Vielä minä nousen...

Mitä siitä
että minut jätit ikävään
Mitä siitä
että et koskaan
rakastanutkaan
Mitä siitä
että tuskani kasvaa
sai

Kuin kevään ensi kukkanen
sitkeästi nousen
läpi maan vielä routaisen
Vaikka hartiani hennot ovat
ne kantaa jaksaa taakkoja
raskaita

Vaikka sydämeni tuhansiksi
paloiksi särkyi
ne yhteen kokoan
tahdollani

Vaikka en unta öisin saa
käytän viimeisetkin
voimavarani
jaksaakseni tämänkin päivän
Mikä on yksi ainoa päivä
verrattavissa niihin päiviin
tuhansiin
joiden tiedän tulevan

Ei Jumala meille antanut
enempää tuskaa kannettavakseen
mistä emme selviytyisi
Siis kannan taakkani ilolla
että voisin itselleni sanoa

Vielä minä nousen tästä
kuin kevään ensi kukkanen
unohtaen kaiken entisen
4486
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Kirjoitat paljon ja runoistasi näkee, että sinulla on ollut vaikeaa..toivottavasti alkaa näkyä teksteissäsi pian näitä hymyjäkin :)

Äänestä
  • ja aika on hymyjen, joskus vaan tuntuu siltä
    että asiat jotka mielentasapainon järkkymään saa, niistä on helpompi kirjoittaa, toimii niinkuin terapiana, en tiedä osaanko koskaan enää kirjoittaa mitään hauskaa joka saisi hymyn nousemaan lukijan suupieliin. Mutta ehkä, ehkä sekin aika tulee

    Kiitos kun vaivauduit lukemaan ikävän runoni!

    Äänestä

Rukous tyynnyttää iltaisiin
ja virkistää aamuisin
Odota parasta
ja tulet saamaan
myös parasta

Vielä Sinä nouset tästä
ja pääset vain ylöspäin
Joten usko, että vastaus tulee
se tulee ja vie Sinut eteenpäin

Äänestä
  • rukoilen joka ilta
    iltarukouksen
    sen tavallisen
    lapseni kanssa yhdessä
    sen vuoksi kai
    niin pirteä olen aamuisin

    Ja kyllä minä nousen
    joka yö ja aamu
    yrittäen aina eteenpäin

    Kiitos rohkaisusta!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Lio kirjoitti:

Mitä siitä
että minut jätit ikävään
Mitä siitä
että et koskaan
rakastanutkaan
Mitä siitä
että tuskani kasvaa
sai

Kuin kevään ensi kukkanen
sitkeästi nousen
läpi maan vielä routaisen
Vaikka hartiani hennot ovat
ne kantaa jaksaa taakkoja
raskaita

Vaikka sydämeni tuhansiksi
paloiksi särkyi
ne yhteen kokoan
tahdollani

Vaikka en unta öisin saa
käytän viimeisetkin
voimavarani
jaksaakseni tämänkin päivän
Mikä on yksi ainoa päivä
verrattavissa niihin päiviin
tuhansiin
joiden tiedän tulevan

Ei Jumala meille antanut
enempää tuskaa kannettavakseen
mistä emme selviytyisi
Siis kannan taakkani ilolla
että voisin itselleni sanoa

Vielä minä nousen tästä
kuin kevään ensi kukkanen
unohtaen kaiken entisen

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu