Ongelmaksi on tullut 8-vuotiaan innokkaan painija-alun "pehmoisuus". Poika on sellainen yksin viihtyvä luonnontutkija, joka ei suostu menemään kilpailuihin. Oman salin kilpailuihin osallistunut tutussa porukassa kyllä ja yhden kerran valmentajat saivat osallistumaan isoihin kisoihin "pisteitä hankkimaan". Poika oli aloittelijoiden joukossa 8:sta 2. Mutta osallistumista edelsi kovat itkut ja katumukset kun meni lupaamaan osallistua. Oli tosi tyytyväinen matseihin, mutta sanoi heti, että haluaa vain painia, eikä enää kilpailla.
Olen antanut pojan kasvaa rauhassa ja ajatellut, että kisailun aika tulee jos tulee. Mutta perjantaina valmentajista toinen alkasi kyselemään, joskos poika voisi vaihtaa lajia voimisteluun, on kuulemma liikunnassa sen verran lahjakas, että kannattaisi hyödyntää sitä ja arka luonne tulisi aina haittaamaan painimista.
Vähän taustaa vielä painimiseen: Meillä vanhemmilla on molemmilla yleisurheilutausta, mutta poika ei ennen ole kauheasti osoittanut urheiluun kiinnostusta. Kuperkeikkoja tehnyt varmaan jo 2-vuotiaasta alkaen ja muita kieputuksia ja voltteja vähän vanhempana tavalla jotka on herättänyt aina leikkikentällä ihmetystä sekä lapsissa, että aikuisissa. Sitten eskarissa kaveri meni painijoiden "temppukouluun" ja houkutteli poikammekin mukaan. Poika oli ollut varmaan 4 kertaa "temppuilemassa", kunnes ohjaaja ehdotti painikoulun puolelle siirtymistä. Sen jälkeen poika on elänyt painimaailmassa.
Valmentajat aina kehuneet pojan tekniikkaa ja innostusta oppia uusia asioita, mutta nyt tämä luonne näyttää vaivaavan ainakin toista ohjaajista. Ymmärrän täysin, että kilpailemattomat lapset ovat seuralle tavallansa tuottamatonta materiaalia, vai onko näin? Vielä lisäisin sen, että poika on todella tunnollinen harjoittelija, ei siis missään tapauksessa häiriköi muiden oppimista, eikä itkeä tihruttele turhista.
Otin lauantai-iltana voimistelu asian puheeksi pojan kanssa, vastaus oli heti, "Mä haluan vain painia!" Innostukseen vaikuttaa varmasti tosi hyvät ja innostavat valmentajat ja vielä uskomattoman reiluhenkinen kaveriporukka painisalilla.
Poika on kokeillut myös yleisurheiluharkoissa käyntiä ja jalkapalloa, mutta huonolla menestyksellä. Onko oikeutta rikkoa poikamme suuri haave "voittaa Marko Yli-Hannuksela", jättämällä painiharrastus pois. Vai onko luonteella mahdollisuus muuttua? Vai onko olemassa jotain toista kamppailulajia, joka sopisi pehmoille, vai mitä tehdä?
Vaatiiko kovaa luonnetta?
4
964
Vastaukset
- junttamies
Jos olisin poikasi valmentaja, vastaisin sinulle näin:
- Anna pojallesi aikaa. Hän on vasta 8-vuotias. Mieli saattaa vielä muuttua kilpailujen suhteen monta kertaa. Se, että poikasi näkee ja kuulee kavereiden käyvän kisoissa, saattaa innostaa mukaan.
- Älä pakota. Anna poikasi itse, omasta tahdosta osallistua mukaan. Muista, että et ole yksin "ongelmasi" kanssa vaan vastaavanlaisia tapauksia on joka seurassa; lupaavia poikia ja tyttöjä, jotka eivä halua kilpailla - mutta siitä huolimatta nauttivat painista.
- Vie poikaasi lähialueen kisoihin KATSOJAKSI. Kun näkee omien kavereiden kilpailevan ja vielä menestyvän niin se kyllä herättää usein halun kilpailla myös itse.
- Paini on toki melko puhtaasti kilpalaji, mutta se, että ei kilpaile, ei estä harrastamasta sitä. Hyväksy se, että pojastasi ei ehkä ikinä tulekaan kilpapainijaa, niinkin voi käydä. Mutta painivuodet eivät silti ole hukkaan heitettyä elämää vaan ihan päinvastoin: Paini on loistavaa perusliikuntaa ja antaa hyvän pohjan koko loppuelämälle. Paini kasvattaa myös henkisesti: pitkäjännitteisyys, sisu, ahkeruus yms. ovat niitä hyviä ominaisuuksia joita painijoihin yleensä liitetään.
- Ja jos poikasi innostuu myös kilpailemaan, tue ja kannusta häntä siinä positiivisesti. Ei siis pakottamalla. Yleensä jos saa muutaman kisan alle, tulee luontaisesti halu kilpailla lisää. Myös jännitys ja pelko kilpailuja kohtaa katoaa ainoastaan kilpailemalla.
Hyviä painihetkiä sinulle & pojallesi. Olette valinneet hyvä lajin harrastukseksi. Sen parhaan. - samanikäisen äiti
meillä on päinvastainen ongelma. poika on mahdottoman kilpahenkinen ja haluaisi justiinsa kisoihin ja valkku tuumaa, että vähän pitäisi vielä harjoitella (treenjä takana puoli vuotta; poika jässikkä, eli kankea ja isokokoinen).
mutta vähän kummastutti lauseesi "Onko oikeutta rikkoa poikamme suuri haave "voittaa Marko Yli-Hannuksela", jättämällä painiharrastus pois." miten poikasi kuvittelee voittavansa mitään, ellei käy kisoissa?
mutta, hän on vasta 8 vuotias. tosin voi käydä niinkin, että kisoihin ei lähde. kaikki lapset eivät halua kilpailla, haluavat vaan harrastaa... joskus toivon, että omanikin olisi sitä luokkaa, mutta miellä halutaan vaan kilpailla, vaikkei mitään vielä osattaisikaan.- viis kilpailuista
Ruotsissa eivät alle 10-vuotiaat saa edes kilpailla, ja käsittääkseni joissakin maissa aloitellaan vasta aikaisintaan 10-vuotiaana. Poikasi ehtii kilpailla joskus vanhempana jos ja kun luultavasti haluaa. Painitreenit ovat se juttu tuon ikäisille, eivätkä ne kilpailut. Jos asia on valmentajalle ongelma, se on hänen henkilökohtainen ongelmansa. Aina ei vain joidenkin valmentajien kanssa hommat synkkaa, sama se on kaikissa lajeissa. Silloin vain tuumitaan, siedetäänkö vai vaihdetaanko seuraa tai jopa lajia.
- Mira
Pojan unelma "voittaa Marko Yli-Hannuksela" on toki vain ihan hänen omaa mielikuvitustaan, eikä hän varmaan ole ajatellut koskaan asiaa tosissaan, mutta tämä haave tekee pojan harrastuksesta ilmeisesti mielekkään. Vaan mistäs sitä tietää, vaikka Myhi jatkaisi vielä 15 vuotta ja pääsisivät vääntämään...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342027Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291091- 69889
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?262774Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65761- 15747
- 83696
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.214683- 26674