei koskaan edes kysytty sotilasarvoa vaan ainoastaan että olenko sinne menossa tulevaisuudessa, eli "oletko suorittanut varusmiepalveluksen?".
Kaikki laavunalustan puhdistamiset lumesta ja kamiinan kanto ei merkitse mitään nyky-yhteiskunnassa. Laskenut olen jälkikäteen, että kuuden kuukauden lisäaika armeijassa maksoi minulle tuhansia euroja. Yläastekaverini kävi tykkimieheksi ja on nyt kollegani, mutta eri tutkinnolla. Hänellä oli huono kunto ja ei joutunut jatkokoulutukseen. Tiedä oliko tahallaan läähättänyt testeissä.
Riville ja jonolle huutaminen ei tarkoita, että osaisi kansainvälisessä modernissa yrityksessä johtaa. Eri juttu jossain puusepän verstaassa tai laivanhitsauksessa kentällä kun työntekijät ovat käytännössä niitä suomalaisia alokkaita koko ikänsä: amisjätkät.
RUK on myös riski fyysiselle terveydelle aiheetta. Kaupunkien kirjastoissa saa lukea KKO:n ennakotapauksia käsille räjähtäneistä kranaateista jne. Onneksi itse vältin moiset ikävyydet. Kova jätkä tässä tilanteessa menisi höyrypäisenä mukaan "touhuun" ja olisi juuri se joka kätensä menettää.
Kaiken päälle tulee koulutus olla ajattelematta. Pitää olla hiljaa, tukahduttaa luovuus ja älykkyys ja olla kollektiivisena.
Ei edes maanpuolustuskorkeakoulussa väikkäriä tehnyt tuttavani ole mitenkään ihailtava persoona. Peruskapiainen, joka haluaa lisää liksaa.
Oma kokemukseni
38
9120
Vastaukset
- afdsasfd
mietis mitä se "luovuus" aiheuttais taistelukentällä?`jokainen kertois oman mielipiteensä ja tekis niinku huvittas.. mahdollisesti sit äänestettäis mikä vaihtoehto ois paras.. toimiskohan se tositilanteessa? no eihän se toimis.
itse ainakin kasvoin ruk:ssa siinä mielessä että opin tuntemaan paremmin itseni ja omat rajani. kävin sissirukin, jolloin niitä rajoja tuli koeteltua vähän väliä. itsetuntemuksesta taas on valtavasti hyötyä elämässä, sijoittui sitten mihin tehtävään tahansa.- jonkun pitää
Jonkun pitää sitten etsiä itseään vaikeimman kautta.
- fop
Tää on just tätä. Aina viitataan siihen taistelukenttään. No eihän semmosta tuu koskaan enää suomes olemaan. Jos se kuuluisa itänaapuri oikeesti suomen haluis niin ei se kestäis montaa päivää. Ehkä yhdet merkinnät miinoitukselle tällänen suomalainen pioneeri ehtis tekemään.
- asdfasfd
fop kirjoitti:
Tää on just tätä. Aina viitataan siihen taistelukenttään. No eihän semmosta tuu koskaan enää suomes olemaan. Jos se kuuluisa itänaapuri oikeesti suomen haluis niin ei se kestäis montaa päivää. Ehkä yhdet merkinnät miinoitukselle tällänen suomalainen pioneeri ehtis tekemään.
Tää on just tätä. Taas luullaan jotenkin että nykytilanne säilyy aina. Kokonaista 60v ilman sotaa (vau!) ja aletaan hymistelemään et mitäs tässä turhia asevoimia enää on pitää, onhan meillä jo vajaa sukupolvellinen ihmisiä jo ehtinyt elää "rauhaisassa maailmassa".
Aina tulee olemaan sotia. Ihmisluonne on kehittynyt siksi mitä se nyt on satojen tuhansien vuosien aikana. Ahneus, vallanhimo ja itsekeskeisyys kuuluu ihmisen luonteeseen, eikä sille mahda kukaan yhtään mitään. Se että Venäjän tilanne on näinkin 'rauhallinen' tällä hetkellä ei tarkoita sitä, etteikö se muuttuisi enää huonompaan suuntaan meidän kannaltamme.
Kansallemme ominainen alistuminen ja huono itsetunto paistaa taas kirjoituksestasi läpi: "Jos se kuuluisa itänaapuri oikeesti suomen haluis niin ei se kestäis montaa päivää. Ehkä yhdet merkinnät miinoitukselle tällänen suomalainen pioneeri ehtis tekemään." Tilanne oli kuule aina ollut paljon pahempi kuin mitä se on nyt voimasuhteiden ja resurssien osalta. Hyökkäysarmeijaa ei heitetä rajalle ihan noin vaan päivässä-parissa ilman että puolustaja huomaa mitään=) eikä sillä käydä mitään blitzkriegmäistä "päivässä-pohjanmaalle"-sotaa ihan noin vaan. - Ruijalainen
jonkun pitää kirjoitti:
Jonkun pitää sitten etsiä itseään vaikeimman kautta.
Mitähän sinä tarkoittanet etsimiselläsi. Tottakai, matalankaan aidan toiselle puolelle ei tarvitse kiivetä jos viitsii kiertää portille. Joskus pääsee jopa helpommalla.
Itsensä ja rajojensa löytämisellä saatetaan tarkoittaa muutakin kuin omien pelivehkeiden löytämistä jalkojensa välistä. Yleensä rajojen löytäminen vain tahtoo merkitä sitä, että niille on ensin mentävä.
Eikä se RUK ollut mitenkään mitaten paha/vaikea (ainakaan kurssi 146).
- hätää
Sotavankina "tykkimieskaverisi" raataa ikeen alla ja sinä upseerina katselet päältä ja vielä syöt jonossa ensin mikäli katsot sen tarpeelliseksi
:)- res alik
Tuollainen vänrikki viedään montun reunalle...
- hehehe
res alik kirjoitti:
Tuollainen vänrikki viedään montun reunalle...
monttuja ei siel sotavankileirissä paljoa ole tuohon tarkoitukseen=) upseerit saavat parempaa kohtelua kuin muut sotavankina.
- Ruoska
hehehe kirjoitti:
monttuja ei siel sotavankileirissä paljoa ole tuohon tarkoitukseen=) upseerit saavat parempaa kohtelua kuin muut sotavankina.
"monttuja ei siel sotavankileirissä paljoa ole tuohon tarkoitukseen=) upseerit saavat parempaa kohtelua kuin muut sotavankina. "
Tulee mieleen tämä lause " Mee sanoo se niille" .
En muista missä mainittu mutta oli joku tuntematon sotilas tms. Kun taistelu tilanteessa toinen sotilas huomaa, että vihollinenhan ampuu räjähtävillä luodeilla. Ja toteaa, että sehän on kieletty. Toinen vaan toteaa siihe, että mee sanoo se niille:)
- markkinamies
Aika kyyninen näkemys aiheesta, mutta niinhän se on. Itse kävin kurssin 189 ja silloin vielä maanpuolustusasiat kiinnostivat. Kävi kuitenkin niin, että yhteiskunnassa tuli lama-aikana enemmän tai vähemmän "business oriented" ja kun itsekin sain loppututkinnon tehtyä, oli Suomen itsenäisyyskin poliittista historiaa. Yhteiskuntatodellisuus väänyti nykyisiin uomiin eli alkoi olla sitä, että kaverille ei jätetä ja lapset ja vanhukset saavat kuolla paskoihinsa.
Aina pitää entrata meininkejä maailman menon mukaan ja nykyään ei enää kertausharjoitukset nappaa, sillä myin viimeisetkin Nokian osakkeet pois. Kesämökki täällä tietysti on, mutta jos asiaa tarkemmin ajattelee, paremmin viihdyn Marbellassa. Maljan nostan toki 6.12. itsenäisyyden muistolle. Siinä kaikki, mitä kurssista jäi käteen. - vänr
Joopa joo....
- Ressu-79
Olin ennen inttiä lusmu juoppo narkkarin hyvä alku. Pääsin kuitenkin armeijassa aukkiin ja sieltä rukkiin ajattelin et suvun perintä velvottaa ja muuta paskaa. Vuosi intissä autto pitää itteni pinnalla opetti jonkin verran itsekuria ja sen et otin vastuuta teoistani. Nyt oon duunari, perhettä tulossa. Aika onnellinen elämä. Ehkä ei kaikki intin tai rukin ansiota mulle se vaan tuli semmoseen elämän vaiheeseen että autto ottaa vanhoihin kuvioihin välimatkaa ja ehkä anto vähän alku potkua aikuistumiseen. Mutta armeijassa on paljon turhaa suorastaan paskaa eikä johtamiskoulutuksesta ole juuri hyötyä käytännön työssä. Isänmaallinen olen edelleen
- Vänrikki
On ihan samat johtamisopit käytössä kuin siviilielämässäkin ja niitä pääsee käytännössäkin harjoittelemaan. Toki osa touhusta menee armeijan tapaan koksuna, pakostakin ja tietenkin sodassa on muutamia tilanteita, joissa on enempi *pakko* kuin siviilielämässä...
- kokemusta on
Jokainen, joka on palvellut Suomen armeijassa, tietää että varusmiesjohtajien "johtamisella" ei ole mitään tekemistä siviiliyrityksen johtamisen kanssa. Uhkailun ja alistamisen ilmapiirin luominen yrityselämässä johtaisi vain ja ainoastaan työntekijöiden irtisanoutumisiin.
Ehkä suurin ongelma varusmiesten johtamisessa on se, että alaisilla ja johtajilla ei ole yhteisiä tavoitteita ja päämääriä (toisin kuin talouselämässä). Täten on lähes mahdotonta verrata näitä kahta johtamistapaa toisiinsa. - vänrikki
kokemusta on kirjoitti:
Jokainen, joka on palvellut Suomen armeijassa, tietää että varusmiesjohtajien "johtamisella" ei ole mitään tekemistä siviiliyrityksen johtamisen kanssa. Uhkailun ja alistamisen ilmapiirin luominen yrityselämässä johtaisi vain ja ainoastaan työntekijöiden irtisanoutumisiin.
Ehkä suurin ongelma varusmiesten johtamisessa on se, että alaisilla ja johtajilla ei ole yhteisiä tavoitteita ja päämääriä (toisin kuin talouselämässä). Täten on lähes mahdotonta verrata näitä kahta johtamistapaa toisiinsa.Kyllä varusmiesjohtajalla ja alaisella on sama yhteinen tavoite aina, on homma mikä vaan. Vaikka pelkkä ruokailuun meno tai varusteiden hakeminen tai sitten puolustuksen järjestäminen tai hyökkääminen taistelussa.
- kokemusta on
vänrikki kirjoitti:
Kyllä varusmiesjohtajalla ja alaisella on sama yhteinen tavoite aina, on homma mikä vaan. Vaikka pelkkä ruokailuun meno tai varusteiden hakeminen tai sitten puolustuksen järjestäminen tai hyökkääminen taistelussa.
Ruokailuun menon voisin kelpuuttaa tuosta listastasi yhteiseksi "tavoitteeksi". Sen sijaan 99% varusmiehistä ei todellakaan ole motivoituneita raahaamaan kymmenien kilojen varustesäkkiä varusvarastolta, saati ryömimään taisteluharjoituksen yhteydessä pitkin metsiä.
Pakko toimii hyvin harvoin motivaattorina, ja Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa vapauden riistävä asevelvollisuus takaa sen, että suurin osa varusmiehistä ei todellakaan näe mitään yhteistä tavoitetta itsensä ja esimiestensä välillä.
Tilanne tietysti muuttuu sota-aikana, koska silloin yhteinen tavoite löytyy oman maan, kulttuurin ja oikeuksien puolustamisesta. - Vänrikki
kokemusta on kirjoitti:
Ruokailuun menon voisin kelpuuttaa tuosta listastasi yhteiseksi "tavoitteeksi". Sen sijaan 99% varusmiehistä ei todellakaan ole motivoituneita raahaamaan kymmenien kilojen varustesäkkiä varusvarastolta, saati ryömimään taisteluharjoituksen yhteydessä pitkin metsiä.
Pakko toimii hyvin harvoin motivaattorina, ja Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa vapauden riistävä asevelvollisuus takaa sen, että suurin osa varusmiehistä ei todellakaan näe mitään yhteistä tavoitetta itsensä ja esimiestensä välillä.
Tilanne tietysti muuttuu sota-aikana, koska silloin yhteinen tavoite löytyy oman maan, kulttuurin ja oikeuksien puolustamisesta.No sitä sotaa varten pitää harjoitella ja siksi pitää hakea varusteet että voidaan harjoitella ja usko tai älä niin tst-harjoituksessa suoritetusta ryömimisestä on hyötyä, että sitäkin on opeteltu, jos sota tulee. Harjoitus tehdään kuten oikeasti sodassa tehtäisiin siis ja silloin kuule kaikki ryömisivät niin perkeleen matalana! Siis yhteinen tavoite ja yhteinen päämäärä. Myös joukkueen/komppanian johtamista harjoitteleva tuleva reserviupseeri, joka johtaa joukkuetta/komppaniaa mahdollisessa tulevassa sodassa, ryömii ja harjoittelee itse! Suurin osa komppapäälliköistäkin on sodan ajan joukoissa reserviläisiä RUK:n käyneitä reservinupseereita, toki kerranneita sellaisia ja esim. luutnantteja-kapteeneja reservinarvoiltaan. Komppanioita perustetaan niin paljon sodan ajan joukkoihin, että kantahenkilökuntaa niiden johtamiseen ei riitä.
- Toinen vänrikki
kokemusta on kirjoitti:
Ruokailuun menon voisin kelpuuttaa tuosta listastasi yhteiseksi "tavoitteeksi". Sen sijaan 99% varusmiehistä ei todellakaan ole motivoituneita raahaamaan kymmenien kilojen varustesäkkiä varusvarastolta, saati ryömimään taisteluharjoituksen yhteydessä pitkin metsiä.
Pakko toimii hyvin harvoin motivaattorina, ja Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa vapauden riistävä asevelvollisuus takaa sen, että suurin osa varusmiehistä ei todellakaan näe mitään yhteistä tavoitetta itsensä ja esimiestensä välillä.
Tilanne tietysti muuttuu sota-aikana, koska silloin yhteinen tavoite löytyy oman maan, kulttuurin ja oikeuksien puolustamisesta.Aika kapea katseista tekstiä ed. mielipiteen kirjoittajalla. Tämän lisäksi joukkoon on päässyt vielä ihan puhtaita asiavirheitäkin.
Jos lähdetään vertailemaan siviilipuolen toimintaa puolustusvoimien toimintaan lienee syytä muistaa, ettei koko armeija ole "suorittavaa porrasta" eikä vastaavasti koko siviilipuolen toiminta ole suunnittelu/hallintoporrasta.
Itselleni on kokemusta kertynyt armeijassa RUK:n kautta ryhmän- ja jaoksenjohtotehtävissä. Tämän lisäksi olin jonkin aikaa myös varusmiesvanhimpana.
Ryhmän johtaminen on suurelta osin eräänlaista paimentamista, jollaiseen ed. tekstin kirjoittaja tuntuu vertailujaan tekevän.
Jaoksen johtotehtävissä yhteistyö tulee jo hyvin vahvasti esiin, kun suunnitellaan muiden varusmiesjohtajien kanssa joukkojen koulutukseen liittyviä yksityiskohtia.
Varusmiesvanhimman tehtävä oli melko lähellä jaoksenjohtotehtäviä joskin kantahenkilökunta oli enemmän mukana kuvioissa ja päätettiin hiukan suuremman kokonaisuuden asioista.
Siviilipuolelta kokemusta löytyy sekä suorittavasta portaasta, että tuotekehittely toiminnoista.
Ryhmän johtaminen armeijassa ei eroa lainkaan niin merkittävästi suorittavan portaan työntekijöiden johtamisesta, kuin kirjoittaja antaa ymmärtää. Toki eroja on ja joitain hyvin radikaalejakin, mutta paljon löytyy myös samaa. Esim. alaisten hyvä motivaatio ei ole ollenkaan taattua siviilipuolellakaan.
Vastaavasti jaoksenjohtotehtävistä ja tuotekehittelyporukan johtamisesta on löydettävissä paljon samoja piirteitä. Molemmat sisältävät paljon asioiden organisointia sekä oman asiantuntemuksen hyödyntämistä päätöksen teossa. Yhteistyötä tekevillä osapuolilla on yleensä melko hyvä motivaatio käsillä olevaa tehtävää kohtaan.
Viimeisenä kommentoin vielä tuota 99% varusmiehistä ei ole motivoituneita kirjoitusta.
Omassa alokasryhmässäni reilu puolet pyrki alokaskauden jälkeen tehtävään joka tuottaa normaalia pidemmän palvelusajan (Enkä todellakaan ollut missään erikoisjoukoissa). Tämä oli tosin ennen palvelusaika uudistusta. Uudistuksen jälkeen tuo jakauma on varmasti muuttunut jonkin verran, mutta tuskin kovin merkittävästi.
Jos motivaatio olisi todella niin heikkoa kuin kirjoituksessa annettiin ymmärtää olisi 99% alokkaista pyrkinyt lyhimmän palvelusajan hommiin. - kokemusta on
Toinen vänrikki kirjoitti:
Aika kapea katseista tekstiä ed. mielipiteen kirjoittajalla. Tämän lisäksi joukkoon on päässyt vielä ihan puhtaita asiavirheitäkin.
Jos lähdetään vertailemaan siviilipuolen toimintaa puolustusvoimien toimintaan lienee syytä muistaa, ettei koko armeija ole "suorittavaa porrasta" eikä vastaavasti koko siviilipuolen toiminta ole suunnittelu/hallintoporrasta.
Itselleni on kokemusta kertynyt armeijassa RUK:n kautta ryhmän- ja jaoksenjohtotehtävissä. Tämän lisäksi olin jonkin aikaa myös varusmiesvanhimpana.
Ryhmän johtaminen on suurelta osin eräänlaista paimentamista, jollaiseen ed. tekstin kirjoittaja tuntuu vertailujaan tekevän.
Jaoksen johtotehtävissä yhteistyö tulee jo hyvin vahvasti esiin, kun suunnitellaan muiden varusmiesjohtajien kanssa joukkojen koulutukseen liittyviä yksityiskohtia.
Varusmiesvanhimman tehtävä oli melko lähellä jaoksenjohtotehtäviä joskin kantahenkilökunta oli enemmän mukana kuvioissa ja päätettiin hiukan suuremman kokonaisuuden asioista.
Siviilipuolelta kokemusta löytyy sekä suorittavasta portaasta, että tuotekehittely toiminnoista.
Ryhmän johtaminen armeijassa ei eroa lainkaan niin merkittävästi suorittavan portaan työntekijöiden johtamisesta, kuin kirjoittaja antaa ymmärtää. Toki eroja on ja joitain hyvin radikaalejakin, mutta paljon löytyy myös samaa. Esim. alaisten hyvä motivaatio ei ole ollenkaan taattua siviilipuolellakaan.
Vastaavasti jaoksenjohtotehtävistä ja tuotekehittelyporukan johtamisesta on löydettävissä paljon samoja piirteitä. Molemmat sisältävät paljon asioiden organisointia sekä oman asiantuntemuksen hyödyntämistä päätöksen teossa. Yhteistyötä tekevillä osapuolilla on yleensä melko hyvä motivaatio käsillä olevaa tehtävää kohtaan.
Viimeisenä kommentoin vielä tuota 99% varusmiehistä ei ole motivoituneita kirjoitusta.
Omassa alokasryhmässäni reilu puolet pyrki alokaskauden jälkeen tehtävään joka tuottaa normaalia pidemmän palvelusajan (Enkä todellakaan ollut missään erikoisjoukoissa). Tämä oli tosin ennen palvelusaika uudistusta. Uudistuksen jälkeen tuo jakauma on varmasti muuttunut jonkin verran, mutta tuskin kovin merkittävästi.
Jos motivaatio olisi todella niin heikkoa kuin kirjoituksessa annettiin ymmärtää olisi 99% alokkaista pyrkinyt lyhimmän palvelusajan hommiin.Kirjoitit: "Ryhmän johtaminen armeijassa ei eroa lainkaan niin merkittävästi suorittavan portaan työntekijöiden johtamisesta, kuin kirjoittaja antaa ymmärtää. Toki eroja on ja joitain hyvin radikaalejakin, mutta paljon löytyy myös samaa. Esim. alaisten hyvä motivaatio ei ole ollenkaan taattua siviilipuolellakaan."
Tavoite on sama sekä ryhmän johtamisessa että työntekijöiden johtamisessa: saada annettu tehtävä suoritetuksi. Mutta keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi armeijassa eroavat siviilipuolen vastaavista. Esimerkiksi "kannustavaan" johtamistyyliin törmäsin itse armeijassa erittäin harvoin. Ja tähän on edelleenkin syynä se, että varusmiehet eivät tee vapaaehtoisesti/oma-alotteisesti mitään.
Siviilipuolellakin varmasti on niitä, joilla ei ole motivaatio kohdallaan (varusmiehistä niitä on suurin osa). Työntekijät kyllä yleensä tajuavat, että työnantaja maksaa siitä, että työntekijä tekee työnsä hyvin. Varusmiehillehän ei makseta mitään. Heillä on pelkkiä velvollisuuksia.
Itse en ole ollut missään yrityksessä töissä, mutta sen verran osaan päätellä, että yritys, jossa työntekijöihin sovelletaan armeijan johtamiskeinoja sellaisinaan, ei voi olla menestyvä yritys. Varmasti pitää paikkansa, että RUK:ssa harjoitellaan esim. sellaista koulutuksen suunnittelua ("management"), jota voi hyödyntää siviilipuolen vastaavissa tehtävissä, mutta lähinnä olenkin kirjoittanut "leadership"-johtamisesta. - luutnantti
kokemusta on kirjoitti:
Kirjoitit: "Ryhmän johtaminen armeijassa ei eroa lainkaan niin merkittävästi suorittavan portaan työntekijöiden johtamisesta, kuin kirjoittaja antaa ymmärtää. Toki eroja on ja joitain hyvin radikaalejakin, mutta paljon löytyy myös samaa. Esim. alaisten hyvä motivaatio ei ole ollenkaan taattua siviilipuolellakaan."
Tavoite on sama sekä ryhmän johtamisessa että työntekijöiden johtamisessa: saada annettu tehtävä suoritetuksi. Mutta keinot tämän tavoitteen saavuttamiseksi armeijassa eroavat siviilipuolen vastaavista. Esimerkiksi "kannustavaan" johtamistyyliin törmäsin itse armeijassa erittäin harvoin. Ja tähän on edelleenkin syynä se, että varusmiehet eivät tee vapaaehtoisesti/oma-alotteisesti mitään.
Siviilipuolellakin varmasti on niitä, joilla ei ole motivaatio kohdallaan (varusmiehistä niitä on suurin osa). Työntekijät kyllä yleensä tajuavat, että työnantaja maksaa siitä, että työntekijä tekee työnsä hyvin. Varusmiehillehän ei makseta mitään. Heillä on pelkkiä velvollisuuksia.
Itse en ole ollut missään yrityksessä töissä, mutta sen verran osaan päätellä, että yritys, jossa työntekijöihin sovelletaan armeijan johtamiskeinoja sellaisinaan, ei voi olla menestyvä yritys. Varmasti pitää paikkansa, että RUK:ssa harjoitellaan esim. sellaista koulutuksen suunnittelua ("management"), jota voi hyödyntää siviilipuolen vastaavissa tehtävissä, mutta lähinnä olenkin kirjoittanut "leadership"-johtamisesta.Mielestäni kirjoitat aika voimakkain sanakääntein, kun kerran et ole ollut koskaan missään yrityksessä töissä - eikä viesteistäsi käy selväksi myöskään se, oletko käynyt RUK:ta. Ei niin, ettäkö RUK:n käyminen olisi mikään pätevöittävä tekijä asiasta keskustelemaan, mutta olisi kiinnostava tietää mitä kokemusta sinulla oikein aiheesta on.
Lisäksi olen eri mieltä siitä, ettäkö armeija opettaisi vain management-johtamista. Uskon ymmärtäväni, mitä ajat takaa, mutta kyllä oma kokemukseni on, että ns. leadershipille jäi jo n. 10 vuotta sitten merkittävästi tilaa varusmiesten(kin) johtamishommissa. Sitä myös arvioitiin - omakohtaisestikin muistan, että johtamissuoritusten arviointiin sisältyi vähän pehmeämpienkin alueiden arvostelu (ts. se, kuinka motivoituneesti jne. sai joukkonsa toimimaan yhteisten päämäärien eteen). Kertausharjoituksissa olen huomannut asian saaneen vielä enemmän painoarvoa.
On hyvä huomata, että johtamistyylit eroavat myös yritysten - ja muidenkin organisaatioiden - välillä. On yrityksiä, joissa ainakin hetkittäin tarvitaan enemmän managementia kuin leadershipia - tai toisinpäin. Armeijan vastuut ja tavoitteet ovat hyvin erilaiset kuin muiden organisaatioiden, joten merkittäviä eroja johtamisympäristöissä tietysti on.
Sotilasympyröissä on silti monia alueita, joista monen siviilijohtajan olisi ihan hyväkin ottaa vaikutteita. Esimerkkinä hyödyllisistä konsepteista vaikkapa oppitunnin rakenne (tehokkaan palaverin järjestämisessäkin hyödyllinen perusta), esikäsky (mahdollistetaan organisaation ajatusten ja valmistelun suuntautuminen tuleviin päätöksiin), jne. sekä aikatauluissa pysymisen tinkimätön noudattaminen.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että niin sodassa kuin busineksessa todella taitavat johtajat osaavat toimia tilanteen vaatimalla tavalla silloinkin, kun ohjesääntö tai vakiintunut toimintamalli ei tarjoa ratkaisua. Minulle asevelvollisuuden puitteissa eteen tulleet haastavat tilanteet ovat antaneet mahdollisuuden testata omaa kapasiteettia toimia vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa, ja siitä on kiistatta ollut tukea myös siviilielämässä.
Kaikesta edellä kirjoitetusta huolimatta on todettava, että varusmiespalvelus tai RUK eivät olleet minun johtamiskokemuksessani mitään epäjatkuvuuskohtia - minusta ei tullut johtajaa RUK:ssa vaan olen sitä ollut jo aiemmin. Mutta varusmiespalvelus ja erityisesti RUK tarjosivat intensiivisimmän ja mieleenpainuvimman koskaan saamani johtamiskokemuksen.
Oma katsantokantani näihin asioihin on RUK n.40 kertausvuorokautta johtamistehtävissä sekä työkokemusta n. 10 firmasta mukaanlukien oma yritys (30 henkeä) jota olen vetänyt kohta 8 vuotta. - RUK174
luutnantti kirjoitti:
Mielestäni kirjoitat aika voimakkain sanakääntein, kun kerran et ole ollut koskaan missään yrityksessä töissä - eikä viesteistäsi käy selväksi myöskään se, oletko käynyt RUK:ta. Ei niin, ettäkö RUK:n käyminen olisi mikään pätevöittävä tekijä asiasta keskustelemaan, mutta olisi kiinnostava tietää mitä kokemusta sinulla oikein aiheesta on.
Lisäksi olen eri mieltä siitä, ettäkö armeija opettaisi vain management-johtamista. Uskon ymmärtäväni, mitä ajat takaa, mutta kyllä oma kokemukseni on, että ns. leadershipille jäi jo n. 10 vuotta sitten merkittävästi tilaa varusmiesten(kin) johtamishommissa. Sitä myös arvioitiin - omakohtaisestikin muistan, että johtamissuoritusten arviointiin sisältyi vähän pehmeämpienkin alueiden arvostelu (ts. se, kuinka motivoituneesti jne. sai joukkonsa toimimaan yhteisten päämäärien eteen). Kertausharjoituksissa olen huomannut asian saaneen vielä enemmän painoarvoa.
On hyvä huomata, että johtamistyylit eroavat myös yritysten - ja muidenkin organisaatioiden - välillä. On yrityksiä, joissa ainakin hetkittäin tarvitaan enemmän managementia kuin leadershipia - tai toisinpäin. Armeijan vastuut ja tavoitteet ovat hyvin erilaiset kuin muiden organisaatioiden, joten merkittäviä eroja johtamisympäristöissä tietysti on.
Sotilasympyröissä on silti monia alueita, joista monen siviilijohtajan olisi ihan hyväkin ottaa vaikutteita. Esimerkkinä hyödyllisistä konsepteista vaikkapa oppitunnin rakenne (tehokkaan palaverin järjestämisessäkin hyödyllinen perusta), esikäsky (mahdollistetaan organisaation ajatusten ja valmistelun suuntautuminen tuleviin päätöksiin), jne. sekä aikatauluissa pysymisen tinkimätön noudattaminen.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että niin sodassa kuin busineksessa todella taitavat johtajat osaavat toimia tilanteen vaatimalla tavalla silloinkin, kun ohjesääntö tai vakiintunut toimintamalli ei tarjoa ratkaisua. Minulle asevelvollisuuden puitteissa eteen tulleet haastavat tilanteet ovat antaneet mahdollisuuden testata omaa kapasiteettia toimia vaikeasti ennakoitavissa tilanteissa, ja siitä on kiistatta ollut tukea myös siviilielämässä.
Kaikesta edellä kirjoitetusta huolimatta on todettava, että varusmiespalvelus tai RUK eivät olleet minun johtamiskokemuksessani mitään epäjatkuvuuskohtia - minusta ei tullut johtajaa RUK:ssa vaan olen sitä ollut jo aiemmin. Mutta varusmiespalvelus ja erityisesti RUK tarjosivat intensiivisimmän ja mieleenpainuvimman koskaan saamani johtamiskokemuksen.
Oma katsantokantani näihin asioihin on RUK n.40 kertausvuorokautta johtamistehtävissä sekä työkokemusta n. 10 firmasta mukaanlukien oma yritys (30 henkeä) jota olen vetänyt kohta 8 vuotta.Osasitpa sanoa justiinsa. Itse olen tuotantopäälllikkönä ison firman noin 30-henkisessä yksikössä ja aika ajoin sen johtaminen muistuttaa hyvinkin joukkueen (tai jaoksen) johtohommia joita RUK:ssa ja kokelaisaikana tuli opiskeltua. Muuta johtamiskoulutusta ei meikäläisellä sitten olekaan. Välillä ihmisille pitää kertoa mitä tehdään ja kuinka, välillä riittää hyvin että kertoo mitä pitäisi tehdä ja katsella sivusta kuinka asiat sitten tehdään. Pääasiassa johtaminen on sitä "junailua", alaiseni ovat ammattilaisia eikä heitä tarvitse komennella.
En minäkään ole sitä mieltä että RUK:n käyminen sinänsä tekisi kenestäkään hyvää johtajaa (tai johtajaa ylipäänsä) mutta kyllä se opettavainen keikka oli.
Itselleni kävi niin, että kun porukka RUK:ssa valitsi itse oppilasjohtajat (Kirkkis, Pahkajärvi) niin eikös ne aina äänestäneet meikäläisen kärkeen. Luottamuksesta piti kiittää. - luutnantti
RUK174 kirjoitti:
Osasitpa sanoa justiinsa. Itse olen tuotantopäälllikkönä ison firman noin 30-henkisessä yksikössä ja aika ajoin sen johtaminen muistuttaa hyvinkin joukkueen (tai jaoksen) johtohommia joita RUK:ssa ja kokelaisaikana tuli opiskeltua. Muuta johtamiskoulutusta ei meikäläisellä sitten olekaan. Välillä ihmisille pitää kertoa mitä tehdään ja kuinka, välillä riittää hyvin että kertoo mitä pitäisi tehdä ja katsella sivusta kuinka asiat sitten tehdään. Pääasiassa johtaminen on sitä "junailua", alaiseni ovat ammattilaisia eikä heitä tarvitse komennella.
En minäkään ole sitä mieltä että RUK:n käyminen sinänsä tekisi kenestäkään hyvää johtajaa (tai johtajaa ylipäänsä) mutta kyllä se opettavainen keikka oli.
Itselleni kävi niin, että kun porukka RUK:ssa valitsi itse oppilasjohtajat (Kirkkis, Pahkajärvi) niin eikös ne aina äänestäneet meikäläisen kärkeen. Luottamuksesta piti kiittää.RUK174 vastauksestasi tulikin mieleeni, että on tavallaan aika merkillepantavaa, että tuota johtamista ei tosiaan kovin paljon esimerkiksi korkeakoulussa opeteta (ei tietääkseni muuallakaan). Etenkään käytännön johtamisharjoittelua ei opintoihin sisälly ollenkaan. Siis siviilipuolella. Usein silti teroitetaan, että näistä opinahjoista valmistuva todennäköisesti päätyy jossain vaiheessa jonkinlaisiin johtamistehtäviin.
- RUK174
luutnantti kirjoitti:
RUK174 vastauksestasi tulikin mieleeni, että on tavallaan aika merkillepantavaa, että tuota johtamista ei tosiaan kovin paljon esimerkiksi korkeakoulussa opeteta (ei tietääkseni muuallakaan). Etenkään käytännön johtamisharjoittelua ei opintoihin sisälly ollenkaan. Siis siviilipuolella. Usein silti teroitetaan, että näistä opinahjoista valmistuva todennäköisesti päätyy jossain vaiheessa jonkinlaisiin johtamistehtäviin.
En tiedä miten nykyään, 80-luvulla TKK:ssa olisi ehkä ollut tarjolla joitain johtamista sivuavia kursseja, mutta itseäni ne eivät kyllä siihen aikaan olisi edes kiinnostaneet. Olen ollut lähes 15 vuotta asiantuntijatehtävissä ennen päälliköksi päätymistäni. Nyt ei aika enää riittäisi johtamistaidon opintoihin vaikka se kiinnostaisikin. Tehdessä oppii. Olen myös tässä matkan varrella törmännyt ihan mukiinmeneviin esimiehiin joilla on jääkäri/alikessutausta eikä se esimiesosaaminen ihan onnetonta ole aina ollut heilläkään.
- Olin siellä minäkin
RUK174 kirjoitti:
Osasitpa sanoa justiinsa. Itse olen tuotantopäälllikkönä ison firman noin 30-henkisessä yksikössä ja aika ajoin sen johtaminen muistuttaa hyvinkin joukkueen (tai jaoksen) johtohommia joita RUK:ssa ja kokelaisaikana tuli opiskeltua. Muuta johtamiskoulutusta ei meikäläisellä sitten olekaan. Välillä ihmisille pitää kertoa mitä tehdään ja kuinka, välillä riittää hyvin että kertoo mitä pitäisi tehdä ja katsella sivusta kuinka asiat sitten tehdään. Pääasiassa johtaminen on sitä "junailua", alaiseni ovat ammattilaisia eikä heitä tarvitse komennella.
En minäkään ole sitä mieltä että RUK:n käyminen sinänsä tekisi kenestäkään hyvää johtajaa (tai johtajaa ylipäänsä) mutta kyllä se opettavainen keikka oli.
Itselleni kävi niin, että kun porukka RUK:ssa valitsi itse oppilasjohtajat (Kirkkis, Pahkajärvi) niin eikös ne aina äänestäneet meikäläisen kärkeen. Luottamuksesta piti kiittää.Et ainakaan PST.ssä
- RUK174
Olin siellä minäkin kirjoitti:
Et ainakaan PST.ssä
Kavaljeeri ja valkoiset hanskat. Olihan meitä satoja.
- Kurssilta 112
Joskus kulkenut noita polkuja. 17 vuotiaana pentuna. Aika hyvä oppi oli johtamiseen yleensä. Ei moittimista - elämistä opetti.
Ei siellä aikoinaan huudettu eikä rivissä rähjätty. Kohtelias karjaisu "hyvät herrat, maahan". Kokemus sekin, kun kuraläpi alla.
Viikko sitten kiertelin Klamilan ja Kattilaisten suunnilla. Nostalgiaa 40 v jälkeen. Ei vihollista panssarien tukemana, mutta entinen "kalterikakkonenhan" siinä fillaroi vastaan unenkiilto tai iltalomat silmissään - räntäyö laavuilla takana.
Muistoja, mutta kyllä se vähän miehisti maalaiskylästä lähtenyttä ja auttoi sitten yliopistotiellä - ei etuja, mutta tajuamista.
Terveiset vain "raukka uudelleen kusessa" -koulun käyneille. Ei hullumpi sittenkään.- Kalervo Salomaa
...vanha jermu. Samat ajatukset vuodelta -70 ja Leijonakurssilta 134.
- Res.ltn
Sinun kohdallasi ajattelun puute ainakin kirjoituksestasi päätellen näkyy, mutta se tuskin on RUK:n syy.
- yliltn
Räyhäkäs mielipde, joka pitäisi perustella. Perusteluksi ei riitä se, että sanoo olevansa vain eri mieltä, sillä silloin herää epäilys, että et kykene itsekään muuhun, kuin kritiikittömään tottelemiseen ja koiramaiseen tottelemiseen. Ltn on hyvä ja kertoo meille kaikille, miten ajattelun puute ilmenee ylläolevasta kirjoituksesta?
- Lyhenteet ja taktiset merkit
yliltn kirjoitti:
Räyhäkäs mielipde, joka pitäisi perustella. Perusteluksi ei riitä se, että sanoo olevansa vain eri mieltä, sillä silloin herää epäilys, että et kykene itsekään muuhun, kuin kritiikittömään tottelemiseen ja koiramaiseen tottelemiseen. Ltn on hyvä ja kertoo meille kaikille, miten ajattelun puute ilmenee ylläolevasta kirjoituksesta?
Yliltn lyhennetään oikein ylil.
- sama
Lyhenteet ja taktiset merkit kirjoitti:
Yliltn lyhennetään oikein ylil.
Lyhenteet taisivat olla ainoa asia, jossa kurssin kokeissa onnistuit, vai mitä?
- Lyhenteet ja taktiset merkit
sama kirjoitti:
Lyhenteet taisivat olla ainoa asia, jossa kurssin kokeissa onnistuit, vai mitä?
9 1/2. Miten itselläsi meni ryynääminen? Nurmipora!
- *-*
"RUK on myös riski fyysiselle terveydelle aiheetta. Kaupunkien kirjastoissa saa lukea KKO:n ennakotapauksia käsille räjähtäneistä kranaateista jne."
Ammutaanko RuK:ssa kranaattejakin? Missä on RuK:n ampuma-alue krh:lle tai kt:lle?- tietämätön...
...vai esitätkö tyhmää? RUK ampuu kranaatteja puolustusvoimien ampuma-alueilla. Jos tarkoitat RUK:n kasarmia Haminassa, siellä ei ammuta kovilla. Lisäksi voisin sanoa, että RUK ei ole pelkästään Haminassa, vaan esim. myös Parolassa.
- *-*
tietämätön... kirjoitti:
...vai esitätkö tyhmää? RUK ampuu kranaatteja puolustusvoimien ampuma-alueilla. Jos tarkoitat RUK:n kasarmia Haminassa, siellä ei ammuta kovilla. Lisäksi voisin sanoa, että RUK ei ole pelkästään Haminassa, vaan esim. myös Parolassa.
Ruk voi olla myös Parolassa. Kannattaisi kirjoittaa täsmällisemmin niin ei tulisi niin paljoa väärinkäsityksiä. Tiedustelen edelleen, missä on RuK:n kranaatinheitin- tai kenttätykistöammunnat.
- Vera Immer hottel
*-* kirjoitti:
Ruk voi olla myös Parolassa. Kannattaisi kirjoittaa täsmällisemmin niin ei tulisi niin paljoa väärinkäsityksiä. Tiedustelen edelleen, missä on RuK:n kranaatinheitin- tai kenttätykistöammunnat.
Ehkä se on P***aj***i, mutta mikä on Heroldes Buknalte?
- *-*
Vera Immer hottel kirjoitti:
Ehkä se on P***aj***i, mutta mikä on Heroldes Buknalte?
Parolan marssi.
- kunniamarssi.
*-* kirjoitti:
Parolan marssi.
Tahallani laitoin väärin. RUK:n kunniamarssi on Heroes Buknate. Minkä värinen on sotilaskoti ulkopuolelta?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1108176- 392519
- 1212233
- 221899
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais151644- 111469
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151435"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla141379- 151262
Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.121153