Koska sinä viimeksi Pysähdyit?

Arkulle, ja itkin.

Oletko tosissasi, että rakkaus olisi sakramentti?

Tiedän, että katolisille avioliitto on sakramentti, mutta rakkaus sakramenttina olisi ainakin minulle ihan uusi asia.

Koen aina rakastaneeni. Toivottavasti saan rakastaa elämäni loppuun asti. Rakastamisen kyvyn katoaminen merkitsisi minusta kamalaa tuomiota. Joihonkin tiettyyn ihmiseen kohdistuva rakkaus voi erityistapauksessa kyllä loppua. Valitettavasti.

Minun matkallani, joka mutkassa tulee vastaan pysähdyspaikkoja. Joskus stressi ja kiire saa unohtamaan elämisen ja vie vähäksi aikaa moottoritien ohituskaistalle kiiruhtamaan päättömästi eteenpäin. Onneksi elämä yleensä sitten tavalla tai toisella taas pysäyttää miettimään.

Mielelläni pysähtelen, varsinkin jos saan pysähtyä esimerkiksi
- nauramaan
- kuuntelemaan luontoa tai ihmislapsen elämäntarinaa
- jakamaan hetken toisen ihmisen kanssa
- kantamaan toisen taakkaa tai jakamaan omaani
- tarkastelemaan elettyä
- tarkistamaan suuntimia tulevaan
- jakamaan ajatuksia tai itsekseni ajattelemaan
- ihan vaan huvin vuoksi.

Kiitos sinulle, kun pysäytit hetkeksi. :))

oli rakkaan veljeni kuolema ja hautaaminen.
Vielä en ole asiaa täysin käsittänytkään, jään tähän pysähdyspaikkaan hetkiseksi.

on joutunut monesti pysähtymään..varsinkin monen surullisen asian edessä.Elämän vastoinkäymiset ne taitaa useimmiten olla ne pysähdyttävimmät asiat..

Vaikka uneksimaan ..se kytkee sielun Tähtiin..

lauantaina veljeni arkulle ja itkin.

ja kutsuin naapurit jouluglögille...

liikennevaloihin.

sitä tyttöä joka raiskattiin. Toivottavasti hän vielä pystyy uneksimaan ja liittämään sielunsa tähtiin.

Tähän yksinäisyyteen, joka oli ensin lääkettä ja nyt alkaa muuttua myrkyksi.