Tulipa tuossa mieleen.. Jotkut vanhemmat käyttävän lapsensa nukuttamiseen (sänkyyn ja uneen itkeminen) taktiikkaa. Kysyisinkin, että miten pystytte sen tekemään?
Meillä nukutaan hyvin, vaikka illalla herätään kerran ja nukahdetaan syliin. Pääsääntönä tuntuu olevan, että lapsen on opittava nukahtamaan omaan sänkyyn. Meillä itkutaktiikkaan ei aloiteta, kuin vasta sitten kun olen varmaa ettei lapsi huuda mahakipua, hampaisen kutinaa, hellyyden kipeyttä tms.
Minusta on vain kauhea ajatella, että lapsi nukahtaa itkun kanssa ilman läheisyyttä silloinkin kun sattuu johonkin.
Ymärsitteköhän mitä tarkoititte. Tuli pikkasen epäselvästi..
Meillä nukutaan hyvin, vaikka illalla herätään kerran ja nukahdetaan syliin. Pääsääntönä tuntuu olevan, että lapsen on opittava nukahtamaan omaan sänkyyn. Meillä itkutaktiikkaan ei aloiteta, kuin vasta sitten kun olen varmaa ettei lapsi huuda mahakipua, hampaisen kutinaa, hellyyden kipeyttä tms.
Minusta on vain kauhea ajatella, että lapsi nukahtaa itkun kanssa ilman läheisyyttä silloinkin kun sattuu johonkin.
Ymärsitteköhän mitä tarkoititte. Tuli pikkasen epäselvästi..
Vastaukset 6
Vanhimmat
ehkä maailma ei ole vielä niin musta valkoinen kuin näet. En usko et kukaan vanhempi nauttii siitä itkun kanssa nukahtamisesta, mutta joskus saataa vaan olla sellainen patti tilanne. Kehityksellinen juttu esim. on oppinut seisomaa jne. En tiedä onko sulla itsellä lapsia ja jos on niin on varmaan aikasta pieni? Koska itse kyllä äitinä tunnistan lapseni paniikki itkun, hätä itkun ja kipu itkun, tunnistatko sinä näitä? Tunnistan myös itkun jollalailla poikani yrittää saada minut sängyn viereen juttelemaan, joten omat vaistot ovat pelissä. Meillä harvemmin mennään itkun kanssa nukkumaan, mutta tiedän äitejä joilla mennään mutta eivät he ole huonoja tai sellaisia äitejä jotka eivät lapsistaan välitä.
Kukin siis tavallaa ja olishan se hienoa ettei tarttis mennä nukkumaan itkun kanssa. Kaikki vaan ei ole joko tai. Lapsen ´kanssa oleminen on joka päivä uutta ja hienoa ja päivään sattuu paljon iloja ja suruja joita jaetaan. Vanhemmuus on myös haaste, joten tietyt arvostelut tuntuvat kurjilta. Hoppas että lapsesi menevät tutumaan ilman itkua koska sehän olisi kamalaa jos joutuisit tekemään juuri niin kuin pelkäät eli itkun kera.
teimme niin kuin asiantuntijat neuvoivat, omat keinot kun oli jo käytetty. Tosin väitän tietäväni milloin lapseni itkee todellista hätää tai kipua, ja miloin kiukuttaa ja väsyttää. Sen kuulee kyllä itkusta.
Teillähän ei ongelmaa ole, joten miksi teidän pitäisi huudattaa. Voin olla väärässäkin, mutta luulen ettei monikaan kipeää lasta huudatakaan, paljon helpompaa on lääkitä. Vai ymmärsinkö väärin tuon viestin lopun. Ja jos läheisyys auttaa itkuun, niin helpompaa sitä on antaa kuin kuunnella itkua.
Sitten kun on kyse jatkuvasta nukkumattomuudesta, niin se kierre on saatava poikki. Meillä oli vaihtoehdot ne, että jaksatteko kuunnella itkua kotona ja toimia ohjeiden mukaan, vai haluammeko tuoda lapsen sairaalaan oppimaan nukkumaankin. Mieluummin hoidimme kotona. Lapsen koko elämänlaatu parani huomattavasti, kun hänen unirytminsä korjaantui.
Jatkoa.. Totta, että meillä on pieni vaavi eli ei kokemusta isommista tenavista. Tuo edellinen viesti vaikutti varmasti mustavalkoiselta, mutta jos alkaisi kertomaan kaikki mielipiteensä asiasta. Ei tämä viestipohja riittäisi siihen =).
Pointtina oli juuri tuo, että tietävätkö vanhemmat aina lapsen syyn itkuun? Tottakai vaikuttavat eri elämän tilanteet, kuten yörytmin häviäminen.
Lapsiperheissä elämä on vilkasta jolloin itsellä ainakin käy mielessä, että sokeutuuko sitä lapsen tarpeille ja sitä myötä "pakottaa" lapsen asioihin mihin lapsi ei ole vielä valmis?
Onpa vaikea selittää mitä ajan takaa, mut koittakaa ymmärtää.. =)
niinkuin joku jo tuossa aikaisemmin kirjoittikin, niin kyllä vauvan itkusta oppii tietämään mistä on kyse.
Meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että meidän 9,5kk vanha poikamme sairasti tuossa pari kuukautta yhtä soittoa,ja sairas kun oli niin annoimme nukkua vieressämme, sillä itsekään ei jaksanut enää jossain vaiheessa juosta pinniksen ja oman sängyn väliä kun vauva kitisi. Niinpä siinä sitten kävi että nyt vauva ei suostuisi omaan sänkyynsä enää ollenkaan (yllätys!), mutta meilläkin alkaa uni kärsiä kun ei saa kunnolla nukuttua.
Nyt on sitten ollut pakko vierottaa pikkuisäntää omaan sänkyyn ja melkoista huutoahan se on ollut ja sydän meinaa särkyä välillä sen itkun takia mutta muutakaan ei voi. Yksin ei toki anneta pitkään huutaa sängyssään,muutama minuutti korkeintaan. Mutta aikaahan se vie kunnes väsyy ja nukahtaa. Niin sanoi neuvolalääkärikin että mahdollisesti useita öitä joutuu huutoa kuuntelemaan ennenkuin helpottaa.
Sitä en kyllä hyväksy että vauva jätetään omaan sänkyyn ja yksin jopa pimeään huoneeseen itkemään,eikä mennä edes katsomaan, se on minusta ihan kamalaa enkä hyväksy ollenkaan. Vauvan pitää saada luottaa ja tietää että vanhemmat ovat lähellä ja tulevat jos on hätä.
Tuskinpa kukaan oikeesti huudattaa vaan niin, että huuda kunnes väsy tulee ja sammut, vaan ennemmin tuo on yksi vaihe siinä omaansänkyyn nukahtamisen opettelussa. Onhan se kaikille parempi et vauva oppii omaan sänkyynsä nukahtamaan ja yön kunnolla nukkumaan. Siitähän sitä energiaa saa itse kukin ja kun paljon puhutaan et puolivuotias jo yönsä pystyisi nukkumaan. Mulla ei tuohon oo koskaan ollu potkua et niin pienen jo opettaisin. Mut sitä vaan, et eihän kukaan jaksa kaksvuotiastakaan kannella uneen, ei sinne asti kannata oottaa et opettaa normaaleihin tapoihin, sitten mietitään et koska, tämä riippuu kovasti. Ja kun tuohon "normaaliin tapaan" siirrytään eli omaan sänkyyn nukahtamaan (ennemmin tai myöhemmin), tuohon siirtymä-aikaan liittyy toki muutama itku. Mutta miksei vauva muutosta vähän itkisi? Tietää toki äitinä et se on sille parasta ja paremmin nukkuu omassa sängyssään. Meillä siirryttiin vuode iässä ja nyt on tosi hyvä tasapaino. Kun tarkkailee vauvansa viestejä, näkee aika tarkkaan, koska unille valmis ja kun silloin laskee illalla sänkyyn, tulee uni heti. Ei huutoa siis. Joskus tulee pikku itku, mut ei se vauvaa säre. Ei sitä pientänsä kyllä ihan töikseen huudattaisi, ei tod. Mutta onnea ja menstystä sinulle, nämä voi tuntua vielä etäisiltä jutuilta jos sinulla on pieni vauva. Silloin ei kannata "kouluttaa", mut tuossa vuoden iässä saatat jo hoksata mistä tässä on kyse.
jotkut pystyy jättää itkevän lapsen illalla sänkyynsä ja vielä valot pois ja ovi kiinni. hoidin taannoin (kun vielä itse olin lapseton) erää tuttavan lasta. Lapsen äiti neuvoi minulle, että "laitat vain yhdeksältä sänkyyn ja valot pois ovi kiinni". Lapsi oli alle vuoden ikäinen. Tietysti noudatin neuvoa, mutta pyörsin päätöksen nopeasti. Kyllähän järki sanoo, että pikkuinen ei tunne oloaan kovinkaan turvalliseksi tässä tilanteessa. Minulle on sanottu, että alle vuoden ikäinen itkee ainoastaan tarpeitaan!!Ei siis esim ajattele "huudampa vähän nii hakevat minut pois leikkimään" tai jotain vastaavaa. Toisaalta ymmärrän niitä väsyneitä, sillä oma lapseni on alottanut varsinaisen sirkuksen aina illalla nukkumaan mennessään..olen vielä (vuorotellen lapsen isän kanssa) nukuttanut lapsen syliin. Mutta olen aika väsynyt.